1. Laki eläinten sekä eräiden tavaroiden tuontivalvonnasta
10 §. Tarkastus- ja tiedonsaantioikeus.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota pykälän 2 momentin sääntelyyn pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa suoritettavasta tarkastuksesta ja edellyttänyt lausunnosta lähemmin ilmenevin perustein, että jol-lei kotirauhan piiriin ulottuva tarkastustoimivaltuus ole kaikilta osin EU:n valvonta-asetuksen edellyttämä, on hallituksen esityksen tuontivalvontalakiehdotuksen 10 §:ssä säädettyä tarkastustoimivaltuutta kotirauhan piiriin ulottuvilta osilta supistettava asetuksen kannalta välttämättömään, minkä muutoksen tekeminen on silloin edellytyksenä sille, että tuontivalvontalakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Valiokunta toteaa, että perustuslain 10 §:n 3 momentista käy ilmi, että lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Tuontivalvontalain soveltamisala kattaa eläinten ja eräiden tavaroiden kaupallisen tuonnin lisäksi myös lemmikkieläinasetuksen soveltamisalaan kuuluvien lemmikkieläinten ei-kaupallisen tuonnin (siirto omistajan tai tämän valtuuttaman henkilön mukana) kolmannesta maasta. Näin ollen tuontivalvontalain osalta perustuslakivaliokunnan lausunnossa edellytetty kotirauhan piiriin ulottuvan tarkastusoikeuden kaventaminen voitaisiin tehdä ja olisi tarkoituksenmukaista tehdä sitomalla tarkastusoikeuden oikeusperusta perustuslain 10 §:n 3 momentissa tarkoitettuun rikoksen selvittämiseen.
Kuten hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, esimerkiksi jos eläimen tai tavaran tuonnissa ei noudateta tai ole noudatettu tuonnille asetettuja vaatimuksia ja tuontierä on jo edennyt Suomen rajojen sisäpuolelle, kyse on myös säännöstelyrikosepäilystä tai salakuljetusepäilystä. Perusmuotoisen säännöstelyrikoksen (rikoslain 46 luvun 1 §:n 7 kohta) ja perusmuotoisen salakuljetuksen (rikoslain 46 luvun 4 §) rangaistusasteikko on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Jos tuontivalvontalain 10 §:n 2 momentin sääntely tarkastusoikeudesta pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin kytkettäisiin välttämättömyysedellytyksen lisäksi epäilyyn vankeusrangaistusuhkaisesta rikoksesta, sääntely täyttäisi valiokunnan saaman selvityksen mukaan perustuslain 10 §:n 3 momentissa tarkoitetun edellytyksen kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä (rikosten selvittäminen).
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että käytännössä maahantuonnin virallisessa valvonnassa ei yleensä jouduta sellaisiin tarkastustoimiin, jotka tehtäisiin pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa. Tällainen tilanne voi kuitenkin olla esimerkiksi silloin, kun lemmikkieläimiä on tuotu maahan säännösten vastaisesti ja tarkastus on tarpeen (esim. rabies-tartunnan estämiseksi) kohdistaa jonkun asuntoon jo Suomen rajojen sisäpuolelle edenneiden lemmikkieläinten tarkastamiseksi. Tällöin täyttyy yleensä myös sääntelyrikoksen tai salakuljetusrikoksen tunnusmerkistö. Toisaalta myös kulkuneuvoissa (rekoissa) saattaa olla sellaisia pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviä tiloja, joiden tarkastaminen on välttämätöntä Suomen tullialueella tai siihen kuuluvan erityisen veroalueen alueelle saapumisen välittömässä yhteydessä tehtävässä tarkastuksessa.
Tullilain (304/2016) 13 §:n 1 momentin mukaan tullimiehellä on oikeus pysäyttää ja tarkastaa kulkuneuvo. Edelleen tullilain 13 §:n 3 momentin mukaan kulkuneuvossa olevat pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävät tilat on kuitenkin oikeus tarkastaa vain Suomen tullialueelle tai siihen kuuluvan erityisen veroalueen alueelle saapumisen taikka sieltä poistumisen välittömässä yhteydessä tehtävässä tarkastuksessa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on tullilakia koskevan hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä antamassaan lausunnossa (PeVL 10/2016 vp) todennut muun muassa, että kulkuneuvot ja niihin kuuluvat asuintilat jäävät kotirauhan eräänlaiselle reuna-alueelle. Perustuslakivaliokunta on katsonut lausunnossaan, ettei tullilain 13 §:n 3 momentin sääntely ole ongelmallinen perustuslain 10 §:n 3 momentin kannalta, vaikka kyse ei olekaan perusoikeussäännöksen edellyttämällä tavalla perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi toteutettavasta kotirauhan piiriin ulottuvasta toimenpiteestä.
Edellä esitettyyn viitaten valiokunta pitää tarpeellisena ehdottaa, että 2 momentin säännöksen pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin ulottuvaa tarkastusoikeutta rajataan siten, että pääsääntöisesti tarkastus voidaan suorittaa vain silloin, kun on aihetta epäillä, että tuontia koskevia vaatimuksia on rikottu tai rikotaan laissa rangaistavaksi säädetystä teosta, josta voi seurata vankeusrangaistus (rangaistus säännöstelyrikoksesta ja salakuljetuksesta on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta). Pääsäännöstä poikkeuksena olisi kuitenkin Tullin Suomen tullialueella tai siihen kuuluvan erityisen veroalueen alueelle saapumisen välittömässä yhteydessä tehtävä tarkastus, jossa rikosepäilyvaatimusta ei olisi. Tämä olisi perusteltua sen vuoksi, ettei tuontivalvontalain säännös poikkeaisi voimassa olevan tullilain 13 §:n 3 momentin sääntelystä ja aiheuttaisi käytännössä ongelmia maahantulon yhteydessä tehtävän tarkastuksen suorittamiselle. Kulkuneuvoissa olevissa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa voi olla sijoitettuna esimerkiksi lemmikkieläimiä, jotka pitää voida tarkastaa lemmikkieläimen kaupalliselle tuonnille tai ei-kaupalliselle siirrolle asetettujen vaatimusten noudattamisen valvomiseksi ennen niiden pääsyä Suomen rajojen sisäpuolelle.
Pykälän 3 momentin mukaan toimivaltaisella viranomaisella olisi mahdollisuus saada virallisen valvonnan suorittamiseksi välttämättömät tiedot muun muassa ”toimijoilta sekä muilta, joita tuontivalvontalaissa tai Euroopan unionin lainsäädännössä säädetyt velvoitteet koskevat”. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että sekä valvonta-asetukseen että lemmikkieläinasetukseen sisältyy lukuisia erilaisia määritelmiä, jotka ovat jäsenvaltioissa sellaisenaan suoraan sovellettavia käsitteitä ja/tai määritelmiä. Esimerkiksi käsite ”toimija” määritellään valvonta-asetuksen 3 artiklan 29 kohdassa. Lemmikkieläinasetuksen 3 artiklaan sisältyy puolestaan muun muassa määritelmät ”omistaja” ja ”valtuutettu henkilö”, joita lemmikkieläinasetuksessa säädetyt velvoitteet koskevat.
Valiokunta pitää kuitenkin tarpeellisena selvyyden vuoksi täsmentää tahoja, joilta toimivaltaisella valvontaviranomaisella on oikeus saada tietoja virallisen valvonnan suorittamiseksi lisäämällä momenttiin viittauksen valvonta-asetuksessa ja lemmikkieläinasetuksessa tarkoitettuihin toimijoihin. Tällöin tietojensaantioikeus olisi näiltä osin selkeästi rajattu niihin tahoihin, joita valvonta-asetuksessa ja lemmikkieläinasetuksessa säädetyt tietojenantovelvollisuudet koskevat.
19 §. Valtion viranomaisen suoritteista perittävät maksut.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa on kiinnitetty huomiota siihen, että pykälän 2 momentista ei käy ilmi, mistä seikoista toisaalta maa- ja metsätalousministeriön asetuksella ja toisaalta valtiovarainministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä valvonta-asetuksen 79—82 artiklan mukaisista kansallisista järjestelyistä ja maksujen suuruuden määräämisestä.
Valiokunta toteaa, että säännöksen tarkoituksena on, että valtion maksuperustelain 8 §:n 2 momentin mukaisesti maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset kansallisista järjestelyistä ja maksujen suuruuden määräytymisestä Ruokavirastolle kuuluvien tehtävien osalta ja valtiovarainministeriön asetuksella Tullille kuuluvien tehtävien osalta.
Valiokunta ehdottaakin, että momenttia täsmennetään siten, että siitä käy selkeästi ilmi, mistä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella ja mistä valtiovarainministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä.
20 §. Muutoksenhaku.
Valiokunta ehdottaa 3 momenttiin tehtäväksi teknisen täsmennyksen.
21 §. Voimaantulo.
Valiokunta ehdottaa 2 momenttiin tehtäväksi teknisen täsmennyksen.
6. Laki rehulain 4 ja 23 §:n muuttamisesta
4 §. Suhde muuhun lainsäädäntöön.
Valiokunta ehdottaa pykälään tehtäväksi teknisen täsmennyksen.
9. Laki sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta.
Johtolause.
Eduskunnassa on hyväksytty hallituksen esitys kasvinterveyslaiksi sekä laiksi sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta (EV 17/2019 vp). Tuolloin muutettiin sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 1 §:ää kasvinterveyslakiin sisällytetyn hallinnollisen seuraamusmaksun panemiseksi täytäntöön.
Nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen (tuontivalvontalaki) 15 §:ään sisältyy tuontivalvonnan seuraamusmaksua koskeva ehdotus. Myös tämä seuraamusmaksu pantaisiin täytäntöön sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaisessa järjestyksessä, mikä ehdotus sisältyy hallituksen esityksen 9. lakiehdotukseen (laki sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta).
Valiokunta toteaa, että nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen säännökset ja säännökset, jotka sisältyvät eduskunnassa jo hyväksyttyyn hallituksen esitykseen kasvinterveyslaiksi sekä laiksi sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta, on yhteensovitettava.
Edellä esitetyillä perusteilla valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen johtolauseen muuttamista.
1 §. Lain soveltamisala.
Edellä johtolauseen osalta esitettyyn viitaten valiokunta ehdottaa 2 momenttia muutettavaksi.