Komissio on uudistamassa Euroopan laajuisen liikenneverkon suuntaviivoja koskevaa asetusta, jota koskeva ehdotus annetaan tämänhetkisten tietojen mukaan lokakuussa 2021. Uudistuksen päätavoitteita ovat mm. TEN-T-verkon loppuun saattaminen sekä liikenteen tekeminen ympäristöystävällisemmäksi, digitaalisemmaksi ja muutosjoustavammaksi (resilienssi). Tässä kirjelmässä on kysymys siitä, miten Suomi pyrkii ennakkovaikuttamaan asetuksen valmisteluun.
Valiokunta pitää valtioneuvoston lähtökohtia perusteltuina ja pitää tärkeänä, että asetuksen valmisteluun vaikutetaan niin, että se edistää mahdollisimman hyvin valtakunnallisen liikennejärjestelmän tavoitteita ja toimenpiteitä. Myös valtioneuvoston linjaukset mm. meriliikenteen, rautateiden sekä lentoasema- ja satamaverkon merkityksestä ja kehittämistarpeista ovat kannatettavia.
Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi toimii aktiivisesti asetuksen valmistelussa ja pyrkii vaikuttamaan tukikriteereihin niin, että ne edistävät hankkeiden tukikelpoisuutta ja tukevat Suomen rahoitussaannon kasvattamista Verkkojen Eurooppa (CEF) -rahoitusvälineestä. Ennakkovaikuttamisessa tulee siksi kiinnittää huomiota mm. Suomen erityisolosuhteisiin, kuten vähäisiin liikennevolyymeihin, pitkiin etäisyyksiin Euroopan markkina-alueille, sää- ja talviolosuhteisiin sekä perifeeristen alueiden ominaispiirteisiin.
Suomi on myös pitkien välimatkojen maa, jossa kuljetuskilometrejä syntyy enemmän kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. Tämän lisäksi sekä henkilö- että tavaraliikenne painottuvat voimakkaasti tieverkolle: henkilöliikenteestä teitä ja katuja pitkin kulkee n. 90 prosenttia, tavaratonneista kuljetetaan maanteillä n. 85 prosenttia. Näitä näkökohtia tulee korostaa myös edunvalvontatyössä.
Samalla on varmistettava riittävät jousto- ja poikkeusmekanismit, jotka antavat mahdollisuuden kansallisten erityispiirteiden ja jäsenmaiden liikenteellisten tarpeiden huomioon ottamiseen. Esim. useimmat Suomen ratarakennushankkeet eivät täytä komission asettamaa hyöty-kustannusvaatimusta, koska liikenne- ja kuljetusvirrat ovat ohuita asetettuihin vaatimuksiin nähden. Niitä koskevassa arvioinnissa tarvitaan siten kansallisia joustoelementtejä.
Valiokunta pitää myös tärkeänä, että TEN-T-verkolle asetettuja laatuvaatimuksia ei lisätä, jotta Suomella on mahdollisuus täyttää asetuksen mukaiset vaatimukset ilman kohtuuttomia taloudellisia panostuksia. Etenkin ydintieverkon laatuvaatimukset ovat korkeat, sillä teiden tulee olla moottori- tai moottoriliikenneteitä, joilla on 100 km:n välein levähdysalueita ja saatavilla vaihtoehtoisia polttoaineita. Ydintieverkon kehittämiselle ei ole kuitenkaan saatavilla EU-rahoitusta muissa kuin koheesiomaissa, vaan niiden kehittäminen on muutoin kansallisen rahoituksen varassa. Suomen on pyrittävä vaikuttamaan niin, että erityisolosuhteisiimme perustuen EU-rahoituksella olisi jatkossa mahdollista tukea ydinverkon kehittämistä.
Ennakkotietojen mukaan komissio ei ole ehdottamassa suuria muutoksia TEN-T-verkolle, mutta on mahdollista, että verkolle tehdään joitakin päivityksiä. Näitä täydennyksiä on arvioitava sen mukaisesti, että TEN-T-verkko palvelee mahdollisimman hyvin Suomen liikenneverkon kehittämistä sekä CEF-rahoitussaantoa ja vastaa myös niitä linjauksia, jotka sisältyvät liikennejärjestelmäsuunnitelmaan.
Valiokunta pitää välttämättömänä, että asetusuudistuksessa ja tukikriteereissä huomioidaan CEF2-asetuksen mukainen Pohjanmeri—Baltia-ydinverkkokäytävän laajennus Helsingistä Tornioon ja edelleen Luulajaan sekä Skandinavia—Välimeri-ydinverkkokäytävän laajennus Tukholmasta Luulajan kautta Ouluun ja Narvikiin. Kuten valtioneuvosto toteaa, verkon päivityksessä tulee huomioida myös se, että Suomen pohjoiseen jatkuvalla ydinverkolla ja uudella ydinverkkokäytävällä ei ole ydinverkon satamaa, lentoasemaa eikä kaupunkisolmukohtaa. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on arvioitu, että tällaisesta multimodaalista ydinverkon solmukohdasta olisi hyötyä myös haettaessa rahoitusta siihen kytkeytyville ratahankkeille.
Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa kiinnitetään huomiota myös älyliikenteen sekä digitaalisuuden kehittämiseen sekä järjestelmien yhteentoimivuuden varmistamiseen. Suomen on myös pyrittävä siihen, että tukikriteereissä otetaan huomioon liikenteen automaatiokehitys sekä vaihtoehtoisten käyttövoimien jakeluverkkoon liittyvät investointitarpeet.
On niin ikään tärkeää toimia aktiivisesti pitkällä aikavälillä ja edistää uusia innovatiivisia ratkaisuja, jotka tukevat mm. vähäpäästöisten logististen kokonaisuuksien kehittämistä ja antavat aiempaa paremmat mahdollisuudet myös päästöttömän maantieliikenteen tukemiseen. Tämä edellyttää myös teknologioiden kehityksen tunnistamista TEN-T-asetuksessa ja mahdollisuuksia sen hyödyntämiseen.