Yleistä

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettua lakia (612/2021, jäljempänä järjestämislaki) valmiutta ja varautumista koskevien säännösten osalta. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi yhteistyörakenteista sosiaali- ja terveydenhuollon yhtenäisen valmiussuunnittelun luomiseksi ja yhteensovittamiseksi sekä häiriötilanteiden hoitamiseksi normaalioloissa ja poikkeusoloissa. Alueellisesti hyvinvointialueet sopivat näistä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueittain hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksessa. Kansallisesti päätöksentekovaltaa osoitetaan sosiaali- ja terveysministeriölle, jonka päätösten valmistelun tueksi asetetaan sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen valmiusryhmä. Sosiaali- ja terveysministeriölle sekä esityksen mukaisesti hallintosäännössä nimetyille vastaaville viranhaltijoille ehdotetaan annettavan sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisvastuuta esityksessä täsmennetyin ehdoin yhteistyöalueittain tai kansallisesti, jos se on tarpeen häiriötilanteen laajuuden, kiireellisyyden tai muun vastaavan syyn takia. Esityksellä ei muuteta tehtäväkohtaista lainsäädäntöä ja ehdotetuissa säännöksissä tarkoitetut toimivaltuudet ovat esityksen perustelujen mukaan käytettävissä vain tehtäväkohtaisen lainsäädännön puitteissa. 

Järjestämislakiin ehdotettavien muutosten tavoitteena on täsmentää lainsäädäntöä siten, että häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa laki antaa riittävät toimintavaltuudet yli hyvinvointialueiden tapahtuvan johtamisen ja päätöksenteon mahdollistamiseksi. Esityksessä ehdotetuilla muutoksilla sosiaali- ja terveydenhuollossa voidaan paremmin valmistautua kansallisen riskiarvion mukaisiin uhkakuviin sekä samalla mahdollistaa Suomen Nato-täysjäsenyyteen liittyvien velvoitteiden täyttämistä sosiaali- ja terveydenhuollon osalta. Esityksellä parannetaan mahdollisuuksia saada aikaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmästä yhtenäinen valtakunnallinen kokonaisuus valmiuden ja varautumisen kannalta. Se mahdollistaa myös normaalioloissa toiminnan aikaisempaa paremman johtamisen ja parantaa edellytyksiä tiedonkulkuun ja yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa ja välillä. 

Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 10/2025 vp) mukaan lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä vain, jos valiokunnan sen 50 b §:stä tekemät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset liittyen sosiaali- ja terveydenhuollon häiriötilanteiden ja poikkeusolojen kansalliseen johtamiseen otetaan asianmukaisesti huomioon.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esityksen tavoitteita perusteltuina ja kannattaa lakiehdotuksen hyväksymistä, mutta ehdottaa siihen jäljempänä ehdotetuin tavoin muutoksia huomioiden myös perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa esitys sai laajaa kannatusta ja myös hallintovaliokunta piti lausunnossaan (HaVL 6/2025 vp) esityksen tavoitteita kannatettavina. Lainmuutos tehostaa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän kansallista ohjaamista ja johtamista kansallisen kriisiarvion mukaisissa tilanteissa. Johtamisen selkeyttäminen, resurssien käytön mahdollistuminen yli hyvinvointi- ja yhteistyöaluerajojen ja valmiussuunnittelun yhdenmukaistaminen vahvistavat yhteiskunnan resilienssiä normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Esimerkiksi covid-19-pandemia osoitti, että häiriö- ja poikkeustilanteiden ohjaus-, johtamis- ja päätöksentekojärjestelmien sekä toimintaprosessien tulee olla selkeät myös yli hallinnollisten aluejakojen. Luomalla lainsäädäntöön rakenteet päätöksenteolle ja kansallisten sekä kansainvälisten resurssien nopealle käyttöönotolle parannetaan toimintamahdollisuuksia ilman tarvetta ottaa valmiuslain toimivaltuuksia käyttöön. 

Valiokunnan näkemyksen mukaan ehdotetut muutokset parantavat sosiaali- ja terveydenhuollon kykyä koordinoida yhteistyötä myös muiden hallinnonalojen viranomaisten kanssa. Valiokunta painottaa, että väestönsuojelutehtävien yhteensovittaminen on erityisen tärkeää pelastustoimen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon välillä kuin myös hyvinvointialueiden ja kuntien välillä. Toimivat johtamisjärjestelmät, jotka ovat käytössä niin normaaliolojen kuin poikkeusolojen aikana, varmistavat tehokkaan tilannekuvan jakamisen näiden viranomaisten välillä.  

Häiriötilanteiden ja poikkeusolojen hallinta sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueella

Esitystä on valmisteltu hallitusohjelman mukaisesti siten, että vahvistetaan viiden sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueen roolia valmiuden ja varautumisen osalta. Järjestämislakiin ehdotetaan lisättäväksi muun muassa uusi 50 a §, jossa säädetään normaaliolojen häiriötilanteiden ja poikkeusolojen hallinnasta sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueella. Ehdotetussa 50 a §:ssä säädetään tarkemmin hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksessa sovittavista sisällöistä koskien sosiaali- ja terveydenhuollon valmiutta, varautumista sekä normaaliolojen häiriötilanteiden ja poikkeusolojen hoitamista. Säännöksen mukaan yhteistyösopimuksessa on sovittava muun muassa yhteistyöalueen hyvinvointialueiden yhteisistä perusteista valmiuden säätelyn tasoissa ja hälytysjärjestelyissä sekä niihin liittyvissä menettelyissä, hyvinvointialueiden (mukaan lukien HUS-yhtymä ja Helsingin kaupunki) toisilleen järjestämästä tuesta sellaisissa häiriötilanteissa, joiden hoitamiseen yksittäisen hyvinvointialueen voimavarat eivät riitä, sekä yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen, HUS-yhtymän ja Helsingin kaupungin oikeudesta johtaa yhteistyöalueeseen kuuluvan yhden tai useamman hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon häiriötilanteen hoitamiseen liittyvää toimintaa sekä kohdentaa voimavaroja yhteistyöalueen hyvinvointialueiden välillä. Yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen (Etelä-Suomen alueella HUS-yhtymän ja Helsingin kaupungin) hallintosäännössä määrätty viranhaltija voi säännöksen mukaan käynnistää säädetyt häiriötilanteen hoitamiseen liittyvät toimenpiteet, jos se on tarpeen häiriötilanteen laajuuden, kiireellisyyden tai muun vastaavan syyn takia. Aluehallintovirastot ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) valvovat sosiaali- ja terveydenhuollon valmiutta ja varautumista osana hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistehtävän valvontaa. Valvontatoimivaltaan sisältyy myös edellä mainittujen hallintosäännössä määrättyjen viranhaltijoiden toiminnan valvonta, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskeskustenkin toiminnan valvonta.  

Valiokunta pitää ehdotettua sääntelyä häiriötilanteiden ja poikkeusolojen hallinnasta yhteistyöalueella tarpeellisena ja tärkeänä hyvinvointialueiden valmiuden ja varautumisen vahvistamisen kannalta. Valiokunnan näkemyksen mukaan sääntely edistää samaan yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden asukkaiden yhdenvertaisuutta sekä valmiussuunnittelun ja varautumisen laatua varmistamalla kaikille yhteistyöalueen hyvinvointialueille yhtenäiset perusteet ja menettelyt häiriötilanteiden ja poikkeusolojen hoitamiseen. Ehdotetut säännökset saivat vahvan kannatuksen myös valiokunnan asiantuntijakuulemisissa, joissa todettiin ehdotuksen muun muassa selkiyttävän jo voimassa olevaa sääntelyä ohjaus- ja johtamisjärjestelmän osalta ja toteuttavan varsin hyvin sitä keskeistä periaatetta, että häiriötilanteidenkin johtamisen tulee perustua mahdollisimman pitkälle normaaliolojen johtamisjärjestelmälle.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa kiinnitettiin huomiota siihen, että valmiuden säätelyn tasot ja niihin liittyvät menettelyt tulee määritellä valtakunnallisesti yhtenäisesti laissa tai vähintään asetuksessa. Valiokunta pitää mainittuja yhtenäisiä määrittelyjä tärkeinä, mutta arvioi sosiaali- ja terveysministeriöltä saamansa selvityksen perusteella, että riittävä kansallinen yhtenäisyys niin valmiuden säätelyn tasoissa kuin niihin liittyvissä menettelyissäkin voidaan varmistaa sillä, että hyvinvointialueiden yhteistyösopimus (YTA-sopimus) valmistellaan järjestämislain 37 §:n mukaan valmiutta ja varautumista koskevilta osiltaan yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. 

Muutamissa valiokunnalle annetuissa asiantuntijalausunnoissa katsottiin, että YTA-sopimusmekanismi on valmiuden ja varautumisen osalta liian hidas ja kankea väline muuttuvassa toimintaympäristössä ja että tulee harkita ainakin sopimuksessa sovittavien asioiden pitämistä riittävän ylätasoisina. Sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun selvityksen mukaan YTA-sopimukseen perustuva kokonaisuus voidaan rakentaa siten, että YTA-sopimuksessa sovitaan perusteet laissa säädetyistä asiakokonaisuuksista ja annetaan valtuus sopia yksityiskohdista esimerkiksi aluehallitusten ja/tai viranhaltijoiden kesken. Valiokunta pitää edellä todettua menettelyä perusteltuna. Näin menetellen voidaan toteuttaa sekä YTA-sopimukseen kytkeytyvää kansanvaltaisuuden periaatetta että saavuttaa tarvittava jousto lakiehdotuksessa esitettävistä asioista sopimisessa.  

Käytännön toimintatavat hyvinvointialueiden häiriötilanteisiin varautumisessa sekä jatkuvuudenhallinnan turvaamisessa sisältyvät hyvinvointialueiden valmiussuunnitelmiin. Voimassa olevan järjestämislain 50 §:n 1 momentin mukaan hyvinvointialueen on varauduttava ennakkoon tehtävillä valmiussuunnitelmilla sekä muilla toimenpiteillä yhteistyössä alueensa kuntien ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueensa hyvinvointialueiden kanssa häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin. Lain 51 §:n 1 momentin mukaan yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen ja HUS-yhtymän tehtävänä on sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueellaan ohjata sosiaali- ja terveydenhuollon valmiussuunnittelua valtakunnallisten yhtenäisten periaatteiden mukaisesti. Hyvinvointialueiden varautumisesta sosiaali- ja terveydenhuollon häiriötilanteisiin annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n mukaan hyvinvointialueen on sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevissa valmiussuunnitelmissaan otettava huomioon niiden yhteensopivuus alueensa pelastustoimen, kuntien ja yhteistyöalueen muiden hyvinvointialueiden kanssa. Varautumisen alueellisesta yhteistyöstä vastaavat nykyisin aluehallintovirastot ja jatkossa tehtävän on tarkoitus siirtyä tulevalle uudelle valtion lupa- ja valvontavirastolle (HE 13/2025 vp). Valiokunta korostaa hyvinvointialueiden valmiussuunnittelun ja alueellisen valmiussuunnittelun tärkeyttä ja pitää tärkeänä myös yhteistyötä alueen kuntien kanssa. Lisäksi valiokunta kiinnittää lääkehuollon varmistamisen osalta huomiota siihen, että valmiussuunnitelmissa on perusteltua huomioida myös avohuollon lääkehuolto, jotta kansalaisten lääkehuolto turvataan myös poikkeusoloissa. Apteekit ovat kiinteä osa terveydenhuoltoa ja apteekit vastaavat avohuollon lääkehuollosta myös mahdollisten poikkeusolojen aikana.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin esille tarve varmistaa riittävä tiedonkulku valvontaviranomaisille sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kansalliselle valmiusryhmälle päätettäessä häiriötilanteen hoitamiseen liittyvistä toimenpiteistä. Tiedonkulun turvaamiseksi valiokunta ehdottaa 50 a §:n 2 momenttia täydennettäväksi siten, että yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen hallintosäännössä määrätyn viranhaltijan päättämien häiriötilanteen hoitamiseen liittyvien toimenpiteiden käynnistymisestä ja niissä tapahtuvista olennaisista muutoksista on ilmoitettava yhteistyöalueen aluehallitusten lisäksi viipymättä myös valvontaviranomaisille sekä sosiaali- ja terveysministeriölle.  

Lisäksi valiokunta pitää sääntelyn johdonmukaisuuden vuoksi perusteltuna tarkentaa 50 a §:ää siten, että edellä todetulla yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen hallintosäännössä määrätyn viranhaltijan päätöksellä ei voida velvoittaa hyvinvointialuetta toimiin, jotka merkitsisivät poikkeamista muussa lainsäädännössä sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnalle asetetuista edellytyksistä, ellei tästä lailla tai lain nojalla erikseen säädetä (uusi 3 momentti). Ehdotettu säännös vastaa jäljempänä ehdotettua 50 b §:n 5 momentin säännöstä, jonka lisäämistä lakiin perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 10/2025 vp) edellyttänyt.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon häiriötilanteiden ja poikkeusolojen kansallinen johtaminen

Ehdotetussa 50 b §:ssä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon häiriötilanteiden ja poikkeusolojen kansallisesta johtamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö päättää normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan johtamisesta sekä toiminnan muuttamisesta sekä voimavarojen kohdentamisesta hyvinvointialueiden tai yhteistyöalueiden välillä, jos päättäminen on tarpeen voimavarojen tarkoituksenmukaisen käytön vuoksi, palvelujen järjestämisen turvaamiseksi taikka toiminnan yhteensovittamiseksi.  

Valiokunta pitää valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden tavoin perusteltuna tarkentaa ja vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon häiriötilanteiden ja poikkeusolojen kansallista johtamista esityksen mukaisesti. Vakavissa ja laajoissa kriiseissä on tärkeää varmistaa, että kaikkien yhteistyöalueiden resursseja ohjataan tarvittaessa kansallisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon häiriötilanteiden ja poikkeusolojen kansallisen johtamisen on perusteltua kuulua sosiaali- ja terveysministeriön toimivaltaan, mutta valiokunta kuitenkin korostaa, että sosiaali- ja terveydenhuoltoa laajempien eri hallinnonaloja koskettavien häiriötilanteiden ja poikkeusolojen johtamisen tulee kuulua valtioneuvostolle. 

Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 10/2025 vp) edellyttämiä muutoksia 50 b §:ään. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa (kappale 8) todetaan, että poikkeusoloilla ehdotuksessa tarkoitetaan ilmeisesti valmiuslain mukaisia poikkeusoloja. Ilmaisu ”normaaliolojen häiriötilanteet” jää puolestaan säännösehdotuksen ja sen perustelujen valossa täysin avoimeksi. Perustuslakivaliokunnan mukaan sääntelyä on välttämätöntä muuttaa niin, että siitä käy ilmi huomattavasti nyt ehdotettua täsmällisemmin, millaisissa varsin vakavissa olosuhteissa säännöstä voidaan soveltaa. Tällainen muutos on edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Täsmentämisestä voidaan huolehtia esimerkiksi lakiin otettavalla avoimella esimerkkiluettelolla säännöksen soveltamistilanteista. Perustuslakivaliokunnan lausunnon (kappale 9) mukaan myös ministeriön toimivallan asiallinen sisältö (”päättää… toiminnan johtamisesta ja toiminnan muuttamisesta sekä voimavarojen kohdentamisesta”) jää laissa perustuslain 121 §:n kannalta ongelmallisen laajaksi ja tulkinnanvaraiseksi. Perutuslakivaliokunta katsoo, että säännöstä tulisi täsmentää merkittävästi ja kohdentaa se häiriötilanteiden välttämättä edellyttämiin toimenpiteisiin. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella 50 b §:n 1 momentin täydentämistä viittauksella valmiuslaissa tarkoitettuihin poikkeusoloihin. Tähän liittyen valiokunta korostaa, että ehdotettu lainsäädäntö kattaa valmiuslaissa tarkoitettujen poikkeusolojen lisäksi myös sellaiset normaaliolojen häiriötilanteet, joissa valmiuslaissa tarkoitetut edellytykset poikkeusolojen toteamiselle ovat käsillä tai ne ovat lähestymässä, mutta poikkeusoloja ei ole vielä valmiuslaissa tarkoitetulla tavalla todettu. 

Lisäksi valiokunta ehdottaa 50 b §:n 1 momenttiin lisättäväksi täsmennyksen siitä, että kiireellisiä tilanteita lukuun ottamatta ministeriön päätöksenteon edellytyksenä on 50 c §:ssä tarkoitetun kansallisen valmiusryhmän tekemä valmistelu. Säännös rajaa ministeriön itsenäistä liikkumavaraa päätöksenteossa, kun päätöksenteko pääsäännön mukaan edellyttää kansallisen valmiusryhmän valmistelua. Valiokunta ehdottaa myös, että 50 b §:n 1 momenttia täydennetään perustuslakivaliokunnan lausunnossaan edellyttämällä tavalla siten, että ministeriön tekemän toiminnan johtamista tai toiminnan muuttamista tai voimavarojen kohdentamista koskevan päätöksen tulee olla häiriötilanteen hoitamiseksi välttämätön. Valiokunta toteaa, että mainittu tarkennus rajaa ministeriön toimivaltaa merkittävästi ja kohdentaa sen häiriötilanteiden välttämättä edellyttämiin toimenpiteisiin.  

Valiokunta ehdottaa 50 b §:ään lisättäväksi uuden 2 momentin, jossa kuvataan perustuslakivaliokunnan lausunnossaan edellyttämällä tavalla avoimella esimerkkiluettelolla niitä varsin vakavia olosuhteita, joissa säännöstä voidaan soveltaa. Ehdotetussa 2 momentissa määritellään normaaliolojen häiriötilanteiksi ne kansallisen riskiarvion riskit, jotka Poikkeusolojen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnan käytännössä on katsottu keskeisimmin sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyviksi. Lisäksi ehdotettu sääntely voi tulla sovellettavaksi myös muun vakavan häiriötilanteen, kuten laaja-alaisen tai muuten vaikutuksiltaan vakavan vesihuollon häiriön tai suuronnettomuuden, hoitamiseksi, jos se rinnastuu vaikutuksiltaan muihin momentissa ehdotettuihin häiriötilanteisiin. 

Perustuslakivaliokunnan lausunnon (kappale 10) mukaan ehdotetusta 50 b §:stä puuttuvat muun muassa lainkohdan perusteluissa mainitut rajoitukset päätösvallalle. Hallituksen esityksen (HE 210/2024 vp, s. 43) mukaan toiminnan muuttaminen on mahdollista vain kulloinkin voimassa olevan tehtäväkohtaisen lainsäädännön puitteissa, eikä ehdotettava sääntely sellaisenaan mahdollista poikkeamista tehtäväkohtaisen lainsäädännön vaatimuksista. Perustuslakivaliokunnan mielestä 50 b §:ää tulee vähintään muuttaa niin, että sanotut rajoitukset käyvät ilmi myös säännöksestä. Tällainen muutos on edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Valiokunta ehdottaa, että 50 b §:ään lisätään uusi 5 momentti, jossa säädetään perustuslakivaliokunnan lausunnossa edellytetyllä tavalla siitä, että pykälän 1 ja 4 momentissa tarkoitetuilla päätöksillä ei voida poiketa muussa lainsäädännössä sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnalle asetetuista edellytyksistä, ellei tästä lailla tai lain nojalla erikseen säädetä. Säännöksen sanamuodon on tarkoitus kattaa sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen sisältöön liittyvät edellytykset että esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön asemaan vaikuttava lainsäädäntö, kuten työaikaa ja vuosilomia koskeva sääntely. 

Kansallinen valmiusryhmä

Esityksen mukaan järjestämislakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 50 c §, jossa säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisesta valmiusryhmästä. Valmiusryhmän tarkoituksena on toimia sosiaali- ja terveysministeriön tukena 50 b §:ssä tarkoitettujen päätösten valmistelussa ja toimeenpanossa. Kansallisen valmiusryhmän toiminta on sosiaali- ja terveysministeriön toimintaa ja näin ollen ylimpien laillisuusvalvojien valvontatoimivallan piirissä. Valiokunta pitää ehdotusta kannatettavana ja myös asiantuntijakuulemisissa pidettiin merkittävänä sitä, että jatkossa sosiaali- ja terveydenhuollon varautumisessa on myös kansallisen tason ryhmä, joka arvioi ja pohtii häiriötilanteiden edellyttämiä kansallisia toimia sekä voimavarojen kansallista kohdentamista ja tarkoituksenmukaisuutta. 

Joissakin valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa esitettiin uusia toimijoita valmiusryhmän jäseniksi tai ehdotettiin, että valmiusryhmän kuulemista asiantuntijoista säädetään esitettyä yksityiskohtaisemmin. Puolustusvoimien lausunnossa perusteltiin Puolustusvoimien edustajan nimeämistä valmiusryhmään mahdollisissa sodan ajan poikkeusoloissa sillä, että etenkin sodan ajan poikkeusoloissa kansallisella valmiusryhmällä on oltava selkeä käsitys myös Puolustusvoimien kenttälääkinnän tilanteesta. Toisaalta useissa lausunnoissa kansallisen valmiusryhmän kokoonpanoa pidettiin toimivana nimenomaan ehdotetussa muodossaan. 

Valiokunta pitää perusteltuna sitä, että kansallisen valmiusryhmän kokoonpano pidetään riittävän tiiviinä. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että kansallisen valmiusryhmän tarvittava lisäasiantuntemus voidaan turvata sillä, että ehdotetun 50 c §:n mukaan kansallinen valmiusryhmä voi tehtäviensä hoitamisen tueksi kutsua pysyviä tai tilapäisiä asiantuntijoita. Säännöksessä on myös informatiivinen säännös siitä, että kansallisen valmiusryhmän tulee mahdollisuuksien mukaan kuulla myös muita häiriötilanteeseen liittyviä toimijoita. Valiokunta pitää kuitenkin tiedonkulun ja toiminnan yhteensovittamisen kannalta perusteltuna sitä, että valmiusryhmään nimetään Puolustusvoimien edustaja valmiuslain 3 §:n 1 ja 2 kohdissa tarkoitetuissa poikkeusoloissa ja ehdottaa kansallisen valmiusryhmän kokoonpanoa koskevaa 50 c §:n 2 momenttia täydennettäväksi tältä osin. 

Lainsäädännön toimeenpano ja jatkovalmistelu

Valiokunta pitää tärkeänä, että ehdotetun lainsäädännön toimeenpanoon liittyen häiriötilanteiden ja poikkeusolojen hallintaa ja johtamista sekä eri tahojen välistä yhteistyötä harjoitellaan sekä yhteistyöalueilla että kansallisesti. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä vahvistaa jatkossa alueellista varautumista ja muun muassa hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyötä varautumisessa ja pitää hyvänä sitä, että sisäministeriön alueellisen varautumisen yhteistyön ja tilannekuvatoiminnan kehittämishankkeessa (hankenumero SM029:00/2024) selvitetään muun muassa alueellisten yhteistyörakenteiden järjestämisen eri vaihtoehtoja. 

Ottaen huomioon yhteiskunnan muuttuneen turvallisuustilanteen, valiokunta korostaa sitä, että jatkossa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen häiriötilannevalmiutta on perusteltua nostaa. Tähän liittyen valiokunta pitää tärkeänä sitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuteen ja varautumiseen varataan jatkossa riittävät voimavarat. Tämä edellyttää myös normaaliolojen aikaisten riittävien voimavarojen turvaamista siten, että häiriötilanteiden ja poikkeusolojen hallintaan on tarvittaessa kohdennettavissa tarvittavat voimavarat. (Valiokunnan lausumaehdotus 1) 

Valiokunta pitää tärkeänä arvioida jatkossa ehdotetun sääntelyn toimeenpanossa myös tarvetta jatkokehittää sääntelyä vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon häiriötilanteiden ja poikkeusolojen hallinnan johtamisen muuttuvia tarpeita. Jatkovalmistelussa on tärkeää huomioida aiempien häiriötilanteiden ja poikkeusolojen (covid-19-pandemia) opit sekä alueelliset ja kansalliset kokemukset ehdotetun lainsäädännön toimeenpanosta. (Valiokunnan lausumaehdotus 2)