Suomen metsäkeskus (jäljempänä metsäkeskus) aloitti toimintansa vuoden 2012 alussa. Tuolloin tuli voimaan Suomen metsäkeskuksesta annettu laki (418/2011, jäljempänä metsäkeskuslaki). Jo tuolloin lain 39 §:n 2 momentissa todettiin, että metsäkeskuksen liiketoiminta on eriytettävä kokonaisuudessaan metsäkeskuksen hoitamista julkisista hallintotehtävistä sisältäen myös lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimivallan ja vastuun eriyttämisen joulukuun 31 päivänä 2014 mennessä. Lailla 142/2014 metsäkeskuslakia muutettiin ja eriyttämisen aikataulua myöhennettiin vuodella. Lakiehdotusta koskevassa mietinnössään (MmVM 27/2014 vp — HE 191/2014 vp) valiokunta totesi, että myöhentymisellä ei saa olla vaikutusta liiketoimintayksikön itsenäiseen kehittämiseen tai metsäkeskuksen julkisen palvelun toimintaan.
Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että taloudellinen kytkös metsäkeskuksen julkisen palvelun yksikön ja liiketoimintayksikön (Otso Metsäpalvelut) toimintojen välillä vaikuttaa metsäkeskuksen julkisten palvelujen asemaan riippumattomana metsäelinkeinojen edistäjänä. Vaikka yksiköiden toiminnot on täydellisesti eriytetty toisistaan, metsäkeskus on edelleen yksi oikeushenkilö, mistä seuraa taloudelliset riskit myös julkisten palvelujen yksikölle. Liiketoimintaa harjoittava Otso Metsäpalvelut on myös selkeä imagollinen ongelma julkisten palvelujen yksikölle.
Valiokunta pitää välttämättömänä että metsäkeskuksen liiketoiminnan eriyttäminen viedään päätökseen välittömästi, jotta saadaan aikaan kestävä kilpailuneutraali ratkaisu. Siirtymäajan pitkittyminen aiheuttaa edellä todetun mukaisesti merkittävän taloudellisen ja toiminnallisen riskin metsäkeskuksen julkisille palveluille. Metsäelinkeinojen edistämisen näkökulmasta on välttämätöntä turvata julkisten palvelujen yksikön toimintojen neutraliteetti.
Valiokunta toteaa, että Suomen tulevaisuus nojaa vahvasti biotalouden kehityksen varaan. Metsillä on keskeinen rooli maamme menestyksen kannalta. Metsäsektorin toimintaedellytyksiä kehittävän metsäkeskuksen asema biotalouden rakentamisessa on keskeinen. Metsäkeskuksen eriyttämisen pitkittyminen on vaarantamassa koko metsäsektorin kehittämisen. Julkisen palvelun yksikön talousasema tai uskottavuus ei saa heiketä.
