Kohtuuhintaisen asumisen edistäminen
Talousarvioesityksen lainavaltuudeksi Asuntorahastosta esitetään 1,8 miljardia euroa, josta vuokra- ja asumisoikeusasuntojen korkotukilainan osuus on 1 410 miljoonaa, takauslainat vuokratalojen rakentamiseen 285 miljoonaa ja asunto-osakeyhtiöiden perusparannusten takauslainat 100 miljoonaa euroa. Rahoituksen arvioidaan riittävän noin 9 000 uuden korkotukiasunnon ja noin 2 000 takausvälimallin asunnon rakentamiseen. Erityisryhmien investointiavustusten myöntövaltuudeksi esitetään 130 miljoonaa euroa, joka mahdollistaa noin 4 000 asunnon rakentamisen.
Valiokunta pitää lainavaltuuden yleistä tasoa kohtuullisena. Pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa on kuitenkin edelleen pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista, ja rakenteelliset muutokset asuntomarkkinoilla vaikuttavat samanaikaisesti kysynnän jatkuvaan kasvuun. Toisaalta väestö- ja elinkeinorakenteen muutos kiihdyttää asuntomarkkinoiden polarisoitumista ja väestöltään vähenevillä alueilla ongelmana on asuntojen jääminen tyhjilleen. Yleisen yhteiskunnallisen edun näkökulmasta olisi hyvä, että väestöltään vähenevillä alueilla vuokrataloyhtiöt voisivat hyvissä ajoin sopeuttaa asuntokantaansa vähenevään kysyntään, mikä vaatisi vuokrataloyhtiöiden kannustamista ongelmiin puuttumiseen varhaisessa vaiheessa ja nykyisten, hyvin tiukkojen säännösten helpottamista. Näitä keinoja tulee jatkossa selvittää.
Uudet MAL-sopimukset Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun seuduille tulivat voimaan kesäkuussa. Tavoitteena on lisätä kaupunkiseutujen kilpailukykyä vahvistamalla kuntien keskinäistä sekä seudun ja valtion välistä yhteistyötä maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmien ratkaisemisessa. Esimerkiksi Helsingin seudulla on sovittu asuntoasemakaavoituksen merkittävästä lisäämisestä. Sopimuksen tavoitteena on myös kasvattaa Helsingin seudun asuntotuotantoa kysyntää vastaavasti, ja sillä luodaan edellytykset jopa 10 000 asuntoa päättynyttä sopimuskautta suuremmalle asuntotuotannolle. Helsingin seudulla sopimuskauden 2016—2019 sitova asuntoasemakaavatavoite on noin 6,2 miljoonaa kerrosneliömetriä ja asuntotuotantotavoite noin 60 000 asuntoa. Helsingin seudulla on lisäksi varattu 20 miljoonaa euroa käynnistysavustukseen 40 vuoden korkotukilainakohteille (10 000 euroa/asunto). Kaikkia MAL-alueita koskevan kunnallistekniikan rakentamisavustukseen osoitetaan 60 miljoonaa euroa.
Kaikkiaan tänä vuonna aloitetaan Rakennusteollisuus RT:n arvion mukaan noin 36 000 asunnon rakentaminen eli 10 % useamman kuin vuonna 2015. Asuntotuotanto painottuu kasvukeskusten pieniin kerrostaloasuntoihin, joista kolmasosa on vapaarahoitteisia omistusasuntoja, kolmasosa vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja ja kolmasosa ARA-vuokra-asuntoja.
Valiokunta korostaa, että tavoitetta kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämisestä ja ylipäänsä asuntomarkkinoiden terveestä toiminnasta ei voida onnistuneesti toteuttaa ilman asumisen, maankäytön ja liikenteen kehittämisen integroimista kiinteästi yhdeksi kokonaisuudeksi. MAL-sopimukset ovat olennaisia tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Käynnistysavustusten vaikuttavuudesta on hyviä kokemuksia; tuki alentaa toteutunutta vuokratasoa. Valiokunta katsoo, että avustuksen käyttömahdollisuutta tulisi jatkossa laajentaa muillekin MAL-alueille. Valiokunta pitää tärkeänä tarkastella myös mahdollisuuksia kasvukeskusten välisten kestävien yhteyksien, kuten rautatieyhteyksien, nopeuttamiseksi ja ylipäänsä kehittämiseksi myös laajemmin asuntojen kysynnän ja tarjonnan välisen tasapainon hallinnan näkökulmasta.
Puurakentaminen ja sen lisääminen on tärkeässä asemassa pyrkiessämme pienentämään hiilijalanjälkeämme, sillä puurakennus sitoo itseensä huomattavan määrän hiilidioksidia. Puurakentamisen esteiden poistamiseksi on käynnissä lainsäädännöllisiä hankkeita. Sen lisäksi tulisi aktiivisesti kehittää alan koulutusta ja tutkimusta ja osoittaa siihen tarvittavat rahalliset resurssit.
Uutta korkotukimallia koskeva laki ja valtioneuvoston asetus tulivat voimaan 1.8.2016.Laki vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta (574/2016) ja asetus (603/2016) Uuteen 10-vuotiseen korkotukimalliin vuokratalojen rakentamista varten liittyy korkotuen ohella valtion takaus. Asuntojen käyttöä ja luovutusta koskevat rajoitukset kestävät lähtökohtaisesti 10 vuotta, mutta toimijan hakemuksesta tuki- ja rajoitusaikaa voidaan pidentää 10 vuotta kerrallaan enintään kaksi kertaa. Tänä aikana asuntojen tulee olla vuokrakäytössä, niistä voi periä vain kohtuullista vuokraa, eivätkä samassa asunnossa asuvien yhteenlasketut tulot voi ylittää tiettyä euromääräistä rajaa. Näiden lainojen omavastuukorko on 2,5 %.
Valtioneuvosto on 15.9.2016 asettanut tulorajat valtion tukemiin vuokra- ja osaomistusasuntoihin pääkaupunkiseudulla. Tulorajat koskevat uusia asukkaita ja niitä asukasvalinnan päätöksiä, jotka tehdään 1.1.2017 alkaen.Valtioneuvoston asetus asukkaiden valinnasta arava- ja korkotukivuokra-asuntoihin annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (817/2016) Yhden hengen ruokakunnan kuukausitulot eivät saa ylittää 3 000 euroa. Jos ruokakuntaan kuuluu enemmän kuin yksi 18 vuotta täyttänyt aikuinen, kunkin aikuisen osalta tulorajaa korotetaan 2 100 eurolla. Jos ruokakuntaan kuuluu alle 18-vuotiaita lapsia, tulorajaa korotetaan ensimmäisestä lapsesta 650 eurolla ja kustakin seuraavasta lapsesta 600 eurolla. Asetusmuutoksen tavoitteena on, että valtion tukemat vuokra-asunnot ohjautuisivat kireillä asuntomarkkina-alueilla niitä eniten tarvitseville.
Valiokunta korostaa, että kohtuuhintaisen asumisen tulisi olla pitkäjänteinen, johdonmukainen tavoite, jota toteutettaisiin myös yli hallituskausien ulottuvalla kehittämisohjelmalla. Erityistä huomiota tulee kiinnittää asuinalueiden segregoitumisen ehkäisemiseen. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on arvioitu toisaalta, että erityisesti tulorajojen asettaminen saattaa lisätä segregaatiota, ja toisaalta myös, että tulorajat on asetettu niin korkealle, että uhkaa ei ole. Valiokunta pitää tärkeänä, että kehitystä seurataan myös tältä osin tarkasti.
Valtioneuvosto on myös päättänyt määräaikaisesta asetusmuutoksesta, jolla vuokra-asuntojen rakentamista, hankintaa tai perusparantamista varten myönnettävissä pitkissä korkotukilainoissa lainansaajan maksettavaksi jäävä omavastuukorko laskee 3,4 %:sta 1,7 %:iin.Valtioneuvoston asetus vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun valtioneuvoston asetuksen väliaikaisesta muuttamisesta (821/2016) Muutos koskee vuoden 2019 loppuun mennessä hyväksyttäviä korkotukilainoja. Lisäksi budjettineuvotteluissa on päätetty aloittaa säädösvalmistelu pitkien korkotukilainojen lainanlyhennysohjelman muuttamisesta merkittävästi nykyistä etupainotteisemmaksi.
Valiokunta toteaa viitaten mietintöönsä YmVM 9/2016 vp—HE 76/2016 vp hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta, että eduskunta on sen aloitteesta hyväksynyt myös kaksi lausumaa. Lausumillaan eduskunta edellyttää, että hallitus käynnistää 40 vuoden korkotukimallin kokonaisvaltaiseen kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet, jotta mallin ehdot saadaan kannustaviksi, ja että ympäristöministeriö toimittaa valiokunnalle selvityksen korkotukimallien toimivuudesta vuoden 2018 loppuun mennessä. Omavastuukoron laskeminen ja lainanlyhennysohjelmia koskeva säädösvalmistelu toteuttavat osaltaan edellytettyä kehittämistä. Valiokunta odottaa ministeriön jatkavan mallin kehittämistä.
Korjausavustuksiin esitetään edellisen vuoden tavoin yhteensä 35 miljoonaa euroa (momentille 35.20.55 20 miljoonaa ja asuntorahastosta 15 miljoonaa euroa). Näistä hissien jälkiasennuksiin suunnataan noin 25 miljoonaa sekä vanhusten ja vammaisten henkilöiden asuntojen korjaamiseen noin 10 miljoonaa euroa. Valiokunta toteaa, että avustustaso säilyy kohtuullisesti ennallaan, mutta toisaalta väestön ikääntyminen kasvattaa jatkuvasti haastetta kotona asumisesta mahdollisimman pitkään. Hallituksen esitys, jolla säädettäisiin uusi asuinrakennusten ja asuntojen korjausavustuslaki, on parhaillaan valiokunnan käsiteltävänä. Lailla muun muassa siirrettäisiin avustusten myöntäminen jatkossa ARAlle ja pienennettäisiin hissiavustusten enimmäismäärää 45 prosenttiin. Valiokunta toteaa, että kysyntä avustuksille hissien jälkiasennukseen on jatkuvasti määrärahaa korkeammalla tasolla ja hisseillä on osaltaan tärkeä merkitys kotona asumisen mahdollistamiseksi.
Valiokunta toteaa, että kansalliset hometalkoot tuotti monia myönteisiä muutoksia toimintatapoihin ja tämän työn jatkamiseksi olisi perusteltua valmistella kansallinen korjausrakentamisohjelma.
Korjausavustuksia myönnetään korjauksiin, jotka ovat vanhuksen tai vammaisen kotona asumisen kannalta välttämättömiä ja liittyvät esimerkiksi esteettömyyden parantamiseen tai wc- ja pesutilojen korjauksiin. Hakijat ovat yksityishenkilöitä, ja avustuksia myönnetään vuosittain noin 3 500 henkilölle. Hakemusten käsittelyyn sisältyy siten paljon neuvontaa, ohjausta ja asiakaspalvelua. Tehtävä siirtyy kunnilta ARAlle, mutta sille ei ole osoitettu tehtävään resursseja. Valiokunta pitää siirtoa sinänsä kustannustehokkaana ja kannatettavana uudistuksena. Kunnille on arvioitu aiheutuvan hakemusten käsittelystä nykyisin 3,5—4 miljoonan euron kulut vuosittain, ja siirron peruste onkin osin kuntien tehtävien karsiminen. Tehtävän keskittäminen ARAan on perusteltua myös kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi. Valiokunta pitää kuitenkin välttämättömänä, että ARAlle osoitetaan määräraha tämän kokonaan uudentyyppisen tehtävän hoitoon, kun sen hoitamiseen tarvitaan useiden henkilötyövuosien panos. Lisämääräraha on välttämätön ainakin siirtymäajaksi.
Edellä esitetyn perusteella valiokunta esittää, että ARAlle osoitetaan tehtävän hoitamiseen toimintamenomäärärahamomentille (35.20.01) 350 000 euroa. Biotalouden edistäminen, luonnonsuojelu ja monimuotoisuuden turvaaminen
Valiokunta pitää hyvinä talousarvioehdotuksen tavoitteita, joissa toiminnan strategisia painopisteitä ovat vähähiilisyys ja energiatehokkuus, luonnonvarojen kestävä käyttö ja toimiva kiertotalous, hyvä ympäristön, vesien ja Itämeren tila, monimuotoinen luonto ja toimivat ekosysteemipalvelut.
METSO-ohjelma on Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma, jolla pyritään pysäyttämään metsäluonnon köyhtyminen vuoteen 2025 mennessä. Ohjelmassa edistetään talousmetsien luonnonhoitoa ja tehdään pysyviä ja määräaikaisia suojelusopimuksia metsänomistajien tarjoamille kohteille. Määrärahaa kuitenkin leikattiin 30 miljoonalla eurolla vuonna 2016, ja sopeutumistoimet jatkuvat vuoteen 2019, minkä vuoksi määrärahan käyttöä on jouduttu linjaamaan uudelleen. Momentin 35.10.63 määrärahaa on käytössä METSO-ohjelmaan vuosittain arviolta noin 15 miljoonaa euroa, sillä samalta momentilta maksetaan myös eräitä vahingonkorvauksia.
Metsätalous on suomalaisen biotalouden perusta, ja hallituksen tavoitteena on vahvistaa biotaloutta uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä lisäämällä. Kun erityisesti puunkäyttö merkittävästi lisääntyy, on myös metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen kiinnitettävä vastaavasti yhä enemmän huomiota. Kansallisen metsästrategian 2025 (Valtioneuvoston periaatepäätös 12.2.2015) yksi keskeinen tavoite on, että metsäluonnon monimuotoisuus sekä ekologinen ja sosiaalinen kestävyys vahvistuvat. Strategiassa korostetaan, että metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan niin suojelualueita kuin talousmetsien luonnonhoitoakin. Monimuotoisuuden turvaamisessa keskeistä on talousmetsien käsittely, koska metsistä noin 90 % on käytettävissä metsätalouteen. Koska suojelualueet painottuvat Pohjois-Suomeen, nykytasoa laajempaa monimuotoisuuden suojelua tarvitaan erityisesti maan eteläosissa.
Valiokunta korostaa METSO-ohjelman merkitystä metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. METSO-ohjelman tavoitteena on ollut saada suojeluun 96 000 hehtaaria arvokkaita metsäalueita. Syyskuussa 2016 tavoitteesta on toteutettu noin 59 600 hehtaaria. Valiokunta korostaa, että vapaaehtoisuuteen perustuvan METSO-toimintamallin jatkuminen on tärkeää, jotta sen kautta saatuja hyötyjä ei menetetä, sillä ohjelma on saavuttanut laajan hyväksynnän ja sen kautta on saavutettu hyviä tuloksia. Rahoituksen nykytaso ei kuitenkaan riitä METSO-ohjelman tavoitteiden toteuttamiseen, vaikka ohjelman aikataulua on jo pidennetty vuodesta 2020 vuoteen 2025. Valiokunta korostaa, että ohjelman tulee pysyä tasaisen noin 4 000 hehtaarin vuositoteutuksen mukaisena aikataulussaan, jolloin määrärahaa tarvitaan vähintään 3 miljoonaa euroa vuodelle 2017.
Edellä esitettyyn viitaten valiokunta esittää, että luonnonsuojelualueiden korvaus- ja hankintamenomomentille (35.10.63) lisätään METSO-ohjelman toteuttamiseen 3 miljoonaa euroa. Muu luonnonsuojelun rahoitus säilyy suunnilleen entisellä tasolla. Metsähallituksen momentilta poistuu kuitenkin aikaisempi erillismääräraha perustettuihin suojelualueisiin kohdistuvien toimien saattamisesta loppuun. Näin Metsähallituksen haasteena ovat erityisesti Museovirastolta siirtyneiden kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden ja kansallispuistojen ylläpito ja kehittäminen. Lisäksi palvelujen rakentaminen ja ylläpito puolustusvoimilta siirtyneillä yleisölle avatuilla luonnonsuojelukohteilla Örön saaressa Kemiönsaaren kunnassa ja Vallisaaressa Helsingin edustalla vaativat voimavaroja.
Kansallispuistojen hoito ja kehittäminen rahoitetaan momentin 35.10.52 määrärahalla, 29,4 miljoonaa euroa. Valiokunta toteaa, että Metsähallituksen luontopalvelujen rahoitustaso on ollut suhteellisen vakaata, mutta varsinkin uusien kansallispuistojen perustamisen ja Museovirastolta siirtyneen kulttuurihistoriallisen kiinteistövarallisuuden myötä haasteet ovat kasvaneet. Valiokunta pitää myös arvokkaana, että itsenäisyyden satavuotisjuhlavuonna 2017 perustetaan uusi, Suomen 40. kansallispuisto Suomussalmen Hossaan. Kansallispuistojen käyntimäärät ovat kasvaneet 26 % vuosien 2012 ja 2015 välillä, ja kesän 2016 luvut ennakoivat kasvun jatkumista. Valiokunta korostaa edelleen, että kansallispuistot ovat matkailun tärkeä vetovoimatekijä ja retkeilijöiden vaikutukset paikallistalouteen ovat merkittävät. Kansallispuistojen kävijöiden rahankäytön kokonaistulo- ja työllisyysvaikutukset olivat vuonna 2015 141,5 miljoonaa euroa. Panostukset kansallispuistojen hoitoon ja kohteiden vetovoiman säilyttämiseen edistävät samalla työllisyyttä ja hyvinvointia erityisesti alueilla, joilla työllistyminen on erityisen vaikeaa.
Uusien kansallispuistojen perustaminen on tehty erillisrahoituksella, mutta ylläpitorahoitus on ennallaan, vaikka kohteiden määrä on kasvanut. Matkailun ja kohteiden matkailullisen vetovoiman kehittämiseksi on ylläpitorahoituksen nostaminen perusteltua. Tasokorotuskin olisi tarpeen, mutta välittömien tarpeiden hoitamiseksi lisätarve on vähintään 1 miljoona euroa.
Edellä esitettyyn viitaten valiokunta esittää, että kansallispuistojen ylläpitoon lisätään Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien momentille (35.10.52) 1 miljoona euroa. Ravinnepäästöjen hallinta ja vesiensuojelu
Itämeren ja vesien suojelun tavoitteena on vesien ja Itämeren hyvän tilan saavuttaminen ja ylläpitäminen. Toimenpiteitä tarvitaan rehevöitymisen vähentämiseksi, haitallisten aineiden päästöjen hallitsemiseksi ja vesiluonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi.
Momentilla 35.10.22 on määrärahaa yhteensä 10,7 miljoonaa euroa, josta rahoitetaan vesien- ja merenhoidon suunnittelu ja toteutus, vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön edistäminen, ravinteiden kierrätys sekä vesi- ja merialueseurannat. Suomen Itämeri-sitoumuksen mukaan Suomi pyrkii ravinteiden kierrättämisen esimerkkialueeksi ja saamaan tehotoimilla Saaristomeri hyvään tilaan vuonna 2020. Sitoumuksen toteuttamiseksi toimeenpannaan hallituksen kärkihankkeen "Kiertotalouden läpimurto ja puhtaat ratkaisut käyttöön" osana ns. RAKI-ohjelmaa, johon osoitetaan noin miljoona euroa.
Lisäksi momentilta 35.10.61 myönnetään rahoitusta pääosin hankeavustuksina esimerkiksi uusien vesien- ja merenhoidon tekniikoiden testaukseen ja käyttöönottoon ja hyvien käytäntöjen soveltamiseen. Rahoitus on tarpeen muun muassa vesistökuormituksen hallintaan, vesien kunnostuksiin, hulevesien ja haja-asutuksen jätevesien hallintaan, meren roskaantumisen vähentämiseen ja pohjavesien suojelun edistämiseen. Valiokunta korostaa rahoituksen merkitystä Itämeren ja vesiensuojelun tavoitteiden toteuttamiseksi.
Valiokunta korostaa myös, että särkikalojen tehostetun pyynnin avulla on mahdollista poistaa vesistöstä tehokkaasti fosforia, sillä tuhannen tonnin särkikalasaaliin mukana vesistön ravinnekierrosta poistuu noin 7—8 tonnia fosforia ja 27—28 tonnia typpeä. Valiokunta pitää tärkeänä, että poistokalastusta voidaan ravinteiden poistamiseksi jatkaa.
Haja-asutuksen jätevesineuvonnan avustaminen on tarpeen edelleen, sillä valtioneuvoston asetuksen siirtymäaikaa on jatkettu vuoteen 2018 ja valiokunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys, jolla edelleen muutetaan haja-asutuksen jätevesienkäsittelyä koskevia vaatimuksia. Muuttuvat säännökset edellyttävät riittävää kiinteistökohtaista neuvontaa.
Yhteenvedonomaisesti valiokunta painottaa siten lopuksi edellä esitettyjä tarpeita ARAlle korjausavustustehtävän hoitamiseen, METSO-ohjelman toteuttamiseen ja kansallispuistojen ylläpitoon.