Yleisarvio selonteosta ja sen keskeisistä linjauksista

Valtioneuvoston kehityspolitiikan ylivaalikautinen selonteko linjaa Suomen toimintaa ja tavoitteita kehityspolitiikassa ja kehitysyhteistyössä määritellyillä painopistealueilla. Tarkoituksena on selonteon mukaan erityisesti vahvistaa suomalaisen kehityspolitiikan ja -yhteistyön pitkäjänteisyyttä periaatteiden, arvojen ja tavoitteiden näkökulmasta.  

Aiempaan tapaan kehityspolitiikka on edelleen sidottu vahvasti YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaan, Agenda2030:een. Valiokunta korostaa tämän yhteyden tärkeyttä Agenda2030:n edustaessa kokonaisvaltaisinta ja tavoitteellisinta kansainvälisen yhteisön ponnistusta ihmiskunnan tulevaisuuden turvaamiseksi ja kestävän kehityksen saavuttamiseksi maailmanlaajuisesti. Samalla on huomioitava, että tavoitevuoteen 2030 on enää kahdeksan vuotta aikaa ja on selvää, että läheskään kaikkia tavoitteita ei tulla määräaikaan mennessä saavuttamaan. On tärkeää suunnata katseet myös vuoden 2030 jälkeiseen aikaan ja analysoitava tulevia tarpeita ajoissa kehityshaasteisiin vastaamiseksi. 

Valiokunta yhtyy selonteon toteamukseen kehityspolitiikasta erottamattomana osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kestävän kehityksen edistäminen ja sääntöpohjaisen monenkeskisen järjestelmän vahvistaminen kehityspolitiikan keinoin ovat tärkeä osa ulkopolitiikkaa ja kansainvälistä yhteistyötä ja vastuunkantoa yhteisistä asioista. Osallistuessaan globaalien ongelmien ratkaisuun Suomi samalla vahvistaa omaa ulkopoliittista ja taloudellista asemaansa ja kansainvälisiä vaikutusmahdollisuuksiaan. 

Valiokunta pitää hyvänä, että selonteossa todetaan Suomen kehityspolitiikan olevan ihmisoikeusperustaista. Ihmisoikeusperustaisuus on myös laajemmin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pohjana. Ihmisoikeusperustaisuus edellyttää jatkossa ihmisoikeuksia koskevien tavoitteiden konkretisointia niiden toteutumisen seuraamiseksi sekä ihmisoikeusasiantuntemuksen ja riittävien resurssien varmistamista ihmisoikeustyölle ulkoministeriössä. Valiokunta toteaa Suomen kolmivuotisen jäsenyyden YK:n ihmisoikeusneuvostossa 2022—2024 tarjoavan tärkeän väylän ihmisoikeuksien edistämiseksi Suomen ulkopolitiikan kaikilla osa-alueilla.  

Valiokunta katsoo, että selonteko antaa vahvan pohjan jatkaa Suomen kehitysyhteistyötä ja -politiikkaa, ja pitää hyvänä sen keskeisiä linjauksia, joiden mukaan Suomen kehityspolitiikan lähtökohtana on kehittyvien maiden omistajuus ja tarpeet, ja Suomi keskittyy järjestelmätason muutoksiin, jotka vahvistavat kumppanimaiden mahdollisuuksia vastata itse maan hyvinvoinnista ja toimeentulosta. Suomi panostaa erityisesti sellaisiin vahvuusalueisiin, joissa juuri Suomella on hyvät mahdollisuudet tukea kestävää kehitystä. Linjaamalla Suomen kehityspolitiikkaa ja kehitysyhteistyötä ylivaalikautisesti parannetaan kehityspolitiikan jatkuvuutta ja tuloksellisuutta sekä ehkäistään rajallisten resurssien hajaantumista.  

Valiokunta toteaa, että selonteon lähtökohtana on ymmärrettävästi Suomen näkökulma. Selonteko olisi kuitenkin hyötynyt siitä, jos siinä olisi esitetty myös laajempi koko globaalia kehitystä koskeva analyysi, jossa kattavasti olisi käyty läpi muun muassa kehitysrahoitus, investointivirrat, siirtolaisten rahanpalautukset ja muut kokonaiskuvaan vaikuttavat tekijät sekä EU:n ja muiden monenkeskisten järjestöjen toiminta.  

Valiokunta painottaa politiikkajohdonmukaisuuden tärkeyttä Suomen kehityspolitiikan vaikuttavuuden maksimoimiseksi. Valtioneuvoston tulee kiinnittää huomiota siihen, että kaikilla politiikkasektoreilla toimitaan kohti samoja päämääriä ja kestävän kehityksen tavoitteita. Selonteossa linjattujen painopisteiden toteutumista tulee seurata myös muiden kuin kehitysyhteistyöllä saavutettujen tulosten kannalta.  

Selontekomenettely

Edellinen kehityspoliittinen selonteko annettiin eduskunnalle vuonna 2016. Valiokunta totesi tuolloin pitävänsä tärkeänä, että Suomen kehityspoliittinen ohjelma annetaan selonteon muodossa. Se antaa mahdollisuuden eduskunnalle ja valiokunnille asiantuntijakuulemisineen käsitellä aihetta laaja-alaisesti. Selontekomenettely on hyvä tapa tuoda päivänpolitiikkaa ylemmällä tasolla poliittista ohjausta kehityspolitiikkaan. Seuraava selonteko tarvitaan viimeistään Kestävän kehityksen 2030 tavoitteiden päivittyessä. On kuitenkin tärkeää, että kehitysyhteistyön tulosraporttia ja ajankohtaiskeskustelua käydään eduskunnassa säännöllisesti joka kaudella.  

Käsiteltävänä olevan selonteon valmisteluun on ensi kertaa osallistunut kaikkia eduskuntapuolueita edustava parlamentaarinen seurantaryhmä. Selontekoa laadittaessa on myös kuultu Kehityspoliittista toimikuntaa sekä yhteiskunnan eri toimijoiden edustajia, joilla on ollut mahdollisuus kommentoida selontekoa. Valmistelutyön tavoitteena on ollut muodostaa kehityspolitiikasta yhteinen kokonaisnäkemys, jota suomalainen yhteiskunta voi laajasti tukea. Ulkoasiainvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa kiitettiin laajasti selonteon osallistavaa valmistelutapaa ja otetta ja pidettiin sitä onnistuneena. 

Kehitysyhteistyörahoitus

Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen osalta selonteossa todetaan Suomen olevan sitoutunut YK:n tavoitteeseen käyttää 0,7 % bruttokansantulosta kehitysyhteistyöhön. Tavoitevuodeksi selonteossa asetetaan vuosi 2030. Tällä hetkellä Suomen kehitysyhteistyömäärärahat asettuvat keskimäärin 0,5 %:n tasolle. Valiokunta toistaa pitkäaikaisen kantansa 0,7 %:n tavoitteen tärkeydestä ja pitää tärkeänä, että rahoitusta lisätään suunnitelmallisesti ja asteittain kohti tätä tavoitetta. Tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää valmistella mahdollisimman pian hallitusohjelman mukainen tiekartta, joka sisältää myös rahoituksen kehittymisen välitavoitteet. Rahoitustiekartta vahvistaisi työn tuloksellisuutta, johdonmukaisuutta sekä kehityspolitiikan roolia osana Suomen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista erityisesti globaalin vastuun osalta.  

Valiokunta myös korostaa Suomen kansainvälisten suositusten mukaista sitoumusta suunnata kehitysrahoituksesta vähintään 0,2 prosenttia BKT:sta vähiten kehittyneille ja hauraille valtioille (LDC-maat, Least Developed Countries). Selonteossa todetaan Suomen pyrkivän saavuttamaan tavoite mahdollisimman pian maksatusten ollessa parhaillaan noin 0,18 %:n tasolla. Valiokunta peräänkuuluttaa valtioneuvostolta selkeää aikataulutettua suunnitelmaa tavoitteen saavuttamiseksi kuluvan hallituskauden aikana. Tavoitteen tärkeys on korostunut entisestään covid-19-pandemian pitkäaikaisvaikutusten osuessa vahvimmin köyhimpiin ja heikoimmassa asemassa oleviin maihin. Pandemian vaikutuksesta äärimmäinen köyhyys ja nälkä ovat maailmassa kääntyneet kasvuun ja monien kehitystavoitteiden edistyminen on vaarassa.  

Selonteossa on oikein tuotu esiin kehitysyhteistyön rahoituspohjan vahvistaminen edistämällä yksityisten rahoittajien mukaantuloa kestävän kehityksen hankkeiden rahoitukseen. Yhdistämällä julkista ja yksityistä rahoitusta on mahdollista moninkertaistaa kestävän kehityksen kokonaisrahoitusta ja aikaansaada laajempia kehitysvaikutuksia. Valiokunta korostaa erityisesti kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten tärkeyttä huomioiden niiden käytettävissä olevan rahoituksen volyymi ja mahdollisuudet sen kasvattamiseen. Tätä taustaa vasten valiokunta toteaa kehitysrahoituslaitoksia käsitellyn selonteossa varsin suppeasti ja painottaa säännöllisen vuorovaikutuksen tärkeyttä järjestöjen ja instituutioiden kanssa sekä niiden päätöksenteko- ja hallintoelimissä vaikuttamisen ja toimimisen keskeisyyttä. Euroopan tasolla tärkeää on aktiivinen osallistuminen pyrkimyksiin eurooppalaisen kehitysrahoituksen rakenteen kehittämiseen uudistamalla Euroopan investointipankkia (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia (EBRD). Yksityiset ja institutionaaliset sijoittajat tekevät yhä enenevässä määrin sijoituksia kestävän kehityksen käsitteen alla, ja tähän toimintaan tulee vahvistaa yhtenevät kriteerit ja kehittää seurantaa.  

Tärkeä osa ulkoministeriön hallinnoimaa virallista kehitysyhteistyörahoitusta on Suomen kansainvälinen ilmastorahoitus. Kyseessä on keskeinen instrumentti ilmasto-oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi käytännössä, ja valiokunta pitää tärkeänä siihen liittyvän tiedonsaannin ja vaikuttavuuden kehittämistä. Myös ympäristövaliokunnan lausunnossa on kiinnitetty huomio ilmastorahoituksen kehittämistarpeisiin. Valiokunta totesi rahoituksen tason vaihdelleen vuosittain merkittävästi: vuosina 2017—2019 se on ollut 46,6—146,8 miljoonaa euroa vuodessa, eli noin 6 — 15 % Suomen koko julkisen kehitysyhteistyön maksatuksista (YmVL 19/2021 vp). On hyvä, että ulkoministeriö on laatimassa pitkäjänteistä suunnitelmaa liittyen ilmastorahoituksen tasoon ja kohdennuksiin. Samalla selvitetään mahdollisuutta avata talousarvioesityksessä kansainvälisen ilmastorahoituksen arvioitua kohdentumista. Laadittavien tavoitteiden tulee ohjata rahoituskanavien valintaa ja siten vahvistaa rahoituksen tarkoituksenmukaista kohdentumista. Suunnitelman toteutuksesta raportoidaan eduskunnalle vuosittain ilmastovuosikertomuksen yhteydessä. Lisäksi vuonna 2022 annettavaan kehityspolitiikan tulosraporttiin sisällytetään katsaus vaalikauden ilmastorahoituksen määrään, kohdentumiseen ja tuloksiin. 

Tarve kasvattaa ilmastorahoitusta on kirjattu YK:n ilmastopuitesopimukseen ja Pariisin ilmastosopimukseen, ja myös Suomen kansallista rahoitusta on nostettava. Nykyiset rahamäärät eivät pysty vastaamaan kansainvälisesti asetettuihin tavoitteisiin. On tärkeää, että rahoitusta kohdennetaan tasapuolisesti sekä ilmastonmuutoksen hillintään että sen vaikutuksiin.  

Päätavoitealueet

Selonteossa määritellään viisi Suomen kehityspolitiikan päätavoitealuetta: (i) naisten ja tyttöjen oikeudet, (ii) koulutus, (iii) kestävä talous ja ihmisarvoinen työ, (iv) rauhanomaiset, demokraattiset yhteiskunnat sekä (v) ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus sekä luonnonvarojen kestävä hallinta ja käyttö. Valiokunta toteaa näiden edustavan pitkälti jatkuvuutta edellisen selonteon painopisteiden kanssa. Päätavoitealueet ovat muutoin samat kuin viisi vuotta sitten, mutta nyt koulutus on tuotu omaksi tavoitekohdakseen ja ilmastonmuutoksen rinnalle luonnon monimuotoisuuden tukeminen on nostettu tasavahvaksi tavoitteeksi. Valiokunta pitää molempia ratkaisuja oikeina ja tärkeinä.  

Valiokunta myös korostaa, että selonteon laaja-alaiset ylätason päätavoitealueet vaativat rinnalleen huomattavaa tavoitteiden ja seurannan konkretisointia sekä kumppanimaiden lähtötilanteiden analysointia, jotta tavoitteiden toteutumista pystytään seuraamaan ja arvioimaan. Yksi tapa konkretisoida tavoitteita on sisällyttää ne johdonmukaisesti maastrategioihin ja maaohjelmiin ja edellyttää seurantaa ja raportointia näiden puitteissa. Tärkeää on tavoitteellinen toiminta myös kansanvälisten kehitysjärjestöjen osalta, joiden voimavarat ja mahdollisuudet kehityspoliittisina toimijoina ovat merkittävät. 

Naisten ja tyttöjen oikeudet

Naisten ja tyttöjen aseman parantaminen vahvistaa kokemuksen mukaan koko yhteiskuntaa ja edesauttaa muiden kehitystavoitteiden saavuttamista, joten sen nostaminen Suomen kehityspolitiikan tavoitteiden kärkeen on valiokunnan mielestä perusteltua. Sen lisäksi, että naisten ja tyttöjen oikeudet esitetään selonteossa omana tavoitealueenaan, on tärkeää, että sukupuolten tasa-arvo huomioidaan läpileikkaavasti kaikessa Suomen kehityspolitiikassa niin tavoitteiden asettamisen kuin seurannan osalta. 

Osana naisten ja tyttöjen oikeuksien edistämistä Suomi on sitoutunut tavoitteeseen, jonka mukaan 85 %:n kehitysyhteistyömäärärahoista rahoitettavista uusista hankkeista tulisi sisältää sukupuolten tasa-arvoa edistäviä tavoitteita. Valiokunta pitää valitettavana, että Suomi ei yllä tähän tavoitteeseen (tason jäädessä 40—50 prosenttiin). Valiokunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy konkreettisiin toimenpiteisiin tavoitteen toteutumiseksi mahdollisimman pian.  

Osana naisiin ja tyttöihin liittyvää tavoitetta valiokunta nostaa esiin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnon seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluiden laadun ja saatavuuden tärkeydestä köyhyyden vähentämiseksi ja pysyvien kehitysvaikutusten aikaansaamiseksi        (TyVL 13/2021 vp). Valiokunta yhtyy tähän huomioon. Laadukkaan seksuaalikasvatuksen lisääminen ja seksuaalivalistuksen suuntaaminen sekä miehille että naisille on ratkaisevan tärkeää toivottujen tulosten aikaansaamiseksi. 

Koulutus

Ulkoasiainvaliokunta pitää myönteisenä, että koulutus on kehityspoliittisessa selonteossa ensi kertaa nostettu omaksi päätavoitteekseen. Globaalin oppimisen kriisin ratkaiseminen vaatii merkittäviä lisätoimia ja panostusta sektorille koulutuksen laadun kohottamiseksi. Valiokunta kiinnitti asiaan huomiota jo edellisestä kehityspoliittisesta selonteosta antamassaan mietinnössä (UaVM 3/2016 vp) todeten Suomella olevan koulutussektorilla merkittävää osaamista ja pitävänsä sen hyödyntämistä kehitysyhteistyössä tärkeänä.  

Koronapandemia on palauttanut globaalin oppimisen laatuun liittyvän kriisin rinnalle kasvaneen huolen koulutukseen pääsystä ja yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien toteutumisesta. Humanitaariset kriisit lisäävät tätä huolta. Tähän liittyen valiokunta kiinnittää huomiota digitaalisiin oppimisratkaisuihin kohdistuvaan suureen tarpeeseen ja pitää tärkeänä, että Suomi osallistuu kehitysyhteistyössään koulutuksen digitalisaation ja etäopetuksen järjestämismahdollisuuksien ja sisällön kehittämisen. Myös sivistysvaliokunnan lausunnossa on tärkeitä huomioita oppimisen kriisiin liittyen muun muassa haavoittuvimmassa olevien lasten opetuksen turvaamisesta sekä opettajien aseman turvaamisesta (SiVL 25/2021 vp). Suomella on vahvaa osaamista niin opettajankoulutuksessa kuin vammaiskysymyksissä, ja näiden hyödyntämistä kannattaa entisestään vahvistaa. 

On hyvä, että selonteossa tunnistetaan perusopetuksen ja yleissivistävän toisen asteen opetuksen rinnalla ammatillisen koulutuksen merkitys. Valiokunnan asiantuntijakuulemisten mukaan useissa kehittyvissä maissa juuri ammattiin tai yrittäjyyteen johtavan koulutuksen puute on jäänyt liian vähälle huomiolle. Ammatillisella koulutuksella on työllistävä ja taloudellinen vaikutus niin yhteiskunnallisesti kuin yksilötasolla, ja Suomella on sektorilla paljon annettavaa. Myös nuorisotyöttömyyden huolestuttavan korkea taso erityisesti monissa Afrikan maissa sekä työttömiksi valmistuneiden nuorten määrä vaativat Suomelta ja koko kansainväliseltä yhteisöltä toimia kestävän kehityksen edellytysten täyttymiseksi. 

Edelleen tukemalla kehitysyhteistyötoimin korkeakoulutusta voidaan vahvistaa kumppanimaiden omaa osaamista ja omia voimavaroja oppimisen kriisin ratkaisemiseksi. Valiokunta yhtyy sivistysvaliokunnan lausuntoon tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen kansainvälisen toiminnan ja oppilaitosten välisen yhteistyön tukemisen ja edistämisen tärkeydestä tässä työssä (SiVL 25/2021 vp). 

Kestävä talous ja ihmisarvoinen työ

Kuten selonteossa todetaan, Suomen kehitysyhteistyön tavoitteena on kehittyvien maiden oman kantokyvyn vahvistaminen, ja kehitysyhteistyö tarjoaa keinoja valmiuksien kehittämiseen muun muassa talouden perustan vahvistamiseksi ja veronkannon kehittämiseksi. Selonteossa korostetaan hyvin yksityisen sektorin toimintakyvyn ja työpaikkojen lisäämisen välttämättömyyttä yhteiskuntien pitkäjänteisessä vakauttamisessa. Valiokunta korostaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten merkitystä uusien, kestävien työpaikkojen syntymisen kannalta. Ympäristövaliokunnalla on lausunnossaan tärkeitä huomioita siitä, kuinka yritystoiminnan tukea tulee suunnata myös vähiten kehittyneisiin maihin ja erityisesti näiden pk-sektorille. Olennaista on edistää teknologiahyppyä suoraan ilmaston ja luonnon kannalta kestävämpiin teknologioihin, kuten digitaalisiin ja luontopohjaisiin ratkaisuihin (YmVL 19/2021 vp.) 

Ulkoasiainvaliokunta yhtyy työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan huomioihin ihmisarvoisen työn ja toimeentulon tukemisen tärkeydestä osana Suomen kehityspolitiikkaa (TyVL 13/2021 vp). Valiokunta korostaa ILO:n roolin tärkeyttä työn edellytysten luomisessa ja sääntelyssä. On tärkeää vaikuttaa järjestön linjauksiin ja työhön ja hyödyntää linjauksia muun muassa kansainvälisissä sopimusneuvotteluissa. Myös ammatillisen järjestäytymisen tukeminen kehitysmaissa on tärkeää talouskasvun tasapuolisen jakautumisen varmistamiseksi. 

Selonteko sisältää kirjaukset kansainvälisen kaupan sääntöjen laatimisen ja noudattamisen tärkeydestä, jotta kehitysmailla on mahdollisuudet käydä ja osallistua ulkomaankauppaan. Ulkoasiainvaliokunta painottaa ensisijaisesti maailman kauppajärjestö WTO:hon perustuvan sääntelyjärjestelmän ensisijaisuutta kaupan avaamiseksi ja uusien sääntöjen luomiseksi globaalisti (UaVM 1/2021 vp). WTO:n sääntöjä kehittyvien maiden aseman parantamiseksi täytyy edelleen vahvistaa sallimalla niille vahvempi mahdollisuus suojella omaa talouttaan. Myös EU:n kauppa- ja kumppanuussopimukset ovat tärkeä työkalu kestävän kehityksen edistämiseksi ja tukemiseksi kehittyvissä maissa.  

Rauhanomaiset, demokraattiset yhteiskunnat

Selonteossa on otettu hyvin huomioon oikeusvaltioperiaatteeseen ja hyvään hallintoon nojautuvan yhteiskuntakehityksen edistämisen tärkeys. Demokraattisen poliittisen päätöksenteon edellytysten, hallinnon ja oikeuslaitoksen, julkisia palveluita rahoittavan verotuksen ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen muodostavat perustan kaikelle kehitykselle. Suomi vaikuttaa demokratian, ihmisoikeuksin, hyvän hallinnon, median ja kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten vahvistumiseen ja korruption torjuntaan kehitysohjelmin ja politiikkavaikuttamisella. Työssä onnistuminen ja kestävien muutosten aikaansaaminen edellyttävät syvällistä ymmärrystä paikallisista olosuhteista. 

Ulkoasiainvaliokunta pitää tätä kokonaisuutta tärkeänä korostaen näiden rakenteiden merkitystä kestävän kehityksen menestyksellisen edistämisen kannalta. Hallintovaliokunnan tavoin ulkoasiainvaliokunta korostaa myös siviilikriisinhallintatoiminnan merkitystä ja mahdollisuuksia rauhan ja yhteiskunnallisen vakauden edistämisessä ja tukemisessa. On tärkeää huomioida Suomen vahva panos ja osaaminen sektorilla ja sitä kautta saatava tuki kehitysyhteistyön tavoitteiden edistämiseksi. (HaVL 1/2022 vp.) Ylipäänsä kriisinhallinta on yhä enenevässä määrin isäntämaan kapasiteetin vahvistamiseen tähtäävää koulutus- ja neuvonantotyyppistä työtä ja sitä kautta oikeusvaltiorakentamista. Yhteistyö ja koordinaatio kriisinhallinnan, humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön välillä on tärkeää.  

Tärkeä osa Suomen ulkopolitiikkaa ja kehitysyhteistyötä on osallistavien rauhanprosessien ja kansallisten dialogien tukeminen. Suomella on rauhanvälityksen alalla osaamista ja erityisiä toimintamahdollisuuksia, joiden hyödyntäminen on tärkeää. Valiokunta korostaa myös YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 "Naiset, rauha ja turvallisuus" sekä 2250 "Nuoret, rauha ja turvallisuus" toimeenpanoa rauhan rakentamiseen ja konfliktien ennaltaehkäisyyn tähtäävässä työssä.  

Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus sekä luonnonvarojen kestävä hallinta ja käyttö

Selonteossa on nostettu yhdeksi viidestä Suomen päätavoitteesta ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus ja luonnonvarojen kestävä hallinta ja käyttö. Luonnon monimuotoisuuden nosto ensi kertaa yhdeksi päätavoitealueeksi on valiokunnan mielestä ajankohtaista ja olennaista. Lisäksi on hyvä, että ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden häviämisen keskinäinen riippuvuus ja suuri merkitys on ymmärretty aikaisempaa laajemmin ja niitä tarkastellaan kokonaisuutena. 

Ilmastoa, luontokatoa ja luonnonvaroja koskevan painopisteen alla valiokunta kiinnittää huomiota ympäristövaliokunnan lausunnossa esiin nostettuihin seikkoihin veden ja vesivarojen merkityksestä hyvinvoinnille, kestävälle kehitykselle ja turvallisuudelle (YmVL 19/2021 vp). Valiokunta yhtyy ympäristövaliokunnan huomioihin Suomen vesiosaamisen ja vesialan yritysten sekä vesidiplomatian tärkeydestä ja mahdollisuuksista Suomen kehityspolitiikassa. Valiokunta korostaa myös Suomen metsäosaaminen hyödyntämisen tärkeyttä kestävän metsätalouden hankkeissa kehitysmaissa. 

Ilmastonmuutokseen liittyen on tärkeää jatkaa keskustelua vahinkojen ja menetysten (loss and damages) rahoittamiseen liittyvistä kysymyksistä. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi osallistuu aktiivisesti Glasgow'n ilmastokokouksessa perustetun Glasgow Dialogin työhön kehityspolitiikan tavoitteita edistäen. Kansainvälisten ympäristöneuvotteluiden osalta on tärkeä huomioida, että niissä ilmastopolitiikka ja kehityspolitiikka yhdistyvät hyvin konkreettisella tavalla ja Suomen politiikkakoherenssin varmistamiseksi on tavoitteiden ja neuvottelukantojen määrittelyssä varmistettava valtioneuvoston tasolla saumaton yhteistyö eri toimijoiden välillä.  

Humanitaarinen apu

Selonteon tavoin valiokunta painottaa humanitaarisen avun olevan tärkeä, itsenäinen kokonaisuus Suomen kehityspolitiikassa. Humanitaarisen avun puolueettomuuden ja itsenäisyyden korostaminen sekä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden suojelu ovat tärkeitä periaatteita avun oikea-aikaisuuden ja esteettömän perillepääsyn turvaamiseksi. Erityisesti kriisitilanteissa, joissa kahdenvälinen kehitysyhteistyö vaikeutuu olennaisesti, kuten esimerkiksi Afganistanissa ja Myanmarissa, on avun perillepääsyyn liittyen tärkeää huomioida eri toimijoiden, mukaan lukien kansalaisjärjestöt, vahvuudet, jotta voidaan löytää keinot tuen perille saamiseksi. 

Valiokunta korostaa kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja rauhanrakentamisen yhteensovittamisen keskeisyyttä ja pitää myönteisenä, että tämä kolmoisneksus-lähestymistapa on huomioitu selonteossa. Lähestymistavan toimeenpanemiseksi tarvitaan seuraavaksi konkreettista ohjeistusta eri toimijoille sekä joustavia rahoitusmekanismeja, jotta nopeasti muuttuvissa ympäristöissä voidaan reagoida oikeassa aikataulussa ja eri kumppaneiden vahvuuksia hyödyntäen. Neksus-lähestymistavassa on tärkeää huomioida myös siviilikriisinhallinnan ja ylipäänsä kriisinhallinnan läheiset liittymäpinnat rauhanrakentamis- ja kehitysyhteistyölle. 

Muuttoliike

Selonteossa on käsitelty Suomen mahdollisuuksia vaikuttaa kehityspolitiikallaan muuttoliikkeeseen. Pakolaisten ja kotimaassaan pakenemaan joutuneiden määrän todetaan olevan kansainvälisten tilastojen valossa hälyttävän korkea, ja tilanteeseen vastaaminen vaatii monipuolista keinovalikoimaa. Valiokunta yhtyy selonteon huomioihin siitä, että kehitysyhteistyö on yksi tärkeä väline vaikutettaessa muuttoliikkeen perimmäisiin syihin ja lähtö- ja kauttakulkumaiden olosuhteisiin. Keskeistä on vaikuttaa lähtömaiden olosuhteisiin niin, että ihmisten ei tarvitsisi lähteä kotimaistaan. Tämä edellyttää pitkäjänteistä sitoutumista ja työtä lähtömaissa kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumiseksi. Selonteon tavoin valiokunta korostaa, että muuttoliikekysymyksissä kansainvälisen oikeuden noudattaminen ja perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen on tärkeää.  

Valiokunta on käsitellyt muuttoliikkeen ja kehitysyhteistyön välisiä yhteyksiä laajemmin EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan uudistusta koskevassa lausunnossaan (UaVL 8/2020 vp). Kehitysyhteistyön ja muuttoliikkeen välisten yhteyksien ohella valiokunta korosti, että kehitysyhteistyön kohdentaminen ja tavoitteet eivät voi olla alisteisia muuttoliikkeen hallinnalle.  

Lausunnossa valiokunta myös peräänkuulutti Eurooppaan suuntautuvien säännöllisten ja turvallisten muuttoreittien tärkeyttä osana EU:n muuttoliikepolitiikan uudistamista. On ongelmallista, että mahdollisuuksia luvalliseen globaalin pohjoisen maihin suuntautuvaan muuttoliikkeeseen on tällä hetkellä hyvin vähän. Kehityspolitiikan kannalta on olennaista ajatella pitkällä aikavälillä niitä mahdollisuuksia, joita liikkeelle lähteneillä on palata kotiseuduilleen ja sitä kautta omalla osaamisellaan tukea kestävän kehityksen edistämistä pakolaisuuden lähtöalueilla. 

Myös hallintovaliokunta on omassa lausunnossaan käsitellyt muuttoliikkeen juurisyihin vaikuttamista kehitysyhteistyön keinoin samoin kuin sen merkitystä ja mahdollisuuksia toimivan palautusjärjestelmän aikaansaamiseksi. Muuttoliikkeen myönteisiin vaikutuksiin liittyen hallintovaliokunta toteaa, että säännelty ja ennakoitava muuttoliike voi vaikuttaa lähtö- ja kohdemaiden tilanteeseen ja kehitykseen myönteisesti. Esimerkiksi osaavan työvoiman maahanmuutto voi olla osana ikääntyvien yhteiskuntien huoltosuhteen ylläpitämiseen liittyvää ratkaisua. Tämä on Suomessakin tunnistettu, ja työperäisen maahanmuuton edistämiseksi on käynnissä useita hankkeita. (HaVL 1/2022 vp). 

Kumppanuudet

Selonteossa on todettu kumppanuuksien tärkeys Suomen kehityspolitiikan tavoitteiden edistämisessä. Kotimaisista kumppaneista ulkoasiainvaliokunta korostaa suomalaisten kansalaisjärjestöjen roolia kehitysyhteistyön toimeenpanijoina. Kansalaisjärjestöjen paikallis- ja kenttätuntemus on tärkeä osa suomalaista kehityspolitiikka, ja erityisesti järjestöjen kautta apu saavuttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset ruohonjuuritasolla paikoissa, joihin muiden toimijoiden apu ei yllä. On myös huomioitava, että kansalaisjärjestöjen kautta kanavoitava apu vahvistaa usein kehittyvien maiden omia kansalaisyhteiskuntia ja tukee demokratiakehitystä näissä maissa. Selonteon kirjaukset suomalaisen kansalaisyhteiskunnan roolin vahvistamisesta entisestään sekä kansalaisjärjestöjen suhteellisen osuuden kasvun turvaaminen kehitysyhteistyörahoituksesta ovat hyviä ja tuettavia. Valiokunta pitää tärkeänä, että järjestöjen toimintaedellytykset kehitysyhteistyön tekemiseen ja globaalikasvatukseen turvataan monipuolisesti. Osallistuminen järjestöjen tekemään kehitysyhteistyöhön on myös yksi tapa ylläpitää ja laajentaa kansainvälisistä asioista kiinnostuneiden kansalaisten määrää Suomessa. 

Yksityissektorin ja yritysten rooli Suomen kehityspolitiikassa jatkuu uuden selonteon mukaisesti merkittävänä. Saadun selvityksen mukaan kestävän kehityksen mukaiset innovaatiot ja liiketoiminta ovat kasvattaneet viime vuosina jatkuvasti merkitystään myös suomalaisten yritysten agendalla. Yrityksillä on kiinnostusta tarjota ratkaisujaan hankkeisiin, joissa on osana kehitysrahoitusta. Suomalaisten yritysten läsnäolo kehitysmaiden markkinoilla sekä pääsy YK:n ja kansainvälisten rahoituslaitosten hankintoihin on kuitenkin edelleen suhteellisen vähäistä verrokkimaihin nähden. Yritysten markkinoille pääsyn tueksi tarvitaan edelleen strategista ja kokonaisvaltaista valmistelua. On myös tärkeää tuottaa lisätietoa käytettävissä olevista rahoitusinstrumenteista sekä kehitettävä niiden käyttökelpoisuutta hakemalla esimerkkejä muun muassa Tanskalta ja Alankomailta.  

On huomioitava, että yksityisen sektorin suoran kehitysyhteistyön suotuisista kehitysvaikutuksista on toistaiseksi saatavilla vähän tietoa. Yksityisen sektorin kehitysyhteistyölle on laadittava selkeät ihmisoikeusperustaiset kehitystavoitteet, joiden saavuttamista on järjestelmällisesti seurattava ja arvioitava. 

Euroopan unionin kehityspolitiikan osalta valiokunta kiinnittää huomiota unionin merkittävyyteen kehityspolitiikan toimijana ja rahoittajana. EU ja sen jäsenmaat ovat yhdessä maailman suurin kehitysavun antaja. Vuonna 2020 EU:n yhteenlaskettu julkinen kehitysapu oli noin        67 mrd. euroa, mikä on noin 50 % maailman kaikesta julkisesta kehitysyhteistyörahoituksesta. Selonteossa EU:n kehityspolitiikan käsittely ja Suomen vaikuttaminen sen sisältöön jäävät hyvin yleiselle tasolle. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi kiinnittää entisestään huomiota EU-tasolla avun antamisen koordinointiin sekä tuloksellisuuteen ja vaikuttavuuteen. Vaikuttaminen on nyt entistäkin ajankohtaisempaa ja tärkeää, kun EU:n uutta naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön rahoitusvälinettä (NDICI-instrumenttia) ja Euroopan rauhanrahastoa ryhdytään toimeenpanemaan. 

Valiokunta pitää hyvänä, että selonteko korostaa YK-järjestöjen tärkeyttä Suomen monenkeskisessä kehitysyhteistyössä. YK-yhteistyöllä on Suomessa pitkät perinteet, ja se nauttii laajaa kansansuosiota. Tämän yhteistyön vaaliminen jatkossakin on tärkeää. 

Valiokunta painottaa myös Pohjoismaiden välisen yhteistyön tärkeyttä kaikessa kehityspolitiikassa. Maiden arvot ja painopisteet kehityspolitiikassa ovat pitkälti samankaltaisia, ja yhteistyöllä voidaan vahvistaa kehitystavoitteiden edistämistä sekä toiminnan vaikuttavuutta multifoorumeilla.  

Arviointi ja seuranta

Selonteko sisältää kirjaukset Suomen kehityspolitiikan tavoitteiden edistymisestä ja tuloksien systemaattisesta mittaamisesta, seuraamisesta ja analysoinnista. Tulostietoa kerätään kaikista eri yhteistyömuodoista. Suomen valitsemilla yhteistyökumppaneilla tulee olla valmius ja kyky mitata ja arvioida toimintansa tuloksia. 

Valiokunta korostaa kehitysyhteistyön tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arvioinnin ja seurannan keskeisyyttä ja toteaa tyytyväisyydellä sektorilla otetut merkittävät edistysaskeleet edellisen selonteon käsittelyn jälkeen. Vuoden 2016 selonteosta antamassaan mietinnössä valiokunta totesi sekä ulkoministeriön omien evaluointiraporttien että ulkopuolisen arvion (Results on the Ground—An Independent Review of Finnish Aid, toukokuu 2015) osoittaneen, että seuranta ja tulosten raportointi oli ollut heikkoa. (UaVM 3/2016 vp).  

Nyt valiokunnan asiantuntijakuulemissa todettiin kehityspolitiikan tulosohjauksen ja -raportoinnin olevan OECD-tutkimusten valossa kansainvälisen tason kärkipäässä ja selonteossa on vahvat ja selkeät kirjaukset teemasta. Myös riskienhallinta ja riskien ennaltaehkäisy on asianmukaisesti huomioitu selonteossa. Objektiivisuuden varmistamiseksi valiokunta pitää tärkeänä, että ulkoministeriön oman evaluointitoiminnan rinnalla aika ajoin ulkopuolinen arvioitsija tarkastelee keskeisten kehitystavoitteiden toteutumista ja kehitysyhteistyön vaikuttavuutta. 

Valiokunta pitää tärkeänä ja hyvänä, että myös suomalaisen kansalaisjärjestökentän tekemää kehitysyhteistyötä on arvioitu riippumattomilla evaluointiselvityksillä. Tätä tulee tehdä myös jatkossa. Selvitykset ovat osoittaneet järjestöjen tehokkuuden, tuloksellisuuden ja monipuolisuuden kehitysyhteistyötoimijoina. 

Myös julkisen kehitysrahoituksen turvin tehdyssä yksityissektorin liiketoiminnassa on arviointi ja kehitysvaikutusten seuranta tärkeää. 

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä selonteon kohtaa, jonka mukaan kunkin vaalikauden lopussa eduskunnalle laaditaan tulostietoon ja sen analysointiin perustuva kehityspolitiikan tulosraportti. Samalla raportoidaan ylivaalikautisen selonteon linjausten toteutumisesta. Tulosraportti tarjoaa laajemminkin hyvän välineen ja mahdollisuuden hyödyntää evaluointeja viestintäkanavana kehityspolitiikan tuloksista eduskunnan lisäksi myös keskeisille sidosryhmille ja kansalaisille.