Esityksessä ehdotetaan joukkoliikennelakia (869/2009) muutettavaksi johtuen siitä, että Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän toimivalta-alue laajentuu Siuntion ja Tuusulan kuntien alueelle. Valiokunta pitää ehdotusta sisällöllisesti asianmukaisena, mutta ehdottaa säännökseen lakiteknistä muutosta. 

Lisäksi esityksessä ehdotetaan rautatiejärjestelmien liikenneturvallisuustehtävistä annetun lain (1664/2009) siirtymäaikoja siirrettäväksi eteenpäin. Valiokunta pitää ehdotusta saamansa selvityksen perusteella hyvänä ja tarkoituksenmukaisena. 

Lippu- ja maksujärjestelmien rajapintojen avaaminen

Liikenteen palveluista annetussa laissa (320/2017) säädetyn lippu- ja maksurajapintojen avaamista koskevan velvoitteen käytännön toteuttamisessa joudutaan välttämättä sopimaan monista erilaisista asioista toimijoiden välillä. Esityksen mukaan pääsy avoimeen rajapintaan ja rajapinnan hyödyntämiseen tulee kuitenkin avata ilman rajapinnan käyttöä rajoittavia ehtoja siten, että velvoitteen kohteena oleva toimija ei pyri esimerkiksi rajoittamaan sitä, miten tai millaisiin palveluihin rajapintaa ja sen kautta hankittavaa lipputuotetta tai kertamatkaa voidaan käyttää. Valiokunta pitää hyvänä, että säännöksen sanamuotoa ehdotetaan täsmennettäväksi, sillä saadun selvityksen mukaan säännöksen sanamuoto on aiheuttanut alan toimijoissa epäselvyyttä.  

Rajapintaan pääsyyn ja sen hyödyntämiseen liittyvät ehdot

Ehdotetun sääntelyn tulkinnan selkeyttämiseksi ja ohjaamiseksi valiokunta on pyytänyt liikenne- ja viestintäministeriöltä tarkempaa selvitystä sääntelyn tarkoituksesta ja tulkinnasta. 

Valiokunta toteaa, että liikenteen palveluista annetun lain III osan 2 luvun 1—5 §:ää on luettava yhtenä kokonaisuutena. Esimerkiksi esityksen 2 §:n tulkinnassa on huomioitava myös saman luvun 4 §. Yhdessä nämä säännökset asettavat rajat sille, millaisten rajapintaan pääsyn ja hyödyntämisen ehtojen asettaminen on sallittua ja millaisten kiellettyä. Esityksen mukaisesti rajapinnan käyttötapaa ja käyttötarkoitusta esimerkiksi vain tietynlaisiin matkaketjuihin tai palvelupaketteihin ei kuitenkaan saa rajoittaa. Valiokunta pitää sopimusvapautta keskeisenä markkinoiden toiminnassa noudatettavana periaatteena, mutta painottaa, että laissa asetettujen rajapintojen avaamista koskevien velvoitteiden toteutumista ei saa estää sopimusvapauteen vedoten. 

Saadun selvityksen mukaan rajapintojen avaamiseen liittyvät ehdot voidaan tulkinnan helpottamiseksi pyrkiä jakamaan käsitteellisesti rajapintaan pääsyn ehtoihin, rajapinnan käyttöä rajoittaviin ehtoihin ja muihin tarvittaviin sopimuksin sovittaviin asioihin.  

Saadun selvityksen mukaan rajapintaan pääsyn ehdoilla tarkoitetaan niitä ehtoja, jotka voivat olla rajapintaan pääsyn ja sen hyödyntämisen edellytyksenä. Sallittuja rajapintaan pääsyn ehtoja ovat edellä mainitun 4 §:n mukaan tavanomaiset ehdot, jotka tyypillisesti liittyvät esimerkiksi tietoturvaan, kirjautumiseen tai tunnistautumiseen. Valiokunta korostaa, että kaikkien näiden ehtojen tulee kuitenkin olla kohtuullisia, läpinäkyviä ja syrjimättömiä. Edellä mainitussa 2 §:ssä käytetään avoimen rajapinnan sijasta käsitettä myyntirajapinta, mutta saman luvun 4 § huomioon ottaen valiokunta pitää selvänä, että myös 2 §:ssä tarkoitetaan avointa rajapintaa. Valiokunta korostaa, että rajapinnan avoimuus tarkoittaa sitä, että rajapinnan kautta tulee voida hankkia säännöksessä tarkoitettu lipputuote tai kertamatka ilman, että rajapinnan avaamiseen velvoitettu toimija asettaa rajapintaan pääsyn ja hyödyntämisen edellytykseksi muita kuin edellä mainittuja tavanomaisia tietoturvaan, kirjautumiseen tai esimerkiksi tunnistautumiseen liittyviä kohtuullisia, läpinäkyviä ja syrjimättömiä ehtoja tai kriteereitä. Muita ehtoja ei saa asettaa rajapintaan pääsyn ja hyödyntämisen edellytykseksi. 

Rajapinnan käyttöä rajoittavilla ehdoilla taas tarkoitetaan esityksessä sellaisia ehtoja, jotka rajoittaisivat sitä tapaa tai käyttötarkoitusta, johon rajapintaa ja sen kautta hankittua lipputuotetta tai kertamatkaa voidaan käyttää. Tämän kaltaisia ehtoja ei saa esityksen mukaan asettaa rajapintaan pääsyn ja sen hyödyntämisen edellytykseksi. Saadun selvityksen mukaan sanojen "ilman käyttöä rajoittavia ehtoja" lisäämisellä pyritään täsmentämään rajapinnan avaamista koskevaa velvoitetta säännöksen alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti siten, että rajapinnan avaamiseen velvoitettu ei voi asettaa esimerkiksi sellaisia ehtoja, jotka rajoittaisivat, miten tai mihin tarkoituksiin rajapinnan kautta saatavaa lipputuotetta voidaan käyttää. Rajapinnan avaamista koskevan velvoitteen kohteena oleva toimija ei siten saisi asettaa rajoituksia esimerkiksi rajapinnan kautta saatavan lipputuotteen jälleenmyynnille tai asettaa vaatimuksia rajapinnan kautta lippuja välittävän toimijan liiketoimintamallille, palveluille tai sen käyttämille sovelluksille. Valiokunta pitää ehdotettua täsmennystä säännöksen tavoitteiden toteutumisen kannalta tarpeellisena. 

Valiokunta painottaa, että toimijat joutuvat välttämättä sopimaan monenlaisista asioista keskenään rajapintojen avaamisen ja hyödyntämisen käytännön mahdollistamiseksi. Tämän vuoksi lain III osan 2 luvun 2 §:n 3 momentissa asetetaan osapuolille nimenomainen yhteistyövelvoite säännösten toteuttamisen edellyttämien käytännön järjestelyjen mahdollistamiseksi. Valiokunta korostaa yhteistyön keskeistä merkitystä sääntelyn tavoitteiden saavuttamiseksi. Koska sopimusten syntyminen osapuolten välillä on välttämätön edellytys rajapintojen avaamista koskevan sääntelyn toteuttamiseksi, valiokunta kannustaa voimakkaasti sopimusneuvottelujen ripeään eteenpäin viemiseen. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että saadun selvityksen mukaan kumpikaan osapuoli ei voi yhteistyövelvoitteen perusteella yksipuolisesti vaatia toiselta osapuolelta sellaisia seikkoja, jotka ylittävät laissa asetetut velvoitteet. Laissa säädettyjen vaatimusten täyttäminen tulee siten riittää, ja esimerkiksi vastuukysymyksissä ja kuluttajansuojassa minimivelvoitteet tulevat eri laeista, EU-sääntelystä sekä kansainvälisistä sopimuksista. Myöskään muut sopimuksin sovittavat seikat eivät saa olla rajapintaan pääsyn ja sen hyödyntämisen edellytyksenä tai esteenä.  

Selkeyden vuoksi valiokunta kiinnittää saamansa selvityksen perusteella huomiota myös siihen, että esityksen 2 §:ssä on kyse minimisääntelystä. Näin ollen kumpikaan osapuoli ei voi kyseiseen säännökseen vedoten myöskään yksipuolisesti vaatia toiselta osapuolelta enempää kuin mitä 2 §:ssä on nimenomaisesti säädetty. Esimerkiksi erilaiset tukkuhintajärjestelyt, muut lipputuotteet tai luottojärjestelyt jäävät siten mahdollisten erillisten osapuolten välisten tavanomaisten sopimusjärjestelyjen varaan.  

Valiokunta kannustaa toimijoita sopimaan minimisääntelyä pidemmälle menevistä yhteistyömenettelyistä esimerkiksi erityyppisten lipputuotteiden hyödyntämisen mahdollistamiseksi. Tämän kaltaisen yhteistyön kautta on mahdollista edelleen edistää uusien palvelujen syntymistä ja lisätä kuluttajien valinnanmahdollisuuksia. 

Valiokunta painottaa myös julkisen vallan keskeistä merkitystä sääntelyn toimeenpanossa ja kannustaa vireillä olevan Lippu-projektin eteenpäin viemistä yhteisten käytäntöjen ja tulkintojen kehittämiseksi. 

Mahdollisuuksien hyödyntäminen

Uusien liikkumispalvelujen ja matkaketjujen kehittäminen on merkittävä mahdollisuus myös Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta. Valiokunta pitää liikenteen palveluista annetussa laissa tarkoitettujen rajapintojen avaamista ja järjestelmien yhteentoimivuutta ensiarvoisen tärkeänä uudenlaisten liikenteen palvelujen kehittymisen ja kilpailun lisääntymisen kannalta. Erityisesti uudenlaisten matkaketjuja tarjoavien palveluiden syntyminen vaatii valiokunnan käsityksen mukaan välttämättä rajapintojen avaamista ja niiden hyödyntämisen sallimista. Kaikkien toimijoiden tulee siten tehdä saumatonta yhteistyötä laissa säädetyn velvoitteen mukaisesti siten, että rajapinnat avautuvat liikenteen palveluista annetussa laissa säädetyllä tavalla 1.1.2018.