Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä ehdotettavin muutoksin. 

Hallituksen esityksen tarkoituksena on saattaa sivutuotelaki EU:n valvonta-asetuksen mukaiseksi ja mahdollistaa samalla tietyt kansalliset poikkeukset EU:n sivutuotteita koskevasta lainsäädännöstä. Valvonta-asetus on ollut jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa EU-lainsäädäntöä jo 14.12.2019 lähtien. Valiokunta toteaa, että eläimistä saatavat sivutuotteet voivat aiheuttaa mahdollisen riskin ihmisten ja eläinten terveydelle ja ympäristölle. Tätä riskiä voidaan vähentää ohjaamalla sivutuotteet hävitettäviksi turvallisin tavoin tai hyödyntämällä ne noudattaen tautiriskit poistavia käsittelyvaatimuksia. Eläintautiepidemiat ovat eläinten terveyden kannalta äärimmäisen vakavia ja voivat aiheuttaa myös suuria taloudellisia tappioita. Muun muassa viime vuosien lohikalojen IHN-epidemiat ovat aiheuttaneet huomattavia tappioita elinkeinolle sekä tuoneet taudin vastustamistoimien vuoksi miljoonien eurojen lisäkulut myös valtiolle. Sivutuotteiden asianmukaisella ja turvallisella hävittämisellä tai käytöllä on oleellinen merkitys eläintautien leviämisen ehkäisyn kannalta. Sivutuotteiden maahan hautaamisen rajoittaminen vähentää lähtökohtaisesti myös ympäristölle aiheutuvaa haittaa sekä edistää kiertotaloutta. Valiokunta korostaa, että sivutuotteiden käsittelyä koskevista teknisistä vaatimuksista ei saa kuitenkaan aiheutua yksittäisille toimijoille kohtuuttomia kustannuksia. 

Valiokunta pitää harmaan talouden torjumiseksi esitettyjä lainsäädännön muutoksia ja käytännön valvontatoimia tärkeinä. Harmaan talouden torjumiseksi sivutuotelakiin esitetty säätelymalli vastaa aikaisemmin elintarvikelakiin, rehulakiin sekä lannoitelakiin otettuja säännöksiä. Hallinnollisiin pakkokeinoihin lisättäväksi ehdotettu hallinnollinen seuraamusmaksu tehostaa valvontaa ja lisää viranomaisten keinoja puuttua nopeammin ja tehokkaammin mahdollisiin laiminlyönteihin toimijan toiminnassa. Seuraamusmaksun voivat lakiehdotuksen mukaan määrätä sekä Ruokavirasto että aluehallintovirasto. Ruokavirasto tekee sivutuotelain mukaisen valtakunnallisen valvontasuunnitelman, ja aluehallintovirastot tekevät valtakunnallista suunnitelmaa täydentävät valvontasuunnitelmat alueillaan. Valiokunta korostaa, että valvontaviranomaisten tulee lainmuutosten sujuvan toimeenpanon varmistamiseksi huolehtia keskinäisen yhteistyönsä toimivuudesta ja siitä, että päällekkäistä ja ylimääräistä työtä viranomaisissa sekä toimijoiden hallinnollista taakkaa vältetään.  

Komissiolta saadun huomautuksen johdosta hallituksen esityksessä esitetään rajoituksia kala-alan laitoksista saatavien sivutuotteiden hautaamiselle maahan sekä toimittamiselle kaatopaikoille. Valiokunta korostaa, että esitetyt uudet rajoitukset eivät koske luonnonkaloja. Luonnonvarakeskuksen vesiviljelytilaston mukaan Suomessa toimi vuonna 2021 yhteensä 237 kalanviljely-yritystä. Kaikki kalan kasvatuksen, perkauksen ja elintarvikkeiden valmistuksen aikana saatavat kalaperäiset jakeet paitsi elintarvikkeeksi menevät jakeet ovat sivutuotelainsäädännön tarkoittamia sivutuotteita. Kalanviljelylaitoksella muodostuvaa sivutuotevirtaa ei ole mahdollista pitää tasaisena, sillä jatkokäsittelyyn toimitettava määrä vaihtelee kasvatuskauden aikana. Hallituksen esitykseen sisältyvän sivutuotelain 24 §:n 6 ja 7 kohdan mukaan sivutuotteiden hautaaminen ja kaatopaikalle toimittaminen ovat jatkossa sallittuja koko maassa vain vähäisille määrille eli alle 50 kilolle viikossa. Tyypillisesti kalanviljely-yritykset sijaitsevat haja-asutusalueilla syrjäisillä seuduilla, joissa kuljetusmatkat ovat pitkiä. Valiokunta toteaa, että erityisesti kuljetuskustannusten noustessa joutuvat yritykset harkitsemaan tarkasti kuljetusten järjestelyjä. Syrjäisiä alueita koskevista poikkeuksista esitetään säädettäväksi lain 23 §:ssä, minkä lisäksi syrjäiset alueet määritetään tietyiltä osin erikseen lain nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella. Valiokunta katsoo, että asetusvalmistelussa on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota syrjäisen alueen määrittelyyn kalanviljelylaitosten käytännön toiminnan näkökulmasta ja ottaa syrjäisyyden kriteerinä huomioon sekä kalanviljelylaitosten sijainti että kalasivutuotteita vastaanottavien laitosten sijainti. 

Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää kannatettavana, että entisten eläinperäisten elintarvikkeiden ja ruokajätteen käyttö luonnonvaraisten eläinten ruokintaan ollaan kieltämässä. Kiellon avulla voidaan merkittävästi pienentää eläintautien, etenkin afrikkalaisen sikaruton riskiä Suomessa. Kyseisille sivutuotejakeille on olemassa tautiturvallista kaupallista käyttöä esimerkiksi eläinrehuteollisuudessa. Valiokunta toteaa, että ravintohoukuttimien käytöstä riistäeläinten houkuttelemiseksi säädetään metsästyslain 34 a §:ssä, jonka 5 momentissa viitataan myös sivutuotelakiin. Pykälän 4 momentin mukaan ravintohoukuttimesta on tehtävä ilmoitus paikkatietoineen Suomen riistakeskukselle. Valiokunta pitää tärkeänä, että ravintohoukuttimien käyttöä ja käytön vaikutuksia seurataan. Seurannan tulosten perusteella tulee jatkossa myös arvioida tarvetta luonnonvaraisten eläinten ruokinnan lisäsääntelylle. 

Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksessä esitetään teurastuksen sivutuotteiden sääntelyyn vain vähäisiä muutoksia hevosten teurastukseen liittyen. Ehdotuksen mukaan hevosen teurastuksesta ja hevosenlihan leikkaamosta saatavien sivutuotteiden hautaaminen maahan kielletään lukuun ottamatta syrjäisiä alueita ja kotiteurastuksen sivutuotteita. Maa- ja metsätalousvaliokunnalla ei ole tältä osin huomauttamista esitettyihin muutoksiin. Valiokunta nostaa teurastustoiminnan sääntelyyn liittyen esiin, että se on elintarvikelain muuttamista koskeneen hallituksen esittelyn käsittelyn yhteydessä esittämässään lausumassa (MmVM 1/2021 vp — HE 3/2021 vp) edellyttänyt helpotuksia pienteurastamoiden toimintaedellytyksiin sekä tilateurastukseen. Valiokunta on hallituksen vuosikertomuksen (K 2/2022 vp) käsittelyn yhteydessä saanut maa- ja metsätalousministeriöltä kattavan selvityksen siitä, miten Suomi on helpottanut ja parantanut pienteurastamoiden toimintaedellytyksiä ja tilalla tapahtuvaa teurastusta. Valiokunta pitää selvityksessä esitettyjä toimia erittäin tärkeinä ja kannatettavina ja on erityisen tyytyväinen siihen, että Ruokavirasto on syyskuussa 2022 antanut ensimmäisen hyväksyntäpäätöksen laidunteurastuksen mahdollistavalle liikkuvalle yksikölle. Laidunteurastusta koskevien säännösten mukaan ante mortem -tarkastuksen tekevän virkaeläinlääkärin on oltava paikalla teurastushetkellä. Tilalla saa teurastaa kerrallaan enintään kolme nautaa, kolme kavioeläintä tai kuusi sikaa. Eläimet kuljetetaan teurastamoon loppuun teurastettaviksi teurastamon kuljetusajoneuvolla.Laidunteurastuksen mahdollistaminen parantaa myös eläinten hyvinvointia vähentämällä niiden kuljetustarvetta. Valiokunta katsoo, että Suomessa tulee jatkossakin EU-lainsäädäntöä valmisteltaessa ja lainsäädännön vaatimuksia toimeenpantaessa aktiivisesti etsiä keinoja pienimuotoisen ja paikallisen elintarviketuotannon ja siihen liittyvän pienteurastamotoiminnan erityisolosuhteiden huomioon ottamiseksi. Valiokunta painottaa, että mobiililaittein tapahtuva ante mortem -tarkastus olisi tärkeää saada käyttöön mahdollisimman nopeasti. 

Perustuslakivaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa (PeVL 51/2022 vp — HE 89/2022 vp) kiinnittänyt huomiota esitetyn sivutuotelain tarkastustoimivaltuutta, toimijan luotettavuutta ja ilmoittajan henkilöllisyyden suojaamista koskeviin säännöksiin. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä vain, jos valiokunnan sivutuotelain tarkastus- ja tiedonsaantioikeutta koskevasta 50 §:stä tekemä valtiosääntöoikeudellinen huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää viljelijöiden ja muiden alan toimijoiden oikeusturvan varmistamista kaikilta osin tärkeänä ja esittää sivutuotelain säännöksiin perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella muutoksia, jotka on kuvattu tarkemmin jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa.