Esityksessä ehdotetaan useita muutoksia vankeuslakiin ja tutkintavankeuslakiin. Keskeisimmin kyse on avolaitokseen ja varmuusosastolle sijoittamisen edellytysten täsmentämisestä hallitusohjelman kirjausten mukaisesti. Tavoitteena on parantaa valmiuksia huolehtia vankilaturvallisuudesta ja helpottaa erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan puuttumista vankiloissa.
Hallituksen esityksestä ilmenevän ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin.
Avolaitokseen sijoittaminen
Avolaitokseen sijoittamisen edellytyksiä ehdotetaan täsmennettäviksi siten, että sijoituspäätöstä tehtäessä kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota vangin rikollisuuden laatuun ja vangin vaarallisuuteen. Tavoitteena on varmistaa, ettei avolaitokseen sijoiteta vankeja, joiden arvioidaan jatkavan rikollista toimintaa tai vaarantavan avolaitoksen turvallisuutta. Esityksen mukaan tarkoitus on selventää nykyistä käytäntöä siitä, ettei esimerkiksi järjestäytyneeseen rikollisuuteen kiinnittyneitä henkilöitä lähtökohtaisesti sijoiteta avolaitokseen (ks. HE, s. 20).
Lakivaliokunta pitää kannatettavana, että turvallisuusnäkökohtien huomioimista vahvistetaan avolaitossijoituksen harkinnassa, sillä vankilaturvallisuudesta huolehtiminen on olennaista vankien ja vankilan henkilökunnan kannalta. Esityksen lähtökohtien mukaisesti on kuitenkin keskeistä oikeasuhtaisuuden ja rangaistuksen täytäntöönpanon tavoitteiden kannalta, ettei avolaitokseen sijoittamismahdollisuutta suljeta ennakolta ja kategorisesti pois yhdeltäkään vankiryhmältä. Avolaitokseen sijoittamista tulee siten harkita tapauskohtaisesti kyseessä olevaa vankia koskevien ajantasaisten ja oikeiden tietojen perusteella.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan avolaitoksiin on sijoitettu muutamia alaikäisiä vankeja, mutta sijoituksissa on ollut haasteita liittyen muun muassa alaikäisen vangin erillään pitämiseen aikuisista vangeista sekä alaikäisen tarvitseman tuen ja toimintojen sekä koulutuksen järjestämiseen. Alaikäisille vangeille keskeisiä rakenteita, tukea antavaa henkilöstöä sekä koulutusmahdollisuuksia ei siten avolaitoksissa juurikaan ole. Avolaitoskelpoinen alaikäinen vanki on tämän vuoksi voitu sijoittaa lastensuojelulaitokseen vankilan ulkopuolisena sijoituksena.
Oikeusministeriössä ja sosiaali- ja terveysministeriössä arvioidaan parhaillaan alaikäisten vankien sijoittamisen kehittämistarpeita, ja tarkoitus on antaa asiasta hallituksen esitys vielä kuluvan vaalikauden aikana. Valiokunta pitää hanketta tarpeellisena ja katsoo, että alaikäisiin vankeihin sekä rangaistuksen täytäntöönpanon ja lastensuojelun suhteeseen liittyviä kysymyksiä on aiheellista arvioida huolellisesti .
Varmuusosastolle sijoittaminen
Vankilassa voi turvallisuussyistä olla muusta vankilasta eristetty osasto (vankeuslain 5 luvun 5 §). Varmuusosastolle sijoitetut ovat tekemisissä vain keskenään. Heidän kontaktinsa muihin vankilassa oleviin vankeihin on estetty ja vankien toiminnot tapahtuvat osastolla. Lisäksi varmuusosastolle sijoitettujen vankien yhteydenpito laitoksen ulkopuolelle on tarkoin valvottua.
Varmuusosastoa koskevat säännökset lisättiin lainsäädäntöön vuonna 1998 vankilarikollisuuden torjumiseksi. Varmuusosastosta säädettäessä tarkoituksena oli, että varmuusosastolle sijoittaminen ei ole lisärangaistus, vaan turvaamistoimenpide, jolla pyritään estämään rikollisen tai siihen verrattavan toiminnan jatkaminen vankilassa (ks. HE 10/1998 vp, s. 24 II). Saadun selvityksen mukaan voimassa oleva sääntely ei toteuta tätä tavoitetta parhaalla mahdollisella tavalla. Esityksen tavoitteena on, että varmuusosastolle voidaan nykyistä helpommin sijoittaa erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden jäseniä (ks. HE, mm. s. 21 ja 22).
Varmuusosastolle sijoittamisen edellytyksistä säädetään vankeuslain 5 luvun 6 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan vanki voidaan sijoittaa varmuusosastolle, jos on perusteltua syytä epäillä muun muassa, että vanki syyllistyy tekijänä tai osallisena rikoslain 50 luvun 1, 2 tai 4 §:ssä tarkoitettuun rikokseen tai muuhun rikokseen, josta säädetty ankarin rangaistus olisi vähintään 4 vuotta vankeutta. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että vanki voidaan sijoittaa varmuusosastolle, jos se on välttämätöntä muun muassa sen estämiseksi, että hän jatkaa rikollista toimintaansa vankilassa (1. lakiehdotuksen 5 luvun 6 §:n 1 mom. 1 kohta). Vastaava säännös ehdotetaan lisättäväksi uutena säännöksenä tutkintavankeuslakiin (2. lakiehdotuksen 3 luvun 2 c §:n 1 kohta).
Perustuslakivaliokunta katsoo esityksestä antamassaan lausunnossa, että perusoikeusrajoituksiin kohdistuvan sääntelyn täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen kannalta olisi perustellumpaa säätää rikollisen toiminnan jatkamista koskevasta edellytyksestä ehdotettua tarkemmin (ks. PeVL 29/2025 vp). Sama huomio koskee tutkintavankeuslakiin ehdotettua vastaavaa säännöstä. Myös lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on pidetty tarpeellisena säätää kyseisestä edellytyksestä ehdotettua täsmällisemmin.
Lakivaliokunta toteaa ehdotettujen muutosten merkitsevän sitä, että varmuusosastolle sijoittamisen lähtökohdaksi asetetaan sijoittamisen välttämättömyys säännöksessä tarkoitetun toiminnan estämiseksi. Jatkossa ei kuitenkaan enää edellytetä epäilyä tiettyjen rikostunnusmerkistöjen täyttymisestä, joten edellytykset on tältä osin määritelty nykytilaa väljemmin.
Lakivaliokunta pitää välttämättömyyden edellyttämistä perusteltuna ottaen huomioon, että varmuusosastosijoitus rajoittaa merkittävästi vangin oikeuksia. Lisäksi sitä puoltaa esityksen tarkoitus saattaa varmuusosastolle sijoittamisen edellytykset vastaamaan nykyistä paremmin varmuusosaston luonnetta turvaamistoimenpiteenä ja kuvastamaan keinon viimesijaisuutta säännöksessä tarkoitetun toiminnan estämiseksi (ks. HE, s. 12 ja 21). Valiokunta pitää perusteltuna myös sitä, ettei varmuusosastolle sijoittamista enää jatkossa kytketä epäilyyn tiettyihin rikostunnusmerkistöjen ja rangaistusasteikkojen kautta määrittyviin rikoksiin. Tämä selkeyttää, ettei kyse ole lisärangaistuksesta aiemmista rikoksista. Valiokunta kuitenkin ehdottaa, että rikollisen toiminnan jatkamista koskevaa edellytystä tarkennetaan jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatuin tavoin.
Lapsen tapaamisessa käydyn keskustelun kuuntelu ja tallentaminen
Esityksessä ehdotetaan, että varmuusosastolle sijoitetun vangin keskustelu voidaan kuunnella ja tallentaa teknisesti vankeuslain 13 luvun 5 §:ssä tarkoitetussa lapsen tapaamisessa. Vastaava mahdollisuus ehdotetaan säädettäväksi tutkintavankeuslakiin.
Lapsen tapaaminen on erityinen valvottu tapaamismuoto, jota valvotaan joko henkilökunnan läsnä ollen taikka kuvaa katsellen ja tallentaen. Jo nykyisin keskustelu voidaan kuulla silloin, kun henkilökunta on läsnä (ks. HE, s. 23).
Perustuslakivaliokunta korostaa esityksestä antamassaan lausunnossa, että siltä osin kuin ehdotettu sääntely on merkityksellistä lasten kannalta, sitä on tulkittava ja sovellettava ottaen ensisijaisesti huomioon lapsen etu (ks. PeVL 29/2025 vp).
Lakivaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan esittämään ja korostaa lapsen edun ensisijaista huomioimista päätöksenteossa ja päätöstä sovellettaessa. Kuten esityksestä ilmenee, lähtökohtaisesti lapsen etu on voida pitää yhteyttä vanhempaansa myös silloin, kun vanhempi suorittaa vankeusrangaistusta (s. 59). Jo pelkkä vankilaan saapuminen voi kuitenkin olla lapselle turvattomuuden tunnetta lisäävä kokemus. Myös tieto keskustelun kuuntelusta ja tallentamisesta voi vaikuttaa siihen, mitä tietoja lapsi haluaa keskustelussa tuoda esiin, ja vaikuttaa vanhemman ja lapsen suhteen ylläpitoon. Toisaalta lapsen etu voi myös puoltaa keskustelun kuuntelemista ja tallentamista. Esityksen perusteluista ilmenee, että valvontamahdollisuuden myötä estettä ei ole sille, että varmuusosastolla lapsen lisäksi tapaamiseen voi osallistua saattaja tai muu tapaaja, esimerkiksi lapsen toinen vanhempi.
Keskustelun kuuntelemisesta ja tallentamisesta tulee ilmoittaa lapselle selkeästi ja ymmärrettävästi. Tätä samoin kuin lapsen edun huomioimista ja ensisijaisuutta päätöksenteossa on aiheellista korostaa Rikosseuraamuslaitoksen henkilökunnan koulutuksessa.
Vankilaan ottamisen rajoittaminen
Vankilaan ottamista voidaan nykyisin rajoittaa lähinnä äkillisesti kasvavan vankimäärän tasoittamiseksi. Esityksessä ehdotetaan, vankilaan ottamista voidaan rajoittaa erilaissa yhteiskunnallisissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa (1. lakiehdotuksen 2 luvun 1 a §:n 4 mom.). Lakivaliokunta pitää ehdotettua soveltamisalan laajennusta perusteltuna. Saadun selvityksen mukaan tällä hallituskaudella on tarkoitus antaa toinen vankeuslakia ja tutkintavankeuslakia koskeva hallituksen esitys, joka sisältää tarkemmat ehdotukset vankeusrangaistuksen ja yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta yhteiskunnallisissa häiriötilanteissa. Valiokunta pitää tärkeänä, että tuossa yhteydessä arvioidaan myös yhteiskunnallisten häiriötilanteiden ja poikkeusolojen tarkempaa määrittelyä.