Hallituksen esityksessä ehdotetaan jakeluvelvoitteen kulutukseen toimittamista koskevan velvoitteen nostamista 34 prosenttiin vuonna 2030. Valiokunta pitää nostamista tärkeänä toimena, jolla toteutetaan keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman (Kaisu) mukaisia taakanjakosektorin päästövähennysvelvoitteita. Jakeluvelvoite on tärkein liikenteen hiilidioksidipäästöjen alentamisen keino, ja siihen tehtävät muutokset vaikuttavat suoraan sekä liikenteen että koko taakanjakosektorin päästövähennystavoitteiden saavuttamiseen. Nostolla turvataan se, että biokaasun ja sähköpolttoaineiden ottaminen jakeluvelvoitteen piiriin tuottaa lisäisiä päästövähennyksiä ja että fossiilisia päästöjä ajetaan alas osana Suomen hiilineutraaliuspolkua.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan myös jakeluvelvoitelain muuttamista alentamalla jakeluvelvoitetta 7,5 prosenttiyksiköllä vuonna 2023. Vuoden 2023 jälkeen jakeluvelvoitetasoja kuitenkin ehdotetaan korotettavaksi kattamaan vuosilta 2022 ja 2023 toteuttamatta jääneet päästövähennykset.
Valiokunta toteaa, että velvoitteen väliaikainen alentaminen perustuu varautumisen ministeriryhmän päätöksiin, joilla ymmärrettävästi pyritään vaikuttamaan Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan seurausten johdosta pääosin aiheutuneeseen energiahintojen äkilliseen nousuun. Valiokunta kiinnittää kuitenkin talousvaliokunnan huomiota siihen, että ehdotus polttoaineen hinnan alentamiseksi jakeluvelvoitetta laskemalla on ilmastopoliittisesti epäjohdonmukainen toimi eikä edes hintavaikutuksiltaan varma. Ilmastopolitiikan johdonmukaisuuden kannalta jakeluvelvoitteen laskeminen antaa vääränlaisen markkinasignaalin hidastaen vihreää siirtymää liikenteessä. Jakeluvelvoitteen alentaminen ei ole linjassa fossiilisen ja varsinkaan venäläisen energian käytöstä irtautumisen kanssa, vaan se päinvastoin hidastaisi öljyriippuvuuden vähentämistä. Muutos lisää riippuvuutta erityisesti fossiilisesta dieselistä, sillä uusiutuvalla dieselillä katetaan tällä hetkellä merkittävä osa jakeluvelvoitteesta. Energiakriisistä huolimatta ilmastopolitiikan johdonmukaisuudesta tulee pitää kiinni, jotta yrityksille turvataan ennakoitava näkymä energiamurroksen edellyttämien investointien tekemiseen. Elinkeinoelämälle on tärkeää, että ilmastolain vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteesta pidetään kiinni.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa esitettyjen arvioiden mukaan toivottu vaikutus on erittäin epävarma, sillä polttoaineiden hinnanlasku riippuu markkinoiden reaktiosta, eikä valtio voi siten taata sen toteutumista. Velvoitteen noustessa vastaavan määrän tulevaisuudessa hintavaikutus on vastaavanlainen päinvastaiseen suuntaan eli itse asiassa hintavaikutus vain siirretään tulevaisuuteen. Vuosien 2024—2030 korkeammat velvoitetasot ovat kuitenkin välttämättömiä taakanjakoasetuksen mukaisen pakottavan, kumulatiivisen päästövähennyksen aikaansaamiseksi. Hallituksen esityksen mukaisella ratkaisulla liikenteen kumulatiiviset päästöt olisivat vuoden 2025 lopulla silti noin 0,55 miljoonaa tonnia korkeammat kuin ne olisivat ilman velvoitetasojen väliaikaista kevennystä, mistä saattaa seurata taakanjakoasetuksen mukainen sanktio. Lisäksi taakanjakoasetusta vastaava kumulatiivinen päästövähennyspolku on kirjattu Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelmaan (RRP). Myös sen osalta voi seurata sanktio, sillä komission mukaan tavoitteiden saavuttamatta jääminen johtaa maksujen keskeyttämiseen ja jäsenvaltion saamaa taloudellista tukea voidaan vähentää.
Valiokunta pitää huolestuttavana esityksen vaikutusta myös biokaasun investointinäkymiin. Biokaasu on sisällytetty biopolttoaineiden jakeluvelvoitteeseen 1.1.2022, jolloin biokaasun verottomuusedusta luovuttiin, joten jakeluvelvoitteen vaikuttavuuden arviointi biokaasusektorin kasvunäkymiin on vielä varhaista. Valiokunta kiinnittää talousvaliokunnan huomiota kuitenkin siihen, että liikennebiokaasun tuotanto ja käyttö on kasvussa, vaikka suhteessa liikennepolttoaineiden kokonaismäärään biokaasun osuus on edelleen vähäinen. Liikennebiokaasun (biometaanin) tuotantolaitoksia on toiminnassa 24. Myönteistä potentiaalia arvioidaan olevan runsaasti erityisesti maatalouden virtojen osalta. Maatalousbiomassapohjaisen liikennebiokaasun tuotanto on valitettavasti vielä marginaalista. Biokaasun tuotanto kuitenkin parantaa omavaraisuutta ja on aluetaloudellisesti merkittävää, ja jakeluvelvoitetta pidetään tärkeänä liikennebiokaasun investointien näkökulmasta ja investointien kannattavuuden parantamisessa. Toimintaympäristön epävarmuus, erityisesti muutokset jakeluvelvoitteessa, heikentävät erityisesti maatalousbiomassaisen biokaasun investointinäkymiä.
Valiokunta korostaa, että uusiutuvat polttoaineet mahdollistavat jätteiden, tähteiden sekä tuotannon sivuvirtojen jalostamisen korkean lisäarvon tuotteiksi. Ravinnekierrätyksen edistäminen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä samanaikaisesti sekä maataloudessa että liikenteessä. Kestävien raaka-aineiden saanti uusiutuvien polttoaineiden tuotantoon on keskeisessä asemassa, ja merkittävää TKI-työtä tehdään jatkuvasti prosessi- ja esikäsittelyteknologioiden kehittämiseksi, jotta teknisesti haastavampien ympäristöllisesti kestävien raaka-aineiden käyttö biopolttoaineena olisi mahdollista. Merkittävä osuus Suomessa kulutetusta uusiutuvasta polttoaineesta pohjautuu kotimaisiin raaka-aineisiin ja on tuotettu Suomessa. Jakeluvelvoitteen muutoksilla ei tule vaarantaa uusiutuvien polttoaineiden kysyntää, sillä se hidastaa investointeja uuteen kapasiteettiin.