Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muutettuna. Muutos koskee palautuksen määrää, joksi on vahvistunut tarkentuneiden kulutustietojen perusteella 8,46 senttiä litralta. 

Satovahinkokorvaus

Esityksessä on kysymys kertaluonteisesta satovahinkokorvauksesta, josta pääministeri Sipilän hallitus päätti viime vuoden kolmannen lisätalousarvion yhteydessä. Tuen perusteena ovat syksyn poikkeuksellisen vaikeat korjuuolosuhteet ja niistä aiheutuneet lisääntyneet kone- ja viljankuivauskustannukset.  

Syksyisten satovahinkojen määräksi on arvioitu kaikkiaan 100—150 milj. euroa ja siitä kevyen polttoöljyn lisäkulutuksen osuudeksi noin 42 milj. euroa. Viljelijöille korvattaisiin tästä summasta esityksen perusteella 25 milj. euroa, mikä merkitsee keskimäärin 690 euron palautusta yrittäjää kohden. Korvaus maksettaisiin tavallisen vuotuisen palautuksen yhteydessä ensi syyskuussa. 

Valiokunta puoltaa esitystä ja katsoo, että sille on asialliset ja painavat perusteet. Palautuksen määrä on kuitenkin syytä oikaista hallituksen esittämästä 7,70 sentistä 8,46 senttiin litralta käytetyn kevyen polttoöljyn määrän nyt tarkennuttua. 

Valiokunta pitää lisäksi esitettyä korvaustapaa perusteltuna. Se on valikoitunut maa- ja metsätalousministeriön, valtiovarainministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön yhteistyössä ja osoittautunut käytännössä parhaaksi vaihtoehdoksi. Verojärjestelmä on siis tässä vain keino hoitaa maksatus mahdollisimman nopeasti ja yksinkertaisesti ilman eri hakumenettelyä. Valiokunta pitää valintaa kokonaisedun kannalta joustavana ja kustannustehokkaana. 

Asian valiokuntakäsittelyssä on sivuttu myös kysymyksiä palautuksen maksatusaikataulusta sekä satovahinkojärjestelmän kehittämistarpeista. Valiokunta käsittelee näitä kysymyksiä seuraavassa lyhyesti. 

Palautuksen maksatusaikataulu

Palauksen maksatus verojärjestelmän kautta on siis edellä todetuin tavoin joustava ja yksinkertainen keino. Palautusmalli on esitelty myös EU:n komissiolle, joka on pitänyt sitä näin toteutettuna voimassa olevan tukiohjelman väliaikaisena muutoksena eikä uutena tukena. Oikeusvarmuuden kannalta pysyttäytyminen säännönmukaisen palautuksen aikataulussa on siis varmin toteutustapa.  

Palautusaikataulu on sidottu toisaalta myös Verohallinnon ylläpitämään käsittelykonseptiin. Kysymys on kaikkiaan noin 40 000 hakemuksesta, joista noin puolet on yhä manuaalisesti laadittuja. Hakemukset on palautettu Verohallinnolle veroilmoituksen yhteydessä pääosin helmikuun lopussa. Kun otetaan huomioon järjestelmätestauksen sekä hakemusten valvonta- ja selvittelytyön vaatima aika, käsittelyä on hankala nopeuttaa käytännössä. Menettely on myös komission valvonnassa, ja tuen maksatuksesta on tehtävä ryhmäpoikkeusasetuksen edellyttämä ilmoitus komissiolle 20 päivän määräajassa. Esitettyä nopeampi aikataulu ei näytä näistä syistä mahdolliselta. 

Järjestelmän kehittämistarpeista

Asian käsittelyn yhteydessä on ilmennyt, ettei valtiolla ole enää tehokkaita välineitä maatalouden satovahinkojen korvaamiseksi. Aiemmin käytössä ollut satovahinkojärjestelmä päättyi vuonna 2015, eikä vapaaehtoiseen vakuutukseen perustuva malli ole osoittautunut toimivaksi. Päätös käyttää verojärjestelmää korvausten maksamiseen osoittautui siten käytännössä ainoaksi toimivaksi keinoksi.  

Valinta merkitsi toisaalta sitä, että korvaustapa  jouduttiin  istuttamaan  voimassa olevaan energiaveron palautusjärjestelmään. Korvauksen perusteeksi valittiin kevyt polttoöljy, jota käytetään eniten moottoreissa (noin 70 %) ja sen jälkeen viljankuivauksessa (noin 20 %). Käyttö lämmityksessä on sitä vastoin vakiintuneesti melko vähäistä, kuuden prosentin luokkaa. Kevyen polttoöljyn kulutusmäärä vastaa näin parhaiten juuri niitä kuluja, joiden määrä on kasvanut vaikean sato- ja korjuukauden vuoksi.  

Vaikka korvausperuste on luotettavin käytettävissä oleva, sen yhteys viljelijäkohtaisiin menetyksiin on epäsuora. Se jättää sen vuoksi katveeseen ne viljelijät, jotka käyttävät kuivaukseen esimerkiksi haketta. Vastaavasti lisätukea voi ohjautua myös viljelijälle, jolle ei ole aiheutunut tosiasiallisesti vahinkoa. Näitä epätarkkuuksia on kuitenkin vaikea välttää. Tuki kohdistuu lisäksi edellä mainittujen käyttölukujen valossa kohtuullisen tarkasti, vaikka hakekuivureiden osuus on nykyisin noin viidennes.  

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin myös se mahdollinen signaalivaikutus, joka kevyeen polttoöljyyn sidotulla korvausmallilla voi olla. Vaikka viljelijät ovat tehneet investointipäätöksensä tietämättä lisäpalautuksesta, menettely voi herättää odotuksia tulevaisuuden suhteen. Tämä olisi vastoin kansallisen energia- ja ilmastostrategian tavoitteita vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä ja puolittaa tuontiöljyn energiakäyttö kotimaan tarpeisiin 2020-luvulla. 

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että korvaus on kertaluonteinen, kuten on tarkoitus. Jotta näin käy, satovahinkojen korvaamiseen on luotava tavalla tai toisella hyväksyttävä ja toimiva malli. Valiokunta on viitannut tähän mm. viimeisessä budjettimietinnössään VaVM 22/2017 vp. Samaa on esittänyt myös maa- ja metsätalousvaliokunta antamassaan budjettilausunnossa MmVL 22/2017 vp. Tämä toisi varmuutta myös uusiutuvan energian investoinneille ja lisäisi ylipäänsä nuorten luottamusta alaan kasvavien ilmastoriskien olosuhteissakin.