Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sairausvakuutuslakia (1224/2004), Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annettua lakia (566/2005, kuntoutuslaki), työntekijän eläkelakia (395/2006), yrittäjän eläkelakia (1272/2006), maatalousyrittäjän eläkelakia (1280/2006), merimieseläkelakia (1290/2006) sekä julkisten alojen eläkelakia (81/2016). Esitetyt muutokset liittyvät pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelman kirjaukseen kuntoutusjärjestelmän uudistamisesta kuntoutuskomitean ehdotusten pohjalta. Lisäksi ehdotuksilla pyritään selkeyttämään toimeenpanoa sekä parantamaan etuudensaajien ja -hakijoiden yhdenvertaisuutta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esitystä perusteltuna ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina.
Sairausvakuutuslain muutokset
Esityksessä ehdotetaan useita muutoksia sairausvakuutuslain osasairauspäivärahaa koskeviin säännöksiin osasairauspäivärahan käytön edistämiseksi.
Osasairauspäivärahan edellytyksenä olevaa kokoaikatyön määrittelyä ehdotetaan muutettavaksi siten, että kokoaikatyöllä tarkoitetaan pääsääntöisesti työtä, jossa säännöllinen työaika on vähintään 30 tuntia viikossa. Ehdotettu kokoaikatyön määritelmän muutos mahdollistaa osasairauspäivärahan saamisen niille työntekijöille, joiden sovittu työaika ei vastaa alan työehtosopimusten mukaista kokoaikaisen työntekijän säännöllistä työaikaa taikka työaikalaissa (872/2019) tarkoitettua säännöllistä työaikaa.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että osa-aikaisen työn aloittaminen jo sairauspäivärahan omavastuuajalla ei estä omavastuuajan kulumista ja osasairauspäivärahan saamista. Voimassa olevan lain mukaan osa-aikatyö voidaan sopia alkamaan aikaisintaan omavastuuajan jälkeen. Omavastuuaika on sairastumispäivä ja sitä seuraavat yhdeksän arkipäivää. Ehdotetun muutoksen jälkeen sopimus osa-aikatyöstä voi siten olla voimassa jo työkyvyttömyyden alkamisesta lukien. Osasairauspäivärahan enimmäisaikaa esitetään myös pidennettäväksi 120 päivästä 150 arkipäivään, mikä parantaa niiden henkilöiden tilannetta, joilla nykyinen enimmäisaika ei riitä työkyvyn palautumiseen.
Valiokunta pitää myönteisenä, että osasairauspäivärahan käyttömahdollisuuksia edistetään henkilön työelämässä pysymisen ja työelämään palaamisen tukemiseksi. Osasairauspäivärahan on todettu tukevan kokoaikaiseen työhön paluuta sekä vähentävän täyden sairauspäivärahan käyttöä ja täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Lisäksi se voi lisätä myöhempää työhön osallistumista ja alentaa työkyvyttömyydestä aiheutuvia kustannuksia. Valiokunta pitää hyvänä, että kokoaikaista työstä poissaoloa vähennetään tilanteissa, joissa osa-aikatyö on henkilön terveydentilan ja toipumisen kannalta mahdollinen. Valiokunta korostaa, että työntekijöiden ja työnantajien sekä työterveyshuollon ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuutta työhön paluun ja työelämässä pysymisen tukitoimista tulee edelleen lisätä.
Valiokunta kuitenkin korostaa, että osasairauspäivärahan saamisen yleisenä edellytyksenä on jatkossakin se, että työntekijä ja työnantaja sopivat osa-aikatyön tekemisestä. Lisäksi edellytyksenä on, että työn tekeminen tapahtuu työntekijän terveyden ja toipumisen vaarantumatta. Työntekijällä on aina oikeus työkyvyttömyyden aikana olla poissa työpaikalta, ja myös esityksessä ehdotettu työskentely omavastuuajalla perustuu vapaaehtoisuuteen.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on nostettu esille, että täyden palkan maksusta omavastuuajalla osa-aikaisesti työskenneltäessä olisi syytä säätää työsopimuslaissa, jotta lakia ei tulkita väärin eikä työntekijän oikeus sairausajan palkkaan vaarannu. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan (s. 27) omavastuuajalla työskennellessään työntekijällä on oikeus täyteen palkkaansa eli osa-aikatyöhön siirtyminen ei aiheuta tulojen menetystä omavastuuajalla. Jos työntekijään sovelletaan työehtosopimusta ja työehtosopimuksessa on sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä, työntekijälle maksetaan työehtosopimuksen mukainen sairausajan palkkaa vastaava palkka osasairausloman ajalta. Tämä kattaa koko sen jakson, johon työehtosopimuksen sairausajan palkanmaksuvelvollisuus kohdistuu. Jos työntekijään ei sovelleta työehtosopimusta, kokoaikaisen sairausloma-ajan palkka samoin kuin osasairausloman ajan palkka maksetaan työsopimuslain mukaisesti yhdeksältä päivältä eli vastaavalta ajalta kuin on osasairauspäivärahaan liittyvä omavastuuaika. Hallituksen esityksen perusteella valiokunta katsoo, että työntekijän oikeus palkanmaksuun on turvattu voimassa olevan työsopimuslain mukaan eikä työsopimuslakia ole tässä yhteydessä tarvetta täsmentää.
Esityksessä ehdotetaan myös sairausvakuutuslain vanhempainpäivärahaa koskevan säännöksen muuttamista niin, että vanhempainpäivärahan maksamisen estävänä ansiotyönä ei pidettäisi hyvinvointialueen luottamustehtävän hoitamista. Valiokunta pitää perusteltuna, että säännöstä muutetaan esitetyllä tavalla vastaamaan voimassa olevan lain kunnallisia luottamustoimia koskevaa säännöstä.
Kuntoutuslakia ja työeläkelakeja koskevat muutokset
Esityksessä ehdotetaan useita toimeenpanoa selkeyttäviä muutoksia Kansaneläkelaitoksen maksaman kuntoutusrahan myöntämisedellytyksiin.
Esityksen kuntoutusrahan maksaminen ei enää edellytä työelämän ulkopuolella olevan henkilön 6 §:ssä tarkoitetun ammatillisen kuntoutuksen ajalta sitä, että henkilö on kuntoutuspäivänä kokonaan estynyt tekemästä työtään. Myöskään kuntoutuspäivän päivittäistä kestoa ei tutkittaisi. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että kuntoutusrahaa voidaan maksaa ammatillisen kuntoutuksen odotus- ja väliajalta, jos kuntoutuja ei saa tuolta ajalta toimeentuloa työstä. Muutoksen myötä kuntoutujan ei tarvitse hakea kuntoutuksen välipäiville toista toimeentuloa turvaavaa etuutta tai kestoltaan rajattua väliajan kuntoutusrahaa, vaan hänen toimeentulonsa olisi ennakoidusti turvattu täysimääräisellä kuntoutusrahalla koko kuntoutuksen keston ajan.
Kuntoutusrahan takautuva hakuaika esitetään pidennettäväksi nykyisestä neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen, jolloin sääntely vastaisi työeläkekuntoutuksen kuntoutusrahan hakuaikaa. Esityksessä ehdotetaan myös poistettavaksi kuntoutusrahan omavastuuaika niissä tilanteissa, kun kuntoutusta edeltää toimeentulotuki. Työterveyshuoltolain mukaisen työkokeilun ajalta maksettavan kuntoutusrahan osalta ehdotetaan lisättäväksi lakiin erityiset myöntämisedellytykset.
Esityksessä ehdotetaan lisäksi täsmennettäväksi ammatillisen kuntoutuksen vastuunjakoa niin, että Kansaneläkelaitoksella ei ole velvollisuutta järjestää ammatillista kuntoutusta, jos vakuutettu on saanut oikeudestaan työeläkekuntoutukseen ennakkopäätöksen, joka kuntoutusta haettaessa on voimassa. Tämä selkeyttää Kansaneläkelaitoksen ja työeläkelaitosten välistä vastuunjakoa ja nopeuttaa kuntoutusvastuun selvittämistä. Lisäksi kuntoutuslain ja työeläkelakien regressiperintää koskevia säännöksiä ehdotetaan selkeytettäväksi, mikä vähentää etuudensaajaan kohdistuvan takaisinperinnän tarvetta tilanteissa, joissa työeläkelaitos tai Kansaneläkelaitos myöntää kuntoutusrahaetuuden takautuvasti ajalle, jolta kuntoutuja on jo saanut toisen laitoksen maksamaa etuutta.
Työeläkelakien osalta työeläkekuntoutuksen edellytyksiä ehdotetaan esityksessä muutettaviksi kuntoutuksen hakijan työelämään vakiintumisen arvioinnin osalta. Lisäksi työeläkelakeihin ehdotetaan lisättäväksi säännökset kuntoutusrahan ja kuntoutuskorotuksen keskeyttämisestä.
Valiokunta toteaa, että ehdotetut muutokset selkeyttävät ja täsmentävät kuntoutusrahaetuuden myöntämisedellytyksiä sekä selkeyttävät toimeenpanoa. Kuntoutusrahan maksamisen edellytysten ja määräytymisperusteiden selkiyttäminen lisää myös vakuutettujen yhdenvertaisuutta ja etuuspäätösten ennakoitavuutta. Työeläkelakeihin ehdotetut muutokset yksinkertaistavat ja selkiyttävät työeläkekuntoutuksen toimeenpanoa. Uudistetut säännökset luovat myös nykyistä selkeämmän perustan työeläkelaitoksien ja Kansaneläkelaitoksen lakisääteisen vastuunjaon toteuttamiselle ammatillisessa kuntoutuksessa.