VALTIONEUVOSTON JATKOKIRJELMÄ
Ehdotus
Komissio antoi osana ilmastotoimien 55-valmiuspakettia ehdotuksen ilmastotoimia koskevan sosiaalirahaston perustamisesta päästökaupan laajentamisesta aiheutuvien negatiivisten vaikutusten epätasaisen kohdentumisen korjaamiseksi ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistamiseksi. Jatkokirjelmä täydentää ja täsmentää aikaisempaa selvitystä U 61/2021 vp.
Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvoston kanta on esitetty eduskunnalle 12 lokakuuta 2021 toimitetussa kirjelmässä U 61/2021 vp, jota täydennetään ja täsmennetään tällä kirjeellä seuraavasti:
Ehdotus ilmastotoimia koskevaksi sosiaalirahastoksi kytkeytyy ehdotukseen päästökaupan laajentamisesta tieliikenteeseen ja rakennusten lämmitykseen. Tästä syystä valtioneuvosto korostaa, että näitä ehdotuksia tulisi käsitellä ristikkäisvaikutusten johdosta EU-tasolla rinnakkain.
Valtioneuvosto tukee UJ7/2022 kirjelmän mukaisesti uuden EU:n laajuisen tieliikenteen ja rakennusten polttoaineet kattavan päästökaupan käyttöönottoa. Valtioneuvosto suhtautuu kuitenkin U61/2021 kirjelmän mukaisesti uuteen päästökauppaan kytkeytyvään komission ehdotukseen ilmastotoimia koskevasta sosiaalirahastosta erityisen kriittisesti.
Ehdotus ilmastotoimia koskevasta sosiaalirahastosta kytkeytyy myös komission uusien omien varojen ehdotukseen sekä rahoituskehysasetusmuutosehdotukseen. Valtioneuvosto suhtautuu U 22/2022 kirjelmän mukaisesti erityisen kriittisesti voimassa olevan EU:n monivuotisen rahoituskehyksen avaamiseen ja huomattavaan kasvattamiseen, jota komission ehdotuksen mukaan rahaston perustaminen edellyttäisi. Valtioneuvosto kiinnittää erityisesti huomiota uuden EU:n monivuotisen rahoituskehyksen jo olemassa oleviin useisiin vihreää siirtymää tukeviin toimiin sekä muihin EU-budjetin ulkopuolella oleviin ilmastotoimiin liittyviin mekanismeihin tai rahastoihin.
Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti komission ehdottamaan rahaston suureen kokoon, ottaen huomioon sovitun monivuotisen rahoituskehyksen ja elpymisvälineen huomattavat lisäpanostukset ilmastotoimiin.
Mahdollisen rahaston kesto tulisi rajata nykyiselle rahoituskehyskaudelle, eikä tulevalle kehyskaudelle tule tehdä rahaston kautta tosiasiallisia ennakkositoumuksia. Valtioneuvosto katsoo, että liikenteen päästöt tulisi sisällyttää jäsenvaltioiden enimmäissaantoa määrittävään kriteeristöön rakennusten lämmityksen rinnalle. Tämä olisi linjassa rahaston tavoitteiden kanssa ja alustavan arvion mukaan myös kasvattaisi Suomen enimmäissaantoa rahastosta.
Valtioneuvosto katsoo, että mahdollisesta rahastosta tulisi ensisijaisesti tukea toimenpiteitä, joiden avulla voidaan vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Näiden toimien tulisi vähentää uuden päästökaupan negatiivisia vaikutuksia erityisesti vähävaraisiin kotitalouksiin.
U61/2021 vp kirjelmän mukaisesti valtioneuvosto kuitenkin suhtautuu edelleen erittäin kriittisesti mahdollisuuteen kompensoida jäsenvaltioille niiden haavoittuville kotitalouksille maksettavia suoria tulotukia. Valtioneuvosto katsoo, että jäsenvaltioiden tulee ensisijaisesti vastata perusturvan vähimmäistasosta sosiaaliturva- ja -huoltojärjestelmien osana. Valtioneuvostolla on valmius tarkastella vaihtoehtoisia tukimuotoja kotitalouksille, jotka kohdennettaisiin esimerkiksi investointeihin, joilla kotitaloudet vähentävät riippuvuuttaan fossiilista polttoaineista. Valtioneuvosto katsoo, että yritysten tukemiseen on jo olemassa EU:n tason välineitä, joilla mahdollisen uuden päästökaupan haitallisiin vaikutuksiin voidaan vaikuttaa, kuten esimerkiksi, elpymis- ja palautumistukiväline (RRF), Euroopan aluekehitysrahasto ja oikeudenmukaisen siirtymän rahasto.
Valtioneuvoston arvion mukaan rahastosta ehdotettuun valinnaiseen suoraan tulotukeen ei liity oikeudellisia ongelmia ja se olisi juridisesti mahdollista hyväksyä kokonaisuudessaan yksin ympäristöoikeusperustan (SEUT 192 artiklan 1 kohta) nojalla.
Valtioneuvosto katsoo, että jäsenvaltioiden suunnitelmien täytäntöönpanon edistymistä ja arviointia määrittelevät indikaattorit tulisi sisällyttää rahastoasetukseen komission ehdottamien delegoitujen säädösten sijaan. Valtioneuvosto katsoo, että indikaattorit tulisi sisällyttää ehdotukseen läpinäkyvyyden vahvistamiseksi.
Mikäli 55-valmiuspaketin toteutuminen tilanteessa, jossa Venäjän tuontienergiasta on välttämätöntä irtautua nopeasti tai valtioneuvoston tavoitteisiin nähden riittävän kunnianhimoisen kokonaisuuden saavuttaminen edellyttäisivät lisäarviointia, valtioneuvostolla on viime kädessä valmius tarkastella ilmastotoimia koskevaa sosiaalirahastoa koskevia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Valtioneuvostolle on keskeistä, että mahdollisen ratkaisun koko olisi nyt esitettyä rahastoa olennaisesti pienempi, sen rahoitus ei edellyttäisi nykyisen rahoituskehyksen tai omien varojen päätöksen muuttamista ja se tulisi kohdentaa jäsenvaltioiden toimiin, joilla vähennettäisiin riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Tässä tarkastelussa tulee monipuolisesti arvioida vaikutukset mm. kilpailukykyyn, valtion tulokertymään ja Suomen maksuihin EU:lle.
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Komissio on antanut ehdotuksen ilmastotoimia koskevan sosiaalirahaston perustamisesta päästökaupan laajentamisehdotuksesta aiheutuvien negatiivisten vaikutusten epätasaisen kohdentumisen korjaamiseksi ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistamiseksi. Sosiaalirahaston tavoitteena on vähentää uuden päästökauppajärjestelmän negatiivisia vaikutuksia erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin kotitalouksiin, mikroyrityksiin ja tieliikenteen käyttäjiin. Ehdotus on osa EU:n ilmastotoimien ns. 55-valmiuspakettia. Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan suhtautuu aikaisemmassa lausunnossaan (YmVL 34/2021 vp) esitetyin tavoin EU:n laajuiseen sosiaalirahastoon erittäin kriittisesti perustein, jotka liittyvät toissijaisuusperiaatteeseen, suorien tulotukien maksamiseen EU:n talousarviosta, EU:n omiin varoihin ja rahoituskehykseen liittyviin periaatteisiin ja päätöksentekomenettelyihin, päällekkäisen sääntelyn välttämiseen ja Suomen saanto-osuuden oikeudenmukaisuuteen.
Valtioneuvosto informoi jatkokirjelmällään eduskuntaa ehdotuksen käsittelyn etenemisestä täydentäen kantojaan tietyiltä osin. Tavoitteena on yleisnäkemyksen saavuttaminen ympäristöneuvostossa 28.6.2022. Valiokunnalle esitetyn selvityksen mukaan puheenjohtajalta odotetaan kompromissiehdotusta, mutta sekä kompromissiehdotuksen sisältö että rahoitukseen liittyvät kysymykset ovat vielä avoinna. Kansallista kannanmuodostusta joudutaan näin ollen tekemään erilaisten oletusten pohjalta.
Valiokunta korostaa, että ilmastopolitiikan kokonaisuuden hallinta, yhteisvaikutusten tunnistaminen ja tehokkuuden varmistaminen on vaativaa, ja yksittäisten kompensaatiomekanismien kehittäminen erillään kansallisesta sosiaalipolitiikasta on epätarkoituksenmukaista tuottaen päällekkäistä ohjausta ja hallinnollista taakkaa. Erilaisten kansallisten ja paikallisten haittojen hyvittäminen olisi siten voitava kokonaisuudessaan suunnitella ja toteuttaa jäsenvaltiotasolla läheisyysperiaatetta noudattaen.
Koska uuden sosiaalirahaston perustaminen linkittyy vahvasti nimenomaan päästökaupan laajentamiseen liikenteeseen ja lämmitykseen, on tärkeää, että aloitteita käsitellään rinnakkain. Rahaston tarve ja perusteet sen muodolle ja rahoitukselle riippuvat osaltaan päästökaupan laajentamisen tavasta, joten niiden keskinäinen yhteys on kiinteä. Rahaston koko vastaisi 25:tä prosenttia uuden päästökaupan ennakoidusta tuotosta. Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä saavuttaa asiassa sellainen esitetystä poikkeava ratkaisu, jolla rahaston koko olisi olennaisesti pienempi ja jonka rahoitus ei edellyttäisi nykyisen rahoituskehyksen tai omien varojen päätöksen muuttamista.
Valiokunta pitää sosiaalirahaston tavoitteita tärkeinä. Tuen ohjaaminen energiatehokkuutta, rakennusten korjausremontointia, nolla- ja vähäpäästöistä liikennettä ja kasvihuonekaasupäästövähennystoimia kirittäviin kotitalouksien ja pienyritysten investointeihin sekä kotitalouksien energia- ja liikenneköyhyyttä vähentäviin toimiin voi tukea merkittävästi siirtymää kohti hiilineutraalisuutta. Jäsenvaltioille jää päätösvaltaa sen suhteen, mihin toimiin tukea ohjataan. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa varmistetaan, että rahasto ohjaa kehitystä kaikkialla hiilineutraaliutta edistävään suuntaan. Edellä mainitut investointi- ja hankintatuet ovat helposti todennettavissa ilmastopolitiikan mukaisiksi, mutta ne eivät välttämättä saavuta kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, koska ne edellyttävät etupainotteista investointikykyä. Valtioneuvoston tavoin valiokunta suhtautuu kuitenkin suoriin tulotukiin kriittisesti korostaen, että ne voivat jopa jarruttaa kehitystä hiilineutraaliin suuntaan. Siksi murrosvaiheeseen tarvittaneen myös uudenlaisia politiikkakeinoja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi. Suomen kannalta ongelmallista on jäsenvaltiokohtaisen saannon perustuminen keskimääräistä korkeamman tulotason maihin, mistä syystä Suomen saanto-osuuden arvioidaan jäävän alhaiseksi.
Valiokunta pitää tärkeänä periaatteena sitä, että rahastosta tuetaan ainoastaan toimia, jotka eivät aiheuta merkittävää haittaa muille ilmasto- tai ympäristötavoitteille (ns. Do no significant harm ‑periaate, DNSH). Läpinäkyvyyden turvaamiseksi tarvitaan tarkempaa ohjeistusta ja valvontaa siitä, että tuet ovat linjassa ilmasto- ja ympäristöpolitiikan kanssa. Rahastosta tulisi tukea ensisijaisesti toimenpiteitä, joiden avulla voidaan vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.
Valiokunta korostaa lopuksi tarvetta tarkastella ilmastotoimien 55-valmiuspaketin kokonaisuuden rakentamista siten, että tavoite saavutetaan sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävästi tavalla, joka on myös kustannustehokas ja ottaa huomioon paitsi siirtymän oikeudenmukaisuuden myös luontokadon ehkäisemiseen liittyvät näkökohdat.