Ympäristövaliokunta on tarkastellut selontekoa oman toimialansa kannalta ja kiinnittää ulkoasiainvaliokunnan huomiota erityisesti seuraaviin näkökohtiin.
Kansainvälisten taloussuhteiden ja kehitysyhteistyön selonteko täydentää ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa, joka nostaa hyvin esiin ihmiskunnan yhteisenä haasteena olevan planetaarisen kolmoiskriisin eli ilmastonmuutoksen, luontokadon ja ympäristön tilan heikkenemisen (saastumisen). Ilmastonmuutos sekä kiihtyvä luontokato liittyvät tiiviisti toisiinsa ja vaikuttavat muun muassa ruoan tuotantoon ja ruokaturvaan, veden saatavuuteen, energiasiirtymiin, huoltovarmuuteen, yhteiskuntarauhaan ja tautien esiintyvyyteen ja tätä kautta koko turvallisuusympäristöön. Agenda2030 yhdessä Pariisin ilmastosopimuksen ja kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen kanssa sitoo myös Suomea ja luo perustan johdonmukaiselle, kokonaisvaltaiselle ja vaikuttavalle kestävän kehityksen työlle.
Valiokunta korostaa, että kolmoiskriisin tunnistaminen on kehitysyhteistyössä olennaista, sillä ilmastonmuutos, luontokato ja ympäristön tilan heikkeneminen rapauttavat taloudellisen toiminnan perustaa ja koettelevat erityisesti kehittyvien maiden kantokykyä heikentäen ruoka- ja ravitsemusturvaa sekä veden ja energian saantia. Ruoka- ja ravitsemusturvaan sekä veden ja energian saantiin kohdistuvat muutokset puolestaan vaikuttavat välillisesti erilaisten konfliktien syntyyn lisäten pakolaisuutta, muuttoliikettä, köyhyyttä ja epätasa-arvoa.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että päällekkäisyyden välttämisestä kahdessa eri valtioneuvoston selonteossa voi aiheutua vaaraa siitä, että näiden keskeisten lähtökohtien sisältyminen myös käsiteltävänä olevaan selontekoon jää epäselväksi. Valiokunta painottaa, että kehityspolitiikan keskeisiä päämääriä ovat edelleen YK:ssa yhteisesti sovitut kestävän kehityksen tavoitteet.
Suomen tavoitteena on pyrkiä ilmasto- ja ympäristödiplomatian keinoin edistämään maailmanlaajuista siirtymää vähähiilisiin, ilmastokestäviin ja luonnon monimuotoisuutta turvaaviin yhteiskuntiin. Tavoitteena on tukea kehittyvien maiden toimia ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa sekä luontokadon pysäyttämistä kansainvälisten sopimusvelvoitteiden mukaisesti. Valiokunta nostaa esiin, että esimerkiksi luontopohjaiset ratkaisut ovat usein kaikkien kannalta hyödyllisiä, sillä ne voivat tuottaa hyötyjä samanaikaisesti sekä paikallisen taloudellisen kehityksen edistämiseksi että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, siihen sopeutumiseksi, vesi- ja ruokaturvan parantamiseksi, katastrofiriskien ehkäisemiseksi, ja terveyden ja luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi.
Ilmastonmuutoksen torjunnan, luonnon monimuotoisuuden suojelun ja ympäristön tilan heikkenemisen estäminen on tärkeää ottaa huomioon kaikessa kehityspolitiikassa. Myös ilmasto- ja kehitysrahoituksessa on tärkeää varmistaa, ettei rahoituksen kautta aiheuteta haittaa luonnon monimuotoisuudelle. Valiokunta korostaa, että Pariisin ilmastosopimuksen ohella tärkeä globaali ympäristösopimus on Kunmingin-Montrealin biodiversiteettisopimus. Se sisältää luonnon monimuotoisuutta koskevat tavoitteet, joiden avulla luontokato pysäytetään ja pyritään kohti luontopositiivisuutta.
Käsiteltävänä olevassa selonteossa painopiste on selkeästi kauppapolitiikassa ja tavoitteeksi on asetettu Suomen kaupallis-taloudellisten intressien tukeminen kehittyvillä markkinoilla. Myös kehitysyhteistyössä keskitytään yhä enemmän kauppaa tukevaan kehitysyhteistyörahoitukseen. Valiokunta toteaa, että kansainvälisen kauppa- ja kehityspolitiikan tarkastelu yhdessä on hyvä ja tarpeellinen lähtökohta, sillä käytännön tasolla asiat liittyvät tiiviisti toisiinsa. Kehittyvissä maissa yhteistyötä tulee rakentaa pitkäjänteisesti esimerkiksi tutkimus- ja kehitystyöllä, johon kaupallinen yhteistyö kytkeytyy. Selonteon mukaan Suomi käyttää jatkossa osan kehitysmäärärahoistaan katalyyttisesti kohdentaen rahoitusta yksityissektorin yhteistyön kautta maihin ja toimialoihin, joissa on mahdollista saada yritykset ja yksityinen rahoitus mukaan työhön. Valiokunta pitää tärkeänä selonteon tavoitetta lisätä yksityisen sektorin osallistumista kehitysyhteistyöhön ja -rahoitukseen. Yksityissektorin mukana olo on välttämätöntä kestävien tulosten saavuttamiseksi ja kehitysrahoituksen kasvattamiseksi. Kansainväliset ilmastotavoitteet luovat myös markkinoita ympäristö- ja ilmastoteknologialle ja lisäävät kysyntää suomalaisyritystenkin tuotteille ja ratkaisuille.
Ilmastonmuutos ja luontokato ovat globaaleja ongelmia, joiden torjumiseksi tarvitaan tiiviimpää kansainvälistä yhteistyötä. Käynnissä oleva talouden siirtymä tuotantomalliin, joka ei perustu fossiilisiin polttoaineisiin ja luonnonvarojen ylikulutukseen, luo suurta kysyntää puhtaalle energialle, ympäristöteknologialle sekä bio- ja kiertotalousratkaisuille. Valiokunta korostaa tarvetta vaikuttaa aktiivisesti EU:n lainsäädäntöön siten, että alan lainsäädäntö ja standardit edistävät energiamurroksen ja puhtaan siirtymän toteuttamista myös kehittyvissä maissa. Valiokunta pitää tärkeänä, että myös suomalaisen kulutuksen ja kaupan negatiivisia ympäristö- ja luontovaikutuksia kehittyvissä maissa (esimerkiksi metsäkatoa aiheuttavat palmuöljy ja kaakao tai laiton puukauppa) pyritään ehkäisemään ja näiden tavoitteiden toteutumiseksi toimitaan aktiivisesti EU:ssa.
Uusiutuvien luonnonvarojen kestävä hallinta ja käyttö ja ruokaturva ovat nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa entistäkin tärkeämpiä globaalille kehitykselle. Suomella on osaamista ja innovaatioita erityisesti kestävässä metsätaloudessa, vesitaloudessa ja ruokaturvassa, mikä luo hyvän perustan myös alan yritysten kansainväliselle kaupalle. Toisaalta monissa maissa on puhtaan siirtymän vaatimien uusiutumattomien luonnonvarojen eli mineraalien tuotantoa tai potentiaalia siihen. Valiokunta pitää tältä osin tärkeänä toimenpidettä, jonka mukaan tavoitteena on edistää kaivannais- ja energia-alan läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta sekä kehittyvien maiden mahdollisuuksia hyötyä luonnonvaroistaan kestävällä tavalla ja vaurastua.
Valiokunta korostaa selonteon tavoin, että Suomen uskottavuus ja vaikuttavuus monenkeskisessä yhteistyössä edellyttää myös rahoitusta kansainvälisille ympäristösopimuksille, YK-järjestöille (kuten YK:n ympäristöohjelma UNEP) ja ympäristörahastoille (kuten Maailman ympäristörahasto GEF ja Vihreä ilmastorahasto GCF). Valiokunta pitää tärkeänä selonteon sitoumusta siihen, että Suomi osallistuu kansainväliseen ilmasto- ja ympäristörahoitukseen ja tukee kehittyvien maiden toimia ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa sekä luontokadon pysäyttämistä kansainvälisten sopimusvelvoitteidensa mukaisesti. Kansainvälisten sopimusten toimeenpanotyön jatkuvuus ja Suomen vaikuttava osallistuminen kansainvälisten ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseen globaalisti edellyttää pitkäjänteisen rahoituksen turvaamista.
Valiokunta toteaa, että merkittävä osa Suomen kehitysyhteistyön määrärahoista kohdennetaan yleistukena YK:n kehitysjärjestöille ja kansainvälisen humanitaarisen järjestelmän kautta, haavoittuvimpien maiden auttamista painottaen. On tärkeää, että myös tuki kansainvälisille kehitysrahastoille ja suomalaisille kansalaisjärjestöille kohdistuu merkittävissä määrin kaikkein köyhimpiin maihin.
Selonteon lähtökohtana on, että toimiva demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet ja elinvoimainen kansalaisyhteiskunta ovat kestävän yhteiskunnallisen kehityksen edellytyksiä ja että kehitysyhteistyö edistää näiden edellytysten toteutumista. Valiokunta korostaa näiden rakenteiden merkitystä kestävän kehityksen menestyksellisen edistämisen kannalta. Ympäristöhallinnon kehittäminen ja vahvistaminen kehittyvissä maissa tukee maiden tietoisuutta ja kapasiteettia hyödyntää puhtaaseen siirtymään ja kiertotalouteen liittyvää ympäristöosaamista. YK:n ympäristöohjelma UNEPin tuki kehittyvien maiden ympäristöhallinnon vahvistamiseksi ja ympäristösopimusten toimeenpanemiseksi on tärkeää. Hyvä hallinto ja vakaa toimintaympäristö kehittyvissä maissa tarjoavat myös parempia toiminta- ja vientimahdollisuuksia suomalaisille ympäristöalan yrityksille.
Ympäristövaliokunta pitää hyvänä ilmasto-, luonnon monimuotoisuus- ja ympäristön tilatavoitteiden nostamista ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa painopisteeksi ja korostaa, että käsillä olevan selonteon täydentäessä ensin mainittua, plantaarinen kolmoiskriisi on olennainen lähtökohta myös tässä. Valiokunta korostaa voimavarojen riittävyyden varmistamisen tärkeyttä tavoitteiden pitkäjänteiseen toimeenpanoon ja seurantaan. Vaikuttavien tulosten aikaansaaminen edellyttää läsnäoloa maailmalla ja kehityspolitiikan jatkuvuutta. Valiokunta tukee parlamentaarista yhteistyötä ylivaalikautisten tavoitteiden ja toimien löytämiseksi ja toimeenpanemiseksi.