Julkisen talouden suunnitelma
Julkisen talouden suunnitelmaa koskeva asetus (120/2014) tuli kokonaisuudessaan voimaan 1.1.2015, ja eduskunta käsittelee siten nyt ensimmäistä kertaa julkisen talouden suunnitelmaa tässä muodossa. Uusi menettely merkitsee aiempaa kokonaisvaltaisempaa ja pitkäjänteisempää otetta julkisen talouden ohjaukseen, sillä suunnitelmaan sisältyy paitsi valtiontaloutta myös kuntataloutta, lakisääteisiä työeläkelaitoksia ja muita sosiaaliturvarahastoja koskevat osat.
Suunnitelmaan sisältyvät hallituksen linjaukset ovat pohjana myöhemmälle lainsäädännön ja budjetin valmistelulle. Lisäksi julkisen talouden suunnitelma toimii samalla Suomen vakausohjelmana sekä vastaa EU:n vaatimukseen keskipitkän aikavälin budjettisuunnitelmasta.
Talouden tilanne
Suomen talous on poikkeuksellisen vaikeassa tilanteessa. Julkinen talous on ollut vuodesta 2009 lähtien selvästi alijäämäinen, ja alijäämä ylitti viime vuonna jo 3 prosentin viitearvon. Julkisen talouden alasektoreista vain työeläkelaitokset on ylijäämäinen. Samalla bruttokansantuote supistui jo kolmatta vuotta peräkkäin niin, että sen arvioidaan olevan tämän vuoden lopussa yli viisi prosenttia pienempi kuin ennen kansainvälisen finanssikriisin alkua vuonna 2008. Tilannetta varjostaa lisäksi se, että Suomen talouskasvun arvioidaan pysyvän hitaana myös keskipitkällä aikavälillä ja kasvun ennustetaan olevan vain reilun prosentin luokkaa vuosina 2018 ja 2019. Myös keskipitkän aikavälin tavoite rakenteelliselle rahoitusasemalle on alijäämäinen (-0,5 prosenttia BKT:sta).
Heikko talouskasvu on lisännyt työttömyyttä, ja etenkin pitkäaikais- ja rakennetyöttömien määrä on kasvanut nopeasti; nuorisotyöttömyys sekä akateemisten työttömien määrä ovat niin ikään lisääntyneet voimakkaasti. Samalla väestön ikääntyminen kasvattaa julkisia menoja, mikä heijastuu myös talouden kasvupotentiaaliin. Kestävyysvajeeksi on arvioitu kaikkiaan noin 10 mrd. euroa, mikä vastaa noin 5 prosenttia BKT:stä.
Kansainvälinen talous sisältää sekin uhkakuvia. Esimerkkeinä voidaan mainita Kiinan talouden heikentynyt talouskasvu sekä geopoliittiset jännitteet Venäjällä ja Lähi-idässä. Myös pakolaisten voimakas kasvu heijastuu niin Suomen kuin monien muidenkin maiden talouksiin.
Valiokunta kiinnittää toisaalta huomiota siihen, että Suomen taloudesta on saatu viime aikoina myös myönteisiä signaaleja. Esim. telakkateollisuuden tilauskanta on kasvanut ja teollisuuden tilaukset ovat muutoinkin lisääntyneet. Myös pörssiyhtiöiden kannattavuus on parantunut, ja yhteisöveron tuottoarviot kertovat yleisimminkin yritysten hyvästä tulostasosta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on myös todettu, että Suomen teollisuudessa ja kansantaloudessa on enemmän kasvupotentiaalia kuin selonteossa arvioidaan. Myönteiset muutokset ovat kuitenkin vähäisiä ongelmien laajuuteen nähden, minkä lisäksi luottamuksen puute talouteen on omiaan vähentämään taloudellista toimeliaisuutta.
Hallituksen finanssipoliittinen linja
Pääministeri Juha Sipilän hallituksen tavoitteena on nostaa Suomen talous kestävän kasvun ja kohenevan työllisyyden uralle sekä turvata julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoitus. Hallitusohjelman mukaan julkisen talouden tasapainottaminen aloitetaan välittömästi. Velkaantuminen suhteessa bruttokansantuotteeseen on tarkoitus taittaa vaalikauden loppuun mennessä, eikä lisävelkaa oteta enää vuoden 2021 jälkeen. Lisäksi hallitus on sitoutunut tekemään kestävyysvajeen kattamiseen tarvittavia säästöjä ja rakenteellisia uudistuksia koskevat päätökset hallituskauden aikana.
Hallitus sopeuttaa julkista taloutta välittömästi menoja karsimalla ja maksutuloja korottamalla, minkä lisäksi määrärahoja kohdennetaan uudelleen. Tavoitteena on vahvistaa julkista taloutta nettomääräisesti n. 4 mrd. eurolla vuoden 2019 tasossa. Kestävyysvajeen arvioidaan alenevan näillä toimilla noin 3,5 prosenttiin.
Samalla hallitus käynnistää muutosohjelman hallituskauden strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Näihin ns. kärkihankkeisiin osoitetaan 1 mrd. euron rahoitus seuraavan kolmen vuoden aikana, minkä lisäksi liikenneväylien kunnossapitoon osoitetaan 600 milj. euroa, joka jaksotetaan niin ikään kolmelle vuodelle.
Pidempään, yli vaalikauden ulottuvilla toimilla tavoitellaan noin 4 mrd. euron säästövaikutuksia. Säästöjä pyritään saamaan erityisesti karsimalla kuntien tehtäviä (1 mrd. euroa) sekä uudistamalla sosiaali- ja terveyspalvelut (3 mrd. euroa). Näitä säästövaikutuksia ei ole otettu kuitenkaan vielä huomioon julkisen talouden suunnitelmassa eikä sen pohjana olevassa valtiovarainministeriön kokonaistaloudellisessa ennusteessa.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuettu hallituksen finanssipoliittisia linjauksia ja pidetty niitä lähtökohtaisesti oikeansuuntaisina. Niitä on toisaalta myös arvosteltu, koska säästö- ja leikkauspäätösten on katsottu entisestään heikentävän talouden kasvun mahdollisuuksia ja vahvistavan negatiivista kierrettä.
Valiokunta katsoo, että hallituksen toimenpiteet muodostavat kuitenkin harkitun kokonaisuuden talouden tasapainottamiseksi. Julkisessa taloudessa on pitkän aikavälin kestävyysvaje, jonka osuus bruttokansantuotteesta kasvaa ilman selkeitä uudistuksia ja menoleikkauksia. Julkisen talouden tasapainottamiseksi on perusteltua tehdä sen vuoksi lyhyellä aikavälillä menojen leikkauksia ja keskipitkällä aikavälillä sellaisia rakenteellisia uudistuksia, jotka kohottavat julkisen sektorin tuottavuutta ja hidastavat menojen kasvua. Valiokunta pitää myös perusteltuna, että talouden sopeuttamistoimet toteutetaan etupainotteisesti, koska näköpiirissä ei ole merkittävää talouden kasvua.
Valiokunta painottaa erityisesti sitä, että Suomen huoltosuhde heikkenee poikkeuksellisen voimakkaasti väestön ikääntymisen johdosta ja kasvattaa julkiseen talouteen kohdistuvia paineita. Julkisen talouden tasapainottaminen on sen vuoksi tärkeää, vaikka Suomen julkisen talouden velkasuhde onkin vielä selvästi EU:n keskiarvon alapuolella. Lisäksi mahdollisuudet elvyttävään finanssipolitiikkaan ovat varsin rajalliset EU-säädöksistä johtuen. EU:n perussopimuksen mukaan julkisen talouden alijäämä suhteessa BKT:seen ei saisi ylittää 3 prosentin viitearvoa eikä julkisen talouden velka 60 prosentin rajaa. Lisäksi ns. FIPO-lainLaki talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta sekä julkisen talouden monivuotisia kehyksiä koskevista vaatimuksista (869/2012). mukaan julkisen talouden rakenteellinen alijäämä saa olla enintään -0,5 prosenttia BKT:stä.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on arvioitu, että 4 mrd. euron sopeutusohjelma riittäisi juuri ja juuri pysäyttämään julkisen velan BKT-osuuden kasvun vaalikauden lopulla, mutta velkasuhteen ennustetaan kuitenkin nousevan lähes 67 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2019 mennessä. Mikäli hallituksen ensi vuodelle päättämät sopeutustoimet toteutuvat täysimääräisinä, julkisen talouden alijäämän arvioidaan kuitenkin vähenevän ja jäävän ensi vuonna alle 3 prosentin.
Valiokunta pitää talouden kasvun turvaamiseksi ensiarvoisen tärkeänä kohdentaa leikkaukset ja säästötoimet niin, että ne eivät heikennä liiaksi talouden kasvua ja taloudellista toimeliaisuutta, vaan osaltaan tukevat ja edistävät sitä ja luovat aiempaa vahvempaa luottamusta talouden toipumiseen. On odotettavaa, että julkisen talouden leikkaukset hidastavat talouden kasvua lyhyellä aikavälillä. Olennaista on kuitenkin niiden vaikutus koko julkiseen talouteen pidemmällä aikavälillä. Tuloksellisuuden takaamiseksi on tärkeää, että hallitus seuraa päätösten vaikutuksia ja on tarvittaessa valmis arvioimaan säästöpäätöksiä ja määrärahakohdennuksia uudelleen.
Valiokunta toteaa, että keskipitkän aikavälin alijäämätavoitteet ovat vain välitavoite, mutta varsinainen tavoite on turvata julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä. Julkisen talouden suunnitelma osoittaa, että jo päätetyt toimet eivät vielä poista riskiä Suomen ylivelkaantumisesta. Kestävyysvajeen korjaamiseksi tarvitaan siten edelleen pitkällä aikavälillä julkisen talouden menoja hillitseviä toimia. Tärkeintä on kuitenkin edetä rakenteellisissa uudistuksissa, jotka voivat tuottaa pysyviä kustannussäästöjä.
Valiokunta katsoo lisäksi, että talouspolitiikan hahmottamiseksi olisi hyödyllistä arvioida myös vaihtoehtoisia kehityskulkuja ja niiden vaikutusta julkiseen talouteen. Se toisi lisäarvoa myös talouspoliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Valiokunta pitää muutoinkin tärkeänä, että taloudesta ja talouspolitiikan linjasta ja tavoitteista käydään julkista ja avointa keskustelua nykyistä enemmän. Tähän antaa aiempaa paremman mahdollisuuden hallituksesta riippumattoman talouspolitiikan arviointineuvoston perustaminen ja sen toiminnan käynnistyminen vuonna 2014 sekä eduskunnan yhteydessä toimiva taloudellisia laskelmia laativa yksikkö, jonka toiminta alkoi viime vaalikaudella.
Valiokunta kiinnittää vielä huomiota siihen, että maahanmuutto aiheuttaa monille EU-maille yllättäviä ja varsin suuria ja pitkäkestoisia kustannuksia, joihin ei ole voitu ennalta varautua keskipitkän aikavälin suunnitelmissa. Valiokunta pitää siksi perusteltuna, että hallitus selvittää EU-tasolla, voitaisiinko maahanmuutosta aiheutuneet kustannukset ottaa huomioon maakohtaisissa alijäämätarkasteluissa voimassa olevien talouspolitiikan sääntöjen perusteella.
Verolinjaukset.
Valiokunta tukee hallituksen veropoliittista linjausta, jonka tarkoituksena on vahvistaa kasvua, yrittäjyyttä ja työllisyyttä. Lisäksi on perusteltua, että kokonaisveroastetta ei nosteta, koska verotuksen kiristäminen heikentäisi entisestään Suomen talouden kasvunäkymiä. Suomen kokonaisveroaste on jo muutoinkin EU-maiden korkeimpia. Valiokunta tukee niin ikään verotuksen painopisteen siirtoa työn ja yrittämisen verotuksesta erityisesti haittaveroihin.
Kilpailukyvyn parantaminen.
Selonteossa viitataan kilpailukyvyn parantamista koskeviin toimiin, joita koskeva valtioneuvoston tiedonanto (VNT 2/2015 vp) annettiin eduskunnalle 28.9.2015. Tiedonantoon sisältyviä toimia ei kuitenkaan ole otettu huomioon julkisen talouden suunnitelmassa, ja niitä koskevat neuvottelut ovat muutoinkin vielä kesken. Valiokunta ei siksi ota tässä yhteydessä kantaa tiedonantoon sisältyviin toimenpiteisiin. Valiokunta korostaa kuitenkin niiden toimien tärkeyttä, joilla parannetaan yritysten pärjäämistä kansainvälisessä kilpailussa, sillä huono vientimenestys on heikon talouskehityksen keskeinen taustatekijä.
Rahoitusasematavoitteet ja niiden toteutuminen
Julkisen talouden suunnitelmassa asetetaan rahoitusaseman markkinahintaista bruttokansantuoteosuutta koskeva tavoite koko julkiselle taloudelle sekä — nyt ensimmäistä kertaa — erikseen kullekin julkisen talouden osa-alueelle. Hallitus on päättänyt, että valtion ja kuntatalouden alijäämä saa olla korkeintaan 0,5 prosenttia suhteessa BKT:seen, työeläkerahastojen ylijäämän pitää olla noin 1 prosentti suhteessa BKT:seen ja muiden sosiaaliturvarahastojen rahoitusaseman pitää olla tasapainossa. Hallitus arvioi, että näin saavutetaan keskipitkän aikavälin tavoite (MTO) tai sitä vahvempi rahoitusasema.
Valiokunta pitää hyvänä, että julkisen talouden suunnitelmaan sisältyvät rahastoja ja erityisesti kuntataloutta koskevat tavoitteet. Kuntasektoria koskeva alijäämätavoite ja kuntatalouden menorajoite ohjaavat nimenomaan valtion toimia kuntien suhteen, joten linjaukset lisäävät kuntien oman taloudenpidon ennakoitavuutta ja helpottavat kuntatalouden tasapainottamista.
Tavoitteiden johdonmukaisuus.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota tavoitteisiin liittyviin epäjohdonmukaisuuksiin, mm. siihen, että alasektoreille asetetut tavoitteet (-½ + -½ + 1 = 0) johtavat yhteenlaskettuna koko julkista sektoria koskevaan tasapainotavoitteeseen, kun taas koko julkisen sektorin keskipitkän aikavälin rakenteellista alijäämää koskeva tavoite on -0,5 prosenttia BKT:stä.
Kokonaisuuden hahmottamista vaikeuttaa osaltaan myös se, että suunnitelma ei näytä johtavan rahoitusasematavoitteiden toteutumiseen. Suunnitelmanmukaisten rahoitusasematavoitteiden (s. 7) todetaan johtavan keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseen tai sitä vahvempaan rakenteelliseen rahoitusasemaan, mutta toisaalta selonteossa todetaan (s. 12), että valtiovarainministeriön ennusteen perusteella paikallishallinto ja valtiontalous eivät ole saavuttamassa tavoitteitaan. Esimerkiksi valtiontalouden nimellisen rahoitusaseman tavoite on edellä mainittu -0,5 prosenttia, mutta valtionhallinnon arvioidaan olevan -1,7 prosenttia alijäämäinen vuonna 2019 (s. 11).
On kuitenkin otettava huomioon, että kaikki hallitusohjelmaan sisältyvät toimet eivät ole vielä siinä määrin täsmentyneet, että ne voitaisiin ottaa huomioon julkisen talouden tilaa kuvaavissa laskelmissa ja ennusteessa. Selonteossa todetaan, että valtiovarainministeriön arvion mukaan tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että hallitusohjelman sisältämät toimet täsmentyvät ja että ne toteutuvat täysimääräisesti. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää myös sitä, että kunnat toteuttavat omia kuntataloutta vahvistavia toimia. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että kansalliset tavoitteet voivat olla ns. FIPO-lain mukaan tiukempia kuin EU:n asettama vähimmäistaso (asetettu MTO-tavoite).
Valiokunta pitää tavoitteisiin liittyvää epäjohdonmukaisuutta tässä vaiheessa ymmärrettävänä, mutta korostaa, että finanssipoliittisten tavoitteiden tulisi olla mahdollisimman selkeitä ja yksiselitteisiä, jolloin myös niiden seurausten hahmottaminen sekä niiden toteutumisen seuranta on helpompaa. Tavoitteiden mahdollisimman kattava yhteismitallisuus on tärkeää myös siitä syystä, että suunnitelmaan sisältyy paljon erilaisia numeerisia finanssipoliittisia tavoitteita. Lisäksi osa suunnitelmaan sisältyvistä luvuista ja tavoitteista on euromääräisiä, osa kuvaa rakenteellista, suhdanteista riippumatonta tilannetta kun taas osa luvuista on suhdannekorjaamattomia, mikä osaltaan vaikeuttaa kokonaiskuvan muodostumista.
Valtiontalouden sopeutuksen kohdentumisesta ja vaikutuksista
Hallitusohjelmaan sisältyy erittäin mittavia säästötoimia sekä joitakin menolisäyksiä, jotka ovat luonteeltaan pysyviä. Suurimmat menosäästöt kohdistuvat indeksikorotuksiin (-1,1 mrd. euroa), kehitysyhteistyöhön (-200 milj. euroa), sairausvakuutuskorvauksiin (-110 milj. euroa), opetukseen (-230 milj. euroa), elinkeinoelämän tukiin (-220 milj. euroa) sekä hallinto- ja ICT-menoihin (-180 milj. euroa). Keskeiset lisäpanostukset kohdistuvat puolestaan omais-, perhe- ja kotihoidon kehittämiseen (+130 milj. euroa), sisäiseen turvallisuuteen (+ 50 milj. euroa) ja puolustusvoimiin (+ 130 milj. euroa).
Säästöpäätökset vaikuttavat tuntuvasti kaikilla hallinnonaloilla ja näkyvät laajalti niin virastojen ja eri toimijoiden toiminnassa kuin myös yksittäisten kansalaisten elämässä. Niiden vaikutuksia eri hallinnonaloille on käsitelty yksityiskohtaisemmin mietinnön liitteenä olevissa valiokuntien lausunnoissa. Valtiovarainvaliokunta viittaa niihin ja nostaa tässä yhteydessä esille vain eräitä koulutukseen ja tutkimukseen sekä säästöjen kokonaisvaikutuksiin liittyviä kysymyksiä.
Koulutus ja tutkimus
Valiokunta pitää perusteltuna, että koulutuksen ja tutkimuksen rakenteita uudistetaan ja päällekkäisyyksiä karsitaan. Koulutukseen ja tutkimukseen tehtävät leikkaukset ovat kuitenkin niin merkittäviä, että ne uhkaavat valiokunnan mielestä heikentää koulutuksen ja tutkimuksen tasoa ja laadukkuutta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan säästötoimien ja maksamatta jätettävien indeksikorotusten vaikutus pelkästään opetus- ja kulttuuritoimen rahoitukseen on vuoteen 2019 mennessä noin 980 milj. euroa. Lisäksi mm. Tekesin avustusvaltuudet vähenevät jo ensi vuonna 130 milj. euroa.
Valiokunta korostaa osaamisen merkitystä ja toteaa, että Suomen hyvinvoinnin ja menestyksen kasvu on riippuvainen sivistyksestä, ammattitaidosta ja koulutuksesta. Koulutus on ennen kaikkea investointi tulevaisuuteen. Kireässä taloustilanteessakin tulee huolehtia siitä, etteivät muutokset murenna pitkällä aikavälillä koulutuksen laatua tai syrjäytä osaa nuorista.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että tulevaisuudessa ideoiden ja innovaatioiden merkityksen ennustetaan korostuvan entisestään, kun taas perinteisen työn merkityksen arvioidaan vähenevän mm. robotiikka- ja automaatioteollisuuden lisääntyessä. Myös se korostaa kattavan ja laadukkaan koulutusjärjestelmän tärkeyttä. Valiokunnan käsityksen mukaan Suomen viime vuosien vientiongelmat aiheutuvat suurelta osin kiinnostavien ja laadukkaiden vientituotteiden puutteesta. Maamme kilpailukyky on perustunut pitkälti osaamiseen ja tuotannon korkeaan lisäarvoon. Näin tulee olla myös jatkossa.
Säästöjen kokonaisvaikutukset
Menoleikkaukset koskettavat laajalti julkisia toimintoja, mutta kohdistuvat eri väestöryhmiin hyvin eri tavoin. Esimerkiksi erilaisten sosiaalietuuksien leikkausten ja muiden julkisen talouden sopeutustoimien yhteisvaikutukset voivat olla huomattavan suuret etenkin heikoimmassa asemassa oleviin kotitalouksiin. Valiokunta muistuttaa lisäksi, että 1990-luvun laman yhteydessä tehdyillä säästöpäätöksillä oli erittäin pitkäkestoiset kielteiset vaikutukset, joista on sittemmin aiheutunut niin inhimillistä kärsimystä kuin myös suuria kustannuksia koko julkiselle taloudelle.
Valiokunta pitää näistä syistä tärkeänä, että päätösten vaikutusten arviointia kehitetään esimerkiksi valtiovarainministeriön raportissa (VM:n julkaisuja 18/2015) ehdotetuin tavoin. Raportissa ehdotettiin mm. julkisen talouden suunnitelmaan liitettävää yhteenvetoa, johon sisältyisi lapsiperheisiin ja yksinasuviin vanhuksiin merkittävästi vaikuttavat muutokset. Myös vaikutusten jälkikäteiseen arviointiin ehdotettiin parannuksia.
Valiokunta pitää lisäksi tärkeänä, että talousarvioesityksen ja julkisen talouden suunnitelman tietosisältöä kehitetään mm. siten, että resurssien käytöstä ja vaikuttavuudesta on enemmän koottua tietoa. Kun julkisen talouden resurssit vähenevät, nousee määrärahojen käytön ja kohdentamisen priorisointi aiempaa tärkeämpään asemaan päätöksenteossa.
Valiokunta korostaa, että talouspoliittisten päätösten onnistumisen edellytyksenä on, että päätösten valmistelu on huolellista ja monipuoliseen asiantuntemukseen nojaavaa. Niukkenevien resurssien käytössä on yhä tärkeämpää hakea vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta ja hyödyntää vaikutusarviointeja päätösten valmistelussa ja seurannassa nykyistä enemmän ja kattavammin.
Kärkihankkeet
Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strategisen ohjelman avulla hallitus vie eteenpäin välttämättömiä uudistuksia viidellä painopistealueella. Hallituksen strategisia valintoja ovat terveys ja hyvinvointi, työllisyys, kilpailukyky ja kasvu, koulutus ja osaaminen, biotalous ja puhtaat teknologiat sekä toimintatapojen muuttaminen esimerkiksi edistämällä digitaalisuutta ja purkamalla turhaa sääntelyä ja byrokratiaa. Näihin ns. kärkihankkeisiin osoitetaan seuraavien 3 vuoden aikana 1 mrd. euron rahoitus, minkä lisäksi liikenneväylien kunnon parantamiseen osoitetaan 600 milj. euroa. Kärkihankkeet rahoitetaan pääosin osinkotuloilla, valtion osakeomistusten myynnillä sekä Pisara-radan rahoituksen purkamisella.
Valiokunta toteaa, että kärkihankkeet voivat olla toimiva keino edistää talouden uudistumista ilman suuria pysyviä menojen lisäyksiä. On kuitenkin tärkeää, että ne tuovat aitoa uutta lisäarvoa mm. uudistamalla rakenteita ja kehittämällä korkean arvonlisän toimintoja. Kun resursseja leikataan, on nimittäin suuri vaara, että lisärahoitus käytetään jo olemassa olevan toiminnan subventointiin tavalla, joka ei tuo pysyvää tuottavuuden ja tehokkuuden lisäystä. Valiokunta pitää siksi erittäin tärkeänä, että kärkihankkeiden sisältöihin kiinnitetään erityistä huomiota ja että toimenpiteiden vaikuttavuutta seurataan tiiviisti.
Valiokunta pitää hyvänä, että digitalisaatio sisältyy kärkihankkeisiin, mutta katsoo, että se tulisi nostaa vielä kaavailtua painokkaammin talouden ja hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisen keskiöön. Suomella on poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet menestyä digitalisaation edelläkävijänä korkean ICT-osaamisen ansiosta. Mitä tulee biotaloutta koskevaan kärkihankkeeseen, valiokunta pitää tärkeänä, että hanke tähtää kotimaan markkinoiden rinnalla myös globaaleille markkinoille, jotta uusille innovaatioille löytyy myös kansainvälistä kysyntää.
Maahanmuutto
Maailman kriisialueiden pitkittyneiden konfliktien vaikutukset näkyvät kasvavina pakolaisvirtoina Euroopassa, ja myös Suomessa turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut voimakkaasti loppukesän ja syksyn 2015 aikana. Tänä vuonna Suomeen arvioidaan saapuvan noin 30 000—35 000 turvapaikanhakijaa.
Julkisen talouden suunnitelmassa ei ole voitu ottaa huomioon nopeasti muuttunutta tilannetta. Kaiken kaikkiaan tulevien menojen arviointi on hyvin vaikeaa, koska kokemuksia vastaavan mittakaavan maahanmuutosta näin erilaisista kulttuuritaustoista ei ole käytettävissä. Keskeistä on, kuinka suureksi maahanmuutto lopulta muodostuu ja huomioitava on myös, että perheenyhdistämiset lisäävät vielä myöhemmin maahanmuuttajien määrää. Valiokunta pitää siten erittäin tarpeellisena, että hallitusohjelman mukaisesti tällä vaalikaudella laaditaan riippumaton selvitys maahanmuuton kustannuksista ja vaikutuksista yhteiskunnassamme. Tämä mahdollistaa tosiasioihin pohjautuvan keskustelun ja paremman kotouttamispolitiikan sekä päätöksenteon.
Valiokunta painottaa kuitenkin tässä yhteydessä, että kustannusten kasvun hillitsemiseksi sekä myös inhimillisestä näkökulmasta turvapaikkapäätöksenteon tulee olla sujuvaa ja laadukasta. Valiokunta pitää myönteisenä, että Maahanmuuttovirasto ja poliisi ovat jo yhteistyössä tehostaneet hakemusten seulontaa turvapaikkaprosessin alkuvaiheessa. Myös hakemusten käsittelijöiden määrää on lisätty ja käsittelyä nopeutettu. Perusteettomiin hakemuksiin pyritään tekemään nopeasti kielteiset päätökset, ja poliisi panostaa palauttamisen tehokkuuteen, jotta käsittelyajat eivät houkuttele jättämään turhia hakemuksia. Lisäksi muutoksenhaun kestoa hallintotuomioistuimissa ollaan nopeuttamassa.
Muodostuvien kustannusten kannalta vastaanottovaihetta suuremmaksi haasteeksi nousee se, miten kykenemme kotouttamaan ja ennen kaikkea työllistämään oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat. Uusia tehokkaita kotouttamis- ja työllistämistoimenpiteitä tulee etsiä nopeasti ja ennakkoluulottomasti. Erityisen tärkeää on yhteistyö yritysten, työmarkkinajärjestöjen ja muiden elinkeinoelämän organisaatioiden ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Valiokunta nostaa esiin myös suunnitelmalliset kokeiluhankkeet, joiden avulla voidaan parantaa kotouttamistoimenpiteiden vaikuttavuutta. Lisäksi on syytä huomioida muuttokoulutuksen ja erityisesti kielikoulutuksen merkitys. Tehokkainta olisi koulutuksen aloittaminen jo vastaanottokeskuksessa, vaikka kaikki turvapaikanhakijat eivät Suomeen lopulta jäisikään. Oleellista on myös ohjata oleskeluluvan saaneet henkilöt sellaisille paikkakunnille, joilla on nopea pääsy kotouttamiskoulutukseen, mahdollisuus löytää osaamista vastaavaa työtä sekä saada asunto.
Valiokunta toteaa, että valtion ja kuntien yhteistyön kehittäminen kuntapaikkojen riittävyyden osalta on välttämätöntä, jotta muutto kuntiin on hallittua ja kotouttaminen suunniteltua. Asunnottomuuden ja muiden ongelmien lisääntyminen on mahdollista, jos useat oleskeluluvan saaneet henkilöt tulevat ilman kuntapaikkaa omatoimisesti kireiden asuntomarkkinoiden paikkakunnille. Pysyvä asuttaminen lisää todennäköisesti kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen kysyntää, joten niiden tuotannon vauhdittaminen kasvukeskuksissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla on entistäkin tärkeämpää. Asumisen sujumisen varmistamiseksi on myös vahvistettava monikielistä asumisneuvontaa ja ehkäistävä aktiivisesti segregaatiokehitystä.
Valiokunta toteaa, että maahanmuuton todelliset kustannukset ja vaikutukset selviävät vasta vuosikymmenten kuluttua. Lisäkustannuksia aiheutuu lähes kaikkiin pääluokkiin, erityisesti sisäministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonaloille. Tehokkaan kotouttamispolitiikan on kuitenkin todettu laskevan tulonsiirtoja ja lisäävän maahanmuuttajien tulotasoa sekä lasten koulutusta (VATT Analyysi 1-2014). Koko yhteiskunnan etu on, että kotouttamiskoulutus ja työelämään siirtyminen pystytään toteuttamaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.
Valtion talouden vastuut ja riskit
Valiokunta pitää hyvänä, että julkisen talouden suunnitelmassa on käsitelty myös valtion taloudellisia vastuita ja riskejä. Tämä antaa hyvän kokonaiskuvan tilanteesta ja tapahtuneesta muutoksesta. Valiokunta viittaa tarkastusvaliokunnan lausuntoon (TrVL 2/2015 vp), jonka mukaan Suomen takaukset ovat kansainvälisesti tarkasteltuna korkealla tasolla. Onkin perusteltua kehittää edelleen riskiraportointia ja arviointimenetelmiä valtion taloudellisista vastuista ja riskeistä.
Kuntatalous
Kuntataloutta koskevan tasapainotavoitteen mukaan kuntatalous saisi olla vuonna 2019 korkeintaan 0,5 prosenttia alijäämäinen suhteessa kokonaistuotantoon. Tavoitteen saavuttamiseksi hallitus asettaa kuntatalouden sitovan euromääräisen menorajoitteen, jolla rajoitetaan valtion toimenpiteistä aiheutuvaa painetta kuntien toimintamenoihin. Hallitus on päättänyt, että sen toimenpiteiden nettovaikutus on vuonna 2019 vähintään 540 milj. euroa kuntatalouden toimintamenoja alentava verrattuna keväällä 2015 päätettyyn ns. tekniseen julkisen talouden suunnitelmaan.
Lisäksi tarkoituksena on vähentää kuntien kustannuksia 1 mrd. eurolla karsimalla lakisääteisiä tehtäviä ja velvoitteita. Kunnille ei myöskään anneta uusia kuntataloutta pysyvästi heikentäviä lakisääteisiä tehtäviä tai velvoitteita tai niiden laajennuksia ilman, että kuntatalouden rahoitusasemaa vastaavasti vahvistetaan. Voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti uusiin tai laajeneviin tehtäviin ja velvoitteisiin osoitetaan 100-prosenttinen valtionosuus. Menorajoitteen asettamisen ohella hallitus vahvistaa kuntataloutta antamalla kunnille mahdollisuuden maksutulojen lisäämiseen.
Valiokunta pitää näitä linjauksia perusteltuina, mutta toteaa, että valtion toimenpiteiden rinnalla myös kunnilla on suuri vastuu kuntatalouden tasapainottamisesta. Kunnilla on laaja itsehallinto, eikä valtio voi pelkästään omilla toimillaan varmistaa kuntatalouden tasapainottamista eikä hillitä kuntatalouden velkaantumista. Kuntien tulee toteuttaa niin rakenteellisia uudistuksia kuin myös parantaa tuottavuutta ja huolehtia investointien taloudellisesta toteuttamisesta.
Kuntatalous pysyy joka tapauksessa kireänä lähivuosina, ja myös kuntien ja kuntayhtymien lainakannan arvioidaan kasvavan nopeasti. Kuntatalouden kannalta on tärkeää, että hallitusohjelmassa kaavaillut kuntataloutta vahvistavat toimet täsmentyvät ja toteutuvat. Myös rakenteellisilla uudistuksilla, erityisesti sote-uudistuksen onnistumisella, on keskeinen vaikutus kuntatalouden tulevaisuuteen.