Kannatamme esityksen hyväksymistä valiokunnan esittämien perustelujen mukaisesti. Samalla haluamme nostaa esiin sen, että rahastojen verotuksen yleisiä periaatteita koskevan uudistuksen yhteydessä on aiheellista tarkastella sijoitusrahastojen verotusta laajemmin. Nyt käsillä oleva asia on tärkeä periaatteellinen uudistus, jossa sijoitusrahastojen verokohtelua täsmennetään ensi kertaa verolainsäädäntöön. Esimerkiksi ulkomaisten sijoitusrahastojen verokohtelusta ei ole säädetty aiemmin tuloverolaissa tai lähdeverolaissa lainkaan. 

Tässä yhteydessä olisi erityisen tärkeää tarkastella ulkomaisten sijoitusrahastojen verokohtelun vaikutuksia Suomen veropohjaan. Ulkomaisten sijoitusrahastojen verokohtelun vaikutuksen veropohjaan nosti esiin myös valtiovarainministeriön eri sijoitusmuotojen verokohtelua tarkastellut työryhmä loppuraportissaan viime vuonna (Valtiovarainministeriön julkaisu 14/2018). Kuten hallituksen esityksessä todetaan: "työryhmä katsoi, että osinkotulon lähdeveropohja on kokonaisuudessaan kaventunut merkittävästi viime vuosina ja Suomen verotusoikeus myös Suomesta saatuihin kiinteistötuloihin on kaventunut". Mahdolliset veromenetykset ovat valtavia, sillä ulkomaisten rahastojen Suomesta saamat osinko- ja kiinteistötulot lasketaan vuositasolla miljardeissa eurossa. Ulkomaisten verosta vapautettujen sijoitusrahastojen ja muiden institutionaalisten sijoittajien omistusosuus Helsingin pörssistä on lähes puolet. Niiden verovapaasti Suomesta saamiksi osingoiksi voidaan arvioida tänä vuonna 6 miljardia euroa, kun suomalaisten pörssiyhtiöiden maksamien osinkojen ennustetaan nousevan 13 miljardiin euroon. 

Uudistuksen yhteydessä tiivistetään veropohjaa, kun esimerkiksi eräiden pienen piirin ulkomaisten sijoitusrahastojen Suomesta saamat tulot päätyvät Suomen verotuksen piiriin. Tämä on hyvä asia, mutta kyse on suhteellisen pienestä muutoksesta, eikä se koske esimerkiksi edellä mainittuja miljardien eurojen osinko- ja kiinteistötuottoja. Säädettäessä ensi kertaa laissa ulkomaisten sijoitusrahastojen verokohtelusta, olisi ollut aiheellista tarkastella niiden verokohtelua laajemmin. Nyt hallituksen esityksessä veronmaksajien kannalta olennainen kysymys on sivuutettu lähinnä toteamalla, että ulkomaisten sijoitusrahastojen verotuksen uudistaminen olisi nyt esitettyä selvästi laajempi uudistus. Hallituksen ja eduskunnan on edistettävä myös laajempia muutoksia, kun siihen on edellytykset. 

Valtiovarainministeriön eri sijoitusmuotojen verokohtelua tarkastelleen työryhmän loppuraportin liitteestä 3 käy ilmi, että useimmissa maissa sijoitusrahastojen tuottoja verotetaan vuosittain eikä ainoastaan nostettaessa, kuten Suomessa. Eri maissa on käytössä eri malleja, ja joissain verotuksen kohde on itse rahasto, kun taas toisissa verotetaan tuoton todellista edunsaajaa. Yhteistä näille malleille on kuitenkin se, että ne tiivistävät veropohjaa ja myös ulkomaiset rahastosijoittajat voivat joutua maksamaan saamistaan sijoitustuotoista veroa maahan, jossa voitot ovat kertyneet. Samalla mallit rajoittavat sijoitusrahastojen hyödyntämistä verojen välttelyssä. 

Suomen veropohja vuotaa, sillä ulkomaiset sijoitusrahastot tai niihin sijoittavat eivät maksa veroa tänne esimerkiksi Suomesta kertyvistä kiinteistö-, osinko- ja korkotuloista. Hallitus ei ole nyt esittämässä tähän muutosta, vaikka asiantuntijatyöryhmä nosti ongelman esiin viime vuonna. Kotimaisten sijoitusrahastojen kohdalla Suomen nykyistä veromallia voidaan pitää perusteltuna, sillä rahastotuottoa verotetaan usein myöhemmin rahastosijoittajan tulona, kun varoja nostetaan sijoitusrahastosta tai rahasto-osuus myydään. Ulkomaisten sijoittajien nostaessa varoja ulkomaisesta sijoitusrahastosta Suomi ei kuitenkaan voi verottaa myöhempiä nostoja. Näin Suomesta kertyviä tuottoja ei veroteta täällä lainkaan. Sama koskee tilanteita, joissa suomalainen sijoittaja muuttaa ulkomaille ennen nostoa tai lahjoittaa rahasto-osuudet perillisilleen. Tätä voidaan pitää ongelmallisena Suomen veropohjan kannalta myös siksi, että kansainväliset OECD:ssa ja YK:ssa sovittujen mallien mukaiset verosopimukset antavat yleensä osinko- ja kiinteistötuottojen verotusoikeuden maalle, josta tulot kertyvät. Suomi luopuu siis miljardien eurojen sijoitustuottojen verotusoikeudesta vapaaehtoisesti muiden hyväksi. Lisäksi ulkomaiset sijoitusrahastot saavat kilpailuetua verrattuna suomalaisiin sijoittajiin sijoittaessaan suomalaisiin kiinteistöihin. Hallituksen esityksestäkin käy ilmi, että esimerkiksi saksalaiset kiinteistösijoitusrahastot ovat sijoittaneet aktiivisesti Suomeen maksamatta tänne tuotoistaan veroa. Ulkomaisten kiinteistösijoittajien suosiminen verotuksessa on osaltaan johtanut niiden sijoitusten kasvuun ja siihen, että asuntojen hinnat kasvukeskuksissa ovat nousseet korkeiksi pienituloisten näkökulmasta. 

Edellä mainitussa raportissa on esitetty useita eri maissa käytössä olevia vaihtoehtoja veropohjan tiivistämiseen rahastojen verotusta uudistamalla. Toimivana voidaan pitää esimerkiksi Saksassa käytössä olevaa mallia, jossa ulkomaiset sijoitusrahastot maksavat yleensä osinko- ja kiinteistötuotoistaan 15 prosentin veroa. Vero koskee myös kotimaisia rahastoja, sillä EU:n perustamissopimuksen pääomien vapaan liikkuvuuden periaate ei salli ulkomaisten rahastojen syrjintää. Kotimaisia sijoittajien kasvavaa verorasitusta on voitu kompensoida alentamalla tarvittaessa verotusta, kun tuottoja nostetaan rahastosta. 

Edellä esitetyn perusteella katsomme, että hallituksen tulisi valmistella esitys, jolla tiivistetään veropohjaa ottamalla käyttöön ulkomaisten rahastojen Suomesta saamille osingoille ja kiinteistötuloille kohtuullinen lähdevero. 

Veropohjan tiivistämiseksi lähdevero olisi perusteltua ulottaa rahastojen ohella myös muihin osinkoveroista vapautettuihin yhteisöihin. Tällöin vero voisi vaikuttaa tieteen, taiteen, urheilun sekä sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitukseen, jos se on erityisen riippuvainen osinkotuloista. Näissä tilanteissa haitallisia vaikutuksia olisi mahdollista kompensoida esimerkiksi avustuksilla. 

Edeltävän lisäksi tulisi varmistaa, että Suomi perii lähdeveroa koroista ja muista Suomessa vähennyskelpoisista pääomatuloista, kun ne maksetaan maahan, jossa tulonsaajaa verotetaan vain kevyesti eikä Suomella ole kyseisen maan kanssa verosopimusta.