Komission ehdotuksen mukaan lyijypitoisten ammusten ja kalastusvälineiden käyttöä, hallussapitoa ja markkinoille saattamista rajoitetaan. Rajoitus koskee ammuksia ja kalastusvälineitä, jotka sisältävät lyijyä vähintään yhden painoprosentin verran. Rajoitukset koskevat lähinnä ammusten ulkona tapahtuvaa kuluttajakäyttöä, sillä sotilas- ja viranomaiskäyttö, ammusten testaus- ja tutkimustoiminta sekä ampumaradoilla, lukuun ottamatta lyijyhauleja, tapahtuva käyttö on lähtökohtaisesti rajattu rajoitusten soveltamisalan ulkopuolelle. Valtioneuvoston tavoin valiokunta tukee yleisellä tasolla komission tavoitetta vähentää lyijyn kuluttajakäyttöä. Ehdotukseen sisältyy kuitenkin useita poikkeuksia sekä erilaisia siirtymäaikoja, jotka tekevät kokonaisuudesta vaikeasti hahmotettavan. 

Lyijypitoisten ammusten ja kalastusvälineiden käytön rajoittamisen taustalla ovat lyijyn ihmiselle, eläimille ja ympäristölle aiheuttamat riskit. Lyijy on haitallinen raskasmetalli, joka aiheuttaa vaaraa kaikissa eri pitoisuuksissa. Lyijyaltistukselle ei ole pystytty osoittamaan turvallista alarajaa. Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) arvioi, että Euroopan unionin alueella haulikkoammunnasta metsästyksen yhteydessä päätyy ympäristöön vuosittain 18 000—22 000 tonnia lyijyä. Lisäksi alueellisesti rajatumman urheiluammunnan kuormitus on yhteensä 77 000 tonnia. Perinteisissä ammuksissa on lyijyä vähintään noin 90 prosenttia. Esimerkiksi haulikoiden patruunat koostuvat hauleista, jotka sisältävät 97 prosenttia lyijyä. Yksittäisessä patruunassa on 100—400 haulia.  

Kosteikkoalueilla on jo vuodesta 2023 ollut voimassa EU:n lyijyhaulien käyttöä ja hallussapitoa koskeva rajoitus. Valiokunta toteaa, että ympäristöön päätyvä lyijy aiheuttaa riskin maaperän, vesien ja pohjaveden laadun huononemisesta. Hapan maaperä lisää ongelmia. Suomen ympäristökeskuksen mukaan esimerkiksi suoalueilla haulit rapautuvat ja muuntuvat helppoliukoisemmiksi lyijy-yhdisteiksi, mikä lisää lyijystä aiheutuvia ympäristö- ja terveysriskejä. Suomessa on todettu ammusten lyijyn aiheuttaneen myös pohjaveden pilaantumista. Vuonna 2019 julkaistun tutkimuksen mukaan ammusten lyijystä aiheutuvien, luontoon ja ympäristön tilaan kohdistuvien vaikutusten on arvioitu aiheuttavan Euroopassa vuosittain 1 miljardin euron kustannukset, mutta vaikutusten laajuudesta ei ole valiokuntakäsittelyssä voitu varmistua. Esimerkiksi Tanska on kieltänyt maailman ensimmäisenä maana kaikkien lyijyammusten käytön metsästyksessä huhtikuusta 2024 lähtien. 

Lyijyluodit

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomessa on noin 730 ulkoampumarataa, jotka ovat valtaosin yksityisten ampumaseurojen, metsästysseurojen ja riistahallintoon kuuluvien lakisääteisten riistanhoitoyhdistysten omistamia. Metsästäjien ja urheiluampujien ohella ampumaradat tarjoavat ampumaharjoittelumahdollisuudet viranomaisille ja reserviläisille. Valiokunta pitää tärkeänä, että luotiasein ampumaradoilla tapahtuva urheiluammunta sekä metsästäjien ja reserviläisten harjoitusammunta voivat komission ehdotuksen mukaan jatkua nykyisellään. Ampumaradoille ei esitetä luotien käyttöön liittyviä erityisiä riskinhallintatoimia eikä lyijyluotien markkinoille saattamista ehdoteta kiellettäväksi. Muualla kuin ampumaradoilla tapahtuva urheiluammunta kielletään viiden vuoden siirtymäajan jälkeen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan komission ehdotusta on syytä pyrkiä parantamaan siten, että ampumaratojen ulkopuolella voidaan sallia esimerkiksi pienimuotoisen kohdistusammunnan järjestäminen, jos lyijy otetaan talteen esimerkiksi luotiloukun avulla. 

Lyijyluotien markkinoille saattamista ei esitetä rajoitettavaksi. Metsästyksessä lyijyluotien käyttö voi jatkua 1,5 vuoden siirtymäajan aikana. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomessa jo noin puolet hirvistä, peuroista ja villisioista ammutaan kupariluodeilla. Näin ollen metsästyksessä siirtymä pois lyijyluodeista etenee hyvää vauhtia vapaaehtoisin toimin Pohjoismaissa. Se ettei näin ole muualla Euroopassa on hyvä huomioida tarkasteltaessa siirtymäaikoja. Lisäksi pienriistan metsästyksessä, kuten linnustuksessa, saa jatkaa kokovaippaluotien käyttöä niissä jäsenvaltioissa, joissa tämä on esityksen valmisteluaikana ollut mahdollista. Tämä poikkeus on Suomessa erittäin tarpeellinen, sillä markkinoilla ei ole tarkkuudeltaan vastaavia korvaavia tuotteita.  

Lyijyluotien käyttörajoituksiin liittyy erityinen .22 LR-kaliiperin reunasytytteisiä patruunoja koskeva käytännön ongelma. Vastaavan kaliiperin lyijytöntä patruunaa ei ole kyetty valmistamaan. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan reunasytytteisen kaliiperin .22 LR luodin perä on halkaisijaltaan muuta luotia kapeampi ja menee tältä osalta hylsyn sisälle, toisin kuin muissa kaliipereissa, joissa luodin halkaisija on hylsyn sisähalkaisijan suuruinen koko ohjaavalla pinnalla. Näin ollen .22 LR luodin pitää peräosaltaan laajeta symmetrisesti ja tarkasti piipun maksimihalkaisijaan piippuvaiheen aikana, jotta patruunan tarkkuus ei tuhoudu. Tähän ruutikaasujen paineen vaikutuksesta tapahtuvaan laajenemiseen pystyy vain pehmeä ja helposti sekä pysyvästi muotoutuva lyijy. Markkinoilla olevat muutamat lyijyttömät .22 LR patruunat ovat tarkkuudeltaan urheiluammuntaan, harjoitteluun sekä metsästykseen soveltumattomia. 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan suomalaisilla on 240 000 pienoiskivääriä, joita käytetään ampumaurheilussa ja pienriistan, kuten metsäkanalintujen, metsästyksessä. Metsäkanalintujen metsästykseen liittyy eettisiä näkökohtia, jotka puoltavat pienoiskivääreissä käytettävien lyijyluotien käyttöä koskevaa poikkeusta. Lintujen vitaalialue on pieni, joten patruunan on oltava tarkka. Lisäksi pienoiskivääri on usein ensimmäinen ampuma-ase, jolla metsästys on turvallisempaa aloittaa ja jonka teho kuitenkin riittää pienemmälle riistalle. Valiokunta pitää tärkeänä, että reunasytytteisten.22-kaliiperin patruunoiden käyttökieltoa tarkastellaan vielä ennen ehdotetun 10 vuoden siirtymäajan päättymistä. 

Valtioneuvoston tavoin valiokunta kiinnittää huomiota myös suurikaliiperisten lyijyluotien metsästyskäyttöä koskevaan siirtymäaikaan, joka on liian lyhyt ja omiaan aiheuttamaan ongelmia korvaavia materiaaleja sisältävien luotien saatavuudessa myös Suomessa, kun kysyntä Euroopassa kasvaa. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan pidempi siirtymäaika on tässä tapauksessa perusteltu. Kaiken kaikkiaan lyijyluotien käytölle ehdotetaan erilaisia siirtymäaikoja. Valiokunnan asiantuntijakuulemisen mukaan tämä tekee kokonaisuudesta erittäin sekavan, jonka vuoksi siirtymäaikoja tulisi yhtenäistää riittävän pitkiksi, jotta voidaan huomioida ammusteollisuuden tuotantolinjojen muuttamiseen tarvittava aika. Viranomaisten näkökulmasta ehdotukset merkitsevät lisäksi sitä, että lyijyluotien käyttötarkoitusta täytyisi pystyä valvomaan kuluttajatasolla. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan lyijyn käyttörajoituksen tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeä kiinnittää huomiota rajoituksen selkeyteen ja toimivuuteen, myös sen valvonnan näkökulmasta. 

Lyijyhaulit

Komission ehdotuksen mukaan lyijyhaulien käyttö metsästyksessä lopetetaan kolmen vuoden siirtymäajalla. Suomessa on jo vuodesta 1996 lähtien ollut kiellettyä käyttää lyijyhaulipatruunoita vesilintujen metsästyksessä. Vuonna 2023 voimaan tulleen kosteikkoja koskevan lyijyhaulien kiellon myötä käyttökielto on jo käytännössä laajentunut kattamaan arviolta noin 30 prosenttia koko maasta. Lisäksi metsästäjien haulikkoammunnan harjoittelu voidaan ampumaradoilla suorittaa jatkossa teräshauleilla, jotka ovat saatavuudeltaan ja hinnaltaan toimiva vaihtoehto savikiekkojen ammunnassa. Valiokuntakuulemisissa tuli kuitenkin myös esille se, että valtaosa markkinoilla olevista teräshaulipatruunoista tuodaan EU:n ulkopuolelta, erityisesti Kiinasta. Tämä voidaan nähdä ongelmallisena tilanteessa, jossa EU pyrkii strategiseen omavaraisuuteen ja huoltovarmuuden parantamiseen. 

Komissio ehdottaa, että lyijyhaulien ulkona tapahtuvassa urheiluammunnassa siirtymäaika on viisi vuotta. Alun perin lyijyhaulien käyttökielto ampumaradoilla oli tarkoitettu ehdottomaksi. Komission ehdotus on muuttunut siten, että lyijyhaulien käyttö ampumaurheilussa ehdotetaan lähtökohtaisesti kiellettäväksi, mutta kiellosta on mahdollista poiketa tiettyjen edellytysten täyttyessä. Lyijyhaulien käyttö voi ehdotuksen mukaan jatkua luvanvaraisesti riskinhallintavaatimukset vaatimukset täyttävillä ulkoampumaradoilla jopa 15 vuoden ajan, kun haulien koko on 1,9—2,6 millimetriä. Käytännössä lyijyhaulien käyttö rata-ammunnassa päättyy 5 vuoden siirtymäajan jälkeen tai pidemmän 15 vuoden siirtymäajan jälkeen, jos radoilla toteutetaan erittäin suuria ja kalliita toimenpiteitä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomessa on jo erittäin tiukka ympäristölupakäytäntö ampumaradoille useampaan Euroopan muuhun valtioon nähden. Ympäristölupaprosessissa radan riskit arvioidaan ja niiden hallintatoimet tehdään tapauskohtaisesti Best Available Technique-tekniikkaa (BAT) hyödyntämällä. Kuitenkin lyijyhaulien käyttö rata-ammunnassakin päättyy viimeistään 15 vuoden kuluttua.  

Lyijyhaulien markkinoille saattaminen kielletään rajoituksen piiriin kuuluvien käyttötarkoitusten osalta. Koska haulien myynti on edelleen sallittua rajoituksen ulkopuolelle jääviin käyttötarkoituksiin, sääntelyn toimeenpano ja valvonta voivat muodostua monimutkaiseksi. Kieltoja, poikkeuksia ja menettelyjä koskevat kaavamaiset säännökset voivat aiheuttaa käytännön haasteita. Esimerkiksi patruunalaatikoiden varoitustekstien tulee olla toteuttamiskelpoisia. Ampumaratojen ympäristöriskit riippuvat paljolti toiminta-alueen olosuhteista, jotka vaihtelevat eri valtioiden ja ampumaratojen mukaan. Näin ollen jäsenvaltiot voivat parhaiten arvioida tarvittavien riskinhallintatoimenpiteiden kokonaisvaikutuksia.Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan ampumaurheilussa käytettävien lyijyhaulien myyntiin, ampumaratojen lupamenettelyyn ja riskinhallintatoimiin liittyvät yksityiskohdat jätetään ensisijaisesti kansallisella tasolla ratkaistaviksi.