Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana muutoin, mutta ehdottaa eräitä täsmennyksiä lakiehdotuksen 2.—4. voimaantulosäännöksiin. 

Esityksessä ehdotetaan jatkettavaksi koneiden, kaluston ja muun niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden korotettuja poistoja siten, että korotettuja poistoja sovellettaisiin verovuosien 2020—2023 lisäksi myös verovuosien 2024 ja 2025 verotuksessa. Lisäksi peitelty osinko ehdotetaan säädettäväksi kokonaan veronalaiseksi tuloksi. 

Korotetut poistot

Korotettuja poistoja koskevan esityksen tavoitteena on tukea yritysten investointeja. Laki koneiden, kaluston ja muun niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden korotetuista poistoista verovuosina 2020—2023 on ollut voimassa vuoden 2020 alusta lukien, ja sen nojalla elinkeinotoimintaa tai maataloutta harjoittavalla verovelvollisella on oikeus vähentää uuden koneen, kaluston tai muun niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenosta poistona enintään 50 prosenttia verovuosina 2020—2023 tavanomaisen 25 prosentin menojäännöspoiston sijaan. Nyt mahdollisuutta korotettuihin poistoihin jatkettaisiin verovuosille 2024 ja 2025. 

Vuosina 2020—2023 voimassa olevasta kaksinkertaisesta poisto-oikeudesta on esitystä laadittaessa ollut käytössä verotustietoa vain osittain. Esityksessä on kuitenkin arvioitu käytettävien tietojen pohjalta ja tietyin oletuksin, että kaksinkertaisen poisto-oikeuden jatkon verotuottoa alentava vaikutus olisi vuoden 2024 tasossa noin 290 miljoonaa euroa ja verovuonna 2025 230 miljoonaa euroa. Koska kyseessä on verotettavan tulon jaksottamista koskeva muutos, muuntuisivat vuosien 2024 ja 2025 verotuottojen menetykset verotuottojen lisäyksiksi vuodesta 2026 alkaen. Pitkällä aikavälillä määräaikaiset korotetut poistot lykkäävät verotusta ja muutoksen fiskaalinen vaikutus muodostuu lykkääntymisen aiheuttamasta korkovaikutuksesta.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa korotettujen poistojen jatkamista myös vuosille 2024 ja 2025 on sekä kannatettu että kritisoitu. Hallituksen esityksessä esitettyjen seikkojen korotettujen poistojen vaikutuksista ei nähty erityisen vahvasti puoltavan korotettujen poistojen käyttöajan jatkamista ja korostettiin korotettujen poistojen suuruutta ja vaikutusta verotuottoihin vuosina 2024 ja 2025. Puoltavana seikkana nähtiin se, että korotettujen poistojen aiheuttama verotulon menetys on väliaikainen. Kuulemisissa kiinnitettiin huomiota kuitenkin myös siihen, voiko kuuden vuoden mittainen määräaikainen järjestelmä olla aidosti väliaikainen vai onko riski siitä, että se muodostuu helposti pysyväisluonteiseksi.  

Kuulemisissa tuotiin myös esille se, että taloudellista kulumista nopeammat poistot suosivat niitä yrityksiä ja toimialoja, joilla on runsaasti irtainta käyttöomaisuutta, ja että nykyisellä yhteisöverokannalla poistojen vaikutus investointipäätöksiin ei ylipäätään olisi kovin suuri. Matala yhteisöveroaste ja matala korkotaso pienentävät korotettujen poistojen kautta syntyvää investointikannustetta. Korkojen viimeaikainen nousu lisää investointikannustetta. Esille nostettiin myös listaamattomien yhtiöiden jakaman osingon verokohtelu, jossa riippuvuus yhtiön nettovarallisuudesta pienentää investointikannustetta. Kokonaisuudessaan korotettujen poistojen arvioitiin kuitenkin kasvattavan investointeja Suomessa. Korotettujen poistojen jatkaminen nähtiin myös osana kokonaisuutta, joka tähtää Suomen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan elvyttämiseen.  

Hallituksen esityksestä ilmenevin ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää korotettujen poistojen voimassaolon jatkamista kahdella vuodella perusteltuna. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että sääntelyn vaikuttavuutta seurataan ja arvioidaan myös sen suhdetta muihin toimiin, joilla pyritään vaikuttamaan T&K-rahoitukseen. 

Kuulemisissa on esitetty, että korotettuja poistoja koskeva rajaus uuteen omaisuuteen poistettaisiin ja että korotetut poistot tulisi laajentaa koskemaan myös käytettyinä hankittuja koneita, kalustoa tai muuta niihin verrattava irtainta käyttöomaisuutta. Esityksessä ehdotetaan jatkettavaksi korotettuja poistoja koskevaa lakia kahdella vuodella. Muutoin lakiin ei tehdä muutoksia. Alkuperäistä lakia (1572/2019) säädettäessä valtiovarainvaliokunta on mietinnössään VaVM 17/2019 vp puoltanut rajausta siitä, että korotetut poistot kohdistuvat uusiin koneisiin ja laitteisiin. Valitun rajauksen on nähty ehkäisevän tehokkaalla tavalla sitä, ettei laajennus johda ei-toivottuihin verosuunnittelutoimiin, joissa yritysten välillä voitaisiin ostaa, myydä ja vaihtaa hyödykkeitä vain, jotta hyödykkeistä voitaisiin tehdä korotetut poistot.  

Peitelty osinko

Esityksessä ehdotetaan, että peitelty osinko olisi jatkossa kaikissa tapauksissa kokonaan veronalaista tuloa. Voimassa olevan tuloverolain 33 d §:n 1 momentin mukaan peitellystä osingosta 75 prosenttia on ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa. Peitelty osinko on kuitenkin kokonaan veronalaista ansiotuloa, jos peitelty osinko on saatu tuloverolain 33 c §:n 3 momentissa tarkoitetulta ulkomaiselta yhteisöltä. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a §:n 7 momentin mukaan peitellystä osingosta on 75 prosenttia veronalaista tuloa. 

Peiteltyä osinkoa koskeva sääntely on sisältynyt Suomen verolainsäädäntöön pitkään, ja se, millä tavalla peiteltyä osinkoa on verotettu saajan verotuksessa, on vaihdellut eri aikoina riippuen muun muassa kulloinkin sovellettavasta osinkoverojärjestelmästä. Alun perin peiteltyä osinkoa koskevien säännösten tarkoituksena oli turvata osakeyhtiön jaettuun voittoon kohdistuneen kahdenkertaisen verotuksen toteutuminen. Siirryttäessä osinkoverotuksessa yhtiöveron hyvitysjärjestelmään vuonna 1990 luovuttiin osinkojen kahdenkertaisesta verotuksesta ja siirryttiin osinkojen yhdenkertaiseen verotukseen. Yhtiöveron hyvitysjärjestelmässä ennen vuotta 1999 peitelty osinko ei kuitenkaan oikeuttanut yhtiöveron hyvitykseen, mikä johti peitellyn osingon kahdenkertaiseen verotukseen. Sääntelyä muutettiin vuoden 1999 alusta siten, että myös peitelty osinko oikeutti yhtiöveron hyvitykseen, jolloin peiteltyyn osinkoon kohdistui yhdenkertainen verotus. Tuolloin sääntelyä muutettaessa arvioitiin, että peitellyn osingon seuraamukset ovat kahdenkertaisesta verotuksesta johtuen poikkeuksellisen ankarat ja voidaan nähdä sanktion luonteisena (HE 26/1998 vp).  

Yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luovuttiin vuoden 2004 lopussa ja siirryttiin nykyiseen osakeyhtiön jakaman osingon osittaiseen kahdenkertaiseen verotukseen. Osinkotulon verotus on kahdenkertaista yhtiön maksaessa veroa tuloksestaan ja osakkaan maksaessa veroa tästä tuloksesta jaetusta osinkotulosta. Kahdenkertaista verotusta on lievennetty esimerkiksi säätämällä luonnollisten henkilöiden osalta yrittäjähuojennetusta osingosta. Osinkoverotuksen taso vaihtelee riippuen osingonjakajayhtiöstä ja osingonsaajasta. 

Hallituksen esityksessä eduskunnalle yritys- ja pääomaverouudistukseksi (HE 92/2004 vp), joka johti yhtiöverohyvitysjärjestelmästä luopumiseen, ehdotettiin, että peitelty osinko olisi säädetty 100-prosenttisesti veronalaiseksi ansiotuloksi. Tuolloin hallituksen esityksessä arvioitiin, että peitellyn osingon ei tule missään tapauksessa johtaa avointa osinkoa lievempään verotukseen, ja todettiin muun muassa, että peitelty osinko olisi verrattavissa mihin tahansa rahanarvoiseen etuuteen, jonka osakas yhtiöltä saa, ja rahanarvoisena etuutena saadut tulot ovat lähtökohtaisesti saajalleen täysimääräisesti veronalaista tuloa. Valtiovarainvaliokunta totesi hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössään VaVM 12/2004 vp muun muassa, että kysymys on välttämättömästä uuden mallin löytämisestä peitellyn osingon verotukselle yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopumisen vuoksi ja että tarkoitus ei siten ole laajentaa tai kiristää soveltamiskäytäntöä. Lisäksi valiokunta totesi, että peitellyssä osingonjaossa ei ole kysymys yhtiön verotetun voiton jakamisesta, vaan osakkaan saamasta muusta tulosta. Valiokunta viittasi myös siihen, että peitellyn osingon käsite on otettu käyttöön nimenomaisesti sen vuoksi, ettei kahdenkertaista osinkoverotusta kierrettäisi muilla toimilla, minkä vuoksi valiokunta ei pitänyt perusteltuna, että peiteltyä osinkoa verotettaisiin samoin kuin avointa osinkoa. Koska peitellyn osingonjaon seuraamukset ovat kuitenkin usein kokonaisuudessaan varsin ankarat, valiokunta ehdotti, että peitellystä osingosta olisi veronalaista vain 70 prosenttia. Tämä säilyttäisi tilanteen käytännössä ennallaan aiempaan verrattuna.  

Kun yhteisöveroprosenttia alennettiin vuoden 2014 alusta, korotettiin samalla avoimen osingon veronalaisuusprosenttia 70:stä 75:een. Peitellyn osingon veronalaisuusprosenttia muutettiin samaan aikaan avointa osinkoa vastaavasti. Jotta peitellyn osingon verotus ei muodostuisi avointa osinkoa edullisemmaksi, säädettiin peitelty osinko tuolloin kokonaan veronalaiseksi ansiotuloksi tietyissä tilanteissa, joissa ulkomaiselta yhteisöltä saatu avoinkin osinko on kokonaan veroalaista ansiotuloa. 

Hallituksen esityksen mukaan valtaosa peitellystä osingosta havaitaan verotarkastuksissa, ja Verohallinnolta saatujen julkaisemattomien tilastojen perusteella vuosina 2016—2020 verotarkastuksissa havaittu peitelty osinko oli keskimäärin noin 26 miljoonaa euroa vuodessa. Verotusta toimitettaessa ilmenevä peitelty osinko on ollut näinä vuosia keskimäärin 3 miljoonaa euroa vuodessa.  

Asiantuntijakuulemisissa peitellyn osingon veronalaisuuden nostamista 100 prosenttiin on pidetty liian ankarana muun muassa siitä syystä, että kyse ei ole aina verovelvollisen moitittavasta menettelystä, vaan peitellyn osingon syynä voi olla myös tahaton hinnoitteluvirhe, ja että käytännön soveltamistilanteissa on huomattavasti tulkinnanvaraisuutta. Lisäksi peitellyn osingon taloudellisia seuraamuksia pidetään jo nykyisellään kireinä ottaen huomioon, että seuraamuksena ovat lähes poikkeuksetta myös veronkorotukset ja viivästysseuraamukset. Kuulemisissa nousi esille myös esityksen suhde Euroopan ihmisoikeussopimuksen kaksoisrangaistavuuden kieltoon. Yhtäältä eräät kuultavat toivat esille ehdotuksen mahdollisen ristiriidan kaksoisrangaistavuuskiellon kanssa ja toisaalta eräät kuultavat pitivät myös selvänä, että tällaista ristiriitaa ei ole, koska kyse ei ole sanktioluonteisesta seuraamuksesta, vaikka peitellystä osingosta johtuisi avointa osinkoa ankarammat seuraamukset. Varsinainen hallinnollinen sanktio aiheutuu peiteltyyn osinkoon yleensä liittyvästä veronkorotuksesta. Lisäksi tuotiin esille se, että asia tulee ratkaista veropoliittisena tarkoituksenmukaisuuskysymyksenä. 

Hallituksen esityksessä esitetty ja saatu selvitys huomioon ottaen valiokunta pitää perusteltuna, että peitelty osinko katsotaan hallitusohjelman mukaisesti kokonaan veronalaiseksi tuloksi. Peitelty osinko on yleensä seurausta laittomasta varojen jaosta osakkaalle. Tähän nähden valiokunta ei pidä perusteltuna sitä, että peiteltyä osinkoa verotettaisiin samoin kuin avointa osinkoa. Vaikka avoimen ja peitellyn osingon verokohtelun tasolla on voimassa olevassa laissa yhteys — avoimen osingon osakkeen matemaattiselle arvolle laskettavan 8 %:n vuotuisen tuoton ylittävän veronalaisuusprosentti 75 vastaa nykyisen peitellyn osingon veronalaisuusprosenttia — on niiden verokohtelussa nykyäänkin jo eroa. Erityisesti listaamattomasta yhtiöstä jaetun avoimen osingon veroasteet voivat vaihdella merkittävästi, eikä peitellyn osingon verokohtelu seuraa joka kohdin avoimen osingon verokohtelua. Peitellyn osingon veronalainen osuus on luonnolliselle henkilölle aina ansiotulona verotettavaa tuloa, kun avoin osinko voi olla myös pääomatuloa. Lisäksi listaamattomasta yhtiöstä jaetusta niin sanotusta yrittäjähuojennetusta osingosta 25 % on veronalaista pääomatuloa, kun taas peitelty osinko on 75 % veronalaista ansiotuloa. Tietyissä kansainvälisissä tilanteissa sekä avoin että peitelty osinko on nykyäänkin säädetty 100-prosenttisesti veronalaiseksi. Ottaen myös huomioon sääntelyn ennalta ehkäisevän vaikutuksen valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että peitelty osinko katsotaan kokonaan veronalaiseksi tuloksi. Valiokunnan käsityksen mukaan tulon veronalaisuudesta säätämistä ei voida pitää hallinnollisena sanktiona. 

Elinkeinon- tai maataloudenharjoittajan saama peitelty osinko

Elinkeinon- tai maataloudenharjoittaja voi saada elinkeinotoiminnan tai maatalouden tulolähteeseen kuuluvien osakkeiden omistusten perusteella peiteltyä osinkoa. Peiteltyyn osinkoon sovelletaan TVL 33 d §:ssä ja EVL 6 a §:ssä säädettyjä periaatteita. Nykyisen verotuskäytännön mukaan peitellystä osingosta 75 prosenttia on tällöin ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa, eikä sitä jaeta muun yritystulon jakamisen yhteydessä ansio- ja pääomatuloksi. Tätä verotuskäytäntöä siitä, että peiteltyä osinkoa ei jaeta ansio- ja pääomatuloksi, ei ole tarkoitus muuttaa. 

Lisäksi

Lakiehdotuksien 2—4 voimaantulosäännöksiä täsmennetään siten, että lakeja sovellettaisiin ensimmäisen kerran verovuodelta 2023 toimitettavassa verotuksessa.