Yleistä

Esityksessä ehdotetaan, että nykyisestä hyvinvointialue- ja maakuntajakolaista (614/2021) muodostetaan kaksi erillistä lakia, hyvinvointialuejakolaki ja maakuntajakolaki. Ehdotetussa hyvinvointialuejakolaissa ei säädetä maakuntajaosta eikä maakuntajaon muuttumisesta hyvinvointialuejaon muutosten seurauksena. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset hyvinvointialueen jakamista koskevasta taloudellisesta selvityksestä sekä eräitä muita täsmennyksiä. 

Maakuntajakolaissa ehdotetaan säädettävän maakuntajaon perusteista ja sen muuttamisen edellytyksistä, vireillepanosta ja valmistelusta. Valtion viranomaisten toimialueiden tulee voimassa olevan sääntelyn mukaisesti perustua maakuntajakoon. 

Esityksellä ei muuteta hyvinvointialuejakoa eikä maakuntajakoa eikä myöskään niiden perusteita. Esityksessä ei ehdoteta muutoksia hyvinvointialueen muuttamisen perusedellytyksiin eikä muuttamista koskevan asian vireillepanoon, joista säädetään hyvinvointialuejakolain 5 ja 6 §:ssä. 

Hallintovaliokunta pitää esitystä kannatettavana, sillä se selkiyttää aluejakoja koskevaa sääntelyä ja poistaa hyvinvointialuejaon muutoksen automaattisen vaikutuksen maakuntajakoon. Hyvinvointialuejaon perusteet liittyvät hyvinvointialueiden tehtävien mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämiseen. Maakuntajako puolestaan perustuu laajempiin näkökohtiin sen toimiessa valtion aluehallinnon, kaavoituksen, aluekehittämisen ja muiden yhteiskunnallisten toimintojen perusjakona. 

Hyvinvointialuejakolaki

Ehdotetun hyvinvointialuejakolain lähtökohtana on, että hyvinvointialueen alueena on yksi tai useampi kokonainen maakuntajakolaissa tarkoitettu maakunta, jollei ole erityistä toiminnallista perustetta poiketa maakuntajaosta. Poikkeuksen muodostaa, kuten nykyisinkin, Uudenmaan maakunta, jonka alueella voi olla useampi kuin yksi hyvinvointialue, jos se on tarpeen alueen väestömäärän tai muun vastaavan perustellun syyn takia. Lisäksi laissa säädetään aiempaa täsmällisemmin, että hyvinvointialueen on muodostuttava yhtenäisestä alueesta, joka muodostaa hyvinvointialueen tehtävien järjestämiseksi toiminnallisen kokonaisuuden. Esityksen perustelujen mukaan erityisenä syynä maakuntajaosta poikkeavaan toimialuejakoon voivat olla esimerkiksi kielelliset tai painavat toiminnalliset perusteet. Poikkeamisen tulee perustua hyvinvointialueen tehtävien järjestämisen tarkoituksenmukaisuuteen muutoksen kohteena olevilla hyvinvointialueilla. 

Hyvinvointialuejako voi siten esityksen mukaan eriytyä maakuntajaosta ainoastaan, jos on erityinen toiminnallinen peruste poiketa maakuntajaosta. Hallintovaliokunta toteaa, että lisäksi tulee täyttyä kaikki muut hyvinvointialueen muuttamisen edellytykset, joista säädetään hyvinvointialuejakolain 5 §:ssä. Lain 5 §:n edellytykset koskevat kaikkia muutostilanteita, mukaan lukien 2 §:n 3 momentissa tarkoitettua kunnan siirtämistä. Valiokunta tähdentää tässä yhteydessä lisäksi 5 §:n 2 momentin sääntelyä, jonka mukaan hyvinvointialuetta muutettaessa tulee pyrkiä kielellisesti yhteensopiviin alueisiin, joilla turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön oikeudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan. 

Hyvinvointialuejakolaissa täsmennetään myös säännöksiä omaisuuden ja velkojen siirtymisestä hyvinvointialueen lakatessa (17 §). Voimassa olevassa laissa ei säädetä siitä, mitä omaisuudelle ja sitoumuksille tapahtuu hyvinvointialueen jakautumistilanteessa. Ehdotuksen mukaan palvelujen järjestämiseen liittyvä omaisuus ja sitoumukset siirtyvät yleisseuraantona sille hyvinvointialueelle, joka jatkaa kyseisen alueen palvelujen järjestämistä. Ensisijaisena menettelynä on hyvinvointialueiden keskinäinen sopiminen. Lisäksi säädetään siitä, miten omaisuus ja sitoumukset jaetaan, jos sopimukseen ei ole päästy kuutta kuukautta ennen muutoksen voimaantuloa. Lain 18 a §:ssä säädetään lisäksi taloudellisesta selvityksestä, jonka lakkaava hyvinvointialue toimittaa toimintaa jatkaville hyvinvointialueille. Sääntely on tarpeellinen 17 §:ssä tarkoitetun omaisuuden ja sitoumusten jakamisen toimittamiseksi ja jotta hyvinvointialueen muutos voidaan toimeenpanna palveluja turvaavalla tavalla. 

Maakuntajakolaki

Uuden maakuntajakolain mukaan maakuntajako on hallinnon järjestämistä, alueiden kehittämistä ja alueiden suunnittelua varten oleva perusaluejako. Vastaavia maakuntajaon perusteita on sovellettu vakiintuneesti ennen hyvinvointialueiden perustamista koskevaa uudistusta, vaikka voimassa olevassa hyvinvointialue- ja maakuntalaissa ei ole maakunnista ja niiden perusteista erikseen säännöksiä. Maakunnat toimivat suoraan maakunnan liittojen toimialueina ja näiden lakisääteiset tehtävät ovat maakuntakaavoitus ja alueiden kehittäminen. 

Ehdotuksen mukaan maakunnaksi määrätään alue, johon kuuluvat kunnat muodostavat toiminnallisesti ja taloudellisesti sekä alueen suunnittelun kannalta tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Maakuntaan kuuluu vähintään kaksi kuntaa. Ehdotus vastaa pääosin vuoden 1997 maakuntajakolain (1159/1997) sääntelyä ja pitkäaikaista hyvinvointialueiden perustamista edeltänyttä käytäntöä. Maakunnan alueen määräämisessä käytettävät keskeiset kriteerit ovat asiointi- ja palveluyhteydet, työssäkäyntiliikenne, kuntien yhteistoiminta, elinkeinoelämän yhteydet, yhdistystoiminta-alueet sekä kulttuuri- ja historialliset perinteet. Näiden tekijöiden katsotaan kuvaavan toiminnallisesti, taloudellisesti ja alueen suunnittelun kannalta tarkoituksenmukaista kokonaisuutta. Maakunnan tulisi muodostaa tältä pohjalta mahdollisimman yhtenäinen alue, jonka asukkailla on yhteinen kulttuuri- ja intressiympäristö. 

Maakuntajaon muutosta valmisteltaessa valtiovarainministeriön tulee ehdotetun lain 6 §:n mukaisesti pyytää lausuntoja laajasti. Sen on maakuntajaon muuttamista koskevaa päätöstä valmistellessaan selvitettävä, miten muutos vaikuttaa valtion viranomaisten toimialuejakoon ja Euroopan unionin toiminnassa noudatettaviin aluejakoihin. Maakuntajaon muuttamisesta on muun muassa pyydettävä niiden ministeriöiden lausunto, joiden toimialalla muutos vaikuttaa, sekä kuultava niitä maakunnan liittoja ja kuntia, joita muutos koskee, sekä asianomaisia hyvinvointialueita ja valtion viranomaisia. 

Maakuntajako vaikuttaa oleellisesti aluekehitykseen ja maakuntakaavoitukseen, jotka ovat työ- ja elinkeinoministeriön ja ympäristöministeriön toimialueen tehtäviä, minkä vuoksi voidaan pitää tarkoituksenmukaisena ehdotusta säätää myös näille ministeriöille oikeus tehdä esitys maakuntajaon muuttamisesta valtiovarainministeriölle. Hallintovaliokunta tähdentää, että vaikka aloite maakuntajaon muutoksen valmisteluun tulisi näiltä ministeriöiltä, prosessi ja mahdollisten muutosten edellytykset ovat samat kuin muissakin tapauksissa. 

Laki hyvinvointialueesta annetun lain muuttamisesta

Esityksessä ehdotetaan myös eräitä muutoksia hyvinvointialueesta annettuun lakiin (611/2021). Lain 27 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että valtuustoryhmien toimintaedellytysten parantamiseksi hyvinvointialue voi taloudellisesti tukea valtuustoryhmien sisäistä toimintaa ja valtuustoryhmän päätöksentekoon liittyvää muuta toimintaa. Sääntelyllä pyritään tuen läpinäkyvyyteen ja sen kohdistamiseen tarkemmin hyvinvointialueen aluevaltuustoryhmien toimintaan. Esimerkiksi hyvinvointialueen asukkaiden kuuleminen ja keskustelutilaisuudet hyvinvointialueen päätöksentekoon liittyen ovat jatkossakin mahdollisia. Siten sääntely ei mahdollista esimerkiksi vaalikampanjan tukemista. Koska tuen tarkoitus on hyvinvointialueen yksilöitävä, valtuustoryhmä ei voi päättää käyttökohteista. Raportoinnin läpinäkyvyyden parantamiseksi ehdotetaan, että tuen määrän lisäksi hyvinvointialueen tilinpäätöksessä tulee ilmoittaa valtuustoryhmittäin tuen käyttökohteet. 

Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena on selkeyttää valtuustoryhmien toiminnan tukemisen edellytyksiä, ja myös sitä, ettei kysymys ole puoluetuesta. Valtuustoryhmää ja sen toiminnan tukemista koskevan sääntelyn voidaan katsoa olevan tarpeen hyvinvointialueiden poliittisen johtamisen kannalta sekä luottamushenkilöiden päätöksenteon tukemisen mahdollistamiseksi ja tuen läpinäkyväksi tekemisen vuoksi. Valiokunta katsoo, että ehdotus ei kavenna hyvinvointialueiden asukkaiden ja palvelujen käyttäjien osallistumisoikeutta, ottaen huomioon, että valtuustoryhmien tukeminen on aluevaltuuston harkinnassa. Asukkaiden ja palvelujen käyttäjien osallistumisoikeuksia toteutetaan ennen kaikkea hyvinvointialuelain 5 luvun sääntelyn perusteella sekä perustuen hyvinvointialuelain 41 §:ssä säädettyyn hyvinvointialuestrategiaan.