Perus- ja ihmisoikeudet ja kestävä kehitys
Ympäristövaliokunta pitää erinomaisena, että ihmisoikeuspoliittiseen selontekoon on ensimmäistä kertaa sisällytetty kestävää kehitystä ja ihmisoikeuksia tarkasteleva osa (luku 6: Perus- ja ihmisoikeudet erottamattomana osana kestävää kehitystä). Edellisessä selonteossa vuodelta 2014 todettiin vain, että ihmisoikeudet ovat erottamaton osa taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää kehitystä. Selonteossa ei tuolloin kuitenkaan käsitelty lainkaan ilmastonmuutoksen tai luontokadon aiheuttamaa uhkaa ihmisoikeuksien näkökulmasta eikä kestävän kehityksen periaatteitakaan lähemmin.
Nyt yksi selonteon lähtökohta on sen tunnistaminen, että ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden kato uhkaavat perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Tavoitteena on toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja luonnon monimuotoisuuden puolesta siten, että perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat. Kestävän kehityksen Agenda2030-toimintaohjelman tavoitteita toteutetaan kiinteässä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan, yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa. Muita merkittäviä YK:n puitteissa tehtyjä Suomea sitovia sopimuksia ovat erityisesti Pariisin ilmastosopimus ja biodiversiteettisopimus. Ilmastonmuutos ja luontokato koettelevat maailmanlaajuisesti voimakkaimmin niitä, joilla on jo lähtökohtaisesti huonommat mahdollisuudet sopeutua sääilmiöiden ja luontokadon aiheuttamiin muutoksiin ja epävakauteen. Hallitsematon ilmastonmuutos johtaa kuivuuden, tulvien ja myrskyjen lisääntymiseen, ruokaturvan heikkenemiseen, yhteiskuntien epävakaisuuden kasvuun ja pakottavista syistä johtuvien muuttoliikkeiden lisääntymiseen. Ilmastokriisi uhkaa oikeutta elämään, terveyteen, puhtaaseen veteen ja omaisuuteen.
Suomi on sitoutunut toimimaan edellä mainittujen sopimusten tavoitteiden mukaisesti niin globaalisti kuin kansallisestikin. Suomi toimii YK:n ihmisoikeusfoorumeilla ja muussa toiminnassa EU:n jäsenenä ja kansallisesti, Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa sekä muiden kumppanimaidensa kanssa kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti ihmisoikeusperustaisesti. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen on osa Agenda 2030:n tavoitteiden saavuttamista. Onkin tärkeää, että Suomi edistää ihmisoikeustavoitteita johdonmukaisesti paitsi kotimaassa myös EU:ssa ja kaikessa kahdenvälisessä ja monenkeskisessä yhteistyössä YK:n puitteiden ohella. Selonteko korostaa aiempaa selvemmin kansalais- ja poliittisten oikeuksien (KP-oikeudet) sekä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien (TSS-oikeudet) keskinäistä täydentävyyttä.
Perus- ja ihmisoikeudet ovat perustavanlaatuisia, kaikille ihmisille yhdenvertaisesti kuuluvia oikeuksia. Jokaisen perusoikeudet on turvattu Suomen perustuslaissa. Ihmisoikeudet on puolestaan turvattu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Selonteossa todetaan, että Suomen kansalliset perus- ja ihmisoikeushaasteet poikkeavat teemoiltaan ja laajuudeltaan usein maailmanlaajuisista haasteista. Selonteossa nämä erot otetaan huomioon painottamalla erilaisin tavoin kansallista, EU-tason sekä kansainvälistä toimintaa. Perustuslain 22 §:ssä säädetään julkisen vallan yleisestä velvollisuudesta perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseen. Perusoikeuksien tosiasiallinen toteutuminen edellyttää usein julkisen vallan aktiivisia toimenpiteitä perusoikeuksien suojaamiseksi ulkopuolisilta loukkauksilta tai tosiasiallisten edellytysten luomiseksi perusoikeuksien käyttämiselle. Turvaamiskeinoihin kuuluu myös perusoikeuden käyttöä turvaavan ja täsmentävän lainsäädännön aikaansaaminen.
Tavoitteena ympäristöihmisoikeus
Selonteossa todetaan, että ihmisoikeussopimuksissa ei vielä ole nimenomaista oikeutta turvalliseen, puhtaaseen, terveeseen ja kestävään ympäristöön, vaan ympäristöön liittyvät ihmisoikeusnäkökulmat kehittyvät oikeus- ja tulkintakäytännön kehittymisen kautta. Valtioilla on positiivisia toimintavelvoitteita, kuten ympäristövaikutusten arviointi, riittävän lainsäädännön turvaaminen ja viranomaisvalvonta. YK:n ihmisoikeusneuvosto on kuitenkin vuonna 2021 hyväksynyt poliittisesti sitovan päätöslauselman (48/13), jossa tunnustetaan oikeus puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön ihmisoikeutena ja huomioidaan, että ympäristön heikko tila, ilmastonmuutos ja kestämätön kehitys muodostavat yhden suurimmista ja vakavimmista uhista nykyisten ja tulevien sukupolvien ihmisoikeuksien toteutumiselle, mukaan lukien oikeus elämään. Muun muassa Euroopan neuvoston puitteissa käydään keskustelua sekä ei-sitovasta että mahdollisesti oikeudellisesti sitovasta velvoittavasta instrumentista ympäristön ja ihmisoikeuksien alalla. Suomi on myös jäsen Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien johtokomitean (CDDH) alaisessa ihmisoikeudet ja ympäristö -työryhmässä (CDDH-ENV), joka laatii parhaillaan suositusta aiheesta. Euroopan neuvoston ministerikomitean on tarkoitus hyväksyä suositus kesällä 2022, minkä jälkeen Euroopan neuvostossa ryhdytään tarvittaviin jatkotoimenpiteisiin.
Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä uutta ympäristöihmisoikeutta eli uutta oikeudellisesti sitovaa asiakirjaa koskien oikeutta puhtaaseen, terveeseen ja kestävään ympäristöön ihmisoikeutena. Oikeus veteen ja sanitaatioon sekä ruokaturva on jo aikaisemmin vakiinnutettu osaksi ihmisoikeuksia. Koska ilmastonmuutos ja luontokato muodostavat kiihtyessään uhkan ihmisen selviytymiselle tai mahdollisuudelle jatkaa nykyisen kaltaista elämäntapaa, on tärkeää kehittää laaja-alaisemmin ympäristön huomioon ottamista ihmisoikeuksien alalla. Ilmastokriisi on samalla ihmisoikeuskriisi, josta kärsivät eniten kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat maat ja ryhmät. Lisäksi haavoittuvimmassa asemassa olevat kärsivät jo nyt ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja usein alueilla, joilla perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa on ennestään suuria haasteita.
Valiokunta pitää selonteon tavoin tärkeänä YK:n ympäristöä ja ihmisoikeuksia koskevan erityisraportoijan toimintamahdollisuuksien turvaamista ympäristökysymysten painoarvon kasvaessa. Geopoliittiset jännitteet ovat kasvaneet, ja maailmanlaajuinen koronapandemia muodostaa uudenlaisen haasteen ihmisoikeudet huomioon ottavan politiikan edistämiselle monissa maissa. Valiokunta korostaa tarvetta valtavirtaistaa ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä luontokadon ja elinympäristöjen pilaantumisen ehkäiseminen osaksi kaikkea Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa.
Osallistumisoikeudet ja ympäristödemokratia
Valiokunta pitää hyvänä oikeusvaltiokehityksen nostamista selonteossa esiin. Oikeusvaltioperiaatteiden mukaisen toiminnan vaatimuksella siten, että perus- ja ihmisoikeudet turvataan, on merkitystä myös muun muassa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen ympäristöä koskevassa päätöksenteossa.
Kansainvälisen Århusin yleissopimuksen tavoitteena on turvata kaikille tiedonsaanti-, muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus sekä oikeus osallistua päätöksentekoon ympäristöasioissa. Suomessa perustuslaki velvoittaa valtion edistämään oikeutta osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen (14 §). Julkisen vallan on myös pyrittävä turvaamaan mahdollisuus osallistua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon (20.2 §). Viimeksi mainittu säännös sisältää perustuslaillisen toimeksiannon antaen julkiselle vallalle vahvan oikeudellisen velvoitteen, joka täsmentyy säännöstä muun oikeusnormiston ja kansainvälisten sopimusten kanssa yhdessä tulkittaessa. Edellä mainituista oikeuksista säädetään ympäristölainsäädännössä yksityiskohtaisemmin perustuslaillisen toimeksiannon ohjaamalla tavalla ja Århusin sopimuksen velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi.
Edellä viitatun lainsäädännön lisäksi kiitosta on saanut suomalainen toimintamalli, jossa kansalaisyhteiskunnalla on merkittävä rooli osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon. Valiokunta pitää tärkeänä, että tämä näkyy hyvin myös selonteossa. Ilmasto- ja ympäristöliikkeillä on merkittävä rooli maailmanlaajuisesti ympäristöihmisoikeuksien puolustamisessa. Luonnonvarojen väärinkäytöksiä paljastavat ja väärinkäytöksiä vastaan toimivat ympäristöihmisoikeuspuolustajat joutuvat useissa maissa häirinnän ja väkivallan kohteiksi. Selonteossa Suomi tuomitsee ympäristöihmisoikeuspuolustajiin kohdistuvan väkivallan ja tukee heidän toimintamahdollisuuksiaan. On tärkeää, että ympäristökysymysten kasvava merkitys otetaan huomioon myös ihmisoikeuspuolustajien tukemisessa. Valiokunta pitää tärkeänä ympäristödemokratian vahvistamista globaalisti.
Ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöt ovat viime vuosina alkaneet haastaa julkisen vallan ympäristötoimien riittävyyttä erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen suhteen. Ilmasto-oikeudenkäynnit haastavat myös perinteistä oikeudellista ajattelua. Kansallisella tasolla tuomioistuimet Alankomaissa, Saksassa ja Ranskassa ovat eräissä viimeaikaisissa ratkaisuissaan katsoneet, etteivät kyseisten maiden ilmastotoimet olleet riittäviä velvoittaen ne ryhtymään tiukempiin täytäntöönpanotoimiin. Kanteiden määrä globaalisti on kasvussa sekä hallituksia että yksityisiä yrityksiä vastaan, ja kanteet perustuvat niin ihmisoikeuksien kuin kansallisen lainsäädännön velvoitteiden rikkomiseen. Ympäristöön ja ilmastonmuutoksen liittyvä ihmisoikeusperusteinen oikeuskäytäntö on siten voimakkaasti kehittymässä. Mahdolliset loukkaukset voivat tulla myös kansainvälisten lainkäyttö- ja tutkintaelinten käsiteltäviksi.
Valiokunta katsoo, että selonteossa on tunnistettu hyvin Suomen ja muiden kehittyneiden maiden globaali vastuu ilmastonmuutoksesta. Kansainvälinen toimintamme mukaan lukien kehityspolitiikka on ihmisoikeusperustaista, ja tätä on tärkeää toteuttaa myös kansallisesti johdonmukaisesti. Myös ilmastoa ja ympäristöä koskevien päätösten perustaminen tutkittuun tieteelliseen tietoon on tärkeä lähtökohta. Ympäristödemokratiaa ja osallistumisoikeuksia voidaan vahvistaa myös kansallisessa lainsäädännössä, kuten ilmastolakiuudistuksessa. Valiokunta pitää erityisesti lasten ja tulevien sukupolvien oikeuksien näkökulmasta tärkeänä, että uudistamisessa mahdollistetaan ilmastolakiin liittyvien päätösten saattaminen tuomioistuimen arvioitavaksi siitä näkökulmasta, ovatko ne linjassa laissa asetettujen ilmastotavoitteiden kanssa.
Oikeudenmukainen vihreä siirtymä
Siirtymä ilmastokestävään yhteiskuntaan ja erityisesti irrottautuminen fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta taloudesta voi lisätä globaalisti eriarvoisuutta ja ihmisoikeusloukkauksia, mutta muutos voi myös johtaa myönteiseen kehitykseen, jos se toteutetaan tietoisesti ihmisoikeusperustaisesti. Ihmisoikeussopimukset määrittävät myös arvokkaan elämän edellytyksenä olevan sosiaalisen turvallisuuden sisältöä. Riittävän elintason oikeus sisältää myös oikeuden asuntoon. Köyhyys on merkittävä ihmisoikeushaaste, ja sen poistaminen on myös Agenda2030:n kestävän kehityksen tavoite. Suomessa perustuslaki turvaa oikeuden ihmisarvoisen elämän edellyttämään toimeentuloon ja huolenpitoon. Julkisen vallan on myös edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus ja mahdollisuudet työhön. Lisäksi jokaisen omaisuus on turvattu.
EU korostaa ilmastopolitiikassaan voimakkaasti oikeudenmukaista vihreää siirtymää, joka osaltaan kytkeytyy sosiaalisen oikeudenmukaisuuden turvaamiseen. Perimmältään tässä onkin kysymys kestävän kehityksen kolmiosaisesta ytimestä; toimien hyväksyttävyyttä tulee tarkastella niin ympäristönäkökulmasta, taloudellisesta näkökulmasta kuin sosiaalisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta. Valiokunta painottaa Agenda2030:n mukaista "ketään ei jätetä jälkeen" -periaatteen johdonmukaista noudattamista kaikessa toiminnassa. Kaikki väestöryhmät ja yksilöt, taustastaan ja ominaisuuksistaan riippumatta, on pidettävä mukana kehityksessä.
Ilmastonmuutos lisää myös eriarvoisuutta. Kehittyvät ja köyhät maat ja alueet ovat vähiten vastuussa ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta, ja niillä on myös heikoimmat lähtökohdat sopeutua negatiivisiin muutoksiin. Ilmastonmuutos voi myös syventää sukupuolten välistä eriarvoisuutta. Tämä riski on suuri etenkin alueilla, joilla työnjako on sukupuolittunutta ja etenkin naisten toimeentulo on riippuvainen luonnonvaroista ja ilmaston muutoksille alttiista aloista, kuten maataloudesta. Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat ylisukupolvisia ja koskettavat erityisesti lapsia ja nuoria. Varsinkin pienet lapset ovat myös haavoittuvia sään ääri-ilmiöille, joten lapsivaikutuksia on tarpeen arvioida jatkossa tarkemmin.
Yritysvastuu
Selonteossa nostetaan hyvin esiin myös yritysten ihmisoikeusvastuu merkitykseltään kasvavana aihealueena. Erityisesti kansainvälisesti toimivien yritysten merkitys on lisääntynyt perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa. YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat periaatteet vuodelta 2011 ohjaavat sitä, miten valtioiden ja yritysten tulisi toteuttaa velvollisuuksiaan omassa maassaan. Suomi oli maailman neljäs maa, joka julkaisi näitä koskevan oman kansallisen toimeenpanosuunnitelman vuonna 2014. Ohjelmassa esitetyt toimenpiteet on tehty ja YK:n periaatteiden toimeenpanoa on jatkettu eri keinoin. Suunnitelman tavoitteena oli auttaa yrityksiä huomioimaan paremmin toimintansa ihmisoikeusvaikutukset, täsmentää huolellisuusperiaatteiden sisältöä ja edistää vuoropuhelun lisäämistä yritysten ja kansalaisjärjestöjen kesken. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman mukaan Suomi kehittää yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa yritysvastuuta koskevaa sitovaa sääntelyä osana YK:n ja OECD:n puitteissa tapahtuvaa uudistamistyötä.
Valiokunta korostaa, että kestävä kehitys ei toteudu vain julkisen vallan toimin, vaan yritykset ovat kehityksen moottoreita. Maailman suurin yritysvastuualoite, UN Global Compact -verkosto, mahdollistaa myös suomalaisille yrityksille globaalin perspektiivin ja mahdollisuuden hyötyä liiketoiminnassaan entistä vastuullisemmasta toiminnasta ottaen mallia parhaista esimerkeistä kansainvälisiltä markkinoilta. Myös EU:n komissio on 23.2.2022 julkaissut lainsäädäntöehdotuksen yritysten kestävyydestä ja asianmukaisesta huolellisuudesta eli yritysvastuulainsäädännöstä. Sääntelyn tavoitteena on edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista ja siirtymää kohti hiilineutraalia taloutta. Valiokunta pitää selonteon tavoin tärkeänä tavoitteena vastuullisen liiketoiminnan edistämistä. Valiokunta toteaa edellä ilmasto- ja ympäristöperusteisista kanteista lausuttuun viitaten, että myös yritysten on hyvä varautua kanteiden määrän nousuun.
Kehityspolitiikka
Suomen kehityspolitiikka on sovitettu Agenda2030:n kestävän kehityksen toimintaohjelman mukaiseksi. Ihmisoikeusperustaisessa kehityspolitiikassa Suomi edistää muiden läpileikkaavien tavoitteiden ohella ilmastokestävää ja vähäpäästöistä kehitystä sekä ympäristönsuojelua painottaen luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Valiokunta katsoo, että selonteot ovat siten hyvin linjassa keskenään ja tukevat ihmisoikeuspoliittisen selonteon kansainvälisten tavoitteiden toimeenpanoa.
Osallistumisoikeuksien toteutumisen kannalta on tärkeää, että kehityspolitiikassa tuetaan etenkin köyhien kehittyvien maiden ja niiden kansalaisyhteiskunnan osallistumista ilmastotoimien ja -välineiden suunnitteluun, kehittämiseen, toimeenpanoon ja seurantaan liittyvään päätöksentekoon. Esimerkiksi uusia ilmastonmuutoksen vaikutuksia koskevia tietojärjestelmiä, kuten katastrofiriskitietojärjestelmät ja sääpalvelut, tulee kehittää niin, että ne hyödyttävät ja saavuttavat ilmastonmuutoksen vaikutuksille kaikkein haavoittuvimmat ihmiset ja yhteisöt.
Lopuksi
Valiokunta katsoo, että selonteossa nostetaan hyvin esiin Suomen aktiivinen pyrkimys edistää Pariisin ilmastosopimuksen, YK:n biodiversiteettisopimuksen sekä useiden muiden kansainvälisten ympäristösopimusten toimeenpanoa kotimaassa sekä kannustaa ja tukea johdonmukaisesti muita valtioita niiden toimeenpanossa. Edistämällä Pariisin sopimuksen ja muiden kansainvälisten ympäristösopimusten tavoitteiden toteutumista voidaan myös parantaa edellytyksiä perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseen.