Valiokunnan lausunto
VaVL
3
2017 vp
Valtiovarainvaliokunta
Valtioneuvoston puolustusselonteko
Puolustusvaliokunnalle
JOHDANTO
Vireilletulo
Valtioneuvoston puolustusselonteko (VNS 3/2017 vp): Asia on saapunut valtiovarainvaliokuntaan lausunnon antamista varten. Lausunto on annettava puolustusvaliokunnalle. 
Asiantuntijat
Valiokunta on kuullut: 
komentaja - vanhempi osastoesiupseeri
Pasi
Rantakari
puolustusministeriö
neuvotteleva virkamies
Marko
Synkkänen
valtiovarainministeriö
budjettineuvos
Petri
Syrjänen
valtiovarainministeriö
Hallinto- ja turvallisuusjaosto on kuullut: 
hallitusneuvos
Jari
Takanen
puolustusministeriö
vanhempi osastoesiupseeri
Mika
Peltoniemi
puolustusministeriö
osastoesiupseeri
Juha
Salminen
puolustusministeriö
strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja
Lauri
Puranen
puolustusministeriö
komentaja - vanhempi osastoesiupseeri
Pasi
Rantakari
puolustusministeriö
neuvotteleva virkamies
Marko
Synkkänen
valtiovarainministeriö
budjettineuvos
Petri
Syrjänen
valtiovarainministeriö
yksikön päällikkö, everstiluutnantti
Jaakko
Hamunen
sisäministeriö
tuloksellisuustarkastuspäällikkö
Teemu
Kalijärvi
Valtiontalouden tarkastusvirasto
suunnittelupäällikkö, eversti
Timo
Herranen
Ilmavoimien esikunta
tykistön tarkastaja, eversti
Pasi
Pasivirta
Maavoimien esikunta
suunnittelupäällikkö, eversti
Kari
Pietiläinen
Maavoimien esikunta
suunnittelupäällikkö, kommodori
Veli-Petteri
Valkamo
Merivoimien esikunta
apulaisjohtaja, insinööriprikaatikenraali
Kari
Renko
Puolustusvoimien logistiikkalaitos
suunnittelupäällikkö, prikaatikenraali
Sampo
Eskelinen
Pääesikunta
toiminnanjohtaja
Pertti
Laatikainen
Maanpuolustuskoulutusyhdistys
pääsihteeri
Kaarina
Suhonen
Naisten Valmiusliitto ry
hallituksen puheenjohtaja
Olli
Isotalo
Puolustus- ja Ilmailuteollisuus PIA ry
valtiotieteen tohtori
Pekka
Visuri
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Valtioneuvoston selonteko sisältää puolustuspoliittiset linjaukset Suomen puolustuskyvyn ylläpidolle, kehittämiselle ja käytölle. Puolustusselonteolla ja sen toimeenpanolla varmistetaan, että Suomen puolustuskyky vastaa turvallisuusympäristön vaatimuksia. Selonteon kattama aikajänne ulottuu 2020-luvun puoliväliin. 
Selonteossa käsitellään sotilaallisen toimintaympäristön muutosta ja todetaan, että sotilaallisten kriisien ennakkovaroitusaika on lyhentynyt ja kynnys voimankäyttöön on alentunut. Myös toiminta Itämeren alueella on lisääntynyt, eikä sotilaallista voimankäyttöä Suomea vastaan tai sillä uhkaamista voida sulkea pois. Puolustuksen kehittämistarpeiden sekä nykyisen resurssitason todetaan olevan epätasapainossa, ja ilman korjausliikkeitä Suomen puolustuskyky heikkenee. Puolustuskyvyn kehittäminen linjataan kokonaisuutena ottaen huomioon kaikki puolustushaarat ja suorituskykyalueet sekä kybertoimintakyvyn merkityksen kasvaminen. 
Puolustusselonteko on osa ulko- ja turvallisuuspoliittista päätösprosessia. Se on laadittu parlamentaarisen selvitysraportinEduskunnan kanslian julkaisu 3/2014 sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon (VNS 7/2016 vp) julkaisemisen jälkeen. 
Rajaus
Valtiovarainvaliokunnan lausunto keskittyy selonteon linjausten vaatimiin resursseihin ja erityisesti valtion menoja lisääviin määrärahatarpeisiin. Valiokunta käsittelee myös yleisesti julkisen talouden haasteita ja arvioi selonteon linjausten vaikutuksia julkiseen talouteen. 
Puolustuksen kustannustehokkaat perusratkaisut
Valiokunta pitää selonteon tavoin tärkeänä, että puolustusministeriön hallinnonalan toimintatapojen kehittäminen on jatkuvaa ja niissä tavoitellaan kaikissa olosuhteissa tapahtuvan laadukkaan toiminnan varmistamisen lisäksi kustannustehokkuutta. 
Valiokunta yhtyy selonteon näkemykseen siitä, että yleinen asevelvollisuus tuottaa puolustusvoimien sodan ajan joukot tehokkaasti. Tätä tukee osaltaan naisten vapaaehtoisen asepalveluksen kehittäminen. Valiokunta pitää myös tarkoituksenmukaisena, että selonteko noudattaa edelleen kokonaisturvallisuuden mallia. Puolustuskyvyn ylläpitäminen edellyttää kiinteää yhteistoimintaa yhteiskunnan eri toimijoiden kesken. Viranomaisten ja kumppanien resurssien ja suorituskykyjen nopea käyttö varmistetaan kumppanuus-, turvallisuus- ja aiesopimuksilla sekä yhteisharjoittelulla. 
Valiokunta pitää myös kustannustehokkaana, että Suomi varautuu sotilaallisten uhkien torjuntaan laajaan reserviin perustuvalla puolustusratkaisulla. Sodan ajan joukkojen määrää lisätään nykyisestä 230 000 sotilaasta 280 000 sotilaaseen. Vahvuuden kohottaminen tehdään tehostamalla siihen nykyisin kuulumattomien joukkojen käyttöä, kuten  liittämällä sodan ajan perustamisorganisaatio osaksi paikallisjoukkoja, käyttämällä riittävän koulutustason saavuttaneita varusmiehiä kriisiajan tehtäviin ja sisällyttämällä vahvuuteen myös kriisitilanteessa puolustusvoimiin liitettävät rajajoukot. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vahvuuden kohottaminen ei vaadi taloudellisia lisäresursseja. Sodan ajan joukkorakenne määrittää myös puolustusvoimien henkilöstörakenteen. Selonteossa linjataan, että nykyisten tehtävien toteuttamiseen tarvitaan minimissään 12 000 palkattua henkilöä, joka vastaa suurin piirtein tämän hetken henkilöstömäärää.  
Valiokunta pitää erittäin myönteisenä, että selonteossa annetaan vapaaehtoiselle maanpuolustukselle ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämille kursseille niille kuuluva arvo sekä linjataan vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintaedellytysten varmistaminen. Valiokunta korostaa, että vapaaehtoinen maanpuolustus tukee Suomen laajaan reserviin perustuvaa puolustusratkaisua. Sen avulla pystytään erittäin kustannustehokkaasti ylläpitämään reserviläisten ja yleensäkin kansalaisten maanpuolustustahtoa sekä yhteiskunnan kriisinsietokykyä. 
Valiokunta viittaa viimeisimpään budjettimietintöönsä (VaVM 35/2016 vpHE 134/2016 vp, HE 249/2016 vp) ja pitää välttämättömänä, että hallitus varmistaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen riittävän rahoitustason jo vuoden 2018 talousarvioesityksessä siten, ettei valiokunnan tarvitse enää viime vuosien tapaan puuttua asiaan. Lisäksi hallituksen tulee jatkossa ottaa huomioon, että lisämäärärahaa tarvittaneen myös selonteon linjauksen mukaiseen Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen aseman vahvistamiseen strategisena kumppanina. 
Valiokunta toteaa lisäksi, että sekä hallitusohjelmassa että sisäisen turvallisuuden selonteossa (VNS 5/2016 vp) on tunnistettu voimakas toimintaympäristön muutos, jossa sisäinen ja ulkoinen turvallisuus limittyvät vahvemmin toisiinsa. Valiokunta viittaa lausuntoonsa VaVL 5/2016 vpVNS 5/2016 vp ja toteaa, että voimassa olevan kehyksen ja sisäisen turvallisuuden selonteon linjausten välillä on huomattava resurssivajaus, joka tulee ottaa huomioon laadittaessa julkisen talouden suunnitelmaa vuosille 2018—2021. Sisäinen turvallisuus vaikuttaa oleellisesti yhteiskunnan eheyteen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan yhteiskunnan eheys on historiatietojen mukaan keskeisin keino ennaltaehkäistä valtion joutuminen sotilaalliseen konfliktiin. Valiokunta korostaa ylipäätään riittävää ennaltaehkäisykykyä, jotta sotilaalliset konfliktit pystyttäisiin välttämään Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteen mukaisesti. 
Selkeitä säästöjä puolustushallinnossa arvioidaan saavutettavan noin 26 milj. euroa selonteossa mainitulla tilahallinnan sopeuttamisella. Se on osa puolustushallinnon sisäistä säästösuunnitelmaa, jolla pyritään vastaamaan jo tehtyihin kehysleikkauksiin sekä hallitsemaan kustannus- ja menopaineita. 
Keskeiset valtion menoja lisäävät linjaukset
Selonteossa esitetään lisäresursseja kolmeen toisiinsa kiinteästi liittyvään rahoituselementtiin: valmiuden parantamiseen, vuotuisiin materiaalihankintoihin ja strategisiin suorituskykyhankkeisiin (a—c). Lisäresursseilla turvataan puolustushaarojen tasapainoinen suorituskyky ja koko maan puolustaminen. 
a) Valmiuden parantaminen
Selonteossa arvioidaan, että turvallisuusympäristön muutoksen vaatimat vuotuiset lisäresurssit valmiuden parantamiseksi ovat 55 milj. euroa vuodesta 2018 alkaen. Suuri osa lisämäärärahasta kohdistetaan maavoimien toimintakyvyn kehittämiseen. 
Valiokunta pitää valmiuden parantamiseen suunnattua korotusta perusteltuna ja toteaa, että puolustusvoimien ongelmana on ollut jo usean vuoden aikana tehdyt ja edelleen kumuloituneet määrärahojen leikkaukset. Puolustusvoimat vähensi vuosina 2012—2014 toteutetun puolustusvoimauudistuksen mukaisesti henkilöstömäärää vastaamaan toiminnan tasoa. Samalla puolustusbudjettia leikattiin noin 10 prosenttia. Uudistusta toteutettaessa ei kuitenkaan ollut nähtävissä, millaisessa turvallisuusympäristössä tämän vuosikymmenen loppupuolella toimitaan. Toimintaympäristön muutos on viime vuosina lisännyt valmiuden kuluja, joita on katettu alun perin materiaalihankintoihin varatusta määrärahasta. 
b) Vuotuiset materiaali-investoinnit
Selonteossa arvioidaan, että puolustusvoimien materiaali-investointitason säilyttäminen edellyttää 150 milj. euron tasokorotuksen jatkamista indeksikorotusten lisäksi myös vuoden 2020 jälkeen. Linjaus vastaa parlamentaarisen selvitysryhmänEduskunnan kanslian julkaisu 3/2014 näkemystä. 
Valiokunta toteaa, että hallitusohjelman mukaisesti puolustusvoimauudistuksen aikana leikattua materiaali-investointirahoitusta on jo asteittain lisätty parlamentaarisen selvitysryhmän esityksen mukaisesti. Vuotuisen tasokorotuksen jatkaminen mahdollistaa maavoimien ja kaikkien puolustushaarojen yhteisten kykyjen, kuten kyberpuolustuksen, kehittämisen. Investointitaso tulee olemaan yhteensä noin 570 milj. euroa/vuosi, jolla valiokunnan saaman selvityksen mukaan nykyisen kaltainen puolustusjärjestelmä kyetään ylläpitämään ja varustamaan. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että puolustusvoimat on onnistunut viime aikoina tekemään kustannustehokkaita käytetyn kaluston hankintoja. Esimerkiksi tykistön osalta nämä hankkeet ulottuvat 2020-luvulle. 
Valiokunta pitää tarpeellisena, että puolustusmateriaalialalla jatketaan kansainvälistä yhteistyötä olemassa olevan säästöpotentiaalin saavuttamiseksi mm. Ruotsin sekä muiden Pohjoismaiden ja EU-maiden kanssa. Myös Euroopan unionissa valmisteilla olevalla puolustusyhteistyön syventämisellä voidaan saavuttaa kustannussäästöjä ja vahvistaa kansallista osaamista erityisesti tutkimus- ja kehitystoimintaan suunniteltujen rahoitusmahdollisuuksien sekä yhteishankintojen kautta. 
c) Strategiset suorituskykyhankkeet
Suomen puolustus on poikkeuksellisessa tilanteessa 2020-luvulla, kun kahden puolustushaaran pääjärjestelmät poistuvat käytöstä lähes samanaikaisesti. Merivoimien aluskaluston (Laivue 2020 -hanke) ja ilmavoimien monitoimihävittäjien korvaamisen (HX-hanke) valmistelu on hallitusohjelman mukaisesti jo aloitettu. Hankittavan kaluston käyttö- ja ylläpitokustannukset on tarkoitus kattaa normaalista puolustusbudjetista. 
Laivue 2020 -hanke
Hankkeen kustannusarvio on 1,2 mrd. euroa, joka ajoittuu vuosille 2019—2025.  
Hankkeessa on kyse käytöstä poistuneen ja poistuvan seitsemän aluksen suorituskyvyn korvaamisesta ja päivittämisestä nykyaikaisia uhkia vastaan. Poistuvat alusluokat on peruskorjattu kertaalleen, eikä niiden elinjakson pidentämiselle ole kustannustehokkaita ratkaisuja. Uusilla aluksilla kyetään monipuoliseen ympärivuotiseen ja pitkäkestoiseen läsnäoloon kaikissa Itämeren sää- ja jääolosuhteissa. Operatiivinen valmius on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2027 mennessä. Uusien alusten suorituskyky on käytössä 2050-luvulle saakka. 
Valiokunta toteaa, että Laivue 2020 -tilausvaltuus on jo otettu huomioon vuosia 2017—2020 koskevassa julkisen talouden suunnitelmassa. Menojen jakautuminen eri vuosille tarkentuu, kun hankintasopimukset on tehty. On erittäin myönteistä, että alukset on tarkoitus rakentaa Suomessa. Niiden suunnittelusopimus pyritään solmimaan keväällä 2017. Aluksille asennettavan taistelujärjestelmän kilpailutusprosessi on käynnissä, ja päätös  valittavasta  järjestelmästä  ja  sen integroinnista laivoihin tehdään vuonna 2018. 
HX -hanke
Selonteossa hankinnan kustannusten arvioidaan olevan 7—10 mrd. euroa, joka jakaantuu vuosille 2021—2031.  
Hankkeessa on kyse vuosina 2025—2030 poistuvan Hornet-kaluston korvaamisesta uusilla monitoimihävittäjillä. Selonteon mukaan poistuva suorituskyky korvataan täysimääräisesti. Hankinnan arvon arvioidaan vastaavan suurin piirtein Hornet-hävittäjien hankintahintaa 1990-luvun alussa suhteutettuna BKT:n muutokseen. 
Hankkeen kustannusten arviointia vaikeuttavat useat muuttuvat tekijät, kuten koneen varusteet, varaosat ja vaihtolaitteet, huolto-, tukeutumis- ja koulutusvälineet, koulutukset ja ohjeistot, tietojärjestelmät sekä käyttöönoton edellyttämät aseet. Kustannuksiin vaikuttavat myös mahdollisuudet olemassa olevan aseistuksen ja tukeutumisen hyödyntämiseen, konemäärät, teollisen yhteistyövaatimuksen kustannukset ja valuuttakurssit. Tarjouspyynnön lopullinen sisältö on tarkoitus määritellä vuonna 2018, ja hankintapäätös tehdään 2020-luvun alussa. Uuden monitoimihävittäjän suorituskyvyn on suunniteltu olevan käytössä vähintään 30 vuotta eli 2060-luvulle saakka.  
Valiokunta toteaa, ettei HX-hankkeen rahoitus ole mahdollista nykyisen puolustusbudjetin puitteissa. Hankinta vaatii erillistä rahoituspäätöstä. Vuonna 2021 aiheutuviin menoihin on kuitenkin otettava kantaa jo vuosia 2018—2021 koskevassa julkisen talouden suunnitelmassa, joka annetaan eduskunnalle huhtikuun lopulla. 
Hankkeiden rahoitusmallit
Selonteossa linjataan, että strategiset suorituskykyhankkeet toteutetaan budjettirahoituksella. Muut mahdolliset rahoitusvaihtoehdot on jätetty kokonaan käsittelemättä. Hankkeiden vaatimaa valtavaa rahoitusta on valiokunnan mielestä ylipäätään käsitelty selonteossa liian suppeasti.  
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan selontekoa laadittaessa on pohdittu mm. EU:n valmisteilla olevan puolustusrahaston käyttömahdollisuuksia. Sen varaan ei kuitenkaan voida rahoitusta perustaa, koska vielä ei ole varmuutta rahaston voimaantulovuodesta eikä myöskään tarkemmista rahoituskriteereistä. 
Esillä on ollut myös leasing-malli, valmistusaikainen toimitusrahoitus, yhtiöratkaisut sekä etupainotteinen lainanotto ja rahastointi. Näissä malleissa rahoituskustannusten arvioidaan tällä hetkellä muodostuvan kuitenkin korkeammiksi kuin valtion ottaessa velkaa varainhankinnan strategian mukaisesti. Esimerkiksi onnistunut etupainotteinen rahoittaminen ja rahastointi edellyttävät vahvaa näkemystä korkotason markkinaodotuksia nopeammasta nousuvauhdista, oikean sijoitusvaihtoehdon valintaa rahastoitavalle lainapääomalle ja sijoituspäätösten täydellistä ajoitusta. Lisäksi rahastointivaihtoehdossa on syytä etukäteen päättää, miten mahdollinen rahastoinnin tappio katetaan. 
Edelleen on käynnissä myös valtion omaisuuden myynti ja myyntihinnan rahastoinnin arviointi. Lisäksi valiokunnassa nousi esiin puolustusvero, joka ei ole ollut mukana valmistelussa. Tällaisten korvamerkittyjen verojen käyttöä Suomessa on kuitenkin pyritty välttämään. 
Valiokunta toteaa, että erilaisten rahoitusmallien ja niiden yhdistelmien huolellista arviointia tulee jatkaa. On erittäin tärkeää, että HX-hankkeesta vuonna 2019 laadittava väliraportti on perusteellinen ja kattava. Sen pohjalta silloisen hallituksen on kyettävä tekemään lopullinen päätös rahoitusmallista ja rahoituksen suuruudesta. 
Huoltovarmuus ja teollinen yhteistyö
Selonteossa käsitellään melko lyhyesti sotilaallista huoltovarmuutta, jolla turvataan puolustusvoimien kriittisten järjestelmien toimintakyky yhteiskunnan häiriötilanteissa. Selonteossa on kuitenkin tunnistettu kotimainen teollisuus keskeiseksi huoltovarmuuden tuottajaksi ja viitataan valtioneuvoston periaatepäätökseen Suomen puolustuksen ja teknologisen perustan turvaamisesta (2016). Periaatepäätöksellä ohjataan huoltovarmuutta turvaavan teollisen yhteistyön soveltamista. Siinä määritellään kriittisten suorituskykyjen hallinnan kannalta keskeisimmät alueet, joihin liittyvien järjestelmien ylläpitokyvyn on oltava Suomessa.  
Valiokunta pitää tärkeänä, että periaatepäätöksen mukaiset linjaukset näkyvät myös käytännössä puolustusvoimien hankintatoimessa. On syytä mainita, että puolustusministeriö ei ole hankinnoissaan kertaakaan edellyttänyt teollisen yhteistyön velvoitetta sen jälkeen, kun laki julkisista turvallisuus- ja puolustushankinnoista (1531/2011) on tullut voimaan. 
Valiokunta toteaa, että teollisen yhteistyön vaade tarkoittaa sitä, että Suomelle ostetaan hankinnan yhteydessä operointiin tarvittava kriittinen teknologia, käyttöoikeudet ja osaaminen koko elinkaaren ajalle. Teollisen yhteistyön kustannuksia arvioitaessa tulee ottaa huomioon kaikki hankintojen elinkaaren aikana muodostuvat kustannukset. Valtiontalouden tarkastusviraston selvityksenTeollinen yhteistyö HX-hävittäjähankkeessa, Valtiontalouden tarkastusviraston selvitys 2/2016 mukaan teollisen yhteistyön vaade lisäisi hankinnan kustannuksia noin 10 prosentilla. Valiokunnan kuulemisessa arviota pidettiin suurena ja todettiin myös, että teollisen yhteistyön vaatimus voi kohdistua vain osaan hankintahinnasta. Toisaalta valiokunnan saaman tiedon mukaan teollisella yhteistyöllä voidaan alentaa hankinnan jälkeisiä huolto- ja ylläpitokustannuksia. Esimerkiksi Hornet- ja Hawk-kaluston osalta elinkaarikustannusten arvioidaan alentuneen lähes 2 mrd. euroa kotimaisella ylläpidolla. Teollisen yhteistyön vaikutusta hankintojen elinkaaren kokonaiskustannuksiin on näin ollen yksiselitteisesti erittäin vaikea arvioida. 
Valiokunta korostaa, että puolustusvoimien tutkimus- ja kehittämistoiminta on oleellinen osa todellisten elinkaarikustannusten arviointia ja hankkeiden riskienhallintaa. Sen avulla saadaan tarvittava ymmärrys esimerkiksi järjestelmien suorituskykyvaatimuksista, huoltokonseptista sekä järjestelmien kriisiajan käytön ja ylläpitämisen edellyttämästä kotimaisen osaamisen kehittämisestä. Valiokunta pitääkin myönteisenä, että selonteossa linjataan puolustusvoimien tutkimus- ja kehittämistoiminnan kokonaisrahoitustason asteittainen nosto. 
Valiokunta toteaa, että teollisen yhteistyön vaikutukset kansantalouteen ja työllisyyteen ovat kiistattomat, vaikka teollisen yhteistyön perusteena saa olla ainoastaan puolustuksen toiminnan turvaaminen. Erityisesti HX-hankkeen hankintavaiheen rahavirrat menevät pääasiassa ulkomaisille toimijoille, mutta ylläpitovaiheessa on mahdollista huomioida myös kotimaisia palveluntarjoajia. Suomessa toimivan ja Suomeen veronsa maksavan yrityksen liikevaihdosta merkittävä osa palautuu suorina ja välillisinä veroina ja veronluonteisina maksuina yhteiskunnan käyttöön. 
Huoltovarmuus on investointi uskottavaan puolustukseen, ja valiokunta pitää tärkeänä, että puolustusministeriö vaatii tulevissa hankinnoissa teollista yhteistyötä lainsäädännön antamien puitteiden mukaisesti. Tärkeää on myös vertailla muiden maiden vastaavia käytäntöjä.  
Rajavartiolaitos
Rajavartiolaitoksen rooli osana puolustusjärjestelmää on kuvattu selonteossa hyvin. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella Rajavartiolaitokselle ei synny selonteon myötä uusia kustannuksia. Valiokunta toteaa kuitenkin, että Rajavartiolaitoksella on selvä määrärahavaje vuosia 2017—2020 koskevassa valtiontalouden kehyksessä verrattuna sille sisäisen turvallisuuden selonteossa asetettuihin tehtäviin. Valiokunta on käsitellyt asiaa selonteosta antamassaan lausunnossa (VaVL 5/2016 vpVNS 5/2016 vp) ja viimeisimmässä budjettimietinnössään (VaVM 35/2016 vp). 
Julkisen talouden haasteet
Valiokunta toteaa, että Suomen julkinen talous on suurten haasteiden edessä. Se on ollut vuodesta 2009 lähtien syvästi alijäämäinenTaloudellinen katsaus, talvi 2016, Valtiovarainministeriön julkaisu - 42a/2016 . Vuoden 2017 lopussa valtionvelan (ml. rahastotalouden velan) arvioidaan olevan noin 111 mrd. euroa, mikä on noin 51 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, ja julkisyhteisöjen bruttovelan arvioidaan nousevan noin 67 prosenttiin. 
Suomen taloudessa on viime aikoina ollut useita positiivisia merkkejä, ja talous on kääntynyt kasvuun. Tilastokeskuksen 16.3.2017 julkaiseman ennakkotiedon mukaan talous kasvoi viime vuonna 1,4 prosenttia, ja tälle vuodelle valtiovarainministeriöTaloudellinen katsaus, talvi 2016, Valtiovarainministeriön julkaisu - 42a/2016 on ennustanut 0,9 prosentin kasvua. Pankkisektori arvioi BKT:n nousevan tätä voimakkaammaksi. Esimerkiksi Suomen Pankki on vastikään parantanut ennustettaan ja arvioinut kasvun olevan 1,6 prosenttia kuluvana vuonna. Kasvun arvioidaan kuitenkin pysyvän melko vaatimattomana lähivuosina, kuten myös ensi vuosikymmenellä. 
Ennustettu talouskasvu ei yksistään riitä korjaamaan julkisen talouden epätasapainoa. Pitkällä aikavälillä julkisen talouden tulojen ja menojen välinen epätasapaino eli kestävyysvaje on valtiovarainministeriön viimeisimmän syksyn 2016 arvionSuomen julkisen talouden näkymät ja haasteet, Valtiovarainministeriön julkaisu - 7/2017 mukaan runsaat 3 prosenttia suhteessa BKT:hen eli noin 7 mrd. euroaKestävyysvajearviossa on huomioitu vuoden 2017 eläkeuudistus. Laskelmassa ei ole huomioitu julkisen talouden kohentamiseksi hallitusohjelmassa linjattuja pitkän aikavälin toimia kuten sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta.. Epätasapaino johtuu julkisen talouden heikosta lähtötilanteesta ja väestön ikääntymisen aiheuttamista tulevaisuuden menopaineista. Tuleva väestörakenteen muutos lisää eläke-, terveydenhuolto- ja hoivamenoja, joiden rahoittamiseksi nykyinen veroaste ei riitä. Lisäksi väestörakenteen muutos vähentää työikäistä väestöä, joka veroilla rahoittaa hyvinvointipalvelut ja etuudet.  
ValtiovarainministeriöSuomen julkisen talouden näkymät ja haasteet, Valtiovarainministeriön julkaisu 7/2017 arvioi, että kestävyyden turvaavan julkisyhteisöjen rahoitusjäämän pitäisi olla noin kaksi prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen ensi vuosikymmenen alussa, jotta julkinen talous selviäisi ikääntymisen aiheuttamista menopaineista tulevina vuosikymmeninä ilman lisätoimia. Kahden prosentin sijaan julkisen talouden ennakoidaan kuitenkin olevan runsaan prosentin alijäämäinen vuonna 2020. Talouskasvun ohella tarvitaan näin ollen toimia työllisyysasteen nostamiseksi ja julkisen palvelutuotannon tehostamiseksi. 
Valtiovarainministeriö toteaa helmikuussa 2017, että hallitusohjelman mittaluokka ja toimien suunniteltu ajoitus kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi vaikuttavat edelleen oikeilta. Kaikki toimet eivät kuitenkaan ole toteutumassa suunnitellun laajuisena tai ne eivät vaikuta riittävän ajoissa. Näillä näkymin jo toteutetut työllisyys- ja kasvutoimet eivät riitä vahvistamaan julkista taloutta hallitusohjelmassa tavoitteeksi asetetulla 2 mrd. eurolla. Julkisen talouden tehtäviä ja velvoitteita karsimalla tavoitellusta 1 mrd. euron säästöstä on koossa vasta alle puolet. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella tavoitellun 3 mrd. euron säästötavoitteen toteutumiseen liittyy riskejä.  
Valiokunta toteaa, että hallitusohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan vielä huomattava määrä varmuudella säästöjä tuottavia päätöksiä. Kestävyysvajeen ratkaisemiseksi ajoissa toteutetut rakenteelliset toimet ovat tärkeitä, jotta ei jouduta rajuihin ja hätäisiin leikkauksiin. Hyvä esimerkki merkittävästä rakenteellisesta uudistuksesta on vuoden 2017 eläkeuudistus, jonka myötä eläkeiän vähitellen noustessa julkinen talous vahvistuu. 
Huomioon on myös otettava, että Suomella on jo nyt ongelmia EU-velvoitteiden noudattamisessa. Suomen julkisen talouden velka on ylittänyt EU:ssa yhteisesti sovitun 60 prosentin raja-arvon. Myös julkisen talouden rakenteelliselle alijäämälle asetettu keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttaminen on jäämässä vaadittua hitaammaksi. Vaikka Euroopan komissio on helmikuussa (22.2.2017) julkaisemassaan analyysissä todennut, että Suomi on onnistunut korjaamaan aiemmin havaitut makrotalouden epätasapainotilat, vakaus- ja kasvusopimuksen velvoitteiden täyttäminen lähivuosina edellyttää uusia täytäntöön pantuja julkista taloutta vahvistavia toimia. EU:n julkista taloutta koskevissa laskentasäännöissä ei myöskään ole erityiskohtelua puolustushankinnoille, joten niiden edellyttämät menot otetaan huomioon muiden menojen tapaan. 
Selonteon vaikutukset julkiseen talouteen
Valiokunta toteaa, että puolustusvoimien Laivue 2020- ja HX-hankkeet luovat merkittäviä lisäpaineita julkiseen talouteen 2020-luvulla. Niiden yhteisvaikutus valtion talouteen on 8,2—11,2 mrd. euroa. Lisäksi muiden vuosittaisten lisärahoitustarpeiden arvioidaan olevan 55 milj. euroa vuosina 2018—2020 ja 205 milj. euroa vuodesta 2021 alkaen. Vuonna 2017 puolustusministeriön hallinnonalan määrärahat ovat yhteensä noin 2,8 mrd. euroa. 
Strategiset suorituskykyhankkeet nostavat puolustushallinnon menojen osuutta suhteessa BKT:hen nykyisestä noin 1,30 prosentista keskimäärin noin 0,3—0,4 prosenttiyksikköä vuosina 2020—2031. Mitä pidemmälle ajanjaksolle hankintojen menot jaksottuvat, sitä pienemmäksi muodostuu niistä aiheutuva vuosittainen vaikutus menojen ja BKT:n väliseen suhdelukuun. Valiokunta nostaa tässä yhteydessä esiin puolustusmenojen laskentakriteerit ja pitää perusteltuna niiden muuttamista vastaamaan kansainvälisiä laskentasääntöjä. Tällöin puolustusmenoihin otettaisiin mukaan myös kriisinhallintajoukkojen, Rajavartiolaitoksen ja sotilaallisen huoltovarmuuden menot sekä henkilöstölle maksettavat eläkkeet. Yhtenäiseen laskentatapaan siirtyminen helpottaisi kansainvälistä vertailua. 
Valiokunta korostaa, että jos hankkeet rahoitetaan kokonaan velkarahalla, ne lisäävät valtion menoja keskimäärin noin 1 mrd. eurolla vuodessa ja nostavat pysyvästi velkasuhdetta 3—4 prosenttiyksikköä perusskenaariossa arvioitua korkeammalle tasolle. Suorituskykyhankkeissa on kyse kertaluonteisista investoinneista, jotka heikentävät valtion rahoitusasemaa erityisesti niiden vuosien osalta, joille hankintakustannukset kohdentuvat. 
Puolustusvoimien strategiset suorituskykyhankkeet lisäävät väistämättä tarvetta julkista taloutta sopeuttaviin toimenpiteisiin, jotta kasvu- ja vakaussopimuksen velvoitteet kyetään täyttämään. Valtiovarainministeriön mukaan huolimatta siitä, että julkisen talouden velan suhde BKT:hen kääntyisi kuluvan kehyskauden aikana laskuun, tulevat hallitukset joutuvat jatkamaan julkisen talouden vahvistamista, jotta vältyttäisiin julkisen velan kääntymiseltä uudelleen nousuun. Huomioon on lisäksi otettava, että väestön ikääntymisen ja puolustushankintojen ohella 2020-luvulla on muitakin menopaineita, kuten liikenneväyliin ja kunnallistekniikkaan kehittyvä korjausvelka.  
Valiokunta toteaa, että selonteon linjaamiin rahoitustarpeisiin on otettava kantaa huhtikuussa 2017 eduskunnalle annettavassa julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2018—2021 ja vuotta 2018 koskevassa valtion talousarviossa. Selonteossa esitetyt lisämäärärahatarpeet valmiuden parantamiseen, vuotuisiin materiaalihankintoihin ja strategisiin suorituskykyhankkeisiin liittyvät kiinteästi toisiinsa ja puolustusjärjestelmän tasapainoiseen kehittämiseen. Strategisten suorituskykyhankkeiden rahoitustarve on kuitenkin niin suuri, että selonteko toimii valiokunnan mielestä lähinnä kehyksenä jatkosuunnittelulle ja sen edellyttämille toimenpiteille. Tarkemmat rahoituspäätökset tehdään tulevien julkisen talouden suunnitelmien ja talousarvioesitysten yhteydessä. Erityisesti HX-hankkeen osalta rahoitusmahdollisuudet joudutaan vuosikymmenen lopulla suhteuttamaan muihin valtion rahoitustarpeisiin. 
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS
Valtiovarainvaliokunta esittää,
että puolustusvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon
Helsingissä 4.4.2017 
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
puheenjohtaja
Timo
Kalli
kesk
varapuheenjohtaja
Ville
Vähämäki
ps
jäsen
Touko
Aalto
vihr
jäsen
Timo
Heinonen
kok
jäsen
Eero
Heinäluoma
sd
jäsen
Kauko
Juhantalo
kesk
jäsen
Krista
Kiuru
sd
jäsen
Esko
Kiviranta
kesk
jäsen
Elina
Lepomäki
kok
jäsen
Mats
Nylund
r
jäsen
Antti
Rantakangas
kesk
jäsen
Sami
Savio
ps
jäsen
Maria
Tolppanen
sd
jäsen
Pia
Viitanen
sd
varajäsen
Lasse
Hautala
kesk
varajäsen
Peter
Östman
kd
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos
Mari
Nuutila
ERIÄVÄ MIELIPIDE /sd, vihr
Perustelut
Strategiset suorituskykyhankkeet luovat ison paineen julkiseen talouteen 2020-luvulla. Selonteossa on linjattu, että hankkeet toteutetaan budjettirahoituksella. Se, miten näin merkittävä lisäresurssitarve katetaan ja miten rahoitus konkreettisesti toteutetaan ja ajoitetaan, on selonteossa sen sijaan käytännössä sivuutettu. On selvää, että hankintojen edellyttämät lisäresurssit aiheuttavat merkittäviä paineita julkiseen talouteen ja muiden julkisten menojen rahoitukseen. 
Hankintojen toteutus- ja rahoitustavasta riippumatta on ensiarvoisen tärkeää, että ne eivät uhkaa julkisten palvelujen, koulutuksen ja sosiaaliturvan rahoitusta. Siksi päätöksentekovaiheessa on oltava selvä suunnitelma siitä, kuinka hankintojen aiheuttamat resurssitarpeet pystytään kattamaan ilman, että siitä aiheutuu kohtuuttomia paineita muihin julkisen sektorin menoihin. Asian harkinnassa on lisäksi huomioitava, että kansainvälisesti vertailukelpoisten lukujen mukaan Suomen puolustusmenot ovat lähivuosina ylittämässä kahden prosentin kansantuoteosuuden. 
Jotta muihin julkisiin menoihin kohdistuvilta kohtuuttomilta menopaineilta voitaisiin välttyä, jatkovalmistelussa tulisi selvittää mahdollisuudet lisätä julkisen sektorin tuloja. Siksi myös väliaikaisen, korvamerkityn puolustusveron tai -maksun mahdollisuus tulisi selvittää tulevan päätöksenteon pohjaksi. Tällaisen veron etuna voisi olla se, että se voidaan mitoittaa veronmaksukyvyn mukaan monia muita veroinstrumentteja paremmin ja samalla se kertoisi, mitä puolustuksemme isot hankkeet kansalaisille maksavat. Erillisrahoitus myös varmistaisi paremmin, etteivät isot puolustushankinnat johda sosiaaliturvaa ja julkisia palveluita koskeviin leikkauksiin. 
Mielipide
Edellä olevan perusteella esitämme,
että puolustusvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon ja 
että puolustusvaliokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausuman. (Eriävän mielipiteen lausumaesitys) 
Eriävän mielipiteen lausumaesitys
Eduskunta edellyttää, että osana tulevien vuosien puolustusmenotarpeen rahoitusvaihtoehtoja hallituksen tulee selvittää erillisen puolustusveron tai -maksun käyttöönoton mahdollisuudet. 
Helsingissä 4.4.2017
Eero
Heinäluoma
/sd
Maria
Tolppanen
/sd
Pia
Viitanen
/sd
Krista
Kiuru
/sd
Touko
Aalto
/vihr
Viimeksi julkaistu 30.6.2017 12:28