Ohita päänavigaatio

Siirry sisältöön

YmVL 12/2020 vp

Viimeksi julkaistu 16.2.2021 13.43

Valiokunnan lausunto YmVL 12/2020 vp HE 70/2020 vp  Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain muuttamisesta

Ympäristövaliokunta

Talousvaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi biopolttoaineista ja bionesteistä annetun lain muuttamisesta (HE 70/2020 vp): Asia on saapunut ympäristövaliokuntaan lausunnon antamista varten. Lausunto on annettava talousvaliokunnalle. 

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut: 

  • erityisasiantuntijaInkeriLilleberg
    työ- ja elinkeinoministeriö (etäkuuleminen)
  • erityisasiantuntijaHarriHaavisto
    työ- ja elinkeinoministeriö (etäkuuleminen)
  • erityisasiantuntijaVilleLaasonen
    ympäristöministeriö (etäkuuleminen)
  • toimialapäällikköHannesTuohiniitty
    Bioenergia ry (etäkuuleminen)
  • asiantuntijaJukkaMakkonen
    Energiateollisuus ry (etäkuuleminen)
  • metsäasioiden päällikköMattiMäkelä
    Metsäteollisuus ry (etäkuuleminen)
  • toiminnanjohtajaAnnaVirolainen-Hynnä
    Suomen Biokierto ja Biokaasu ry (etäkuuleminen)
  • suojeluasiantuntijaHannaAho
    Suomen luonnonsuojeluliitto ry (etäkuuleminen)

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

  • Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto LUT
  • Luontopaneeli
  • Suomen ilmastopaneeli
  • Suomen ympäristökeskus
  • St1 Nordic Oy
  • WWF Suomi

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Yleistä

Hallituksen esityksellä ehdotetaan pantavaksi kestävyyskriteerisääntelyn osalta täytäntöön uudelleen laadittu uusiutuvan energian direktiivi (EU) 2018/2001, jäljempänä RED II -direktiivi. Ympäristövaliokunta on tarkastellut ehdotusta toimialansa kannalta ja kiinnittää talousvaliokunnan huomiota seuraaviin näkökohtiin. 

Ympäristövaliokunta katsoo, että ehdotettu laki, jolla saatetaan voimaan direktiivin uudistetut kestävyyskriteerit ja laajennetaan kestävyysarvioinnin soveltamisalaa, lisää toimijoiden velvoitteiden yhdenmukaista sääntelyä. Ehdotukset myös nostavat vaatimustasoa ja parantavat siten polttoaineiden kestävyyttä nykyiseen verrattuna. Esityksessä pitäydytään direktiivin vähimmäistasossa, eikä aseteta kansallisia lisävelvoitteita, koska se saattaisi heikentää kestävyyskriteerisääntelyn yhdenmukaistamisen myönteisiä vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja johtaa kilpailun vääristymiseen jäsenvaltioiden välillä. Tiukemmat kansalliset kriteerit eivät välttämättä johtaisi tuotannon ja käytön vähenemiseen Suomessa, vaan niiden laajempaan käyttöön muissa maissa tai sääntelyn ulkopuolisissa maissa. 

Kestävyyskriteerien soveltamista laajennetaan direktiivin mukaisesti liikenteessä käytettävien biopolttoaineiden ja bionesteiden ohella sähkön ja lämmön sekä jäähdytyksen tuotannossa käytetyille kiinteille ja kaasumaisille biomassapolttoaineille. Suomessa ei ole tällä hetkellä kestävyyskriteereitä biomassapolttoaineille, joten sääntelyn piiriin tulee lukuisia uusia toiminnanharjoittajia. Biomassa jaetaan määritelmällisesti toisaalta metsätaloudesta ja toisaalta maataloudesta peräisin olevaan biomassaan.  

Metsäbiomassan osalta sovelletaan ns. riskiperusteista lähestymistapaa eli kriteerien perusteella arvioidaan maa- tai hankinta-aluetasolla toteuttavien toimien asianmukaisuutta sen riskin minimoimiseksi, että bioenergian tuotantoon käytettäisiin kestämätöntä metsäbiomassaa. Maatason tarkastelussa tällöin tulee kansallisella lainsäädännöllä sekä seuranta- ja täytäntöönpanojärjestelmillä varmistaa kriteerien täyttyminen. Näitä ovat esimerkiksi metsän uudistamista sekä maaperän laadun ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevien vaatimusten täyttyminen.  

Maatalousbiomassan osalta biomassapolttoaineiden tuotanto ei saa johtaa biologisesti monimuotoisten maa-alueiden tuhoutumiseen, kosteikkojen ja metsien maakäyttöstatuksen muuttumiseen tai aiemmin kuivattamattomien turvemaiden kuivattamiseen. Lisäksi direktiivi sisältää erityiskriteereitä muista kuin maataloudesta, vesiviljelystä, kalastuksesta ja metsätaloudesta peräisin olevista jätteistä ja tähteistä tuotetuille biopolttoaineille ja biomassapolttoaineille. 

Kokonaisvaltainen ilmastopolitiikka ja täydentävät ohjauskeinot

Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksen perustelujen ympäristövaikutuksia kuvaavassa osassa arvioidaan Suomen kansallisen lainsäädännön ja käytössä olevien seuranta- ja täytäntöönpanojärjestelmien täyttävän direktiivissä vaaditun tason. Lisäksi todetaan, että esityksellä ei ole vaikutusta metsien käyttöä ja ympäristönsuojelua koskevaan lainsäädäntöön, eikä esimerkiksi suojelutasoon ole tulossa muutoksia. Vaikutusarviossa todetaan myös, että esityksen myötä uudet positiiviset vaikutukset ympäristöön voivat kansallisella tasolla jäädä rajallisiksi, mutta tuontibiomassan osalta sääntelyllä voi olla positiivisia vaikutuksia ympäristön tilaan biomassan alkuperämaassa. 

Ympäristövaliokunta toteaa, että edellä mainittu arvio on perusteltu direktiivin täytäntöönpanon ja lyhyen aikavälin näkökulmasta. Pitkällä aikavälillä olisi kuitenkin suotavaa tarkastella myös sääntelyn epäsuoria ympäristövaikutuksia maankäyttöön ja luonnon monimuotoisuuteen ja arvioida laajemmin sääntelyä osana ilmastopolitiikan kokonaisuutta. Valiokunta muistuttaa, että Suomen tavoitteena on hiilineutraalius vuonna 2035, jolloin päästöjen ja nielujen tulisi olla yhtä suuret. Biomassapolttoaineiden käytön vaikutus maankäyttösektorin hiilinieluun on siten yksi ilmastopolitiikan pitkän tähtäimen keskeisistä kysymyksistä ja biomassan ilmastokestävyydestä varmistuminen on tärkeää. Ympäristövaliokunta korostaakin tässä yhteydessä, että biomassaa tarvitaan lyhyellä aikavälillä korvaamaan fossiilisia polttoaineita, mutta hiilineutraaliuden saavuttaminen tulee edellyttämään siirtymistä polttoon perustumattomiin teknologioihin sekä synteettisten polttoaineiden yhdisteiden käyttöä liikenteessä ja teollisuudessa, sillä kestävästi tuotetut biomassapohjaiset polttoaineet eivät riitä globaaliin kysyntään. Hiilineutraalin siirtymän nopeuttamiseksi tarvitaan P2X -polttoaineitaP2X eli sähköpolttoaineet (eFuels), Power-to-x-teknologiaa voidaan soveltaa synteettisten, fossiilisia korvaavien polttoaineiden valmistukseen. Raaka-aineiksi tarvitaan hiilidioksidia ilmasta, vetyä vedestä tai typpeä ilmasta. Valmistusprosessi toteutetaan päästöttömästi tuotetun aurinkosähkön tai tuulisähkön avulla. Lopputuotteet, kuten metaani, metanoli, dimenyylieetteri ja ammoniakki ovat tunnettuja polttoaineita, joita voidaan hyödyntää myös kemianteollisuudessa.. Valiokunta korostaa, että hiilineutraalien synteettisten polttoaineiden pilotointia ja tuotannon käynnistämistä Suomessa tulee edistää siten kuin hallitusohjelmassa todetaankin.  

Valiokunta korostaa, että koska biomassan käytön kasvu uhkaa metsäluonnon monimuotoisuuden säilymistä, tulee myös toimia monimuotoisuuden turvaamiseksi vastaavasti pitkäjänteisesti tehostaa. Tärkeää on esimerkiksi edistää talousmetsien luonnonhoitoa, kuten lahopuun ja kantojen jättöä, kulotusta, tekopökkelöitä, riistatiheikköjä, suojavyöhykkeitä ja vesistövaikutuksen pienentämiseen tähtääviä toimia. Erityisesti on myös pidettävä huolta siitä, ettei ainespuuta ohjaudu polttoon. Monimuotoisuuden kannalta usein haitallinen kantojen nosto onkin viime vuosina vähentynyt ja esimerkiksi metsänhoitosuositusten mukaan (Tapio 2016) kantojen nostoa korjuualoilla rajoitetaan metsäluonnon monimuotoisuuden ja maaperän puuntuotoskyvyn turvaamiseksi. Suomen luonnon monimuotoisuuden uuden strategian ja toimintaohjelman valmistelu käynnistyy vuonna 2021. 

Lain toimeenpanon vaikutuksia seurataan hallituksen esityksen mukaan työ- ja elinkeinoministeriössä. Lisäksi komissio seuraa sääntelyn toimeenpanoa EU-tasolla. Valiokunta korostaa, että ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen linkittyvät käytännössä kiinteästi yhteen ja ilmastopoliittisin perustein tapahtuva lisääntyvä paine biomassan käytön lisäämiseen voi aiheuttaa luontokatoa. Siksi biopolttoaineiden ja -nesteiden käytön vaikutukset sekä kasvihuonekaasupäästöihin että muihin ympäristövaikutuksiin kuten luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen edellyttävät paitsi täydentäviä ohjauskeinoja, myös riittävää seurantaa sen arvioimiseksi, onko kansallisille lisäkriteereille pitkällä aikavälillä tarvetta. Metsästrategia ja biodiversiteettistrategia kuuluvat kuitenkin maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön toimivaltaan, joten seuranta edellyttää valtioneuvoston sisäisesti poikkihallinnollista otetta. Ympäristövaliokunta esittää, että talousvaliokunta harkitsisi toimia, joilla vastuuviranomaisten seurantavelvoitetta voitaisiin vahvistaa. 

Valiokunta toteaa lopuksi, että biodiversiteettistrategiaan liittyen komissiossa on parhaillaan käynnissä arviointi biomassan tarjonnasta ja kysynnästä EU:ssa ja maailmanlaajuisesti sekä niihin liittyvistä kestävyysnäkökohdista. Vuoden 2020 aikana on tarkoitus valmistua tutkimus metsäbiomassan käytön kestävyydestä energiantuotannossa sekä vuonna 2021 toimintaohjeet energiakäyttöön tarkoitetun metsäbiomassan uusien kestävyyskriteerien soveltamista varten. Valiokunta pitää hyvänä, että tutkimuksia ja selvityksiä tehdään EU-tasolla, mikä mahdollistaa myös päätöksenteon uuteen tieteelliseen tietoon perustuen politiikkatoimien suuntaamiseksi tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti.  

VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS

Ympäristövaliokunta esittää,

että talousvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon
Helsingissä 1.10.2020 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja
HannuHoskonenkesk
varapuheenjohtaja
TiinaElovihr
jäsen
PetriHurups
jäsen
MaiKivelävas
jäsen
HannaKosonenkesk
jäsen
JohanKvarnströmsd
jäsen
SheikkiLaaksops
jäsen
NiinaMalmsd
jäsen
SariMultalakok
jäsen
MikkoOllikainenr
jäsen
MauriPeltokangasps
jäsen
Saara-SofiaSirénkok
jäsen
KatjaTaimelasd
jäsen
AriTorniainenkesk

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos
MarjaEkroos