Valiokunnan lausunto

Ympäristöministeriön hallinnonalan vuoden 2018 määrärahaehdotus on noin 181,2 miljoonaa euroa. Tästä ympäristön- ja luonnonsuojelun osuus on 100,3 miljoonaa euroa, alueidenkäytön, asumisen ja rakentamisen osuus 23,6 miljoonaa ja hallinnonalan toimintamenot 57,3 miljoonaa euroa. Valtion asuntorahaston varoja esitetään käytettäväksi 173 miljoonaa euroa asuntotoimen avustuksiin ja 7 miljoonaa euroa korkotukiin; 12 miljoonaa euroa esitetään tuloutettavaksi talousarvioon. 

Kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda2030:n tavoitteena on sisällyttää kestävän kehityksen periaatteet ja tavoitteet osaksi tulevia hallitusohjelmia, hallituksen tulevaisuustyötä ja budjettivalmistelua. Valiokunta korosti toimintaohjelmasta antamassaan lausunnossa, että kestävän kehityksen toteuttamisen edellyttämien resurssien tunnistaminen ja sisällyttäminen hallinnonalojen budjetteihin on yksi keskeisistä haasteista. Ministeriöt ovat talousarvioehdotuksessa hallinnonaloillaan arvioineet, miten niiden esittämät toimenpiteet toteuttavat kestävän kehityksen toimintaohjelman toimeenpanoa. Tämä nyt ensimmäisen kerran tehty ministeriöiden itsearviointi ottaa kestävän kehityksen agenda konkreettisesti huomioon. Valiokunta pitää tärkeänä tätä ensimmäistä askelta, joka palvelee tavoitetta löytää toimiva malli Agenda2030-toimintaohjelman pitkäjänteiseksi huomioimiseksi tulevissa talousarvioissa.  

Valiokunta toteaa, että metsien kestävän hoidon ja käytön tavoitteena on sovittaa yhteen kestävyyden eri osa-alueet siten, että ne tuottavat kokonaisuutena parhaan tuloksen. Kansallisessa metsästrategiassa on asetettu runkopuun käytölle 15 miljoonan kuutiometrin lisäystavoite, joka on myös pääministeri Sipilän hallitusohjelmassa. Mainittu tavoite on asetettu 10 miljoonaa kuutiometriä puuntuotannollisesti suurinta kestävää hakkuumäärää alemmalle tasolle ilmasto- ja monimuotoisuusnäkökohtien huomioon ottamiseksi. 

On tärkeää, että metsiä voidaan hyödyntää taloudellisesti ja samalla vastuullisesti huolehtia metsien uudistumisesta. Valiokunta kuitenkin korostaa, että biotalouden edistämistavoitteen rinnalla on otettava huomioon ilmasto- ja monimuotoisuusvaikutukset. Ilmastovaikutukset tulevat huomioon otettavaksi EU-sääntelyn kautta (LULUCF). Monimuotoisuusnäkökulman huomioon ottaminen tulee kuitenkin varmistaa kansallisin toimenpitein. Valiokunta pitää hyvänä Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma eli METSO-prosessia ja sitä täydentävää pyöreän pöydän metsäkeskusteluprosessia, jossa hallitus yhdessä sidosryhmien kanssa pyrkii löytämään keinoja metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Näin on kannustettu vapaaehtoisia toimia metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi, kuten Metsäteollisuuden ympäristöohjelma, metsänomistajajärjestöjen ja energiateollisuuden kampanja laho- ja kolopuiden tuottamiseksi sähkölinjojen reunoille ja Metsähallituksen tekopökkelökampanja. Luontolahja satavuotiaalle -kampanjassa on saatu valtiolle suojelualueita, jolloin valtio suojelee yksityistä lahjoitusta vastaavan pinta-alan. Valiokunta korostaa, että metsäluonnon monimuotoisuuden suojelemisen kannalta tärkeää on paitsi saada riittävästi metsäalueita suojelun piiriin, myös talousmetsien käsittely monimuotoisuutta turvaavalla tavalla. Talousmetsien luonnonhoitoa kehitetään vuosittain noin 500 000 euron panostuksella (30.40.22) kehittämällä suojavyöhykehakkuita, riistametsänhoitoa, lehtoalueiden kokonaisvaltaista luonnonhoidon suunnittelua ja toteutusta sekä tulen käyttöä talousmetsissä. 

METSO-ohjelmaa toteutetaan maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla momentilla 30.40.45 ja 30.40.22 sekä ympäristöministeriön hallinnonalalla momentilla 35.10.63 (Luonnonsuojelualueiden hankinta- ja korvausmenot; 26,6 miljoonaa euroa). Ympäristöministeriön mainitulle momentille esitetään 8 miljoonaa euroa lisää, jolloin rahaa on aikaisemmilta vuosilta siirtyvät määrärahat huomioon ottaen 23 miljoonaa euroa. Valiokunta pitää tärkeänä, että korotuksella voidaan merkittävästi edistää METSO-ohjelman toteutusta tavoitteiden mukaisesti. Ohjelman toteutusta jatketaan koko ohjelman mukaisella alueella, mutta määrärahaa suunnataan erityisesti suojelun kannalta tärkeimmille painopistealueille eteläisimpään Suomeen. Ohjelman toteuttaminen on tärkeää monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi asetettujen tavoitteiden mukaisesti.  

Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien 30,9 miljoonan euron määräraha (35.10.52) säilyy suunnilleen nykytasollaan. Esitykseen sisältyy Matkailu 4.0 -kärkihankerahoitusta, josta 1,7 miljoonan euron lisärahoitus kohdistetaan erityisesti suojelualueiden palvelutason parantamiseen, matkailumarkkinointiin ja luontomatkailua tukevien digitaalisten palvelujen parantamiseen. Matkailu 4.0 -kärkihankerahoituksesta osoitetaan Metsähallitukselle kaikkiaan 3,97 miljoonaa euroa kahden vuoden aikana osin ympäristöministeriön ja osin maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa. 

Samalle momentille esitetään myös 650 000 euron lisämäärärahaa käytettäväksi kansallispuistojen ja eräiden virkistyskäyttökohteiden palveluvarustuksen parantamiseen ja kunnostustöihin. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä kansallispuistojen ja retkeilyalueiden palveluvarustuksen ylläpitoa ja kehittämistä kasvavan matkailun ja virkistyskäytön tarpeisiin. Hyväkuntoiset reitistöjen ja autiotupien verkostot muodostavat perustaa kasvavalle virkistys- ja matkailukäytölle edistäen samalla luonnonsuojelullisten tarpeiden huomioon ottamista, kun maaston kulumista voidaan välttää ohjaamalla kulkemista merkityille reitistöille. Matkailun vaikutukset paikallistalouteen ovat merkittävät, joten panostaminen kuvattuun infrastruktuuriin on myös taloudellisesti kannattavaa. Valiokunta pitää erinomaisena, että talousarvioehdotuksessa esitetään yhteensä noin 4 miljoonan euron kertaluonteista rahoitusta vuosille 2018—2019 luontomatkailun ja lähivirkistyksen edistämiseen muun muassa digitaalisten ja maastopalvelujen kehittämisen kautta. Valiokunta korostaa, että tavoitteena tulisi olla myös ulkomaisten matkailijoiden tarpeisiin yksi helppokäyttöinen tietokanta, joka sisältäisi kaikki reitistöt riippumatta niiden oikeudellisesta asemasta tai ylläpitäjästä. 

Valiokunta katsoo, että jatkossa olisi tarpeen valmistella erityinen Metsähallituksen Luontopalvelujen korjausvelkaohjelma. Kansallispuistojen määrä on kasvanut ja Luontopalvelujen hoitoon on siirretty valtion historiallista kulttuuriomaisuutta, mutta perusrahoituksen tasoa ei ole vastaavasti nostettu. Kustannuksiltaan kalleimpia kohteita ovat rauniolinnat ja -linnoitteet, joiden korjauskustannuksia nostavat osaltaan niihin liittyvät erikoisvaatimukset ja lupamenettelyt. Luontokohteiden rahoitustarve olisi Metsähallituksen Luontopalvelujen laskelmien mukaan noin 44 miljoonaa euroa ja historiallisilla kohteilla jopa 72 miljoonaa euroa. Nykytilanteessa alueilla olevia huonokuntoisimpia rakenteita joudutaan turvallisuussyistä purkamaan pois, kun rahoitusta edes niiden ylläpitoon ei ole. 

Lohi, taimen ja muut vaelluskalakantamme tarvitsevat koski- ja virtapaikkoja lisääntymiseen. Lisäksi niiden elinkierto edellyttää kulkumahdollisuutta jokien kutu- ja poikasalueiden ja järvien tai meren syönnösalueiden välille. Rakennettujen jokien kalakannoille ja kalastukselle aiheutuneiden haittojen kompensointi on Suomessa painottunut kalanistutuksiin ja kalateiden rakentaminen on ollut vähäistä. Vaelluskalakannat ovat uhanalaistuneet, sillä ne eivät pitkällä aikavälillä säily elinvoimaisina ilman luontaista lisääntymiskiertoa. Valiokunta painottaa, että kiireellisiä toimia vaelluskalakantojen luontaisen lisääntymisen vahvistamiseksi tarvitaan. 

Hallituksen Luontopolitiikka -kärkihankkeella tuetaan kalateiden ja ohitusuomien rakentamista vipurahoituksella, jolla luodaan edellytyksiä yhteistyölle ja uudenlaisille hankkeille. Maa- ja metsätalousministeriö suuntaa kärkihankerahoitusta erityisesti yhteisrahoitteisesti toteuttaviin konkreettisiin ja ripeästi liikkeelle lähteviin hankkeisiin, joissa on vahva alueellinen sitoutuneisuus. Samalla edistetään uusien ratkaisujen ottamista käyttöön rakennettujen jokien vaelluskalojen kulun ja lisääntymisen turvaamiseksi. 

Vaelluskalakantoja elvyttäviin toimenpiteisiin on varattu yhteensä 7 miljoonaa euroa vuosina 2016—2018. Valtioneuvoston periaatepäätöksellä on hyväksytty vuonna 2012 kalatiestrategia, jonka tavoitteena on uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistaminen siirtämällä painopistettä istutuksista kalojen luontaisen lisääntymiskierron ylläpitämiseen ja palauttamiseen.  

Yhteisrahoitteisia vaelluskalakantojen elvyttämishankkeita on käynnistetty kymmenellä vesistöalueella. Hankkeiden rahoittajina ovat vesivoimayhtiöt, kunnat, maakuntaliitot, kalastusorganisaatiot, EU-rahastot ja valtio. Kalataloudellisia kunnostus-, kehittämis- ja kokeiluhankkeita tuetaan momentilta 30.40.31 Vesi- ja kalataloushankkeiden tukeminen 4,6 miljoonalla eurolla edistämällä kalan kulkua, kalakantojen luontaista lisääntymistä ja monimuotoisuuden ylläpitoa. Kalojen kulkumahdollisuuksia parannetaan rakennetuissa joissa ja edistetään potentiaalisten lisääntymisalueiden käyttöönottoa esimerkiksi kalateiden, uomien vesittämisen ja perattujen koskien kunnostamisen avulla. 

Vesistöjen kunnostushankkeisiin ja vaelluskalakantojen elvyttämiseen tähtäävälle kärkihankkeelle esitetään talousarvioehdotuksessa yhteensä 1,7 miljoonaa euroa, josta ympäristöministeriön hallinnonalalla on 850 000 euroa. Määräraha (35.10.61.) käytetään hankeavustuksina vesien- ja merenhoidon toimenpideohjelmien mukaisiin kunnostuksiin. Avustuksilla tuetaan paitsi vesistöjen kuormituksen vähentämistä, myös vaelluskalojen luontaista lisääntymistä parantavia sekä lajien säilymisen ja monimuotoisuuden kannalta tärkeiden vesien kunnostushankkeita. 

Valiokunta toteaa, että vanhat vesitalousluvat ei usein sisällä kalatalousvelvoitetta lainkaan, joten lainsäädäntö muodostaa osaltaan esteen nousuesteiden poistamistavoitteelle. Kun vesilaki kuuluu oikeusministeriön hallinnonalalle, kalastuslaki maa- ja metsätalousministeriölle ja vesienhoidon edistäminen ja lajisuojelu ympäristöministeriölle, on erityistä huomiota kiinnitettävä asian poikkihallinnolliseen luonteeseen. Valiokunta kiirehtii lainsäädäntömuutostarpeen selvittämistä vaelluskalakantojen tilan elvyttämiseksi, jotta haittojen aiheuttajat vastaisivat niiden korjaamisesta.  

Vesien- ja merenhoidon suunnitelmien avulla pyritään vähentämään rehevöitymistä ja haitallisten aineiden päästöjä sekä edistämään pohjavesien ja vesi- ja meriluonnon monimuotoisuuden suojelua. Vuoteen 2021 ulottuvien toimenpideohjelmien toteutusta edistetään momentin 35.10.22 (Eräät ympäristömenot) 3,65 miljoonan euron määrärahalla. Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden (VELMU) kohdennettuja inventointeja voidaan jatkaa meriluonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden kannalta arvokkailla alueilla (1,3 miljoonaa euroa). Ravinteiden kierrätysohjelmalla toteutetaan edelleen kärkihanketta Kiertotalouden läpimurto ja puhtaat ratkaisut käyttöön (2,04 miljoonaa euroa).  

Valiokunta pitää hyvänä, että vesien- ja merenhoidon käytännön toimenpiteisiin voidaan suunnata rahoitusta myös muun muassa Kiertotalouden läpimurto, vesistöt kuntoon -kärkihankkeen toteuttamiseksi. Vesiensuojelurahoitusta tarvitaan edelleen myös esimerkiksi Lievestuoreenjärven Laajalahden kunnostushankkeen loppuun saattamiseen. Hankkeen viimeinen vaihe (500 000 euroa) käsittää konkurssiin päätyneen Lievestuoreen sulfiittiselluloosatehtaan jätevesien haitallisia aineita sisältävän kuitulietteen läjitysalueen peittämisen ja jälkihoidon.  

Valiokunta korostaa, että vesien- ja pohjavesien ennaltaehkäisevään suojeluun panostaminen on välttämätöntä, mutta myös hyvin paljon halvempaa kuin syntyneiden vahinkojen korjaaminen jälkikäteen. Pilaantuneiden maa-alueiden kunnostusohjelmassa (2016—2040) priorisoidaan valtakunnallisesti ympäristön ja terveyden kannalta kiireelliset kohteet ja edistetään näiden systemaattista tutkimista ja riskienhallintaa. Kolmivuotisella kärkihankkeella Pilaantuneiden maa-alueiden kunnostuksen kokeiluhanke (2016—2018) toteutetaan kokeiluhankkeita, joissa uusia kunnostusmenetelmäteknologioita voidaan testata. 

Ilmastolaissa säädetty Suomen ilmastopaneeli on asetettu toimikaudelle 2016—2019. Sen rahoitukseen vuodelle 2018 ehdotetaan momentille 35.10.22 (Eräät ympäristömenot) 300 000 euroa. Ilmastohankkeisiin osoitettavaa 160 000 euron määrärahaa käytetään kansallisen ilmastopolitiikan kehittämiseen ja toimeenpanon tukemiseen sekä ilmastopolitiikan raportoinnin kehittämiseen. Lisäksi keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman vuoteen 2030 (KAISU) toteuttamisen tueksi osoitetaan 1 miljoona euroa käytettäväksi kuntien ja alueiden ilmastotyön vauhdittamiseen. 

Valiokunta pitää sekä ilmastopaneelin että kuntien ja alueiden tukimäärärahaa erittäin tarpeellisena. Ilmastopaneeli edistää tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua ja antaa suosituksia hallituksen ilmastopoliittiseen päätöksentekoon ja vahvistaa monitieteellistä otetta ilmastotieteissä. Valiokunta pitää poikkitieteellisen keskustelun vahvistamista hyvin tärkeänä, sillä ilmastopolitiikan kysymykset ovat luonteeltaan usein luonteeltaan koordinaatiota vaativia. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma koskee päästökaupan ulkopuolista taakanjakosektoria (liikenne, maatalous, lämmitys ja jätehuolto), jonka osalta kuntien ja maakuntien suunnittelulla on suuri merkitys. Maakuntien, kuntien ja seutukuntien ilmastotoimien suunnittelu ja toteutus ovat tärkeässä asemassa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Parhaiden ratkaisujen levittämisellä ja monistamisella voidaan saavuttaa kustannustehokkuutta ja vaikuttavuutta. Eri sektoreiden ilmastotoimien kustannukset sijoittuvat kunkin hallinnonalan omaan pääluokkaan. 

Puurakentamisen toimenpideohjelman toteutukseen esitetään 2 miljoonan euroa lisäystä. Määrärahalla edistetään puurakentamista osana hallituksen Puu liikkeelle ja uusia tuotteita metsästä -kärkihanketta. Myös teollisen puurakentamisen ohjelmaa toteutetaan. Määrärahan merkittävä lisäys mahdollistaa ohjelman laajentamisen ja jatkamisen vuoteen 2021. Valiokunta korostaa puurakentamisen merkitystä osana ilmastopolitiikan mukaista kehitystä hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Puurakentamisen esteiden poistamiseksi on vielä tarpeen kehittää lainsäädäntöä ja kehittää alan koulutusta ja tutkimusta. 

Sähköisen liikenteen latausinfran rakentamisavustuksiin esitetään 1,5 miljoonaa euroa (35.20.52). Avustusta voidaan myöntää asuinrakennuksen omistaville yhteisöille sähköautojen latauspisteiden edellyttämiin kiinteistöjen sähköjärjestelmiin kohdistuviin muutoksiin. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä kannustimia sähköautojen määrän kasvun edellyttämien rakenteellisten muutosten tekemiseen. Siirtymä sähköautoihin voi tapahtua jopa konservatiivisimpien ennusteiden mukaan huomattavasti nopeammin, kuin aikaisemmin on ennakoitu, joten latausinfran rakentamista sekä yksityisiin kiinteistöihin että julkiseen palveluun tulisi pyrkiä kaikin keinoin edistämään. 

Momentilla 35.10.22 (Eräät ympäristömenot) tuetaan myös kiertotaloutta edistäviä hankkeita. Vuonna 2016 ja 2017 talousarvioesityksissä oli yhteensä 1 miljoona euroa kiertotaloutta ja kierrätystä edistävälle säätelylle ja hankkeille. Tämä työ jatkuu koko hallituskauden, vaikka tähän kärkihankerahoitukseen ei sisällytetä uutta määrärahaa vuodelle 2018. 

Valiokunta korostaa, että työn jatkuminen on tärkeää kiertotalouden potentiaalien konkretisoimiseksi. Esimerkiksi FISS-teollisten symbioosien mallissa yritykset tuottavat toisilleen lisäarvoa ja synnyttävät uutta liiketoimintaa hyödyntämällä toistensa sivuvirtoja, teknologiaa, osaamista ja palveluja. Motiva kouluttaa, antaa asiantuntija-apua, kerää tuloksia ja tukee alueellisia organisaatioita. Valiokunta toteaa, että hiilineutraalin kiertotalouden edistämisessä on kysymys enemmänkin systeemisestä muutoksesta kuin erityistä rahoitusta tarvitsevasta hankkeesta. SITRA:n koordinoimana laadittu Kierrolla kärkeen - Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016—2025 on maailman ensimmäinen kansallinen kiertotalouden tiekartta. Se sisältää ensimmäiset laajat kokonaisuudet, kuusi avainhanketta ja kymmeniä pilottihankkeita, jotka aloittavat muutoksen kohti kiertotaloutta. 

Asuntorakentaminen on ennätyksellisen korkealla tasolla. Ennakkotietojen mukaan vuonna 2016 aloitettiin 37 000 asunnon rakentaminen ja tason ennakoidaan pysyvän edelleen korkeana. Myös valtion tukema asuntotuotanto on ollut hyvällä tasolla. Vuonna 2016 aloitettiin yhteensä noin 8 000 tuetun asunnon rakentaminen, joista noin 7 000 oli korkotuettuja. Talousarvioehdotus mahdollistaa vuonna 2018 noin 9 000 tuetun asunnon rakentamisen, kun valtuus säilyy entisellä tasollaan 1 410 miljoonassa eurossa.  

Valiokunta toteaa, että asuntomarkkinat polarisoituvat edelleen voimakkaasti. Vaikka asuntotuotanto on korkealla tasolla, asunnoista on edelleen alitarjontaa pääkaupunkiseudulla samaan aikaan, kun väestöltään tyhjenevillä alueilla ongelmana on asuntojen jääminen tyhjilleen. Asuntojen kysynnän ja tarjonnan alueelliset epätasapainotilat muodostavat yhä merkittävämmän ongelman. Erityisesti pääkaupunkiseudulla asuntojen hinta- ja vuokrakehitys poikkeaa maan kehityksestä. Polarisoituminen edellyttää asuntopoliittisten keinojen kehittämistä ja käyttöä erilaistuviin tarpeisiin. Esimerkiksi myöntövaltuudet rajoitus- ja purkuakordeista ovat tärkeitä väestöään menettävien alueiden ongelmien hallitsemiseksi.  

Valiokunta toteaa, että eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaama tutkimus (Asuntopolitiikan kehittämiskohteita; tutkimus: Janne Antikainen, Seppo Laakso, Henrik Lönnqvist, Sinikukka Pyykkönen, Ilppo Soininvaara. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2017 vp.) sisältää ajantasaisen ja perusteellisen katsauksen asuntomarkkinatilanteeseen sekä näkemyksiä asuntopolitiikan keinoista ekonomistisesta näkökulmasta. Valiokunta korostaa asuntopolitiikan merkitystä tärkeänä osana yhteiskuntapolitiikkaa. Asuntopolitiikalla on läheinen liittymä niin talous- kuin sosiaalipolitiikkaankin. Asuntopolitiikan tavoitteet ja painopisteet ovat myös muuttuneet toimintaympäristön muutoksen myötä. Asuntopolitiikan toimikenttä on muuttunut kansainvälisten pääomamarkkinoiden avautumisen ja matalien lainakorkojen myötä merkittävästi. Talouden alueellisen rakennemuutoksen ja asuntomarkkinoiden väliset kytkennät ovat nousseet viime vuosina asuntopoliittisen keskustelun ytimeen, kun asuntojen kysynnän ja tarjonnan alueelliset epätasapainotilat ovat merkittävä ongelma.  

Valiokunta pitää hyvänä, että asuntopolitiikan kehittämistarpeita tarkastellaan tutkimuksen keinoin. Käsitellessään asuntopoliittista toimenpideohjelmaa helmikuussa 2012 myös ympäristövaliokunta edellytti kokonaisvaltaisen selvityksen tekemistä toimijoista riippumattoman tahon toteuttamana. Ympäristöministeriö asetti lokakuussa 2013 hankkeen selvittämään asumisen nykyisen tukijärjestelmän (asumisen verotuksen ja erilaisten kysyntä- ja tarjontatukien) vaikuttavuutta ja tehokkuutta sekä tekemään ehdotuksia järjestelmän kehittämiseksi. Asumisen tuki- ja verojärjestelmien vaikuttavuusselvitys (Ympäristöministeriön raportteja 4/2015) valmistui helmikuussa 2015. 

Valiokunta katsoo, että tarkastusvaliokunnan tilaama tutkimus jatkaa hyvin asuntopolitiikan keskeisten kysymysten tarkastelua. Valiokunta tulee osaltaan käsittelemään tutkimusta ja ottamaan kantaa siinä käsiteltyihin kysymyksiin. 

Valiokunta pitää tärkeänä edistää asumisen kohtuuhintaisuutta käytettävissä olevien keinoin niin vuokra-asumisen kuin omistusasumisenkin osalta. Asuntojen riittävä tarjonta ylipäänsä muodostaa keskeisen lähtökohdan kohtuuhintaisuuden tavoitteen toteutumiselle. Asuntoja tarvitaan lisää kasvukeskuksissa ja keskeinen rooli on kaavoituksella ja tonttitarjonnalla. Maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimukset ovat toimineet hyvin ja niiden kaavoitus- ja tonttitarjontatavoitteiden toteutuminen täysimääräisenä on tärkeää. Korkea asuntojen tuotantotaso ei heti korvaa aikaisempien vuosien alhaisempien toteutumien luomaa patoutunutta kysyntää, vaan tuotannon tulisi säilyä korkealla tasolla useita vuosia. 

Valiokunta korostaa, että liikenneinvestoinnit ovat välttämätön osa kasvavan kaupungin ja kaupunkiseudun kasvua. Oikein kohdistetuilla liikenneinvestoinneilla voidaan osaltaan luoda lisää rakentamismahdollisuuksia ja täten edistää asuntotuotannon kasvua. Erityisesti raideliikenneinvestoinnit ovat tältä kannalta olennaisia. Kaikkiaan riittävän tonttitarjonnan ja hyvän yhdyskuntarakenteen kehityksen edellytyksenä on maankäytön ja liikenteen suunnittelun tiivis integrointi ja ymmärrys näiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Määräaikaisin MAL-sopimuksin on saatu tältäkin osin hyviä tuloksia aikaan. Talousarvioehdotuksen mukaan Helsingin seudun MAL-alueilla saa myöntää käynnistysavustuksia enintään 20 miljoonaa euroa muiden kuin erityisryhmien vuokra-asuntojen rakentamiseen, 10 000 euroa asuntoa kohden. Kunnallistekniikan rakentamisen avustuksiin valtuus on enintään 15 miljoonaa euroa. Saatuja hyviä kokemuksia tulisi tarvittaessa laajentaa kaikkiin kasvukeskuksiin. 

MAL-sopimukset ovat hyvä esimerkki onnistuneesta valtion ja kuntien välisen yhteistyön tiivistämisestä. Valiokunta painottaa, että tuloksellisen asuntopolitiikan edellytyksenä olisi vielä tätäkin pitkäjänteisempi, myös hallituskaudet ylittävä yhteistyö valtion ja kuntien välillä. Lisää keinoja tulisi myös kehittää asuntopolitiikan yhden päätavoitteen eli asuinalueiden sosioekonomisen eriytymisen eli segregaation ehkäisemiseksi. Valiokunta korostaa, että monipuolinen asunto- ja hallintamuotorakenne ehkäisee tehokkaasti asuinalueiden eriytymistä siihen liittyvine hankaline ongelmineen. 

Vuonna 2016 otettiin käyttöön uusi 10 vuoden korkotukimalli vuokratalojen rakentamista varten nykyisen 40 vuoden korkotukimallin rinnalle. Vanha, kokonaan toisenlaiseen taloudelliseen ympäristöön kehitetty tuotantotukijärjestelmä ei enää toimi tehokkaasti ja vaikuttavasti. Se merkitsee jatkuvasti kasvavaa takauskantaa valtiolle samalla kun yhtiöt ovat vaikeuksissa takapainotteisen lainajärjestelmän ongelmien kanssa. Uuden tukimallin tavoitteena on monipuolistaa valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon rahoitusvaihtoehtoja ja lisätä kohtuuvuokraisten asuntojen tarjontaa kasvukeskuksissa. Valiokunta korosti uuden lain hyväksyessään, että uuden korkotukimallin toimivuuden huolellinen seuranta on erittäin tärkeää, sillä kysymys on paitsi mallin toimivuudesta itsessään, myös sen mahdollisista välillisistä vaikutuksista 40 vuoden korkotukimalliin. Valiokunta edellytti, että ympäristöministeriö toimittaa valiokunnalle selvityksen korkotukimallien toimivuudesta vuoden 2018 loppuun mennessä (YmVM 9/2016 vp lyhytaikaisesta korkotuesta). 

Valiokunnan edellyttämä 40 vuoden korkotukimallin kehittäminen on vireillä ympäristöministeriössä ja hallituksen esitys on tarkoitus antaa vuonna 2018. Valiokunta on katsonut myös, että pitkällä aikavälillä lienee tarpeen toteuttaa myös valtion lainajärjestelmien kokonaisvaltaisempikin uudistaminen (YmVM 12/2016 vp). 

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA huolehtii keskeisistä tuetun asumisen viranomaistehtävistä sekä erilaisista asumiseen liittyvistä rekisteri- ja valvontatehtävistä. Viime vuosina ARA:n tehtäväksi on säädetty myös ARA-asuntojen vuokranmäärityksen valvonta, asumisoikeusasuntoihin liittyvät valvontatehtävät, rakennuksen energiatodistukseen liittyvät rekisteröinti- ja valvontatehtävät, tuetun asuntokannan riskienhallintatehtävät sekä ikääntyneiden ja vammaisten korjausavustusten myöntäminen ja uutena avustusten myöntäminen asuinrakennusten sähköisen liikenteen infrastruktuurin edistämiseen. Valmisteilla oleva hallituksen esitys asumisoikeuslain muuttamiseksi sisältää myös uusia tehtäviä ARA:lle. Valiokunta korostaa ARA:n merkitystä asumiseen liittyvän lainsäädännön toteuttajana ja katsoo, että tehtävien kokoamisella yhteen virastoon on saatu aikaan merkittäviä keskittämishyötyjä. ARA:n toimintamenoihin osoitetaan momentilla 35.20.01 4,74 miljoonaa euroa. Valiokunta korostaa, että ARA:n resursseista tulee pitää pitkäjänteisesti huolta. 

Erityisryhmien asuntojen rakentamiseen ja korjaamiseen esitetään 105 miljoonaa euron valtuus investointiavustusten myöntämiseen. Avustukset kohdennetaan ensisijaisesti heikoimmassa asemassa olevien ryhmien asuntotuotannon edistämiseen. Valiokunta pitää määrärahaa erittäin tärkeänä ja tarpeellisena. Vanhuksille ja vammaisille suunnatun asumisen ohella erityisryhmävaltuudella voidaan tukea opiskelija-asuntojen rakentamista (pienimmän tukiluokan nuoriso- ja opiskelija-asuntohankkeet). Valiokunta katsoo, että opiskelija-asuntojen määrä tulisi pitää riittävän korkealla tasolla, jotta riittävä kohtuuhintaisten asuntojen saanti heille voidaan turvata. Opiskelija-asunnot ovat edullisempia kuin vapailla markkinoilla olevat asunnot, joten myös asumistukitarve jää pienemmäksi. Yleiseltä kannalta on tärkeää pyrkiä huolehtimaan siitä, etteivät myös opiskelijat ole kilpailemassa vapaiden markkinoiden pienistä asunnoista, jolloin kysynnän tasaantuminen voisi vaikuttaa hintatason nousuun osaltaan hillitsevästi. 

Korjausavustusvaltuus (35.20.55) on 15,5 miljoonaa euroa. Lisäksi avustuksiin kohdennetaan varoja Asuntorahastosta 20 miljoonaa euroa, joten kokonaismäärä on 35,5 miljoonaa euroa. Avustukset suunnataan hissien jälkiasennuksiin sekä vanhusten ja vammaisten asuntojen korjausten tukemiseen. Valiokunta korostaa avustuksen suurta merkitystä väestön ikääntyessä myös kustannustehokkuuden kannalta, kun kotona asumista voidaan näin pidentää. 

Vuokra-asukkaiden talousongelmien ehkäisemiseksi käynnistetään kokeiluhanke kuntien talous- ja asumisneuvontatyön tukemiseksi. Valiokunta pitää momentin 35.20.30 1 miljoonan euron määrärahaa tarpeellisena ja kannatettavana hankkeena, jonka tarkoituksena on vuokra-asunnoissa asuvien ja talouden hallinnan ongelmista kärsivien asukkaiden vuokravelkojen ja häätöjen vähentäminen sekä yleisen elämänhallinnan edistäminen. Hanke pyrkii osaltaan asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseen. 

Asunnottomuus on ongelma erityisesti Helsingin seudulla. Vuonna 2016 Suomen asunnottomista (6 664 yksinäistä ja 325 perhettä) yli puolet oli Helsingissä ja neljä viidestä kymmenessä suurimmassa kaupungissa. Pitkäaikaisasunnottomien määrä on alentunut taantumasta huolimatta lähes puoleen vuodesta 2008 vuoteen 2016, jolloin määrä oli 2 047. Asunnottomuuden poistaminen edellyttää kuitenkin pitkäjänteistä työtä, joten panostukset ovat edelleen tarpeen. Valiokunta kiinnittää huomiota myös tarpeeseen huolehtia maakuntauudistuksessa siitä, että kuntien ja maakuntien yhteistyö on riittävää asunnottomuuden ehkäisemiseksi ja poistamiseksi. 

Sisäilman huono laatu on jo pitkään arvioitu yhdeksi maamme suurimmista ympäristöterveysongelmista. Rakennusten kosteus- ja homevauriot on puolestaan arvioitu merkittäväksi syyksi huonoon sisäilman laatuun. Terveysriskejä aiheuttavia kosteus- ja homevaurioita ilmenee kaikissa rakennustyypeissä käyttötarkoituksesta ja omistuspohjasta riippumatta. Arvioiden mukaan määrällisesti eniten kosteus- ja homevaurioita on yksityisten omistamissa kiinteistöissä. Suhteellisesti eniten vaurioita on kuitenkin kuntien omistamissa rakennuksissa, sillä sisäilmaongelmia on jo yli puolessa kouluista ja päiväkodeista. 

Rakentamisen ohjaus ja valvonta kuuluvat ympäristöministeriön hallinnonalalle. Terveydensuojelun ohjaus ja valvonta puolestaan sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle. Sisäilmaongelmat muodostavat laajan poikkitieteellisen ja poikkihallinnollisen ongelman, mikä osaltaan lienee syynä siihen, että tilannetta ei ole saatu kehittymään olennaisesti parempaan suuntaan.  

Ympäristöministeriön koordinoimana toteutettiin vuosien 2010—2015 aikana Kosteus- ja hometalkoot- toimintaohjelma, jossa pyrittiin monin eri toimenpitein puuttumaan kosteus- ja homeongelmaan. Talkoiden tehtävänä oli saattaa alkuun rakennuskannan tervehdyttäminen, vähentää kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamia terveyshaittoja sekä taloudellisia menetyksiä ja estää uusien vaurioiden syntyminen. Ohjelmassa tuotettiin hyvää aineistoa ja toteutettiin menestyksellisiä rakentamisen toimintatapamuutoksia esimerkiksi rakentamisen aikaisen kosteussuojauksen parantamiseksi. 

Eduskunnan tarkastusvaliokunta tilasi kosteus- ja homeongelmia koskevan selvityksen, jonka perusteella annetun mietinnön johdosta (TrVM 1/2013 vp—EK 5/2013 vp) eduskunta hyväksyi kaikkiaan 14 lausumaa ongelmien korjaamiseksi. Esimerkiksi lausumalla numero 10 eduskunta edellyttää, että hallitus laatii päiväkotien, koulujen ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakennusten kunnostamiseksi ja terveyshaittojen vähentämiseksi pitkän tähtäimen suunnitelman, jonka toteuttamista tuetaan nykyistä suuremmalla valtion tuella. Lausuma 11 edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin huonosta sisäilmasta oireilevien ja sairastuneiden ihmisten tutkimusten, hoidon sekä viranomaisten antaman tuen parantamiseksi mietinnössä ehdotetulla tavalla. Tärkeää on huolehtia, että kaikki terveyshaitoista kärsivät pääsevät asianmukaisiin tutkimuksiin ja saavat apua riippumatta siitä, ovatko he työelämässä tai missä päin Suomea asuvat. Myös silloin, kun oireiden ja sairauksien lääketieteellisistä syistä ei ole varmuutta, tulee käytettävissä olevin keinoin varmistaa, että potilas saa hoitoa mahdollisimman hyvin. Tarkastusvaliokunta tarkastelee lausumien toteutusta vuosittain hallituksen vuosikertomuksen hyväksyessään. 

Valiokunta toteaa, että kesäkuussa 2017 järjestettiin parlamentaarinen keskustelutilaisuus, jonka teemana oli terve julkinen rakentaminen ja puhdas sisäilma. Tavoitteena on, että käynnistetään erityinen Terveiden tilojen vuosikymmen -toimenpideohjelma. Valiokunta kiirehtii toimenpideohjelman valmistelua ja korostaa, että sille tulee turvata riittävä rahoitus tulosten aikaansaamiseksi. 

Valiokunta toteaa, että talousarvioehdotuksessa edellä viitatut tarpeet eivät erityisesti tule esiin. Ympäristöministeriön hallinnonalan kirjauksen mukaan alalla "Toteutetaan eduskunnan kirjelmän Rakennusten kosteus- ja homeongelmat, EK 5/2013 vp edellyttämiä toimenpiteitä rakennusten kosteus- ja homeongelmien poistamiseksi." Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla todetaan, että terveysvalvonta (momentti 33.70.21) keskittyy osaltaan rakennusten kosteus- ja homevaurioiden selvittämisen kehittämiseen. 

Valiokunta katsoo, että Suomessa tulisi olla kliinistä tutkimustyötä tekevä yksikkö, jossa sisäilmasairaille voidaan tehdä tarvittavat diagnostiset testit ja funktiomittaukset, diagnosoida sairaus ja suunnitella hoito ja kuntoutus moniammatillisessa ryhmässä. Tavoitteena on lisätä tietoa immunologisista ja toksikologisista mekanismeista, joiden johdosta ihminen sairastuu sisäilmasairaassa rakennuksessa. Kliinisen yksikön perustamiseen Turun yliopistoon tarvittava kertaluonteinen aloituspanostus 500 000 euroa toteuttaisi valiokunnan mielestä edellä kuvattua johdonmukaista pyrkimystä parantaa sisäilmasta sairastuneiden tutkimusta ja hoitoa.