Kaivoslakia ehdotetaan muutettavaksi kullanhuuhdonta-alueen enimmäispinta-alaan ja kullanhuuhdontaluvan voimassaolon jatkamisen enimmäispituuteen liittyvien säännösten osalta. Kaivosviranomaiselle ehdotetaan annettavaksi nykyistä laajemmat valtuudet lupamääräysten osalta niin kullanhuuhdonta-alueen pinta-alan kuin luvan jatkamisen suhteen. Huuhdonta-alueen enimmäispinta-alaa voidaan suurentaa 5 hehtaarista 7 hehtaariin ja luvan voimassaoloa jatkaa 3 vuodesta 10 vuoteen kerrallaan. Lisäksi kaivosviranomaisella olisi mahdollisuus harkintansa mukaan myöntää kullanhuuhdontalupapäätöstä koskeva toimeenpanomääräys muutoksenhausta huolimatta. Esitys koskee sekä perinteistä lapiokaivuuta että valtausluvilla ja kullanhuuhdontaluvilla tapahtuvaa koneellista kullankaivuuta kaivospiirien ulkopuolella. 

Muutoksilla on hallinnollista taakkaa keventävä vaikutus viranomaistoimintaan. Kaivoslain mukaisen kullanhuuhdonnan jatkoluvan lupasyklin pidentäminen yhtenäiseksi toimintaan yleensä tarvittavan ympäristöluvan lupasyklin kanssa on omiaan helpottamaan viranomaisten välistä yhteistyötä ja valvontatyön synkronointia. Ehdotetut muutokset siten joustavoittavat toimintaa, mutta eivät aiheuta kielteisiä ympäristövaikutuksia, koska varsinaisen substanssin osalta sääntelyyn ei ehdoteta muutoksia. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin. 

Valiokunta toteaa, että kullanhuuhdontalupa antaa valtion mailla oikeuden hyödyntää maaperässä olevaa kultaa huuhtomalla. Käytännössä tällä luvalla on oikeus ainoastaan käsivoimin lapiolla ja rännillä tapahtuvaan kullanhuuhdontaan. Jos toiminnassa käytetään kaivinkonetta, täytyy toimintaan olla kullanhuuhdontaluvan lisäksi ympäristölupa, vaikka toiminta olisi hyvin pienimuotoista. 

Ympäristön kannalta tarkasteltuna kullankaivuu niin käsin kuin koneellisestikin voi aiheuttaa kiintoaineen ja ravinteiden eroosiota, joka näkyy alueen vesien korkeana rauta- ja alumiinipitoisuutena, sameutena, sedimentaation lisääntymisenä, pohjaeläimistön, pohjalevästön ja kalaston tilassa sekä kasvillisuusmuutoksina. Toiminnasta aiheutuvia ympäristövaikutuksia on siten yleensä tarpeen rajoittaa joko kullanhuuhdontalupaan liitettävin määräyksin, ympäristöluvassa annettavin lupamääräyksin taikka näiden molempien kautta. 

Valiokunta korostaa, että lakiehdotus ei koske kaivospiireissä tehtävää kullanhuuhdontaa. Kullanhuuhdontaa koskevat kaivosoikeudet raukeavat kaivoslain uudistamisessa säädetyn siirtymäajan kuluttua eli vuonna 2020. Käytännössä koneellinen kullankaivuu esimerkiksi Lemmenjoen kansallispuistossa päättyy siten vuonna 2020. Sen jälkeen koneelliseen kaivuuseen ei enää myönnetä lupia Lemmenjoella. Alueella harjoitetaan tällä hetkellä kullankaivuuta 25 kaivospiirissä.  

Valiokunta toteaa, että Lemmenjoen kansallispuisto on suojelualue, joka kuuluu myös EU:n Natura 2000 -verkostoon. Suojelusäännösten mukaan koneellinen kullanhuuhdonta on ollut Lemmenjoen kansallispuistossa kiellettyä vuodesta 1991 alkaen. Konekaivuuta on saanut kuitenkin jatkaa niillä valtaus- ja kaivosalueilla, jotka olivat voimassa ennen tätä. Kaivoslain uudistuksen yhteydessä arvioitiin, että kultalöydökset saadaan kaivetuiksi kohtuullisen siirtymäajan kuluessa. Siirtymäajan pituutta harkittaessa haluttiin varmistaa eri intressitahojen kannalta kohtuullinen ratkaisu, jossa otettiin huomioon sekä konekaivuun aiheuttamat ympäristövaikutukset että seuraukset, joita elinkeinonharjoittamistavan rajoittamisesta aiheutuu. Lisäksi sääntely velvoitti toiminnanharjoittajat huolehtimaan kaivosalueen ja kaivoksen apualueen kunnostamisesta, siistimisestä ja maisemoinnista.  

Valiokunta pitää hyvänä, että koneellinen kullankaivuu kansallispuistossa tulee pian päättymään. Toisaalta koneellisen kullankaivuun loppuminen Lemmenjoen alueella saattaa lisätä kullanhuuhdontapaineita uusilla alueilla, ja siten on tärkeää edelleen huolehtia siitä, että lainsäädäntö on ajan tasalla ja haitallisten ympäristövaikutusten aiheutuminen estetään. Kullanhuuhdontalupia oli vuoden 2014 tietojen mukaan kaikkiaan 167 (ja vanhan lain mukaisilla valtauksilla 85 lupaa).Ympäristön kannalta myönteisenä on pidettävä sitä, että kullanhuuhdonta-alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on laskenut koko 2000-luvun tasaisesti yli 2 000 hehtaarista nykyiseen noin 750 hehtaariin. Lähtökohtana on, että hallituksen esityksen sisältämien muutosten toteuttaminen ei käännä tätä laskevaa kehityssuuntaa. 

Valiokunta pitää tärkeänä hallituksen esityksen perusteluissa todettua lähtökohtaa, jonka mukaan täytäntöönpanomääräystä ei saa antaa alueelle, jolla kaivosviranomaisen tietojen mukaan ei ole aikaisemmin ollut kullanhuuhdontatoimintaa. Määräystä olisi myös harkittava aina tapauskohtaisesti ja sen mukaisten toimenpiteiden vaikutukset alueen ympäristöön on aina huolellisesti arvioitava, jotta päätös ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi. 

Valiokunta toteaa yhteenvedonomaisesti lopuksi, että esitys keventää hallinnollista taakkaa, kun eri tahoja työllistävät lausunto- ja lupakäsittelykierrokset harvenevat ja kaivosviranomaisen niukkoja resursseja voidaan näin siirtää toiminnan valvontaan ja toiminnanharjoittajien ohjeistamiseen. Valiokunta korostaa, että ympäristölupa on edelleen tarpeen varsin pienimuotoiseenkin toimintaan, joten tältä osin sääntely säilyy ennallaan.