1. Laki eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä annetun lain muuttamisesta
4 a §. Uudelleen tutkiminen.
Pykälä sisältää säännökset menettelystä, jota noudatetaan käsiteltäessä tuomion uudelleen tutkimista koskevaa pyyntöä siten kuin vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan asetuksen 18 artiklassa säädetään. Pykälän mukaan pyyntö tutkitaan lainvoimaisen tuomion antaneessa tuomioistuimessa noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 3—5 ja 14 a §:ssä säädetään.
Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 3 §:n 2 momentissa viitataan edelleen 15 luvun 1 §:n 4 momenttiin, jonka mukaan tuomiovirhekantelua tai tuomion purkamista koskevaa asiaa käsiteltäessä korkeimmassa oikeudessa on hakijalla oltava oikeudenkäyntiasiamies tai avustaja. Lakivaliokunta toteaa selvyyden vuoksi, että 15 luvun 1 §:n 4 momentissa säädetään asiamiespakosta käsiteltäessä siinä tarkoitettuja asioita nimenomaan korkeimmassa oikeudessa. Säännöksen esitöissä (HE 318/2010 vp, s. 54) todetaan, että säännös ei koske ylimääräistä muutoksenhakua hovioikeudessa tai muussa tuomioistuimessa. Lakivaliokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että vähäisiä vaatimuksia koskevan asetuksen 10 artiklan mukaan asianajajan tai muun lakimiehen käyttäminen ei ole pakollista. Tämä merkitsee sitä, että sovellettaessa ehdotetussa 4 a §:ssä tarkoitettuja oikeudenkäymiskaaren säännöksiä soveltuvin osin uudelleen tutkimista koskevaan pyyntöön pyynnön esittäjällä ei ole velvollisuutta käyttää korkeimmassa oikeudessa oikeudenkäyntiasiamiestä tai avustajaa, vaan asetuksen 10 artiklan säännös tulee tältä osin suoraan sovellettavaksi.
3. Laki tuomioistuinmaksulain 2 §:n muuttamisesta
2 §. Oikeudenkäyntimaksun suuruus.
Pykälä sisältää säännökset oikeudenkäyntimaksun suuruudesta. Esityksessä pykälän 6 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi lisäämällä momenttiin tarkennus siitä, että riita-asian käsittelystä käräjäoikeudessa perittäisiin oikeudenkäyntimaksua 86 euroa, jos asia käsitellään maksamismääräysmenettelyssä tai vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä. Täsmennyksen tarkoitus on selventää, ettei momentissa säädetä asian käsittelystä muutoksenhakuasteessa perittävistä maksuista. Esityksen perusteluista ilmenee (HE, s. 13), että asian käsittelystä muutoksenhakuasteessa perittäisiin oikeudenkäyntimaksu, kuten kansallisessa menettelyssä vireille tulleissa riita-asioissa, tuomioistuinmaksulain mukaisesti.
Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen esityksen ehdotuksesta tarkistetuksi tuomioistuinmaksulain 2 §:n 6 momentiksi ei käy selvästi ilmi, mitä maksua maksamismääräyksen tai vähäistä vaatimusta koskevan tuomion uudelleen tutkimisesta (1. lakiehdotuksen 4 a §:n tai 2. lakiehdotuksen 4 a §:n mukaisesti) olisi perittävä. Lakivaliokunta katsoo, että momenttia tulee tämän vuoksi selventää.
Lakivaliokunta on esitystä käsitellessään arvioinut sitä, tulisiko maksun olla sama kuin kansallisessa ylimääräisessä muutoksenhakumenettelyssä perittävä maksu vai oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa säädetyssä hakemusasioiden käsittelyjärjestyksessä käsiteltävien asioiden maksu.
Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että maksamismääräykseen ei saa hakea muutosta tavanomaisin muutoksenhakukeinoin. Esityksen mukaan pyyntö maksamismääräyksen uudelleen tutkimisesta käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa. Muu tuomioistuin ei ole Suomessa toimivaltainen antamaan maksamismääräystä. Vähäisiä vaatimuksia koskevassa menettelyssä annetun tuomion uudelleen tutkimispyyntö voidaan puolestaan käsitellä siinä tuomioistuimessa, joka on antanut vähäistä vaatimusta koskevassa asiassa lainvoimaiseksi jääneen tuomion, eli kaikissa oikeusasteissa.
Hallituksen esityksestä ilmi käyvin tavoin (HE, s. 8, 10 ja 12) uudelleen tutkiminen sekä vähäisten vaatimusten että maksamismääräysmenettelyn osalta on asiallisesti ylimääräinen muutoksenhakukeino, joka on velallisen käytettävissä kansallisten ylimääräisten muutoksenhakukeinojen rinnalla. Koska uudelleen tutkiminen on asiallisesti ylimääräinen muutoksenhakukeino, on lakivaliokunnan näkemyksen mukaan perusteltua, että asian käsittelystä puheena olevissa menettelyissä peritään sama maksu kuin käsittelystä kansallisessa ylimääräisessä muutoksenhakumenettelyssä. Tuomioistuinmaksulain (1455/2015) 2 §:n mukaan ylimääräistä muutoksenhakua koskevan asian käsittelystä käräjäoikeudessa peritään 500 euron suuruinen maksu. Toisaalta, jos ylimääräinen muutoksenhakemus hyväksytään, maksua ei lain 4 §:n 2 momentin mukaan peritä lainkaan. Hakemusasioiden käsittelyssä puolestaan peritään oikeudenkäyntimaksu riippumatta asian lopputuloksesta. Hakemusasioihin ei siten sisälly mahdollisuutta olla perimättä maksua, jos hakemus hyväksytään. Myös viimeksi mainittu puoltaa lakivaliokunnan näkemyksen mukaan sitä, että maksu määräytyy ylimääräistä muutoksenhakua koskevan sääntelyn mukaisesti. Lakivaliokunta katsoo, että perusteita ei ole myöskään sille, että kansallisiin ylimääräisiin muutoksenhakuihin rinnastettavasta uudelleen tutkimisesta perittäisiin oikeudenkäyntimaksu eri perustein kuin kansallisten ylimääräisten muutoksenhakemusten käsittelystä.
Edellä todetun johdosta lakivaliokunta ehdottaa, että 3. lakiehdotuksen 2 §:n 6 momenttiin lisätään virke, jonka mukaan tuomion uudelleen tutkimista koskeva pyyntö rinnastetaan tätä lakia sovellettaessa ylimääräiseen muutoksenhakemukseen.