Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi suurta joukkoa maa- ja metsätalousministeriön hallin-nonalan lakeja siten, että niiden muutoksenhakusäännöksiin tehtäisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain edellyttämät muutokset. Tässä yhteydessä myös luovutaan useissa laeissa tiettyjen lain nojalla tehtyjen päätösten osalta nykyisin säädetystä valitusoikeudesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman valituslupaa. Valittaminen edellyttää siten jatkossa aina valitusluvan. Lisäksi kolmea lakia muutettaisiin vastaamaan yleistiedoksiantoa ja julkista kuulutusta koskevia hallintolakiin tehtyjä muutoksia. Esitykseen sisältyviin lakeihin on lisäksi tehty muita tarpeellisia teknisluonteisia muutoksia, kuten viranomaisten nimien muuttamista nykyistä tilannetta vastaavaksi. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että esitys yhdenmukaistaa, yksinkertaistaa ja selkeyttää muutoksenhaun sääntelyä kokonaisuutena ja ajantasaistaa myös teknisten muutosten osalta maa- ja metsätalousministeriön lainsäädäntöä. 

Esitys on luonteeltaan tekninen, ja sen tavoitteena on, että säännökset, sovellettuina yhdessä uuden oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain kanssa, muodostavat selkeän kokonaisuuden. Valiokunta korostaa, että säännösmuutosten teknisestä luonteesta huolimatta ne ovat erittäin tärkeitä, koska ne toteuttavat perustuslain 21 §:ssä säädettyä oikeutta muutoksenhakuun. Oikeusturvan ollessa kyseessä säännösten on oltava huolellisesti ja yksiselitteisesti muotoiltuja.  

Esityksessä muutettavaksi ehdotetut maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lait kattavat laajasti erilaisia hallinnollisia menettelyitä. Suuri osa näistä hallinnollisista menettelyistä liittyy tukijärjestelmiin, joiden taustalla vaikuttaa kansallisen lainsäädännön lisäksi myös EU-sääntely. Valiokunnan kuulemisessa on kiinnitetty muun ohella huomiota muutostarpeisiin eräissä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan laeissa, joiden mukaiset tukijärjestelmät ovat siten päättyneet, että uusia etuuksia ei enää myönnetä. Lakien nojalla voi kuitenkin edelleen tulla käsiteltäväksi esimerkiksi etuuden lakkauttamista tai keskeyttämistä koskevia asioita. Menettelyiden ja käsitteiden yhdenmukaistaminen hallinnonalan laeissa voi edellyttää muutoksia myös muihin kuin hallituksen esityksessä nyt käsiteltäviin muutoksenhakua koskeviin säännöksiin. Valiokunta toteaa, että tarvetta säädösten yhdenmukaistamiseen on perusteltua arvioida kattavasti EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen ja siitä seuraavien kansallisen lainsäädännön muutosten yhteydessä.  

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tietyissä tilanteissa erityislainsäädännössä voi olla käsiteltävien asioiden luonteeseen liittyviä perusteita poiketa yleislakien, kuten oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain, sääntelystä. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta voidaan mainita esitykseen sisältyvä laki Metsähallituksesta annetun lain muuttamisesta, jonka 21 §:n 4 momentissa säädetään toimivaltaisesta hallinto-oikeudesta osin edellä mainitusta yleislaista poiketen. Tämä johtuu Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien kytköksestä valtion maa- ja vesiomaisuuteen ja siitä, että päätösten kohteena olevat valtion omistamat alueet saattavat olla laajoja ja siten ulottua useiden eri kuntien ja tuomiopiirien alueelle. Tuomiovaltainen hallinto-oikeus määräytyy tällöin sen mukaan, missä tuomiopiirissä enin osa päätöksen kohteena olevasta alueesta sijaitsee. 

Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä ehdotettavin muutoksin.