Poikkeuksellisissa hallinnollisissa vaikeuksissa olevaa kuntaa koskevan sääntelyn tavoitteet ja lähtökohdat

Hallituksen esityksessä ehdotetaan kuntalakiin (410/2015) säännöksiä, joilla kunta velvoitetaan puuttumaan kunnan toimintaan silloin, kun kunta on ajautunut poikkeuksellisiin hallinnollisiin vaikeuksiin. Lisäksi laissa ehdotetaan säädettäväksi poikkeuksellisissa hallinnollisissa vaikeuksissa olevaa kuntaa koskevasta selvitysmenettelystä, joka mahdollistaa viime kädessä valtiovarainministeriölle oikeuden pidättää luottamushenkilö luottamustoimesta tutkinnan tai oikeudenkäynnin ajaksi luottamushenkilön virkarikosepäilyn vuoksi, jos kunta ei ole tehnyt kyseistä päätöstä sille säädettävän velvoitteen mukaisesti.  

Hallintovaliokunta korostaa, että hallituksen esitykseen sisältyvien ehdotusten keskeinen lähtökohta on kunnallisen itsehallintoperiaatteen mukaisesti korostaa kunnan omaa vastuuta hallinnon ja talouden järjestämisessä. Kunnan luottamushenkilöiden ja viranomaisten tulee itse selvittää vaikeuksien syyt ja tehdä päätökset, joilla ongelmat voidaan selvittää. On kuitenkin varauduttava myös siihen mahdollisuuteen, ettei tämä onnistu pelkästään kunnan omin toimenpitein. Käsiteltävänä olevan lainsäädännön tavoitteena onkin laillisuusperiaatteen ja hyvän hallinnon takeiden turvaaminen kunnan hallinnossa kaikissa olosuhteissa. Kyseessä on yleinen koko kuntakenttää koskeva sääntely. Tiivistetysti valiokunta toteaa, että hyvän hallinnon turvaamista koskevaan sääntelyyn sisältyvät seuraavat ehdotukset: 1) laajojen esteellisyystilanteiden hallinta päätöksenteossa, 2) velvollisuus pidättää luottamushenkilö kunnallisesta luottamustoimesta tutkinnan tai oikeudenkäynnin ajaksi ja 3) poikkeuksellisissa hallinnollisissa vaikeuksissa olevan kunnan selvitysmenettely.  

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan valtiosääntöoikeudellisesti olevan keskeistä, että kuntalakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset poikkeuksellisissa hallinnollisissa vaikeuksissa olevaa kuntaa koskevasta selvitysmenettelystä (uusi 12 a luku, etenkin 109 a §). Tältä osin valiokunta viittaa jäljempänä tarkemmin lausuttuun.  

Uudet varavaltuutetut (17 §:n 3 momentti) ja tilapäinen valiokunta (35 §:n 4 momentti)

Valiokunta pitää tarpeellisena, että kuntalakiin otetaan uusi säännös sen varalta, ettei valtuustoa saada päätösvaltaiseksi tietyn asian käsittelemistä varten valtuutettujen ja varavaltuutettujen esteellisyyden vuoksi. Tällaisessa tilanteessa keskusvaalilautakunnan on vaalilain (714/1998) 93 §:n 2 momenttia noudattaen määrättävä valtuuston puheenjohtajan pyynnöstä tarpeellinen määrä uusia varavaltuutettuja. Nämä uudet varavaltuutetut voivat osallistua valtuuston kokoukseen ainoastaan niissä asioissa, joissa valtuutetut ja varavaltuutetut ovat esteellisiä (17 §:n 4 momentti). 

Vastaavasti on aiheellista säätää valtuustolle velvollisuus asettaa tilapäinen valiokunta, jos kunnanhallituksen jäsenet ja varajäsenet ovat esteellisiä hoitamaan kunnanhallitukselle kuntalain 38 ja 39 §:n mukaan kuuluvia tehtäviä eikä kunnanhallitusta tämän vuoksi saada päätösvaltaiseksi. Tilapäisen valiokunnan tehtävänä on hoitaa niitä kunnanhallituksen tehtäviä, joita kunnanhallituksen jäsenten ja varajäsenten esteellisyys koskee. Tilapäisen valiokunnan toimikausi päättyy, kun sen asettamisen aiheuttaneiden asioiden käsittely on kunnassa päättynyt (35 §:n 4 momentti). 

Luottamustoimesta pidättäytyminen ja pidättäminen (85 §)

Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole säännöksiä luottamushenkilön mahdollisuudesta vetäytyä oma-aloitteisesti luottamustoimen hoitamisesta esimerkiksi silloin, kun hän on esitutkinnassa rikosepäilyn johdosta. Sen vuoksi valiokunta pitää asianmukaisena, että luottamusmies voi ehdotetun 85 §:n 3 momentin nojalla myös itse vetäytyä luottamustoimesta tutkimuksen ja oikeudenkäynnin ajaksi. Valtuustolla on edelleen voimassa olevan lain mukaisesti oikeus pidättää luottamushenkilö luottamustoimestaan. Valtuuston ei kuitenkaan tarvitse harkita asiaa, jos henkilö on itse vetäytynyt luottamustoimestaan. Voimassa olevan lain ilmaisulla "tutkimuksen ajaksi" tarkoitetaan saadun selvityksen mukaan 85 §:n 3 momentissa esitutkinnan ohella esimerkiksi kunnan aloittamaa sisäistä tutkintaa. 

Valiokunta pitää perusteltuna, että säädettävässä 85 §:n 4 momentissa asetetaan valtuustolle velvollisuus pidättää luottamushenkilö toimestaan tutkinnan ja oikeudenkäynnin ajaksi. Edellytyksenä on, että toimenpide on välttämätön kunnan päätöksenteon uskottavuuden ja luotettavuuden turvaamiseksi ottaen huomioon epäillyn rikoksen vakavuus, mahdollinen toistuvuus ja muut seikat. Momentissa on kysymys nimenomaan epäillyn rikoksen johdosta suoritettavasta esitutkinnasta, ja valiokunta ehdottaakin selvyyden vuoksi sanan "tutkinnan" täsmentämistä 85 §:n 4 momentissa muotoon "esitutkinnan".  

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan luottamushenkilön asemaan puuttuvan päätösvallan merkittävyys huomioon ottaen lakiehdotuksen 85 §:n 4 momentin säännös on syytä sanonnallisesti kytkeä nimenomaisesti 85 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin tilanteisiin lainkohdan perusteluissa viitatuin tavoin. Hallintovaliokunta toteaa, että lakiehdotuksen 85 §:n 2 momenttiin sisältyy voimassa olevaan sääntelyyn nähden asianmukainen täsmennys niistä edellytyksistä, joiden vallitessa kunnanhallitus voi vaatia luottamushenkilöltä ensi vaiheessa selityksen ja ryhtyä muihin momentista ilmeneviin toimenpiteisiin. Kysymys on siitä, että on syytä epäillä luottamushenkilön toimessaan syyllistyneen virkarikokseen. Esitutkintalain (805/2011) 3 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty. 

Perustuslakivaliokunnan tavoin hallintovaliokunta pitää tarpeellisena 85 §:n 4 momentin täydentämistä perusteluissa lausuttu huomioon ottaen. Hallintovaliokunta ehdottaa 85 §:n 4 momentin hyväksymistä näin kuuluvana: 

Kunnan harkitessa luottamushenkilön pidättämistä toimestaan 85 §:n 3 ja 4 momentin eri tilanteissa päätöksenteko vähintäänkin vaikeutuu, jos kunnalla ei ole riittävästi tietoa esitutkinnasta. Tutkinnanjohtajan velvollisuus ilmoittaa kunnalle epäiltyä vakavaa rikosta koskevasta esitutkinnasta koskee esitutkintalain 3 luvun 6 §:n nojalla vain kunnan viranhaltijaa. Samoin tutkinnanjohtajan oikeus lievemmissä rikosepäilyissä koskee pelkästään viranhaltijaa, mutta ei luottamushenkilöä. 

Valiokunta pitää perusteltuna, että tässä yhteydessä otetaan kuntalain 85 §:n 5 momenttiin säännös kunnan viranomaisen oikeudesta saada esitutkintalain 3 luvun 6 §:n mukainen ilmoitus esitutkinnan aloittamisesta myös luottamushenkilön tekemäksi epäillystä virkarikoksesta. Valiokunnan mielestä sopivassa yhteydessä on loogisen sääntelykokonaisuuden kannalta aiheellista ottaa asiaa koskeva sääntely esitutkintalakiin senkin vuoksi, ettei säännös jää kuntalakiin sijoitettuna tutkinnanjohtajilta huomaamatta. Tällöin kuntalakiin voidaan jättää pelkästään informatiivinen viittaus esitutkintalakiin. 

Selvyyden vuoksi valiokunta ehdottaa 85 §:n 5 momentin loppuun lisättäväksi, että tutkinnanjohtajan toimivalta esitutkintalain 3 luvun 6 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tekemiseen liittyy luottamushenkilön luottamustoimessaan tekemäksi epäiltyyn virkarikokseen.  

Poikkeuksellisissa hallinnollisissa vaikeuksissa olevaa kuntaa koskeva selvitysmenettely (12 a luku, erityisesti 109 a §)

Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettavalle sääntelylle poikkeuksellisissa hallinnollisissa vaikeuksissa olevaa kuntaa koskevasta selvitysmenettelystä on esitetty hallituksen esityksessä sellaisia perusteluita, että niiden perusteella on sinänsä mahdollista kajota kunnalliseen itsehallintoon. Valiokunnan mielestä on kuitenkin selvää, että sääntelyä on kunnallisen itsehallinnon suojan johdosta tulkittava suppeasti. Valiokunta kiinnittää myös huomiota sääntelyn oikeasuhtaisuuteen, tarkkarajaisuuteen ja täsmällisyyteen. 

Lakiehdotus sisältää ehdotetun 12 a luvun sääntelyn lisäksi myös muita säännöksiä, joilla pyritään turvaamaan kunnan päätöksentekokyky esityksessä tarkoitetuissa poikkeuksellisissa tilanteissa (uusien varavaltuutettujen määrääminen; 17 §, tilapäisen valiokunnan asettaminen; 35 §, valtuuston velvollisuus luottamustoimesta pidättämiseen; 85 §). Perustuslakivaliokunnan mielestä hallintovaliokunnan on syytä harkita, olisivatko mainitut muut keinot riittäviä lakiehdotuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.  

Hallintovaliokunta katsoo tältä osin saamansa selvityksenkin perusteella, että lakiehdotuksen 12 a luvussa ehdotettuun sääntelyyn on selkeä tarve. Lakiehdotukseen sisältyvät muut säännökset korostavat kunnan ja yksittäisen luottamushenkilön omaa vastuuta, mutta ne eivät kuitenkaan kaikissa tapauksissa ole riittäviä turvaamaan hyvän hallinnon toteutumista kunnan päätöksenteossa. Lainsäätäjän velvollisuutena on säännöksin turvata kunnan hyvä hallinto myös sellaisissa poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa kunnan oma kyky ja keinot — mukaan lukien lakiehdotuksen 17, 35 ja 85 §:ään sisältyvät keinot ja tavanomaiset laillisuuden valvontakeinot — eivät ole riittäviä. Valiokunta tähdentää, että selvitysmenettelyssä laaditaan kunnan käsiteltäväksi oikeudellinen selvitys ja toimenpide-ehdotukset kunnan auttamiseksi. Tarkoitus on tukea kuntaa siinä, että se kykenee omin toimin huolehtimaan kunnan hallinnon laillisuudesta. Selvitysmenettelystä säätämisellä valiokunta arvioi olevan myös ylipääsemättömien ongelmien syntymistä ennalta ehkäisevää vaikutusta. 

Lakiehdotuksen 109 a §:n 1 momentin mukaan valtiovarainministeriö voi kuntaa kuultuaan asettaa kunnan hallintoa selvittämään selvityshenkilön tai selvitysryhmän, jos kunnan hallinto ja toiminta ovat poikkeuksellisen suurissa vaikeuksissa, joista kunta ei omin toimenpitein kykene selviytymään. 

Selvityshenkilön tai selvitysryhmän asettamisen edellytyksenä on 109 a §:n 2 momentin nojalla, että 1) on aloitettu esitutkinta kunnan viranomaisen tai kunnan toimielimen jäsenen tekemäksi epäillystä vakavasta virkarikoksesta taikka useasta virkarikoksesta tai että 2) on muuten perusteltua syytä epäillä kunnan viranomaisten tai sen toimielinten jäsenten olennaisesti tai toistuvasti toimineen lainvastaisesti tai laiminlyöneen lakisääteisiä velvoitteitaan, eikä kunta ole ryhtynyt riittäviin toimiin kunnan hallinnon saattamiseksi lain tai hyvän hallintotavan mukaiseksi. 

Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettu viimesijaiseksi tarkoitettu selvitysmenettely ei sinänsä ole perusteiltaan kunnallisen itsehallinnon suojan vastainen. Perustuslakivaliokunnan mielestä 109 a §:n 1 ja 2 momentin sääntely selvitysmenettelyn edellytyksistä on kuitenkin kunnallisen itsehallinnon suojan kannalta ongelmallisen avointa ja perustaa ongelmallisen laajan toimivallan siltä osin kuin sääntelyn on tarkoitettu toimivan ministeriön 4 momentissa tarkoitetun päätöksenteon edellytyksenä. Perustuslakivaliokunnan mukaan luottamustoimesta pidättämisen asialliset edellytykset on sinänsä määritelty täsmällisesti lakiehdotuksen 85 §:n 4 momentissa. Kunnallisen itsehallinnon suojan kannalta ongelmallisen avoin sääntely kytkeytyy organisatorisen toimivallan määrittelyyn 109 a §:ssä, joka on laadittu ensisijaisesti silmällä pitäen selvityshenkilön tai ‑ryhmän asettamista. Selvityshenkilön tai selvitysryhmän toimivalta kuntaan nähden on rajoitettu ehdotuksen tekemiseen tarvittaviksi toimenpiteiksi kunnan hallinnon saattamiseksi lainmukaiseksi. Perustuslakivaliokunnan mielestä ministeriön lakiehdotuksessa 109 a §:n 4 momentissa tarkoitettu päätöksentekovalta kajoaa kuitenkin selvitysryhmän tehtäviä ja toimivaltaa merkittävästi enemmän kunnalliseen itsehallintoon. 

Lakiehdotuksen 109 a §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan selvityshenkilön tai selvitysryhmän asettamisen edellytyksenä on aloitettu esitutkinta kunnan viranomaisen tai kunnan toimielimen jäsenen tekemäksi epäillystä vakavasta virkarikoksesta taikka useasta virkarikoksesta. Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettu jo yhden henkilön virkarikoksen perusteella täyttyvä edellytys muodostaa lakiehdotuksen 109 a §:n 1 momentin kanssa yhdessä luettunakin liian vähäisen kynnyksen kunnallisen itsehallinnon suojaan puuttumiselle 4 momentin tarkoittamalla tavalla. 

Hallintovaliokunta toteaa 109 a §:n 2 momentin 1 kohdan osalta, että esityksen perustelujen mukaan yksittäisen luottamushenkilön tai viranhaltijan tekemä vakavakaan virkarikos ei yleensä ole syy selvitysmenettelyn aloittamiseen, mutta esimerkiksi jos rikostutkinta koskee kokonaista toimielintä eikä kunta ryhdy toimenpiteisiin, joilla estetään rikostutkinnassa olevien henkilöiden osallistuminen tai vaikuttaminen päätöksentekoon rikostutkinnan kohteena olevissa asioissa, menettelyn käynnistämiselle saattaisi olla perusteita. Joka tapauksessa hallintovaliokunta ehdottaa säännöksen tarkentamista siten, että selvitysmenettelyyn ryhtymisen edellytyksenä on aloitettu esitutkinta kunnan viranomaisen tai kunnan toimielimen usean jäsenen tekemäksi epäillystä vakavasta virkarikoksesta taikka useasta virkarikoksesta eikä kunta ole ryhtynyt riittäviin toimiin kunnan hallinnon saattamiseksi lain mukaiseksi. Jälkimmäinen edellytys, joka sisältyy esityksessä 2 momentin 2 kohtaan, selventää myös 1 kohtaan lisättyä sääntelyä siten, että selvitysmenettelyyn ei ole tarvetta eikä perustetta, mikäli kunta on ryhtynyt asiassa riittäviin toimenpiteisiin. Perusteluista saa valiokunnan mielestä tukea sille, että kyseinen lisäys vastaa myös ehdotuksen tarkoitusta. Valiokunta katsoo, että tapauskohtaisesti on arvioitava, kuinka laajaan joukkoon toimielimen jäseniä esitutkinnan tulee tällöin kohdistua ottaen huomioon epäillyn rikoksen tai usean rikoksen vakavuus sekä vaikutus kunnan päätöksenteon uskottavuudelle ja luotettavuudelle. 

Hallintovaliokunnan ehdottamassa muodossa 109 a §:n 2 momentin 1 kohta kuluu seuraavasti: 

Lakiehdotuksen 109 a §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan selvityshenkilö tai selvitysryhmä voidaan asettaa, mikäli on muuten perusteltua syytä epäillä, että kunnan viranomaiset tai sen toimielimen jäsenet ovat olennaisesti tai toistuvasti toimineet lainvastaisesti tai laiminlyöneet lakisääteisiä velvoitteitaan eikä kunta ole ryhtynyt riittäviin toimiin kunnan hallinnon saattamiseksi lain tai hyvän hallintotavan mukaiseksi. Perustuslakivaliokunnan mielestä säännösehdotuksen suhde lakiehdotuksen 85 a §:n 4 momentin sääntelyyn luottamushenkilön pidättämisestä toimestaan tutkinnan tai oikeudenkäynnin ajaksi ei ole aivan selvä. Säännösehdotuksen tarkoittama, sinänsä perustuslain 21 §:n takaamien hyvän hallinnon perusteiden ilmentymänä pidettävä hyvä hallintotapa on luonteeltaan avoin ja joustava oikeusnormi.  

Lakiehdotuksen 109 a §:n sääntelyä on rajattava ja täsmennettävä siltä osin kuin siinä säädetyt edellytykset kohdistuvat pykäläehdotuksen 4 momentin mukaiseen päätösvaltaan. Lisäksi ministeriön päätösvallan määrittelyä pykäläehdotuksen 4 momentissa on täydennettävä nimenomaisella maininnalla päätösvallan käyttämisen välttämättömyydestä pykäläehdotuksen 1 momentissa tarkoitetuista vaikeuksista selviämisen kannalta. Tällaiset muutokset ovat edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Perustuslakivaliokunnan mielestä luottamushenkilön asemaan puuttuvan päätösvallan merkittävyys huomioon ottaen lakiehdotuksen 85 §:n 4 momentin säännös on syytä sanonnallisesti kytkeä nimenomaisesti 2 momentissa tarkoitettuihin tilanteisiin lainkohdan perusteluissa viitatuin tavoin. Tältä osin hallintovaliokunta viittaa edellä 85 §:n 4 momenttiin liittyen lausuttuun. 

Perustuslakivaliokunnan tavoin hallintovaliokunta toteaa, että lakiehdotuksen 109 a §:n 2 momentin 2 kohtaan sisältyvä, sinänsä perustuslain 21 §:n takaamien hyvän hallinnon perusteiden ilmentymänä pidettävä hyvä hallintotapa on luonteeltaan avoin ja joustava oikeusnormi. Hallintovaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan arvioon, että sääntelyehdotus muodostaa tältä osin ongelmallisen täsmentymättömän perusteen puuttumiselle kunnallisen itsehallinnon suojaan pykäläehdotuksen 4 momentin tarkoittamalla tavalla. Tämän vuoksi hallintovaliokunta ehdottaa 109 a §:n 2 momentin 2 kohdasta poistettavaksi ilmaisun siitä, ettei kunta ole ryhtynyt riittäviin toimiin kunnan hallinnon saattamiseksi "hyvän hallintotavan mukaiseksi". Hallintovaliokunta katsoo lisäksi, että kunnan hallinnon saattaminen lain mukaiseksi merkitsee samalla sen saattamista hyvän hallintotavan mukaiseksi. Hallintovaliokunnan ehdottamassa muodossa 109 a §:n 2 momentin 2 kohta on seuraavan sisältöinen:  

Hallintovaliokunta toteaa, kuten perustuslakivaliokuntakin lausunnossaan, että 109 a §:ssä ehdotetaan säädettäväksi selvitysmenettelyn käynnistämisen edellytyksistä (1 ja 2 momentti). Valiokunta toteaa lisäksi, että pykälän 1—3 momentissa asetetuilla edellytyksillä on välillinen vaikutus valtiovarainministeriölle 4 momentissa ehdotettuun toimivaltaan viimesijaisesti selvitysmenettelyn jälkeen päättää luottamushenkilön pidättämisestä toimestaan. Pykälän 4 momentissa valtiovarainministeriön toimivalta luottamustoimesta pidättämiseen on riippuvainen 85 §:n 4 momentin mukaisten edellytysten täyttymisestä eli siitä, että luottamushenkilö on epäiltynä virkarikoksesta esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä ja että valtuustolla on mainitun pykälän nojalla velvollisuus pidättää luottamushenkilö toimestaan edellyttäen sen olevan välttämätöntä kunnan päätöksenteon uskottavuuden ja luotettavuuden turvaamiseksi ottaen huomioon epäillyn rikoksen vakavuus, mahdollinen toistuvuus ja muut seikat. Lisäksi selvitysmenettelyssä on tullut tehdä kunnalle luottamustoimesta pidättämistä koskeva toimenpide-ehdotus. Luottamustoimesta pidättäminen, siltä osin kuin se kuuluu valtiovarainministeriön toimivaltaan, on aina kytkennässä aloitettuun esitutkintaan. Hallintovaliokunta katsoo, että 109 a §:n 4 momentti, jossa säädetään valtiovarainministeriön toimivallan perusteista, tulee muotoilla tarkkarajaisemmaksi siten, että siitä ilmenee selkeämpi yhteys 85 §:n 4 momentin mukaisiin edellä mainittuihin olosuhteisiin. Lisäksi säännökseen tulee lisätä "välttämättömyysedellytys" luottamustoimesta pidättämisen edellytyksiin. Valtiovarainministeriön toimenpiteen tulee olla välttämätön kunnan hallinnollisten vaikeuksien selvittämiseksi siten, että kunnan päätöksenteon laillisuus turvataan. Näillä ja 85 §:n 4 momenttiin valiokunnan ehdottamilla muutoksilla tarkentuu myös 109 a §:n suhde 85 §:n 4 momenttiin. 

Hallintovaliokunnan ehdottamassa muodossa 109 a §:n 4 momentti kuuluu seuraavasti: 

Lakiehdotuksen 109 c §:n perusteella valtiovarainministeriöllä on valmistellessaan 109 a §:ssä tarkoitettua selvityshenkilön ja selvitysryhmän asettamista sekä luottamustoimesta pidättämistä oikeus saada esitutkintalain 3 luvun 6 §:ssä tarkoitettu ilmoitus esitutkinnan aloittamisesta. Edellä 85 §:n 5 momentin osalta lausuttuun viitaten hallintovaliokunta ehdottaa myös 109 c §:n loppuun lisättäväksi, että oikeus saada ilmoitus esitutkinnan aloittamisesta johtuu luottamushenkilön luottamustoimessaan tekemäksi epäillystä virkarikoksesta.  

Muut ehdotukset

Hallituksen esitykseen sisältyvät lisäksi ehdotukset 1) kuntalain kuntayhtymän toimielimiä koskevan sääntelyn ensisijaisuudesta suhteessa erityislainsäädäntöön (3 §:n 2 momentti), 2) Euroopan unionin tai Suomessa toimivan kansainvälisen järjestön palveluksessa olevan ja tällaisen henkilön perheen jäsenen äänestämisen mahdollistamiseksi soveltamalla äänioikeutta koskevaa kuntalain 20 §:ää jo vuoden 2017 kuntavaaleissa (147 §:n 1 momentti), 3) kuntien yhteistyösopimusten muuttamista koskevan siirtymäajan jatkamisesta (147 §:n 5 momentti) ja 4) kuntien yhteistä toimielintä koskevan säännöksen muuttamisesta (51 §). Valiokunnalla ei ole huomauttamista mainittujen sääntelyehdotusten osalta. 

Säätämisjärjestys

Hallintovaliokunta on ottanut asianmukaisesti huomioon perustuslakivaliokunnan lausunnossaan PeVL 62/2016 vp lakiehdotuksen 109 a §:stä tekemät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset. Lakiehdotus voidaan näin ollen käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Yhteenveto

Hallituksen esityksestä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muutettuna tästä mietinnöstä ilmenevin kannanotoin.