Tausta

Euroopan komissio ehdottaa direktiiviä, jolla otettaisiin käyttöön EU:ssa yhtenäinen lähdeveromenettely rajat ylittävistä sijoituksista saatujen osinko- ja korkotulojen verosopimusetuuksien saamiseksi. Ehdotuksella on kaksi tavoitetta: tukea pääomamarkkinaunionin toimivuutta helpottamalla rajat ylittäviä sijoituksia ja varmistaa oikeudenmukainen verotus estämällä veropetoksia ja väärinkäytöksiä. Ehdotus perustuu aiempiin asiaan liittyviin toimiin EU:ssa ja kansainvälisellä tasolla, kuten komission vuonna 2009 antamaan suositukseen lähdeveromenettelyjen yksinkertaistamisesta ja OECD:n ns. TRACE-malliin (Treaty Relief and Compliance Enhancement malli).  

Tällä hetkellä jäsenvaltioiden soveltamat menettelyt, joilla ne antavat ulkomailla asuville sijoittajille mahdollisuuden hyötyä verosopimuksista tai lähdevaltion lainsäädännöstä, ovat usein raskaita, kalliita ja aikaa vieviä. Lisäksi menettelyt vaihtelevat huomattavasti eri valtioissa. Lähdeveromenettelyt ovat myös alttiita veropetoksille ja väärinkäytöksille. Tältä osin komission ehdotuksessa viitataan erityisesti eräissä jäsenvaltioissa esiintyneisiin niin sanottuihin Cum/Ex- ja Cum/Cum-järjestelyihin.  

U-kirjelmän mukaan komission direktiiviehdotus on saanut hyvin paljon vaikutteita Suomessa sovellettavasta TRACE-mallista eikä sen odoteta aiheuttavan olennaisia muutoksia Suomen soveltamaan menettelyyn muutoin kuin sähköisen asuinpaikkatodistuksen osalta. Ehdotuksella toteutuessaan olisi erityisesti vaikutuksia tilanteissa, joissa Suomessa yleinen verovelvollinen sijoittaja saa osinkotuottoja toiseen EU-valtioon tehdyistä osakesijoituksista. 

Asiantuntijakuulemisissa esille nousseita seikkoja

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa direktiiviin suhtauduttiin lähtökohtaisesti myönteisesti, joskin kuultavat nostivat esille useita jatkovalmistelussa huomiota vaativia asioita. Yhtenäistä eurooppalaista asuinpaikkatodistusta koskevien menettelyiden automatisoimista ja standardointia mahdollisimman pitkälle pidettiin hyvänä. Huomiota kiinnitettiin kuitenkin siihen, ettei samalla tulisi hankaloittaa EU:n ulkopuolisten sijoittajien asemaa esimerkiksi eurooppalaiseen sähköiseen asuinpaikkatodistukseen liittyen heidän sijoittaessa eurooppalaisten yhtiöiden osakkeisiin. Kuulemisissa nostettiin myös esille tarve EU:n yhteiselle portaalille sähköistä asuinpaikkatodistusta ja raportointia varten. 

Kuulemisissa kritisoitiin sitä, ettei direktiivillä tavoitella yhtenäistä koko EU:n kattavaa mallia, jossa pyrittäisiin oikean suuruisen lähdeveron perimiseen jo heti tulosuoritusta maksettaessa, vaan jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus soveltaa nopeutettua lähdeveron palautusmenettelyä. Yksityissijoittajan näkökulmasta tuotiin esille, että myös yksinkertaistettu palautusmenettely voi olla tosiasiassa liian monimutkainen, jotta olisi kannattavaa hakea takaisin verrattain pienistä osingoista perittyä lähdeveroa. Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltio voisi päättää, että se mahdollistaa verosopimusetuudet tuloa maksettaessa vain riskittömille sijoittajille. Tältä osin kuulemisessa esitettiin, että riskilliset tilanteet tulisi määritellä direktiivissä mahdollisimman tarkasti.  

Eräät kuultavat kritisoivat direktiiviehdotukseen sisältyvää pakollista rekisteröitymistä määritellyille rahoituksen välittäjille. Ehdotettujen säännösten katsottiin myös paikoin vaativan huomattavaa tarkennusta ja hallinnollisten vaatimusten keventämistä. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että direktiivi ei kiristäisi nykyistä kansallista sääntelyä ja että direktiivi tulisi saattaa voimaan EU:ssa yhtenäisenä ilman kansallisia lisäsäännöksiä ja poikkeuksia. Direktiiviehdotuksessa ehdotettua raportointiaikaa pidettiin aivan liian lyhyenä. Lisäksi pidettiin tärkeänä direktiivin voimaantulon lykkäämistä niin, että alan toimijoille jää riittävästi aikaa varautua direktiivin vaatimiin muutoksiin, systeemeihin ja prosesseihin. 

Direktiiviehdotus on lähtökohtaisesti kannatettava

Valiokunta kannattaa tavoitetta parantaa lähdeveromenettelyjen toimivuutta ja luotettavuutta ja yhtyy valtioneuvoston kantaan. Direktiiviehdotus on lähtökohtaisesti kannatettava, mutta valiokunta katsoo valioneuvoston kannassa esitetyin tavoin, että ehdotus kaipaa vielä täsmentämistä ja tarkentamista. Tarve selvittää teknisiä yksityiskohtia direktiivin jatkovalmistelussa on käynyt selvästi ilmi myös valiokunnan asiantuntijakuulemisissa. 

Yksittäisten kysymysten osalta valiokunta kiinnittää huomiota riittävään raportointiaikaan. Säilyttäjillä tulisi olla riittävästi aikaa selvittää saannot ja täsmäyttää raporttinsa, jotta jäsenvaltioiden saama tieto olisi luotettava. Kuulemisissa on kiinnitetty huomiota ehdotukseen sisältyvään pakolliseen rekisteröitymiseen tietyille välittäjille. Tältä osin valiokunta toteaa, että Suomen nykyinen malli toimii hyvin vapaaehtoisuuden pohjalta, mutta jäsenvaltioilla voi olla erilaisia tarpeita ja pakollisuus toisi myös Suomessa lisää säilyttäjiä rekisteriin. Valiokunta korostaa, että jatkovalmistelussa tulee myös arvioida ajankohtaa, jolloin direktiiviä sovellettaisiin ensimmäisen kerran. Kaikille toimijoille tulisi antaa kohtuullinen siirtymäaika. 

Muuta

Useat kuultavat nostivat esille tosiasiallisen edunsaaja -käsitteen tulkintaan liittyvän epävarmuuden ja esitettiin käsitteen määrittelyä tai ainakin tulkinnan selvittämistä. Tältä osin valiokunta toteaa, että tosiasiallisen edunsaajan käsite liittyy erityisesti kahdenvälisiin verosopimuksiin ja on laajempi kansainväliseen verotukseen liittyvä kysymys. Nyt käsiteltävänä oleva direktiiviehdotus koskee menettelyä lähdeveroa perittäessä. Tosiasiallinen edunsaaja liittyy verosopimusten aineelliseen tulkintaan eikä siten voi tulla ratkaistavaksi tässä yhteydessä.