Yleistä

Hallituksen esitys 158/2025 vp jatkaa Orpon hallituksen työelämäheikennysten linjaa, jossa työnantajien tavoitteita on ainoastaan kuunneltu ja heidän toiveidensa mukaisesti on tehty työlainsäädännön muutokset, jotka heikentävät työntekijöiden asemaa. Tätäkin esitystä palkansaajapuoli on yksimielisesti vastustanut ja työnantajat ovat kannattaneet.  

Orpon hallitus esittää individuaalisen irtisanomissuojan heikentämistä siten, että asiallisen ja painavan syyn sijaan irtisanomiseen tarvittaisiin enää asiallinen syy. Nykyisten säädösten pohjalta oikeusistuimissa tehtävä kokonaisarviointi muutettaisiin kokonaisharkinnaksi. Myös irtisanomistilanteisiin liittyvä uudelleensijoitusvelvollisuus poistuisi, poikkeuksena lähinnä työkyvyttömyystilanteet.  

Nykyisten irtisanomissäännösten mukaisesti irtisanomiselle vaaditaan asiallinen ja painava syy, joka pitää sisällään vakavuusharkinnan. Nyt esitetty muutos ei tällaista vakavuusharkintaa sisällä. Lisäksi kokonaisarviointi muuttuu sanallisesti kokonaisharkinnaksi. Tuotannollisissa ja taloudellisissa (TuTa) irtisanomisperusteissa asiallinen ja painava syy säilyy.  

Työntekijöiden näkökulmasta esitys on pelkkä työsuhdeturvan heikennys. Hallitus ei pysty esittämään perusteita sille, että heikompi irtisanomissuoja lisää yritysten työllisyyttä ja tuottavuutta. Lisäksi aiotut muutokset eivät säästä julkisia menoja ja niiden yhteiskunnalliset vaikutukset ovat kielteisiä, koska ne lisäävät ainoastaan työelämän epävarmuutta. Lakimuutokset vaikuttavat kaikenkokoisiin yrityksiin ja kaikkiin työsuhteisiin, vaikka esitystä on perusteltu erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten työllistämiskynnyksen madaltamisella.  

Työsuhteita päätetään työnantajien toimesta monella tapaa: koeaikana (n. 14 600), henkilökohtaisilla (individuaali) syillä (n. 12 400), työsuhteita puretaan ja lisäksi käytetään vielä tuotannollisia ja taloudellisia syitä (TuTa-syyt). Tällä esityksellä on ensisijaisesti vaikutuksensa yksilöperusteisiin irtisanomisiin, mutta sillä on myös heijastusvaikutuksia muihinkin työsuhteen päättämistapoihin.  

Hallitus perustelee irtisanomissuojan heikennystä myös Suomen korkealla irtisanomissuojalla. Valiokunnan asiantuntijalausunnoissa kuitenkin nostettiin esiin, että OECD:n henkilöperusteista irtisanomissuojaa koskevan indikaattorin (joka saatu keskiarvona henkilöperusteisen irtisanomisen eri osa-alueiden indikaattoreista) mukaan henkilöperusteinen työsuhdeturva ei ole Suomessa erityisen tiukka, vaan on OECD-maiden keskitasoa. 

Terminologisesti epäselvästi kirjoitetut säännökset eivät tule muuttamaan irtisanomiskynnyksen madaltamista heti lain tultua voimaan, vaan tuomioistuinten muodostama oikeuskäytäntö ohjaa pitkällä aikavälillä käytännön vaikutuksia riitaisissa irtisanomistilanteissa. Ehdotetut muutokset tulevat aiheuttamaan pitkään kestävän oikeudellisen epävarmuuden tilan, lisäten riitoja ja tuomioistuinkäsittelyitä.  

Monissa työehtosopimuksissa irtisanomissuojasta on säädetty nykyisten irtisanomissäännösten mukaisesti. Aiottu lakimuutos ei koskisi virkasuhteisia työntekijöitä, mikä rajaa muutoksen vaikutusta julkisella sektorilla. Tämän myötä irtisanomissuoja heikkenisi toimialatasolla käytännössä matalapalkkaisilla ja naisvaltaisilla palvelualoilla ja sellaisilla yksityisen sektorin toimialoilla ja tehtävä- ja ammattiryhmissä, jotka eivät ole työehtosopimusten vahvemman irtisanomissuojan piirissä. Tämä luo kestämättömän tilan sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta.  

Valiokunnan asiantuntijalausunnoissa nostettiin esiin, että muutokset useissa kohdissa työsopimuksen irtisanomisperusteista antavat viitteitä siitä, että laki tulisi toimimaan työnantajan direktiovallan jatkeena, jossa työntekijän oikeudet määriteltäisiin irtisanomistilanteessa vain hieman vahvemmin, kuin mitä yhdenvertaisuuslainsäädäntö edellyttää. Lisäksi nostettiin esiin, että tällä hallituksen esityksellä koko näkökulman siirto työntekijän suojeluperiaatteesta työnantajan edun varmistamiseen niin, että työntekijän rikkomuksesta seuraa asiallinen rangaistus. Esityksestä ei pelkästään ehdoteta sanan "painava" pudottamista pois asiallisen irtisanomissyyn rinnalta. ”Asiallisen” Asiallisen näkökulmaa myös vaihdetaan siten, että sen luonne muuttuu työntekijää sanktioivaksi. 

Kyseessä on siis fundamentaalinen painopisteen muutos työlainsäädännön perusajatuksesta, että se suojelee heikompaa osapuolta eli työntekijää. Työlainsäädäntömme on useita kymmeniä vuosia lähtenyt siitä, että työsuhteessa työnantaja on lähtökohtaisesti vahvempi osapuoli, joten painava syy irtisanomiskriteerinä on ollut tarpeen asiallisen syyn yhteydessä. 

Irtisanominen on aina inhimillisesti dramaattinen tilanne, niin irtisanotulle kuin irtisanojalle. Sen vuoksi lainsäädäntö pitäisi olla hyvin selkeää ja helposti tulkittavaa, jotta kumpikin osapuoli tietäisi riittävän hyvin oikeutensa ja velvollisuutensa. Selkeä lainsäädäntö on myös molempien oikeusturvan kannalta välttämätöntä, estäen turhia irtisanomisriitoja. Kokonaisuutena hallituksen esitys ei selkeytä näitä tilanteita, vaan jättää ratkaisut oikeuskäytännön varaan. Työelämän epävarmuutta ja ennakoimattomuutta lisääviä lainsäädäntömuutoksia ei tule yleensäkään tehdä.  

Kansainväliset velvoitteet vs. hallituksen esittämät säädösmuutokset

Valiokunnan kuulemien professoreiden asiantuntijalausunnoissa tuotiin esiin esityksen ristiriitaisuus Suomea koskevien kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Tällä esityksellä suomalainen työsuhdeturva heikkenee kahden naapurimaan korkean suojan tasolta alle eurooppalaisen yleisen tason. Lausunnoissa tuotiin esiin, että ILO:n yleissopimuksen 158 4 artikla, Euroopan sosiaalisen peruskirjan (ESP) 24 artikla eikä Euroopan Unionin peruskirjan (EUP) 30 artikla edellyttävät irtisanomisen perusteelta työntekijän työkykyyn, työn suorittamiseen tai käyttäytymiseen liittyvää vakavaa puutetta ja häiriötä. Hallituksen esittämät työsopimuslain 7 luvun 2 §:n irtisanomisperusteet eivät niitä täytä. 

Professorien lausunnoissaan esittämä pätevä syy olisi sikäli parempi käsite kuin asiallinen syy, että sen käyttöönotto poistaisi epäilykset siitä, että työsopimuslain irtisanomisperusteet eivät olisi linjassa mainittujen keskeisten kansainvälisten irtisanomissuojaa koskevien sopimusten kanssa. Tämä on tietenkin tärkeää, koska oikeus irtisanomissuojaan on sekä Suomessa että kansainvälisesti tunnustettu perusoikeus. Lisäksi mainittu em. kansainvälisiin velvoitteiden sisältämä pätevä syy olisi nykyistä asiallista ja painavaa syytä kynnykseltään matalampi, ja silti täyttäisi kaikkien edellä esitettyjen kansainvälisten sopimusten irtisanomisen ehtojen osalta yhtäläinen sisällön. Mikäli muutosta olisi ylipäätään tarpeen tehdä, olisi tullut käyttää pätevän syyn -termiä.  

Tämän myös perustuslakivaliokunta nosti tämän esiin lausunnossaan PeVL 55/2025 vp. Perustuslakivaliokunta kiinnittää sääntelyn selkeyden kannalta huomiota siihen, että kansainvälisten sopimusten kannalta mahdollinen ilmaisu voisi myös olla se, että työsopimuslain 7 luvun 2 §:ssä ja merityösopimuslain 8 luvun 2 §:ssä käytettäisiin ilmaisun ”asiallinen syy” sijasta esimerkiksi ilmaisua ”pätevä syy” 

Vakavuusharkinta

Valiokunnan asiantuntijalausunnoissa nostettiin esiin, että nykylain tulkintakäytännössä käsite asiallinen syy ei sisällä minkäänlaista perusteen olennaisuus- tai vakavuusharkintaa (koska tämä harkinta tapahtuu käsitteen ”painava” alla). Nyt uuden lain mukaan termi ”asiallinen” saa uuden sisällön, irtisanomissyyn pitää lain uuden sanamuodon mukaan olla sekä asianmukainen että vakava. Vakavuusharkinta tulee osaksi asiallisen perusteen harkintaa, joka tarkoittaa, että lainsäätäjä määrittelee asiallisen syyn käsitteen uudella tavalla.  

Se tarkoittaa myös, että aikaisempi oikeuskäytäntö, jossa pohditaan käsitteen ”asiallinen” merkityssisältöä ainakin osaksi ei enää ole relevantti. Vanhempi oikeuskäytäntö kuitenkin toisaalta monelta osin esimerkiksi varoitusmenettelyn ja ”työnantajan ja työntekijöiden olosuhteet kokonaisuudessaan” -ilmaisun osalta edelleen ohjaa uutta oikeuskäytäntöä. Tämä on omiaan herättämään hämmennystä ja ongelmia kaikille yrityksille, ja erityisesti pienille yrityksille, joille hallitus haluaisi lisää selvyyttä. 

Lisäksi valiokunnan asiantuntijalausunnoissa tuotiin esiin, että työsuhteen ulkopuolella tapahtunutta rikkomusta tai laiminlyöntiä, joka tavalla tai toisella vaikuttaa työsuhteeseen, voidaan entistä helpommin pitää riittävänä irtisanomisperusteena ja että useita vähäisinä pidettäviä laiminlyöntejä tai rikkomuksia, joihin sama työntekijä on syyllistynyt, riittäisi entistä helpommin irtisanomisperusteeksi (kunhan varoitusmenettelyä koskevat vaatimukset on täytetty).  

Perustuslakivaliokunta nosti esiin lausunnossaan PeVL 55/2025 vp, että syyn vakavuuden arviointi ei nyt käsillä olevassa lakiehdotuksessa kuitenkaan käy perustuslain 18 §:n 3 momentin lailla säätämisen vaatimuksen kannalta riittävän selvästi ilmi säännöksen sanamuodosta vaan se on jätetty perustelujen varaan. Sääntelyä on valtiosääntöisistä syistä syytä täsmentää esimerkiksi nyt vain perusteluihin otetulla maininnalla siitä, että merkitykseltään vähäiset puutteet tai virheet työntekijän toiminnassa eivät muodosta asiallista syytä irtisanomiselle. Syyn vakavuuden arvioinnissa huomiota voidaan valiokunnan mielestä kiinnittää siihen lain perusteluissa mainittuun seikkaan, ettei työntekijän menettelyltä edellytettäisi samaa vakavuuden astetta toistuvassa toiminnassa kuin yksittäisissä rikkeissä. 

Uudelleensijoittamisvelvollisuus

Hallitus esittää, että työnantajan velvollisuus selvittää, onko irtisanominen mahdollista välttää tarjoamalla työntekijälle muuta työtä, rajattaisiin koskemaan tilanteita, joissa työntekijän edellytykset tehdä työtä ovat muuttuneet työsuhteen aikana. Hallitus haluaa siis poistaa työnantajalta vastuun selvittää kaikista muista tilanteista johtuvan uudelleensijoittamisvelvoitteen.  

Tämä merkitsee suurta heikennystä työntekijän irtisanomissuojaan. Lisäksi esitetty muutos tuo epävarmuutta työntekijöiden tilanteisiin, joissa työn vaativuus kasvaa ja osaamisesta ei ole pidetty huolta työnantajan toimesta. Uudelleensijoittamisvelvoitteella on pystytty välttämään turhia irtisanomisia ja niistä johtuvia riitoja ja se on ollut helppo tapa toteuttaa työntekijän työpanoksen jatkuminen työnantajan hyväksi. Uudelleensijoittamisvelvoite on ollut helppo tarkistaa yrityksissä, onko muuta työtä tarjolla eikä se ole aiheuttanut hallinnollista taakkaa. Uudelleensijoittamisvelvoite tulisikin säilyttää nykyisenkaltaisena. 

Kirjallinen varoitus käytännöksi

Hallitus ei esitä muutoksia varoitusjärjestelmään. Johtuen terminologisesti epäselvistä uusista säännöksistä, molempien osapuolien oikeusturvan kannalta olisi erittäin tärkeää, että varoitus annetaan kirjallisena. Kun varoitusta ei anneta työntekijälle kirjallisena, tämä käytäntö on omiaan luomaan epäselviä irtisanomistilanteita, niistä johtuvia oikeusriitoja ja turhia oikeuskäsittelyitä. Kaikki epäselvät toimintaprosessit ennen irtisanomista aiheuttavat suurta haittaa sekä työntekijälle että työnantajalle.  

Esitämmekin, että varoitus tulee aina antaa kirjallisessa muodossa. Varoituksen kirjallinen muoto olisi helppo ja halpa keino parantaa työntekijän ja työnantajan oikeusturvaa sekä vähentää mahdollisia irtisanomisriitoja ja näin ollen kuluja julkiselle vallalle.  

Irtisanomisprosessia ei osata työpaikoilla nykyisinkään, joka johtaa irtisanomisista johtuviin riitoihin. Jos tämä em. prosessi hoidettaisiin työnantajien puolelta oikein, lainsäädäntöä ei tarvitsisi muuttaa. Mikäli tämä olisi jo nykyisellään paremmin hoidossa, se olisi molemmille osapuolille asioita selkeyttävä ja helpottava tilanne. Tämän vuoksi varoitusjärjestelmän käyttäminen on erityisen tärkeää, jos työntekijällä on työnjohdon antamien työtehtävien hoitamisessa sellaisia puutteita, jotka edellyttävät varoituksen antamista. Varoituksen tehtävä on antaa työntekijälle aikaa ja mahdollisuus korjata toimintaansa.  

Esityksen tasa-arvovaikutukset

Monissa työehtosopimuksissa, esimerkiksi teollisuudessa ja kuljetusaloilla, on sovittu paremmasta irtisanomissuojasta nykyisten irtisanomissäännösten mukaisesti. Niillä sopimusaloilla, jotka eivät ole saaneet vastaavaa kirjausta työehtosopimuksiin, irtisanomissuoja on työsopimuslain varassa. Näitä sopimusaloja ovat varsinkin matalapalkkaiset ja naisvaltaiset alat.  

Toteutuessaan heikennetty irtisanomissuoja aiheuttaa epävarmuutta näille aloille. Useissa tutkimuksissa ympäri maailman on havaittu, että työsuhdeturvan heikentäminen johtaa epävarmuuden kasvuun, heijastuen erityisesti nuorten ja naisten elämän päätöksiin. Taloudellinen ja työmarkkinaepävarmuus on johtanut muun muassa päätöksiin lykätä perheen perustamista. Heikennetty irtisanomissuoja heikentää myös sukupuolten välistä tasa-arvon toteutumista. 

Pykälämuutokset

Ongelmia työpaikoilla aiheuttaa työnantajien osaamisen puute hoitaa irtisanomistilanteet niiden edellyttämällä tavalla. Irtisanomisprosessi on selkeä yhdessä siihen liittyvän varoitusjärjestelmän kautta. Tämän ongelman korjaaminen heikentämällä vain työntekijän työsuhdeturvaa ei selkeytä eikä paranna tilanteita työpaikoilla.  

Tämän vuoksi hallituksen esitykselle heikentää työntekijöiden irtisanomissuojaa ei ole lainkaan perusteita. Nykyisin irtisanomiselle vaadittava asiallinen ja painava syy tulee säilyä jatkossakin. Asiallisen ja painavan syy oikeuskäytäntö on vakiintunutta. Asiallisen ja painavan syyn tehtävänä on nimenomaan toimia työntekijän suojeluperiaatteen mukaisesti luoden turvaa heikoimmalle osapuolelle eli työntekijälle vahvempaa osapuolta eli työnantajaa vastaan. Siksi esitämme, että työsopimuslain irtisanomista koskevat pykälät jätetään nykyiseen muotoonsa. 

Lisäksi esitämme, että varoitus tulee antaa aina kirjallisena. Tämä olisi molemminpuolisen oikeusturvan kannalta helppo ja halpa keino välttyä turhilta epäselvyyksiltä mahdollisissa irtisanomistilanteissa ja niistä johtuvissa riidoissa. 

Valiokunnan lausumaehdotukset

Kannatamme valiokunnan lausumaehdotuksista 1. ja 2. lausuman osalta. Hylkäämme valiokunnan lausumaehdotuksen 3. lausuman osalta.  

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettaviksi työsopimuslakia ja merityösopimuslakia.  

Esityksen mukaan työntekijän henkilöön liittyvää irtisanomisperustetta koskevia työsopimuslain ja merityösopimuslain säännöksiä muutettaisiin niin, että työsopimuksen päättämiseen riittäisi asiallinen syy nykyisen asiallisen ja painavan syyn sijasta. Irtisanomisperusteen arvioinnissa huomioon otettavista seikoista säädettäisiin nykyistä täsmällisemmin.  

Työnantajan velvollisuus selvittää, onko irtisanominen mahdollista välttää tarjoamalla työntekijälle muuta työtä, rajattaisiin koskemaan tilanteita, joissa työntekijän edellytykset tehdä työtä ovat muuttuneet työsuhteen aikana. 

Irtisanomiskynnyksen alentamisella madallettaisiin työllistämiskynnystä ja vahvistettaisiin erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä. Kun irtisanomisperusteelta ei enää edellytettäisi erityistä painavuutta, työvoiman vaihtuvuuden arvioidaan lisääntyvän kohtuullisesti. Tällä arvioidaan olevan maltillisia yritysten tuottavuutta lisääviä vaikutuksia.  

Esityksellä toteutetaan pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta purkaa työllistämisen esteitä.  

Hallitus on epäonnistunut työllisyyspolitiikassa

Hallituksen tärkein lupaus suomalaisille oli 100 000 työllistä lisää. Tämä ei ole toteutunut. Tilastokeskuksen työvoimatutkimukset osoittavat, että sen sijaan työttömiä on hallituskaudella tullut 91 000 lisää, kun mitataan työttömien määrän trendiluvun muutosta vuoden 2023 kesäkuusta vuoden 2025 lokakuussa. Työttömien määrä on kasvanut keskimäärin noin 100 työttömällä päivässä.  

Euroalueella työttömyys laskee, mutta Suomessa työttömyys nousee huolestuttavalla tavalla. Hallitus on perustellut tilannetta esimerkiksi Ukrainan sodalla. EU:n tilastovirasto Eurostatin mukaan esimerkiksi Tanskan talous kasvoi kuluvan vuoden toisella neljänneksellä voimakkaimmin. Venäjän lähialueilla kasvua oli esimerkiksi Puolan, Viron, Latvian ja Liettuan talouksissa, jotka kaikki sijaitsevat vielä Suomeakin lähempänä Ukrainaa. Sen sijaan Suomen bruttokansantuote supistui eniten EU-maista ja työttömyysaste on Euroopan maiden korkeimpia.  

Hallitus on vakavasti epäonnistunut talous- ja työllisyyspolitiikassaan. epäonnistuminen heijastaa voimakkaasti kaikkeen muuhun hallituksen toimintaan ja vaalikaudella asetettujen tavoitteiden toteutumiseen. Perinpohjainen epäonnistuminen tekee tyhjäksi myös talouden tasapainottamistoimia, kun työllisyys ei ole kehittynyt lainkaan hallituksen lupaamalla tavalla. Työttömyys uhkaa yhä useampaa, ja Suomen talouteen ennustetaan enintään niukkaa kasvua. Suomalaisten luottamus tulevaan on myös kärsinyt hallituksen toiminnan vuoksi. 

Hallituksen tapa uudistaa työelämälainsäädäntöä ei lisää luottamusta

Hallitus esittää, että irtisanomiseen riittäisi vastaisuudessa asiallisen ja painavan syyn sijaan pelkkä asiallinen syy. Hallitus on vienyt tätä lakiehdotusta eteenpäin samalla tavalla yksipuolisesti sanelemalla kuin useita aiempiakin tällä vaalikaudella tekemiään työelämälainsäädännön muutoksia.  

Keskustan mielestä osa hallituksen edistämistä uudistuksista on ollut kannatettavia ja tarpeellisia, mutta luottamuksen ja vakauden rakentamiseksi hallituksen olisi pitänyt viedä työelämäuudistuksia eteenpäin sopimalla, ei repimällä ja sanelemalla. Saneleva tapa tehdä uudistuksia heikentää luottamusta työmarkkinoilla ja ihmisten yleistä luottamusta työelämään ja laajemmaltikin tulevaisuuteen. Tämä näkyy tällä hetkellä muun muassa kulutuksen kasvun tyrehtymisenä, kun moni varautuu henkilökohtaisessa taloudessaan työttömyyden ja tulojen pienentymisen tai kustannusten nousun varalle ja on vähentänyt kulutustaan jopa merkittävästi. 

Pienten yritysten merkitys työllistäjinä on keskeinen

Vuonna 2023 valtaosa, eli 98,2 prosenttia Suomessa toimivista yrityksistä oli henkilöstön määrän mukaan alle 20 hengen yrityksiä. Suurin osa uusista työpaikoista syntyy näihin pieniin yrityksiin ja näiden yritysten merkitys työllistäjinä on keskeinen myös jatkossa työllisyyden kasvulle.  

Monessa pienessä yrityksessä olisi työtä, jonka tekijäksi olisi tarpeen palkata uusi työntekijä. Työllistämisen kynnys on kuitenkin tällä hetkellä liian korkea ja erityisesti pienissä yrityksissä työllistäminen voidaan kokea liian suureksi riskinotoksi. Isoilla yrityksillä on pieniä yrityksiä paremmat edellytykset ja resurssit hoitaa uusien työntekijöiden rekrytointiprosesseja ja kilpailla työntekijöistä. Pienillä yrityksillä on myös isoja yrityksiä heikommat edellytykset kantaa pidemmän päälle taloudellisia menetyksiä, jotka ovat seurausta työntekijän toistuvasta moitittavasta menettelystä tai työntekijän työntekoedellytysten pysyvästä heikkenemisestä.  

Pienten yritysten edellytyksiä palkata työntekijöitä on Keskustan mielestä tarpeen helpottaa ja rohkaista näitä yrityksiä työllistämään. Tämä vuoksi keskusta esittää, että irtisanomisen helpottaminen koskisi vain alle 20 henkeä työllistäviä työnantajia.  

Raskaus- ja perhevapaasyrjintä ei tule hyväksyä

Hallituksen esityksen valmisteluvaiheessa on käyty keskustelua raskaussyrjinnästä. Useissa lausuntokierroksella hallituksen esitysluonnoksesta annetuissa lausunnoissa kiinnitettiin myös huomiota riskiin siitä, että lakimuutokset voisivat lisätä raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Hallituksen esityksen mukaan tällainen vaikutus on joissain tapauksissa mahdollinen, mutta sen arvioidaan olevan silti epätodennäköinen 

On huomattava, että työsopimuslaissa ja merityösopimuslaissa säädetään raskaana ja perhevapaalla olevien erityisestä irtisanomissuojasta, jonka mukaan raskaus tai perhevapaaoikeuden käyttäminen ei voi olla työsopimuksen irtisanomisperuste. Työnantajan tulee voida osoittaa, että irtisanominen johtuu näissä tilanteissa muista seikoista. Hallituksen esityksessäkin muistutetaan, että työnantajalla on aina näyttövelvollisuus asiallisen irtisanomisperusteen olemassaolosta ja näyttövelvollisuus irtisanomisperusteen lainmukaisuudesta. 

Keskusta pitää erittäin tärkeänä, että raskaus- ja perhevapaasyrjintää ehkäistään määrätietoisesti, jotta nuoret aikuiset uskaltavat perustaa perheen ja luottaa tulevaisuuteen. On tärkeää, että lakimuutoksen vaikutuksia seurataan myös tästä näkökulmasta. 

Lakimuutoksen vaikutuksia ja toimeenpanoa seurattava

Perustuslakivaliokunta toteaa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa, että kansainvälisten sopimusten kannalta mahdollinen ilmaisu voisi myös olla se, että työsopimuslain 7 luvun 2 §:ssä ja merityösopimuslain 8 luvun 2 §:ssä käytettäisiin ilmaisun ”asiallinen syy” sijasta esimerkiksi ilmaisua ”pätevä syy”.  

Perustuslakivaliokunta toteaa, että ehdotettu sääntely muodostuu vaikeaselkoiseksi ja raskaslukuiseksi. Valiokunnan mielestä sanottu seikka voi olla omiaan synnyttämään riskin niin työntekijöiden kuin työnantajienkin oikeusturvan heikentymisestä.  

Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan myös huomiota siihen, että ehdotetun sääntelyn täsmentyminen jää merkittävältä osin myöhemmän, ehkä vasta useiden vuosien jälkeen täsmentyvän oikeuskäytännön varaan. Tämä vähentää työntekijän henkilöön liittyvien irtisanomisperusteiden tulkinnan ennakoitavuutta, mikä ei ole ongelmatonta perustuslain 18 §:n 3 momentin kannalta. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että lakimuutosten vaikutuksia ja oikeuskäytännön muodostumista seurataan sekä lyhyellä, että pidemmällä aikavälillä.