Valiokunnan mietintö

Hallituksen talouspolitiikan iso virhe on, ettei siinä panosteta työllisyyden edistämiseen tässä ja nyt. Työllisyys ja uudet työpaikat ovat kasvun ja kilpailukyvyn edellytys, ja nämä toimet hallitus laiminlyö. Hallitus ei tarjoa mitään välittömiä keinoja työllisyyden pikaiseksi parantamiseksi. Sen sijaan hallitus uskoo, että vastaus tähän on vuonna 2017 voimaantulevat palkkoja leikkaavat pakkolait. Näin ollen hallitus pakastaa Suomen kasvun ja kilpailukyvyn koko ensi vuodelle. 

Suomen talous käy edelleen läpi hyvin synkkiä aikoja. Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi luo edelleen synkän varjonsa taloutemme ylle. Seurauksena ovat yhä kasvava työttömyys, ostovoiman heikentyminen sekä heikko viennin ja tuotannon kasvu ja tämän johdosta julkisen talouden velan kasvaminen. Samaan aikaan suurten ikäluokkien alkava eläköityminen luo merkittäviä paineita niin eläkejärjestelmälle kuin terveydenhuollollekin. 

Hallitus kantaa perustellusti huolta julkisen velkaantumisen tasosta ja velkaantumisen taittamisesta, mutta sen esittämät lääkkeet ja tavoitteet eivät kohtaa. Lyhyen aikavälin leikkauspolitiikka tuo tullessaan isoja pitkän aikavälin kustannuksia, mutta myös heikentää työllisyyden kohentumisen edellytyksiä. Yksioikoinen keskittyminen vain velkaantumisen vähentämiseen johtaa helposti myötäsykliseen finanssipolitiikkaan, jolla voi olla tilannetta pahentavia vaikutuksia. 

Hallituksen leikkaukset ja palkanalennukset heikentävät tulokehitystä lähivuosina. Työehtosopi-musten minimisuojan purku lisää paineita palkkojen alentumiseen. Yhdessä nämä luovat epävar-muutta kotimarkkinoille ja leikkaavat kotimaista ostovoimaa sekä kysyntää. Tällaisen kehityksen eräänä vaarana on deflaatiokierteen syntyminen. 

Hallitus esittää vastauksena vaikeaan tilanteeseen julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2016—2019 merkittäviä sopeutustoimia, jotka tulisi toteuttaa etupainotteisesti alijäämien pienentämiseksi ja julkisen velan vähentämiseksi sekä osana kestävyysvajeen hoitamista. Tämän lisäksi Euroopan unionin asettamat rajoitukset julkisen talouden hoidolle kaventavat myös talouspoliittista liikkumavaraa. Hallituksen linjauksena kokonaisveroasetta ei tulla nostamaan, ja hallitus esittää 4 miljardin euron nettomääräisiä sopeutustoimia vuoden 2019 tasossa. Puolet sopeutuksesta kohdistuu suoraan kotitalouksien ostovoimaan etuusleikkausten ja asiakasmaksujen muodossa. Tämä tulee heikentämään entisestään kotimaista kysyntää, mikä sopii huonosti tähän suhdannetilanteeseen. 

Verotuksen osalta hallitus on linjannut, ettei kokonaisveroastetta tulla nostamaan. Vaikeassa taloustilanteessa päätöksestä seuraa yhä lisää painetta säästötoimenpiteisiin, jotka osaltaan supistavat kotimaista kysyntää ja työllisyyttä entisestään. Edellytämme, että hallitus arvioi uudelleen veropolitiikan oikeudenmukaisuuden niin, että taakanjako ja veronmaksukyky otetaan paremmin huomioon. Samassa yhteydessä on myös toteutettava eläkkeensaajien yhtäläinen verokohtelu palkansaajien kanssa. Hallituksen tulee ryhtyä välittömästi valmistelemaan verouudistuksia, jotka pitävät veropohjan laajana ja vähentävät veronkiertoa sekä haitallista verosuunnittelua. 

Valitettavasti nykyisellä politiikalla hallituksen toimet kääntyvät sen tavoitteita vastaan. Asiantuntijakuulemisessa on tullut esille, että suunnitellut leikkaukset ja säästötoimenpiteet niin tulonsiirtoihin kuin julkisiin palveluihinkin aiheuttavat merkittäviä negatiivisia vaikutuksia työllisyydelle ja talouskasvulle niiden iskiessä kotimaiseen kysyntään ja kotitalouksien ostovoimaan. Etuuksien leikkaukset sekä indeksin heikennykset merkitsevät, että kotitalouksilla on yhä vähemmän rahaa käytettäväksi kulutukseen, mikä merkitsee nopeasti lisää kadonneita työpaikkoja niin kotimaisesta tuotannosta kuin palveluistakin. 

Hallitus ei myöskään ole selvittänyt riittävällä kattavuudella suunniteltujen säästötoimenpiteiden sosiaalisia vaikutuksia eikä niiden tosiasiallista kohdentumista. Nykyisellä politiikalla heikom-piosaiset, perusturvan varassa elävät, sairaat ja pienituloiset joutuvat kohtuuttomaan asemaan. Lapsiperheet ja eläkeläiset kantavat raskaan taakan sopeutustoimista, sillä esimerkiksi heille keskittyy merkittävä osa toimien vaikutuksista. Muun muassa palvelumaksujen roimat korotukset ja heikennykset indeksikorotuksiin, lääkekorvauksiin, asumistukeen heikentävät heidän asemaansa merkittävästi. Pidemmällä aikavälillä tämä tulee kasvattamaan tuloeroja ja johtamaan lisääntyneisiin sosioekonomisiin eroihin. Hallituksen tulee korjata linjaansa ja tasapainottaa julkista taloutta sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla sekä lisäämällä tuloja että vähentämällä menoja. Edellytämme, että hallitus peruuttaa epäoikeudenmukaisimmat ja jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin kohdistuvat kohtuuttomat tulonsiirtojen leikkaukset ja maksujen korotukset. 

Hallitus kaavailee myös merkittäviä sopeutustoimia niin koulutukseen kuin varhaiskasvatuk-seenkin sekä myös korkeakoulujen rahoitukseen. Valiokuntakuulemisessa on käynyt ilmi, että nämä toimet heiluttavat vaarallisesti yhtä taloutemme perinteistä tukijalkaa eli korkeaa koulutusta ja osaamista sekä tätä kautta tulevaa elinkeinoelämämme sopeutumistaitoa ja uudistuskykyä. Kaikille avoin ja maksuton koulutus on pystynyt takaamaan suomalaisen teollisuuden erittäin korkean jalostusasteen ja tuotekehityksen, jolla on pystytty rakentamaan merkittävä määrä työpaikkoja sekä luomaan kansainvälisesti erittäin kilpailukykyisiä viestituotteita. Nyt kaavailluilla säästöillä hallitus asettaa vaaraan paitsi lastemme hyvän koulutustason säilymisen myös tulevaisuuden innovaatiot. Suomen menestys on perustunut juuri hyvään ja laadukkaaseen koulutukseen ja korkeaan osaamiseen, mikä edellyttää jatkossakin riittävää panostusta koulutukseen sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen. 

Hallitus aikoo julkisen talouden suunnitelmansa mukaan vähentää rajusti elinkeino- ja innovaa-tiopolitiikan määrärahoja kehyskauden aikana. Näillä leikkaustoimilla hallitus heikentää talouskasvun todellisia mahdollisuuksia. Valiokuntakuulemisessa on käynyt ilmi, että suomalainen innovaatiotoiminta ja korkea osaaminen ovat vaarassa murentua näillä toimin. Uusien tuotteiden vieminen markkinoille tulee hidastumaan tai jopa estymään. Samoin pienille ja keskisuurille yrityksille tärkeät pilottihankkeet saattavat vaarantua. Valitut sopeutumistoimet tulevat vaikeuttamaan entisestään uusien työpaikkojen syntymistä. 

Sopeutustoimien ei pidä kohdistua Suomen elinvoimaisuutta, kasvua ja kilpailukykyä edistäviin toimiin. Hallituksen tulee peruuttaa Suomen tulevaisuudelle tuhoisat koulutukseen sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen liittyvät leikkaukset. 

Valiokuntakuulemisessa kävi ilmi, että hallituksen tulee uudistaa julkisen talouden suunnitelman rakennetta niin, että se käsittelee työllisyyttä ja kasvua koskevia investointeja erillään kulutusme-noista. Lisäksi hallituksen tulee avoimesti tuoda talouspoliittinen linjansa asiantuntijoiden arvioitavaksi, esimerkiksi talouspolitiikan arviointineuvostoon. 

Vaikka työttömyys on historiallisen korkealla, hallitus suunnittelee työllisyysmäärärahojen merkittäviä leikkauksia, vaikka monet talousasiantuntijat ovat tuominneetkin tämän linjan vastuuttomana. Tämä on jo nyt merkinnyt useiden työllistävien hankkeiden kariutumista kun esimerkiksi palkka- tai yritystukia ei ole voitu maksaa. Samaan aikaan kun työttömyys on kohonnut, on myös pitkäaikaistyöttömien määrä ollut voimakkaassa kasvussa. Tällöin yhä useamman pitkäaikaistyöttömän kohdalla on vaara pudota kokonaan pois työmarkkinoiden piiristä, mikä voi edelleen johtaa syrjäytymiseen ja sosiaalisiin ongelmiin. Hallitus on myös ajamassa alas viime hallituskaudelle rakennettua nuorisotakuujärjestelmää, jolla on vaikeasta suhdannetilanteesta huolimatta pystytty saavuttamaan hyviä tuloksia esimerkiksi nuorten pitkäaikaistyöttömyyden torjunnassa. Edellytämme, että työllisyysasteen nostamisen edellyttämät määrärahat sisällytetään seuraavaan julkisen talouden suunnitelmaan. 

Työllisyyteen ja työllisyyttä tukeviin toimiin ja investointeihin kohdennettuja panostuksia on lisättävä ja niitä tulee suunnitelmassa tarkastella erillään kulutusmenoista. Aktiiviset panostukset työllisyyteen eivät voi olla alisteisia putkinäköiselle säästöpolitiikalle, vaan niiden tuomat hyödyt on ymmärrettävä jakaa pidemmälle aikavälille. Hallituksen tulee ryhtyä välittömästi valmistelemaan aktiivisen työvoimapolitiikan uudistusta, jossa kunnat saavat aikaisempaa suuremman vastuun työllisyyden hoidosta ja kunnille turvataan myös tähän tarvittavat voimavarat. Edellytämme, että hallitus käynnistää välittömästi kolmikantaisen valmistelun passiivisen työttömyysturvan uudistamisesta aktiivisuutta ja työllisyyttä tukevaksi ns. Rinteen mallin mukaiseksi. 

Hallituksen finanssipolitiikka on mitoitettu liian kireäksi. Asiantuntija-arvioiden mukaan elvyttävän politiikan täsmätoimet eivät vaarantaisi julkisen talouden tasapainottamista keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, vaan saattaisivat olla tarpeen kasvun ja ostovoiman tukemiseksi. 

Kasvukeskuksissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla on huutava pula kohtuuhintaisista asunnoista. Asuntorakentamisen merkittävä lisäys hallituksen toimin edistäisi työllisyyttä, kasvua, työvoiman liikkuvuutta ja kohtuuhintaisen asumisen mahdollisuuksia kasvukeskuksissa. Nämä toimet puuttuvat julkisen talouden suunnitelmasta. Samoin on käymässä infrastruktuurihankkeille. Vanhat hankkeet viedään loppuun, mutta uusiin hankkeisiin ei varattu rahoitusta. Nyt pitäisi panostaa uusiin infrahankkeisiin, joiden avulla voidaan nopeasti luoda uusia työpaikkoja. Edellytämme, että hallitus ryhtyy välittömästi valmistelemaan asunto- ja infrastruktuuripolitiikan merkittävää tehostamista kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämiseksi ja merkittävien liikennehankkeiden käynnistämiseksi erityisesti kasvukeskuksissa. 

Liian tiukan sopeutuslinjan sijaan tulisi keskittyä pitkän aikavälin rakenteellisiin uudistuksiin, joilla on mahdollista turvata sekä julkisen sektorin rahoitusasema että myös julkisten palveluiden tasa-arvoisempi toteutuminen. Samalla rakennetoimien kohdentumista ja aikataulua tulee tarkastella uudelleen niin työllisyyden kuin sosiaalisen oikeudenmukaisuudenkin näkökulmasta. Kotimaisen kysynnän turvaaminen yhdistettynä pitkäaikaisiin maltillisiin palkkaratkaisuihin ja kohdennettuihin työllistämishankkeisiin saa niin julkisen talouden kuin työllisyydenkin kannalta aikaan merkittävästi parempia ratkaisuja kuin nyt hallituksen esittämä linja. 

Toisin kuin valiokunnan mietinnössä todetaan, valiokuntakuulemisessa laaja osa asiantuntijoista epäili hallituksen rakennepolitiikan toimivuutta nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Sopeutustoimet ja palkanalennukset saattavat johtaa kestämättömään kierteeseen, mikä pahimmillaan voi johtaa talouden vaikeasti korjattavaan deflaatiokierteeseen. Edellytämme, että hallitus täsmentää tilannearviotaan rakenteellisista uudistuksista ja antaa kokonaisselvityksen tähän asti linjatuista rakenneuudistuksista. 

Hallituksen tulee myös kunnioittaa vuosikymmenten suomalaista työmarkkinaperinnettä ja vetää pakkolakiesityksensä pois valmistelusta ja turvata järjestöille vapaa sopimisoikeus. Kestävää kasvua ja työllisyyttä ei voi luoda sanelupolitiikalla, vaan kaikki tahot mukaan ottavalla vuoropuhelulla ja sopimisella, jolla voidaan turvata sekä viennin kilpailukyky että palkansaajien ostovoiman suotuisa kehittyminen. Tässä myös julkisen vallan veroratkaisuilla on merkittävä rooli. Vaadimme, että hallitus luopuu perusoikeuksien vastaisesta pakkolainsäädännöstä ja turvaa työmarkkinajärjestöille vapaan sopimusoikeuden. 

Sote-uudistuksen lähtökohtana tulee olla, että ihmiset pääsevät oikeaan aikaan ja pompottelematta palveluiden piiriin. Uudistuksessa tulee ottaa kokonaisvastuu ihmisestä: hyvinvointierot kaventua ja yhdenvertaisuuden toteutua. Hallituksen rakenteellisen uudistuksen heikkoudeksi on osoittautumassa, että kustannusten kasvua ei kyetä hillitsemään ja veroeuroja jää käyttämättä yhteiseksi hyväksi. Me edellytämme, että hallitus nostaa asiakkaan ja potilaan näkökulman uudistuksen tärkeimmäksi asiaksi hallinnollisten himmeleiden rakentamisen sijasta. Hallituksen asettama 3 miljardin euron säästötavoite uhkaa jäädä saavuttamatta, koska uudistuksen linjauksissa vaarannetaan julkisen palvelutuotannon perusta. Vaadimme, että tämän rakenteellisen uudistuksen vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin, tulonjakoon, tasa-arvoiseen aluepolitiikkaan, demokratiaan ja verotukseen on arvioitava huolellisesti ja puolueettomasti. Uudistus on palautettava parlamentaariseen valmisteluun. 

Hallituksen tulee kunnioittaa parlamentaarisen valmistelun perinteitä toiminnassaan. Hallituksen on palautettava Yleisradion asemaan, tehtäviin ja rahoitukseen aiotut muutokset parlamentaariseen valmisteluun. Edellytämme, että julkisen talouden suunnitelmasta poistetaan Yleisradiorahaston aiottu siirto kehykseen ja palataan menettelyyn, joka turvaa yleisradion riippumattomuuden.  

Hallituksen elinkeinopolitiikan merkittävimmät panostukset ovat strategiset kärkihankkeet. Hallituksen kärkihankkeissa on kannatettavia aihepiirejä, mutta hankkeiden valinta, kohdennus, rahoitus ja niiden toteutumisen todelliset vaikutukset nostavat esiin huolenaiheita. Kärkihankkeiden rahoitus jaetaan usealle erityyppiselle hankkeelle ja usealle eri vuodelle. On vakava huoli, että kärkihankkeille varattu kokonaisrahoitus jää vuositasolla vaatimattomaksi, hankkeet sirpaloituvat ja vaikutus jää heikoksi. Asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että vaatimukset viranomaisten kyvylle kohdentaa panostukset oikein ovat tavattoman suuret. Siksi on helppo yhtyä asiantuntijoiden epäilevään näkemykseen siitä, että kärkihankkeilla todellisuudessa laitettaisiin talous kasvu-uralle. Lisäksi kertaluonteisella ja riittämättömällä kärkihankkeiden rahoituksella paikataan sopeutustoimien piiriin otettuja samojen alojen aikaisemmin pysyviä kasvupanostuksia. Vaikka hallitus siis panostaa kärkihankkeisiinsa, se samalla toteuttaa leikkauksia, jotka olennaisesti vaikuttavat heikentävästi kasvun edistämistä samoille aloille kohdistuvilla suuremmilla sopeutustoimilla. 

Hallituksen esittämät panostukset harmaan talouden torjuntaan ja veronkierron ehkäisyyn ovat jäämässä riittämättömäksi. Tämä rapauttaa veronmaksumoraalia ja tarjoaa yhä mahdollisuuden aggressiiviseen verosuunnitteluun. Puuttumattomuus edistää edelleen verotuksen vinoutumaa epäoikeudenmukaisempaan suuntaan. Tämän kehityksen sijaan olisi panostettava aktiiviseen veronkierron ja harmaan talouden torjuntaan. Hallituksen tulee ryhtyä toimiin, mitkä vähentävät veronkiertoa ja haitallista verosuunnittelua. 

Maailman kriiseissä ja hädänalaisten auttamisessa Suomenkin on kannettava riittävä vastuu taloudellisestikin huonona aikana. Kehitysyhteistyön edistämiseksi ja vahvistamiseksi hallituksen tulee selvittää lahjoitusten verovähennysmahdollisuutta ennen eduskuntavaaleja hallituspuolueiden lupaamalla tavalla. 

Vuosille 2016—2019 kohdistuvien maahanmuuton kokonaiskustannuksien ja -hyötyjen kannalta on tarpeen löytää uusia tapoja ja kotouttamispolitiikassa vaikuttavampia keinoja. Julkisen talouden näkökulmasta tehokkaampi kotouttaminen tuo pidemmällä aikavälillä säästöjä mm. työttömyys-, toimeentulotuki- ja asumistukimenoissa. 

Toisin kuin valiokunnan mietinnössä todetaan, valiokuntakuulemisessa laaja osa Suomen johtavista asiantuntijoista kyseenalaisti hallituksen laatiman julkisen talouden suunnitelman keskeiset talouspoliittiset linjaukset. 

Katsomme lukuisten valtiovarainvaliokunnan kuulemien talousasiantuntijoiden tapaan, että hallituksen säästö- ja leikkauspäätökset esitetyssä muodossa ja aikataulussa heikentävät talouden kasvun mahdollisuuksia ja vahvistavat negatiivista kierrettä. 

Näkemyksemme mukaan hallituksen rakenteelliset uudistukset ovat tärkeitä ja välttämättömiä. Jos kuitenkin myötäsyklisen ja liian kiristävän finanssipolitiikan kautta viedään pohja tulevaisuuden kasvulta, eivät rakennemuutosten tuomat keskipitkän ja pitkän aikavälin tuottavuushyödyt riitä oikaisemaan Suomen taloutta kestävälle pohjalle.  

Toisin sanoen uutta kasvua ja työllisyyttä tukevalla finanssipolitiikalla tulee luoda silta hetkeen, jolloin rakenteelliset uudistukset alkavat vaikuttaa. Muuten kiristävä finanssipolitiikka vain jyrkentää suhdannevaihteluita ja estää uuden kasvun ja rakenteellisen menosopeutuksen mahdollisuuden. 

Sekä hallituksen kireä että Vihreiden maltillisempi finanssipolitiikka johtavat lyhyellä aikajänteellä budjettialijäämän sekä velkaantumisen lisääntymiseen. Vihreiden vaihtoehto tarjoaa kuitenkin ulospääsyn talouden negatiivisesta kierteestä toisin kuin hallituksen linja. 

Myös Vihreiden esitys pitää sisällään menoleikkauksia, mutta ne kohdennetaan eri tavoin. Tavoittelemme velkaantumisen taittamista kahden vaalikauden aikana. Näin vältetään liian kiristävän finanssipolitiikan taloutta supistava vaikutus. Koska käsillä on sekä suhdanne- että rakennepoliittinen talousongelma, molemmat puolet tulee huomioida pyrittäessä tasapainottamaan taloutta.  

On muistettava, että kun valtion menoja leikataan hallitusohjelmassa kuvatulla tavalla, myös valtion verotulot heikkenevät ja talouden kasvun edellytykset supistuvat. Talouden tasapainottamisen tavoitetta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä uhkaa ennen kaikkea alati kasvava työttömyys. Työttömyyden lisääntyminen ja pitkittyminen on omiaan vähentämään talouden kasvupotentiaalia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.  

Näkemyksemme mukaan pääministeri Juha Sipilän hallituksen tavoitteet Suomen talouden nostamisesta kestävään kasvuun ja kohenevan työllisyyden uralle sekä julkisten palveluiden ja sosiaaliturvan rahoituksen turvaamisesta ovat hyviä sekä kannatettavia. Kuten todettua, hallituksen keinot esitetyssä aikataulussa ja painotuksin päinvastoin lisäävät julkista alijäämää ja lisäävät velkaantumisastetta. Lisäksi ne kohdentuvat voimakkaasti pienituloisille ja kasvattavat sitä kautta tuloeroja. 

Korkea työttömyys yhdistettynä hallituksen kiristävään finanssipolitiikkaan heikentää kotimarkkinoiden kysyntää ja näin myös yksityissektorin kykyä työllistää ja investoida. Olemme negatiivisen kierteen kehässä, joka johtaa budjetti budjetilta tapahtuvaan talouden supistumiseen. 

Julkisen talouden suunnitelmasta puuttuu tyystin eri talouden sektoreiden vuorovaikutussuhteiden arviointi. Tämä on ongelmallista etenkin siksi, että selonteon pohjana olevissa valtiovarainministeriön ennusteissa ei ole tässä vaiheessa voitu huomioida hallituksen menoleikkausten täysimääräisiä kumulatiivisia vaikutuksia talouden sektoreille. 

Valtioneuvoston selonteossa julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2016—2019 ei ole otettu huomioon talouspolitiikan arviointineuvoston (TPAN) tammikuussa 2015 julkaiseman raportin johtopäätöksiä. JTS edellyttää myös ulkopuolista perinpohjaista, asiantuntevaa ja objektiivista arviointia, jota valtiovarainministeriö ei ole suostunut hyödyntämään. 

Olemme tyytyväisiä valiokunnan mietinnön kirjaukseen siitä, että talouspolitiikan hahmottamiseksi olisi hyödyllistä arvioida myös vaihtoehtoisia kehityskulkuja ja niiden vaikutusta julkiseen talouteen. Yhdymme valiokunnan näkemykseen, että tällä tavoin on mahdollista saada lisäarvoa talouspoliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Koska valiokunnan mietintö ei nähdäksemme edusta tätä linjaa, vahvistamme mietintöä tällä vastalauseella ja edellytämme, että jatkossa valtiovarainministeriö ja hallitus ottavat arvioissaan huomioon myös hallituksesta riippumattoman talouspolitiikan arviointineuvoston arviot talouspolitiikan vaikuttavuudesta. 

Huomautamme valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden tapaan, että julkisen talouden suunnitel-massa esitetyt tavoitteet on esitetty hyvin epäjohdonmukaisesti alasektoreiden ja koko julkisen sektorin keskipitkän aikavälin rakenteellisen alijäämän suhteen: 

Alasektoreille asetetut tavoitteet (-1/2 + -1/2 + 1 = 0) johtavat yhteenlaskettuna koko julkista sektoria koskevaan tasapainotavoitteeseen, kun taas koko julkisen sektorin keskipitkän aikavälin rakenteellista alijäämää koskeva tavoite on -0,5 prosenttia BKT:sta. 

Koska hallitusohjelmaan sisältyvien toimien vaikutuksia on tässä vaiheessa lähes mahdotonta arvioida, on ongelmallista luoda pitkän aikavälin tai keskipitkän aikavälin ennusteita. Vielä ongelmallisempaa on asettaa noiden ennusteiden pohjalta uskottavia talouspolitiikan tavoitteita. Yhdymme myös valiokunnan huomioon siitä, että suunnitelma ei näytä johtavan rahoitusasematavoitteiden toteutumiseen. 

Edellytämme yleisperusteluissa esitettyjen finanssipolitiikkaa koskevien huomioiden arvioinnin lisäksi myös arviointia valtiontalouden sopeutuksen vaikutuksista sukupuolten väliseen tasa-arvoon, tulonjakoon sekä koulutukseen. 

Hallituksen säästötoimet kohdistuvat pienituloisille, joten on tärkeä arvioida päätösten vaikutukset eri väestöryhmiin ja eri tulotasoille, jotta politiikan muilla toimilla voidaan kompensoida säästötoimien vaikutuksia. 

Sama pätee myös hallituksen koulutusleikkauksiin. Olemme valiokunnan mietinnön tapaan huolissamme koulutukseen ja tutkimukseen tehtävistä leikkauksista, jotka väistämättä heikentävät koulutuksen ja tutkimuksen tasoa ja laatua ja sen kautta heikentävät Suomen hyvinvoinnin ja menestyksen kasvun mahdollisuuksia. 

Katsomme, että hallituksen kärkihankkeilla on paljon myönteisiä vaikutuksia, mutta niiden merkitys jää kertaluontoiseksi ja vähäiseksi tehtyjen säästöpäätösten rinnalla. Lisäksi hallitus ei ole osannut vastata, miten se aikoo rahoittaa noin miljardin euron kärkihankkeet valtion omaisuutta realisoimalla ja osinkotuottoja kasvattamalla ilman, että EU:n kasvu- ja vakausohjelman budjettialijäämärajat rikkoutuvat.  

Kärkihankkeilla olisi saatava aikaan kestävää kasvua, työllisyyttä ja vientimahdollisuuksia vahvistavaa uutta ja innovatiivista elinkeinotoimintaa nopeasti muuttuvassa maailmassa. Hallituksen kärkihankepaketti jää tästä näkökulmasta tarkasteltuna vaisuksi.  

Valiokunta toteaa mietinnössään Suomen taloustilanteen olevan vaikea, mutta tuo selontekoa enemmän esiin myös myönteisiä merkkejä ja kasvupotentiaalia. Tämä herättää kysymyksen, synkisteleekö hallitus selonteossa tarkoituksellisesti vahvistaakseen kriisitietoisuutta ja hakeakseen ymmärrystä leikkauspolitiikalleen. Tämä olisi vastuutonta, sillä kysymys on myös henkisestä lamasta, ja kuten valiokunta toteaa, luottamuksen puute on omiaan vähentämään taloudellista toimeliaisuutta. 

Asiantuntijat ovat perustellusti kaivanneet selonteolta kunnollista tavoitteenasettelua ja visiota Suomen tulevaisuudesta. Tämä jää puuttumaan, ja pääviestiksi jää vain velkaantumisen taittaminen ja kestävyysvajeen ratkaisuyritys leikkauksilla ja liian kireällä finanssipolitiikalla. Asiantuntijat ovat arvostelleet tätä, sillä säästö- ja leikkauspäätösten nähdään heikentävän entisestään talouden kasvumahdollisuuksia ja johtavan kielteisen kierteen vahvistumiseen. 

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei yhdy valiokunnan enemmistön hallituksen etupainotteisia sopeutustoimia ja leikkauksia tukevaan kantaan. Valiokunnan enemmistön mielestä etupainotteiset leikkaukset ovat perusteltuja, koska näköpiirissä ei ole merkittävää talouden kasvua. Mielestämme etupainotteisilla leikkauksilla nimenomaan tukahdutetaan orastava talouskasvu. Tämän vaara tunnustetaan ja siitä varoitetaan myös valiokunnan mietinnössä. Leikkausten lisäksi hallituksen esittämät pakkolait tulevat laskemaan kulutuskysyntää. 

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä yhtyy asiantuntijoiden kritiikkiin ja valiokunnan mietinnön varoittaviin toteamuksiin. Hallituksen linja ei ole johtamassa Suomea ylös lamasta, vaan syventää sitä ja murentaa samalla mahdollisuudet velkakestävyyteen pidemmälläkin aikavälillä. 

Eniten, ja perustellusta syystä, asiantuntijat ja myös valiokunta varoittavat tutkimukseen, osaamiseen ja koulutukseen kohdistuvista leikkauksista. On käsittämätöntä, että hallitus ampuu itse Suomen tärkeimpään tukijalkaan eli osaamispääomaamme.  

Hallitus pyrkii peittämään tuhoisien leikkausten toteuttamista kärkihankelinjauksilla. Hallitus ottaa lapiolla ja antaa lusikalla määräaikaisia pieniä rahoituksia sinällään perusteltuihinkin kohteisiin. On kuitenkin vaara, ettei kärkihankkeilla saada lainkaan tavoiteltuja myönteisiä vaikutuksia talouden uudistamiseen ja kasvuun, vaan rahat valuvat pysyvien leikkausten aiheuttamien vaurioiden paikkausyrityksiin. Yhdymme mietinnön linjaukseen siitä, että digitalisaation edistämisellä olisi pitänyt olla vahvempi rooli julkisen talouden suunnitelmassa. Hallitus kuitenkin tekee "hölmöläisten peitonpaikkausta" leikkaamalla ensin digitalisaation tärkeimmän edistäjän Tekesin avustuksesta jättisumman ja palauttamalla sitten murusia kärkihankerahoituksen kautta. Kyseenalaista on myös kärkihankkeiden rahoittaminen suurelta osin valtion tuottoisaa omaisuutta myymällä. 

Suomi ei tule koskaan pärjäämään palkkoja alentamalla ja työehtoja polkemalla, vaan tuotantomme lisäarvoa kasvattamalla. Palkkojen alentaminen pakkolaeilla leikkaa kulutuskysyntää ja vaikeuttaa työllisyyttä. Vasta useamman vuoden jälkeen viennin lisäys voi lisätä kotimaista kulutuskysyntää. 

Valiokunta vaatii aivan oikein monipuolisuutta talouskeskusteluun. Valiokunnan tavoin myös Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kaipaa vaihtoehtojen arviointia ja avointa julkista keskustelua vaihtoehdoista. Tämä on jotain aivan muuta kuin valtiovarainministeri Stubbin linja, joka vaikuttaa "Valtiovarainministeriön virkamiehet ovat aina oikeassa ja pulinat pois!" - linjalta. Tällainen linja on kestämätön ja myös muun muassa talouspoliittisen arviointineuvoston suoranaista vähättelyä. 

Kuten valiokunta toteaa, tärkeintä on turvata julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä. Tätä ei saa vaarantaa ylikireällä finanssipolitiikalla eikä epäoikeudenmukaisilla talouskasvua hyydyttävillä leikkauksilla.  

Verotuksen tulee kannustaa työn tekemiseen ja yrittämiseen sekä ehkäistä kannustinloukkuja. Haluamme saada aikaan veromuutoksen, joka painottuu kulutuksen verottamiseen työn sijaan. Siksi haluamme madaltaa kaikkien veroluokkien ansiotuloverotusta. Me vähennämme työn verotusta yhdellä prosenttiyksiköllä alimmissa palkkaluokissa ja puolella prosenttiyksiköllä korkeimmissa palkkaluokissa. Me korotamme kaikkien arvonlisäluokkien veroa 0,5 prosentilla. Me uskomme palkkatyön verotuksen pienentämisen dynaamisiin vaikutuksiin. 

Kannustaaksemme yrittäjyyttä haluamme nostaa kotitalousvähennyksen määrää 2 400 eurosta 4 000 euroon vuodessa. Kotitalousvähennyksellä on hyvä vaikutus työllistämiseen, ja sillä torjutaan harmaata taloutta. 

Me haluamme keventää lisäveroa — solidaarisuusveroa, jota osa eläkeläisistä pakotetaan maksa-maan 1,45 prosenttiyksiköllä. 

Ehdotamme myös, että autoverotuksen pienentämisestä luovutaan nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. 

Haluamme saada aikaan maahamme paremman työllisyyden, joka on paras tapa turvata hyvinvointiyhteiskuntamme. Haluamme uudistaa ansiosidonnaisen päivärahajärjestelmän siten, että sen ansainta-aika lyhenee, mutta toisaalta määrä kasvaa hieman. Samanaikaisesti me haluamme sovittaa paremmin työmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan panostamalla yksityiseen työnvälitykseen. 

Suurten yritysten määrä maassamme oli 588 vuonna 2013. Mikroyritysten määrä oli 264 435. Uusia työpaikkoja syntyy nopeimmin pienissä yrityksissä. Lisäksi pienten ja keskisuurten yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on suurempi kuin suurten yritysten. On kuitenkin selvää, että tarvitsemme näitä kaikkia ja lisäksi tarvitsemme uusia yrityksiä, uusia innovaatioita ja uutta kasvua. Tarvitsemme myös normitalkoita helpottamaan näiden yritysten arkea. Hallitus ei tietenkään voi — eikä pidä yrittääkään — valita yksittäisiä tulevaisuuden menestyjiä, mutta kokoamalla osaaminen kansainvälisesti kilpailukykyisiksi keskittymiksi luomme pohjaa lukuisille menestystarinoille. On koko maamme etu, että eri seutuja kehitetään niiden omista vahvuuksista lähtien. Jos esimerkiksi Vaasassa sijaitsevan Pohjois-Euroopan johtavan energia- ja clean-tech-keskittymän veturit — jotka tuovat maahan miljardeja euroja ja työllistävät kymmeniätuhansia omassa ekosysteemissään — päättävät lähteä Vaasasta ja Helsingistä, on seuraava osoite Kiina, Intia tai Brasilia — ei mikään muu Suomen kaupunki. Julkiset tutkimus-, kehitys- sekä infrapanostukset on pääasiallisesti ohjattava sellaisille alueille ja aloille, joilla nimenomaan teollinen jalostusarvo ja vienti ovat korkeimmillaan ja joilla myös yritykset itse markkinalähtöisesti panostavat vahvasti tutkimukseen ja kehitykseen. 

Vienti, korkea jalostusarvo ja osaava työvoima mahdollistavat menestyksemme. Suomalaiset yri-tykset tarvitsevat parhaimpia työntekijöitä menestyäkseen. Maamme väestömäärän kehitys olisi kuitenkin jo nyt negatiivinen ilman maahanmuuttajia. Meidän on lisättävä työperäistä maahanmuuttoa esimerkiksi poistamalla tarveharkinta, jotta suomalaiset (mainittakoon vaikka) start-up-yritykset voisivat tarpeen vaatiessa palkata ihmisiä myös EU:n ulkopuolelta. Lisäksi meidän tulee myöntää työlupa niille, jotka tulevat tänne turvapaikanhakijoina. Tällä tavoin he voivat työllistyä nopeasti ja kotiutua myös suomalaiseen yhteiskuntaan.  

Harmaasta taloudesta aiheutuu Suomessa suuria verotulojen menetyksiä yhteiskunnalle. Lisäksi harmaa talous heikentää yleistä veromoraalia ja vaikeuttaa laillista toimintaa harjoittavien yritysten kilpailumahdollisuuksia. Eräiden tutkimusten mukaan (eduskunnan tarkastusvaliokunta 2010) harmaan talouden suuruusluokka on 10—14 miljardia euroa, mikä vastaa 5,5—7,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä merkitsee, että harmaa talous aiheuttaa 4—6 miljardin euron taloudelliset menetykset vuodessa yhteiskunnalle. 

Harmaan talouden torjunta edellyttää valtiolta määrätietoisia toimenpiteitä. Keskeisessä asemassa on rikosten tekomahdollisuuksien vähentäminen, kiinnijäämisriskin lisääminen sekä viranomaisten reagointikyvyn parantaminen harmaan talouden paljastamisessa ja torjunnassa. Poliisi, syyttäjälaitos, tuomioistuinlaitos, Tulli ja verohallinto tarvitsevat tämän vuoksi riittävät voimavarat harmaan talouden tehokkaaseen torjuntaan. On syytä muistaa, että panostukset harmaan talouden torjuntaan maksavat nopeasti itsensä moninkertaisesti takaisin verotuloina, joita ei muuten tulisi valtiolle. 

Sipilän hallitus ei valitettavasti ole päättänyt priorisoida harmaan talouden torjuntaa. Esitän siksi, että osoitetaan vuosittain 20 miljoonan euron lisärahoitus harmaan talouden torjuntaan kehyskaudelle 2016—2019 ja että tämä otetaan huomioon jo vuoden 2016 valtion talousarviossa. 

Suomella on pitkä ja yhtäjaksoinen perinne, jossa kunnat ovat paikallisen yhteiskunnan peruspilareita. Kunnat ovat huolehtineet, että asukkaiden saatavilla on paikallisesti tarvitut palvelut, ja asukkaat voivat vaikuttaa kunnan toimintaan suoraan kunnallisvaaleilla. Meillä on tapana sanoa, että elämä on paikallista. Me olemme rakentaneet maamme ja maamme demokratian paikalliseen päätöksentekoon pohjautuen. Suomen pian satavuotisen itsenäisyyden aikana päätöksentekojärjestelmä on rakentunut niin, että paikalliset asiat päätetään paikallistasolla ja kansalliset valtion tasolla. 

Nyt suunniteltu hoitouudistus vie suuren osan palveluista pois kunnan tehtäväkentästä. Asukkaat eivät voi enää yhtä suoraan ja läheltä vaikuttaa esimerkiksi vanhustenhuoltoon tai neuvontapalve-luihin. Tämän sijaan päätökset esimerkiksi siitä, missä vanhainkoti tarvitaan, tehdään jossain sadan kilometrin päässä. Itse asiassa uudistuksessa onkin kyse suuresta, peitetystä kuntauudistuksesta, jolla valta siirretään joillekin vielä epäselville maakunnille tai suuremmille yksiköille, joita hallitus on päättänyt kutsua itsehallintoalueiksi. 

Me haluamme avoimen kuntauudistuksen, jossa ei tarvita neljännesmiljoonan tai tätä useamman asukkaan alueita. Tämä ei ole oikea tapa turvata paikallisten palvelujen toteutuminen. Me haluamme sen sijaan nähdä noin 20 000—50 000 asukkaan kuntia, jotka voivat johtaa osaa integroituja sosiaali- ja terveyspalveluja sekä yksinkertaisempia erityissairaanhoidon palveluita. Pitkälle erikoistunut erityissairaanhoito tarvitsee nykyistä enemmän koordinointia, jota voisi ohjata vahvemmin esimerkiksi nykyiset viisi erityisvastuualuetta, jotka toimivat kuntayhtyminä. Mallissa turvataan vähintään yksi täyden päivystyksen sairaala kussakin maakunnassa. 

Hallituksen linjaukset sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen osalta jättävät edelleen monta avointa kysymystä. Hallituksen ehdotus, että ainoastaan 12 sairaalassa Suomessa olisi laaja ympärivuorokautinen päivystys, ei ole mitenkään hyväksyttävissä. On hyvä muistaa, että esimerkiksi Ruotsissa on yli 60 päivystävää sairaalaa. Siksi kaikki puhe siitä, että Suomessa olisi tulevaisuudessa ainoastaan 12 täyden päivystyksen sairaalaa, on hyvin huolestuttavaa. Sote-uudistuksen tavoitteen tulee olla yhdenvertaisempi sosiaali- ja terveydenhuolto. Siksi uudistus ei saa johtaa siihen, että kiireellisen hoidon saatavuus Suomessa eriarvoistuu. 

Nyt on myös korkea aika tarkastella uudistusta sosiaalihuollon ja perusterveydenhuollon näkökulmasta, eikä pelkästään erikoissairaanhoidon. 

Kansalaisten kielelliset oikeudet tulee turvata uudistuksen yhteydessä. Myös uudistuksen jälkeen palvelut on saatava molemmilla kansalliskielillä. Uudistuksen kielellisistä vaikutuksista tulee laatia laaja ja perustanlaatuinen arvio. Arvio tulee tehdä hyvissä ajoin eikä vasta sen jälkeen kun kaikki ratkaisevat päätökset on jo tehty. Ratkaisematta on vielä moni muu suuri kysymys, kuten rahoitus, henkilökunnan asema, vastuu rakennuksista ja paikallisdemokratian toteutuminen. 

Selvitykset osoittavat, että yksinhuoltajavanhempien taloudet ovat muita lapsiperheitä riippuvai-sempia toimeentulotuesta. Tänä päivänä lapsilisän yksinhuoltajalisä vaikuttaa toimeentulotuen suuruuteen. Nykyinen toimeentulotukijärjestelmä johtaa siihen, että minkä valtio antaa yhdellä kädellä, kunta ottaa toisella. Jotta kaikkein köyhimmät yksinhuoltajataloudet hyötyvät yksinhuoltajalisästä, on luovuttava sen kytkemisestä toimeentulotukeen. 

Lisääntynyt valinnanvapaus hoidossa on hyvä asia, joka voi parantaa hoidon laatua yksittäisen potilaan osalta. Valinnanvapautta tulisi kehittää siten, että raha nykyistä paremmin seuraisi potilasta. Rahoitusta on yksinkertaistettava ja kanavoitava pitkällä aikavälillä yhdellä tavalla. Jokaisen henkilön on saatava mahdollisuus valita ratkaisu, joka sopii hänelle parhaiten — huolimatta siitä, onko palvelu julkisen, yksityisen toimijan tai kolmannen sektorin tuottamaa. Julkinen sektori kantaa päävastuun hoidosta, toteuttaa keskittämisen ja laatii laatuvaatimukset. Samalla on äärimmäisen tärkeää, että julkisella sektorilla myös jatkossa on vahva rooli hoidon tuotannossa. 

Hallitus suunnittelee säästävänsä vuodesta 2017 alkaen 150 miljoonaa euroa vuosittain lääkekorvauksia vähentämällä. Hallitus suunnittelee myös vähentävänsä hoidon matkakustannuskorvauksia yhteensä 20 miljoonalla eurolla vuosittain vuodesta 2016 alkaen. Tämän lisäksi se suunnittelee nostavansa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja yhteensä 150 miljoonalla eurolla vuosittain. Pitkäaikaisen laitoshoidon, palveluasumisen, kotihoidon ja muiden sosiaali- ja terveydenhoidon palvelujen asiakasmaksuja nostetaan. Pienituloisille tämä tietää suurta kustannusten lisääntymistä. Pahimmassa tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että ihmisillä ei ole varaa hoitoon, jota he tarvitsisivat. 

Sen sijaan, että katsomme kaikkia kattoja ja korvauksia erillisinä, meidän tulisi siirtyä yhteen yhtenäiseen järjestelmään, jonka avulla etsisimme tosissamme ratkaisuja yhteisen lääkkeiden, hoitokustannusten ja matkakustannusten omavastuukaton luomiseksi. Näin voisimme välttyä siltä, että pienituloisimmat kärsisivät tarpeettomasti, ja toisaalta voisimme vakuuttua, että meillä on kokonaiskuva korvausjärjestelmästä. Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa, että Suomessa tutkitaan järjestelmä, joka ottaa huomioon ihmisen kokonaistilanteen. 

Omaishoitajat tekevät uskomattoman tärkeän panoksen suomalaisessa yhteiskunnassa. He huolehtivat omaisistaan, jotka eivät muuten selviäisi arjesta kodissaan. 

Kunnat maksavat omaishoitajien saamat korvaukset. Tämä on ongelmallista, koska omaishoitajien korvausten kriteerit vaihtelevat kuntien välillä, mikä asettaa omaishoitajat eriarvoiseen asemaan. Tämä ei ole oikeudenmukaista. Omaishoitajien työ on yhtä arvokasta riippumatta siitä, missä kunnassa henkilö sattuu asumaan. Järjestelmää tulisi tarkistaa. Oikeudenmukaisemman järjestelmän luomiseksi omaishoitajien korvaus tulee pitkällä tähtäimellä yhdenmukaisesti siirtää Kelalle. 

Hallitus on ilmoittanut, että se haluaa panostaa suomalaisten työurien pidentämiseen Suomen kilpailukyvyn lisäämiseksi. Samalla hallitus ehdottaa luopumista työhön liittyvästä Aura-kuntoutustuesta. Tavoite, että suomalaiset tekevät työtä pidempään, on hyvä. Siksi hallituksen valinta lakkauttaa AURA-tuki on lyhytnäköinen. Työllistymistä, työelämässä pysymistä ja siihen palaamista tulee edistää turvaamalla kuntoutuspalvelut. 

Suomen koulutusjärjestelmä on toistaiseksi maailman parhaita, minkä vuoksi meidän on panostettava siihen eikä ajettava sitä alas, mikä on seurauksena, jos hallituksen leikkaussuunnitelmat pannaan toimeen. Maksuton koulutus on paras tae yhdenvertaiselle ja tasa-arvoiselle Suomelle, identiteetin luomiselle ja kulttuurin vaalimiselle. Laaja yleissivistys, monipuolinen kielitaito ja monipuoliset sosiaaliset valmiudet ovat tärkeitä kansalaistemme ja maamme menestykselle. 

Hallituksen esittämät koulutussektorin säästöt muodostavat todellisen uhan opetuksen ja tutkimuksen laadulle, mikä vaarantaa vakavasti maamme kilpailukyvyn ja kasvun ja kovin tarpeelliset talouden ja työllisyyden nousumahdollisuudet maassamme. Suomen tulee nyt panostaa osaamiseen ja koulutukseen, jotta pärjäisimme globaalissa taloudessa tavoitteenamme tulla yhdeksi maailman johtavista tiedon kansakunnista. 

Subjektiivisessa päivähoito-oikeudessa on kyse lasten oikeudesta laadukkaaseen lastenkasvatuk-seen. Perhesuhteet vaihtelevat, ja siinä yhteiskunnan mahdollisuudet toimiin ovat rajalliset, kun taas yhteiskunnan ohjausmekanismi parhaan mahdollisen alun antamiseksi elämään on kasvatuksessa ja koulutuksessa. Hallituksen ehdottamien rajoitusten riskinä on niiden johtaminen siihen, että lapsia perhesuhteista riippuen kohdellaan eriarvoisesti niin, että päivähoidon mahdollistamaa turvaa ja vakautta eniten tarvitsevat lapset eivät välttämättä saa sitä riittävässä laajuudessa. Rinnakkaisten järjestelmien luominen eri lapsiryhmille eri oikeuksin hoivaan ja tämän seuranta vaatii puolestaan resursseja, joita tarvitaan paremmin itse ydintoiminnassa, päivähoidossa. 

Nyt olisi erittäin tärkeää, että hallitus nopeasti konkretisoi, mitä se tarkoittaa digitalisoinnilla ja uusilla oppimisympäristöillä. On tietenkin selvää, että koulumme on seurattava kehitystä, mutta digitalisointi ei saa pelkästään tarkoittaa sitä, että koulut hankkivat lukulaitteita ja uusia tietokoneita. Tarvitsemme selkeän suunnitelman, ja opettajilla on oltava todelliset mahdollisuudet kouluttautua. Mutta tässäkin tärkeimmän tavoitteen tulee olla, että erot eivät saa kasvaa alueellisesti tai saman kunnan eri koulujen välillä. Koulutusshoppailu ei saa yleistyä. 

Jotta kaikille lapsille taattaisiin tasa-arvoinen koulunkäynti, haluamme korottaa valtionosuuksia ja -avustuksia yleissivistävän koulutuksen käyttökustannuksiin 20 miljoonaa euroa. Hallitus päätti leikata 30 miljoonaa euroa eli kaikki varatut rahat ryhmäkoon pienentämisestä, minkä vaikutukset ovat alueellisesti ja paikallisesti eriarvostavia. Haluamme sen sijaan panostaa lisää perusopetukseen.  

Hallituksen tavoite kehittää nuorisotakuuta tukemaan nuorten elämänhallintaa, luomaan opiskelupolkuja ja työtä on hyvä. Jotta tavoitteisiin päästään — että jokaisella nuorella olisi töitä, opiskelu- tai harjoittelupaikka — tarvitaan resursseja. Vaihtoehtoiset kustannukset, jotka syntyvät, jos nuoria ei autettaisi, kasvavat huomattavasti suuremmiksi pitkällä aikavälillä. Taloudellisen menetyksen lisäksi on tietysti kyse henkilökohtaisesta tragediasta nuoren ihmisen syrjäytyessä. Hallitus on leikannut rajusti työpajatoiminnasta ja etsivän nuorisotyön määrärahoista.  

Sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon resurssitarpeita selvittänyt parlamentaarinen työryhmä luovutti raporttinsa maaliskuussa 2015. Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet olivat edustettuina tässä työryhmässä. 

Työryhmä katsoi, että valtion ydintehtäville, sisäiselle turvallisuudelle ja oikeudenhoidolle on turvattava riittävät resurssit ja toimintoja on kehitettävä voimakkaasti. Työryhmä katsoi, että aleneva kehystaso ei riitä turvaamaan kansalaisille välttämättömiä palveluja. Työryhmä katsoi, että sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon kokonaisuuteen tulee palauttaa viime kevään kehyspäätöksen säästöjä vastaavat määrärahat. Tämä tarkoittaisi 75 miljoonan euron lisäystä vuoden 2019 kehystasossa. Lisäys vastaisi noin puolta viime vaalikauden aikana toimialoille kohdistetuista säästöistä. Työryhmä edellytti myös, että harmaan talouden torjuntaan on jatkossakin käytettävissä 20 miljoonan euron vuotuinen rahoitus. 

On valitettavaa, että Sipilän hallitus ei ole noudattanut parlamentaarisen työryhmän yksimielistä suositusta, vaikka kaikki nykyiset hallituspuolueet olivat edustettuina työryhmässä. 

Hätäkeskuslaitoksen määrärahat tulevat kehyskauden aikana pienenemään. Allekirjoittanut pitää välttämättömänä, että hätäkeskuslaitokselle turvataan riittävät resurssit. Hätäkeskuslaitoksen toi-minta on valtion ehdotonta ydintoimintaa, josta meillä ei missään nimessä ole varaa tinkiä. Myös vaikeassa taloustilanteessa on pystyttävä takaamaan toimiva hätäkeskustoiminta molemmilla kansalliskielillä, suomeksi ja ruotsiksi. 

Sisäministeriön viimeisimmän arvion mukaan Suomeen on tänä vuonna tulossa jopa 35 000 turvapaikanhakijaa. Turvapaikanhakijoiden kotouttamisen tulee siksi olla etusijalla. Meidän on panostettava nyt Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden kotouttamiseen, niin että he pääsevät nopeasti sisään suomalaiseen yhteiskuntaan. Kielenopetus, mahdollisuudet muuhun koulutukseen ja työllistymiseen ovat tässä avainsanoja. Tänne turvapaikanhakijoina tulleille tulisi myöntää työlupa heti, niin että he voivat saada nopeasti työtä. 

Turvapaikan saaneiden ja kiintiöpakolaisten kotouttamisen edellytys on, että kuntapaikkoja on riittävästi. Kuntapaikoista on jo pitkään ollut pulaa. Kuntien tulisikin nyt tasapuolisemmin ottaa vastuu turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanottamisesta. Turvapaikanhakijoiden määrän erittäin voimakkaan kasvun takia allekirjoittanut katsoo, että tulisi vakavasti harkita sitovien kuntakiintiöiden käyttöön ottamista, mikäli tähän ei päästä vapaaehtoisuuden kautta. 

Onnistuneen kotouttamisen kannalta on myös tärkeä huolehtia, että ELY-keskusten kotouttamiseen tarkoitetut resurssit ovat riittävät. 

Suomen pakolaiskiintiö on kahden viime vuoden aikana ollut 1 050 pakolaista vuodessa. Ensi vuodeksi hallitus esittää kiintiön laskemista ainoastaan 750 pakolaiseen. Näin, vaikka samanaikaisesti pakolaisvirrat eivät ole olleet yhtä suuria sitten toisen maailmansodan päättymisen. Suomen on kannettava kansainvälinen vastuunsa. Pakolaispolitiikkamme on perustuttava inhimillisyyteen ja ihmisoikeuksien suojeluun. Ketään ei saa pakottaa elämään turvattomuudessa ja kurjuudessa. Pakolaiskiintiön korottaminen on hyvä tapa auttaa pitkällä tähtäimellä vaikeassa asemassa olevia ihmisiä. Pakolaiskiintiötä tulee korottaa merkittävästi ja asteittain. Juuri nyt Suomi ottaa vastaan monia turvapaikanhakijoita, mikä tekee perustelluksi hieman pienemmän pakolaiskiintiön kuin pidemmällä aikavälillä. Tämän vuoksi ehdotan, että pakolaiskiintiötä korotetaan 750 pakolaisesta 2 500 pakolaiseen. 

Nykyaikaiset puolustusvoimat ylläpitää koko maan kattavaa alueellista puolustusjärjestelmää, jossa puolustuskyky perustuu puolustusjärjestelmän suorituskykyihin ja niille kansallisella ja kansainvälisellä yhteistyöllä saatavaan tukeen. Ilkka Kanervan johtamassa parlamentaarisessa selvitysryhmässä todettiin, että Puolustusvoimien rahoitustasoa on korotettava koko kehyskauden aikana. Ryhmän ehdottama lisärahoitus riittäisi ainoastaan nykyisen toimintakyvyn ylläpitämiseen. Materiaalihankintaan, kuten esimerkiksi Hornet-kaluston korvaamiseen ja merivoimien taistelualuskaluston suorituskyvyn korvaamiseen, tarvitaan kuitenkin lisärahoitusta. 

Nykyinen puolustusbudjetti ei ole riittävä tarvittavien materiaali-investointien tekemiseen, puhu-mattakaan esimerkiksi Hornet-kaluston korvaamisesta. Ellei rahoitustaso nouse, joudutaan tinki-mään sekä materiaalihankinnoista että toiminnasta, kuten maastovuorokausista. Toimintamenoja joudutaan jo tällä hetkellä rahoittamaan materiaalihankintojen kustannuksella, ja pidän tätä kehitystä erittäin valitettavana ja jopa vaarallisena.  

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä kehitysavun määrän tavoitteena on oltava pitkällä täh-täimellä 0,7 prosenttia bruttokansantulosta, joka on YK:n tavoite. Suomi on sitoutunut tähän jo pitkään. Me haluamme Suomen olevan luotettava toimija kansainvälisessä kehitystyössä ja kansakunta, joka kantaa vastuuta kehitysapupolitiikassa. Me emme hyväksy hallituksen ehdottamaa kehitysavun teurastusta kolmanneksella ja haluamme palauttaa kehitysavun toimintaedellytykset. 

Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta (VNS 1/2015 vp) osoittaa, että halli-tuksella on oikeanlainen tilannekuva maamme vakavasta taloudellisesta tilasta. Hallituksen asettamat tavoitteet julkisen talouden tasapainottamiseksi ovat samoin hyviä. Kristillisdemokraatit kannattaa hallituksen tavoitetta velkaantumisen taittamiseksi suhteessa bruttokansantuotteeseen vaalikauden loppuun mennessä ja sitä, ettei lisävelkaa otettaisi enää vuoden 2021 jälkeen. Pidämme tärkeänä myös tavoitetta, jonka mukaan kokonaisveroastetta ei nosteta. Hallituksen kaikki keinot eivät kuitenkaan tue hallituksen itselleen asettamia tavoitteita. Virheelliset johtopäätökset toimien vaikutuksista talouteen voivat johtaa hallituksen epäonnistumiseen keskeisten talouspoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa. 

Hallituksen kasvuennusteet ovat maltillisia, ja hallitus tiedostaa kansainvälisen talouden muodostamat riskit. Selonteossa ennustetaan vuoden 2016 talouskasvuksi 1,3 %. Viimeisimmät ennusteet sanovat, että kasvu tulee olemaan tätä pienempi. Selonteon mukaan yksityisen kulutuksen kasvu hidastuu vaatimattomasta reaalitulojen kehityksestä johtuen. Kuitenkin hallitus olettaa, että kotimainen kysyntä vauhdittaisi talouskasvua, ja ennustaa vuoden 2017 talouskasvuksi 1,4 %. Tämä siitä huolimatta, että hallitus on omilla toimillaan heikentämässä palkansaajien ja eläkeläisten ostovoimaa. Ristiriitaisilla olettamuksilla ja omien toimien vaikutusten väärällä arvioinnilla ei voi rakentaa kestävää talouspolitiikkaa. 

Talouskasvun heikosta kehittymisestä huolimatta hallitus uskoo, että työttömyysaste saadaan pienenemään jo ensi vuoden aikana. Samalla hallitus leikkaa työllisyysmäärärahoja muun muassa palkkatuesta ja yrittäjyyden mahdollistavista starttirahoista niiden alhaisesta lähtötasosta huolimatta. Hallitus on joutunut omassa neljännessä lisätalousarviossaan vuodelle 2015 lisäämään rajusti asumistuen määrärahoja pitkäaikaistyöttömyyden johdosta. Siitä huolimatta hallitus ei ole valmis panostamaan pitkäaikaistyöttömyyden hoitamiseen. 

Hallitus vaikuttaa laskevan sen varaan, että esitetyt kilpailukykyä parantavat toimet parantavat työllisyyttä ja vauhdittavat talouskasvua jo vuoden 2017 aikana. On selvää, että erityisesti suomalaisen vientiteollisuuden kilpailukykyä tulee parantaa. Hallituksen toimet kilpailukyvyn parantamiseksi vaikuttavat kuitenkin parhaimmillaankin vasta useamman vuoden päästä. Omilla toimillaan hallitus vaarantaa pitkäaikaisen palkkamaltin ja työrauhan. Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi kestävällä tavalla tarvittaisiin todellinen yhteiskuntasopimus, joka nojautuisi laajaan yhteisymmärrykseen ja sopimukseen työmarkkinaosapuolten sekä kaikkien eduskuntapuolueiden välillä. Näin toimimalla voitaisiin välttää työmarkkinariidat. Hallituksen toimet aiheuttavat myös sen, että yksityisen sektorin palkkataso tulee nousemaan tulevissa eduskuntavaaleissa keskeiseksi kysymykseksi. Tämä ei ole millään tavoin toivottavaa. Palkoista tulee jatkossakin sopia työmarkkinoilla ja paikallisen sopimisen mahdollisuuksia vahvistaen. 

Hallitus ilmoittaa selonteossa Yleisradion rahoituksen siirtämisestä kehyksen ulkopuolelta kehyksen piiriin. Samalla linjataan, että vuosittaisista tasokorotuksista luovutaan vuoteen 2019 asti. Yleisradion riippumattomuuden turvaamiseksi päätökset Ylen rahoituksesta olisi pitänyt tehdä parlamentaarisesti. Hallitus ei kunnioita tätä tärkeää periaatetta tehdessään omin päin päätökset Ylen rahoituksen tasosta ja kehyssidonnaisuudesta. 

Julkisen talouden sopeuttaminen on tärkeää, ja hallituksella on oikeanlainen arvio sopeutuksen suuruusluokasta. Säästökohteet ovat kuitenkin osittain vääriä. Kehitysyhteistyöhön, koulutukseen ja sairasvakuutuskorvauksiin kohdistetut säästöt ovat liian suuria. Pitkäkestoisen taantuman aikana tarvitaan julkisen talouden menokuria. Säästöillä ei tule kuitenkaan heikentää tulevaisuuden kasvun edellytyksiä. Vaikeinakin taloudellisina aikoina tulee huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. 

Hallituksen esittämät mittavat leikkaukset kehitysyhteistyöhön ovat kohtuuttomia, mutta iskevät pahimmin kansalaisjärjestöjen työhön. Satoja tuhansia, jopa miljoonia maailman kaikkein köyhimpiä ihmisiä auttavat järjestöt joutuvat irtisanomaan jopa puolet työntekijöistään. Hankkeita joudutaan jättämään äkisti kesken, ja jo tehty työ uhkaa valua hukkaan. Kansalaisjärjestöt ovat kohdemaan kulttuurin ja olosuhteiden asiantuntijoita. Niiden antama apu kohdentuu muiden muassa koulutus- ja terveydenhuoltopalvelujen kautta suoraan kohdemaan kaikkein köyhimmille kansalaisille ja auttaa heitä nousemaan köyhyydestä. Samalla järjestöt tekevät tärkeää valistustyötä kotimaassa lisäämällä suomalaisten tietoisuutta globaaleista kriiseistä ja niiden seurauksista. Järjestöjen tekemä kehitysyhteistyö on kevyesti hallinnoitua ja tehokasta, ja siksi rahoituksen painopistettä tulee siirtää juuri näihin hankkeisiin. 

Kehitysyhteistyön kautta voidaan vähentää myös oman maamme kansalaisiin kohdistuvia uhkia, kuten terrorismin uhkaa, huume- ja ihmiskauppaa, pandemioita sekä pakolaistulvaa. Kehitysyhteistyöhön esitetyt leikkaukset romuttavat turvapaikanhakijoiden auttamisen lähtömaissa. 

Poliisin palvelukyky sekä toiminnan laatu pyritään kehyskaudella pitämään nykyisellä tasolla, mutta määrärahoihin kohdistetaan leikkauksia 1 milj. euroa vuonna 2018 ja 2 milj. euroa vuonna 2019. Suunnitelma jättää huomiotta pakolaiskriisin myötä kasvavat poliisin työhön kohdistuvat paineet. Myös rajavartiolaitoksen sekä maahanmuuttohallinnon resurssien riittävyys suhteessa kasvaviin haasteisiin on alimitoitettu. Koko sisäministeriön hallinnonala on käynyt läpi rakenneuudistukset. Työtä on tehostettu ja hallintoa on karsittu. On siksi epäuskottavaa, että toimintaa voitaisiin edelleen tehostaa kehysten edellyttämällä tavalla. Jotta sisäisestä turvallisuudesta vastaavien viranomaisten toimintaa voidaan kehittää pitkäjänteisesti, on toimintaan osoitettava riittävät määrärahat. 

Edellisestä isosta lamasta selvittiin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopanostusten kautta. Samoin tulisi tehdä nyt, mutta hallitus esittää koulutukseen ja tutkimukseen kohdistuvia kohtuuttoman rajuja leikkauksia. Kipeästi kaivattuun tuottavuushyppyyn tarvitaan uusia innovaatioita ja uusia osaajia, joita ei synny ilman tutkimuksen ja koulutuksen resursseja. Hallituksen kärkihankkeisiin kohdennetut lisäpanostukset eivät korvaa perusrahoituksen vajausta. Monet korkeakoulut ovat jo keskellä henkilöstön YT-neuvotteluja ja irtisanomisia. Kristillisdemokraattien mielestä hallituksen yliopistojen perusrahoitukseen kaavailemat leikkaukset ovat liian rajuja. Esitämme leikkausten puolittamista tutkimus- ja koulutustoiminnan turvaamiseksi. 

Hallitus leikkaa kuntien valtionosuuksia varhaiskasvatuksen osalta. Leikkaus perustuu ryhmäkokojen kasvattamiseen nykyisestä 21 lapsesta 24:ään kokopäivähoitoa saavaan lapseen. Ryhmästä vastaisi edelleen kolme aikuista. Ryhmäkokoa voitaisiin edelleen suurentaa osa-aikahoidossa olevilla lapsilla, joiden määrä tulee kasvamaan varhaiskasvatusoikeuden rajauksen seurauksena. Liian suuret lapsiryhmät heikentävät mahdollisuuksia lapsen yksilölliseen kohtaamiseen, huomioimiseen sekä kehityksen ja oppimisen tukemiseen. Vaikutukset ulottuvat pitkälle lapsen myöhempään elämään heikentäen mm. koulumenestystä. Kristillisdemokraatit esittää, että varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen suurentamisesta luovutaan. 

Vuodesta 2010 lähtien on osoitettu valtion erityisavustusta perusopetuksen opetusryhmien pienentämiseen, mutta ensi vuonna hallitus haluaa poistaa nämä varat. Pienempi opetusryhmä lisää opettajan mahdollisuuksia oppilaan yksilölliseen kohtaamiseen sekä kehityksen ja oppimisen tukemiseen. Esitämme perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen kohdennettujen avustusten säilyttämistä  

Hallituksen panostukset perusväylänpitoon ovat tarpeellisia ja kannatettavia, joskin aivan liian pieniä. Tiestön korjausvelan arvioidaan olevan noin 2 miljardin euron luokkaa. Hallituksen kehyskaudella esittämät lisäpanostukset eivät riitä pelastamaan tiestöämme ja raideverkostoamme. Tarvitaan suurempia panostuksia ja kunnollista suunnitelmaa priorisoinnista. 

Hallitus siirtää varoja kehittämishankkeista perusväylänpitoon. Kehyskauden liikenneverkon investointeihin käytettävien määrärahojen taso on tästä johtuen hälyttävän pieni. Uusille hankkeille ei ole esimerkiksi ensi vuodelle varattu olenkaan määrärahoja, ja tulevina vuosina määrärahat ovat riittämättömällä tasolla. Tiestön ylläpito on tärkeää, mutta talouskasvun edellytysten luomiseksi tarvitaan myös vaikuttavia investointeja, jotka palvelevat elinkeinoelämää ja kaikkia teillä liikkuvia suomalaisia. 

Hallituksen esittämä leikkaus joukkoliikenteen palvelujen ostamiseen heikentää niiden elinoloja, joilla ei ole varaa tai mahdollisuutta omaan autoon. Palveluverkon, kuten koulu- ja terveyskeskusverkon, karsiminen lisää etäisyyksiä palvelupisteisiin. Joukkoliikenteen merkitys kasvaa, kun isoissa kasvukeskuksissa asuntojen hinnat nousevat korkealle ja väestökeskuksia kasvaa suunnitelmien mukaisesti junaratojen varsille. Leikkaukset junien kaukoliikenteen tuista kohdistuvat tämän kehityksen kannalta epäsuotuisasti ja lisäksi lisäävät henkilöautoilla liikkumista. Joukkoliikenteen palvelujen säilyminen on sosiaalisesti ja ekologisesti tarpeen. 

Pahenevan työttömyystilanteen ja lisääntyvän pitkäaikaistyöttömyyden aikana hallitus on päättänyt leikata työllisyys- ja yrityspolitiikan määrärahoja. Pienet panostukset yksityisten työnvälityspalveluiden lisäämiseen eivät riitä kattamaan sitä aukkoa, mikä syntyy, kun julkisista työvoima- ja yrityspalveluista vähennetään resursseja. Työttömyyden pitkittämisen sijaan tulee tukea aktiivisia toimia, joilla madalletaan kynnystä itsensä työllistämiseen yritystoiminnan kautta tai mahdollistetaan palkkatuen turvin työelämään pääsy tai paluu pitkän työttömyyden tai muun syyn vuoksi. Palkkatuki toimii jatkeena työkokeiluille, kuntouttavalle työtoiminnalle, työllisyyspoliittiselle koulutukselle ja oppisopimuskoulutukselle. Kristillisdemokraatit panostaisivat starttirahoihin ja palkkatukeen lisämäärärahoja. 

Hallitus on päättänyt lyhentää työttömyysturvaa sadalla päivällä 500 päivästä 400 päivään vuoden 2017 alusta alkaen. Alle kolmen vuoden työhistorialla ansiosidonnaisen kesto lyhenisi 400 päivästä 300 päivään. Mahdollisuudessa työllistyä on suuria alueellisia eroja. Ansiosidonnaisen lyhentäminen ei toimi työllistymisen kannusteena vaikeilla työttömyysalueilla. Sen sijaan mahdollisuus 100 viimeisen ansiosidonnaisen päivän käyttäminen palkkatukeen helpottaisi työttömän työllistymistä myös ansiosidonnaisen työttömyysrahakauden tullessa päätökseen. Tämä vähentäisi myös kuntien maksettavaksi tulevia sakkomaksuja, jos ne eivät työllistä tai osoita koulutus- tai harjoittelupaikkaa pitkäaikaistyöttömälle. 

Hallitus on lopettamassa osana nuorisotakuuta olleen nuorten aikuisten osaamisohjelman, samoin nuorten aikuisten mahdollisuus päästä oppisopimuskoulutukseen heikkenee. Kristillisdemokraatit esittää, että nuorisotakuun toteuttamista sekä siihen kuuluvaa panostusta oppisopimus-koulutukseen jatketaan 20 miljoonan euron panostuksella. Samoin peruisimme hallituksen leikkaukset nuorten työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhön. Etsivä nuorisotyö sekä työpajatoiminta ovat juuri sellaista ennaltaehkäisevää toimintaa, johon laitettu panostus tulee moninkertaisena takaisin. 

Kristillisdemokraatit peräänkuuluttaa välittömiä toimia, joilla parannetaan pienyritysten toimintamahdollisuuksia ja kannustetaan yrittäjyyteen. Hallitusohjelmassa on mainittu 5 %:n yrittäjävähennys, mutta sitä ei ole hallituksen ensi vuoden talousarvioesityksessä. Pienet yritykset luovat tarvittavat työpaikat tilanteessa, jossa julkinen sektori ja suuret yritykset karsivat henkilöstöään. Jotta saataisiin lisää yksityisiä investointeja, on pienyrittäjien verotusta kevennettävä. 5 %:n yrittäjävähennyksen kustannusarvio on 131 miljoonaa euroa. Pidemmällä tähtäimellä panostus yrittäjyyteen palautuu yhteiskunnalle lisääntyvillä verotuloilla ja pienemmillä kustannuksilla työttömyyden hoidossa. 

Talouskasvun vauhdittamiseksi ja kestävän kehityksen edellytysten parantamiseksi tarvitaan rohkeita uusia avauksia uusiutuvan energian alalla. Hallitus aikoo sen sijaan laskea energiapolitiikan määrärahoja kehyskaudella 387 miljoonasta eurosta 367 miljoonaan euroon. Uusiutuvaa energiaa entistä paremmin hyödyntäviä laitteita on viime vuosina kehitetty merkittävästi eteenpäin. Alaan suuntautuva tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyö on tuottamassa uusia parannuksia. Ne soveltuvat entistä paremmin myös sähköenergian tuotantoon ja sähkön ja lämmön yhteistuotantoon. Saavutamme yhteiskuntana merkittäviä etuja lisäämällä uusiutuvan energian hyödyntämistä: vähennämme tarvetta energian tuontiin eli lisäämme omavaraisuutta, edistämme kiertotaloutta, torjumme ilmastonmuutosta ja kehitämme uusia vientituotteita. 

Kristillisdemokraattien mielestä on väärin maksattaa laman kustannukset kaikkein vähäosaisimmilla. Se on myös taloudellisesti heikosti perusteltua, sillä nämä leikkaukset tuovat hyvin todennäköisesti lisäkustannuksia lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Eläkeläisten asumistuen poisto, lääkekorvauksien leikkaus, yksityisten terveyspalvelujen kela-korvauksen puolitus ja muut vanhenevaan väestöön kohdistuvat leikkaukset voivat yhteisvaikutuksina tuoda suuria ongelmia. Yhä useampi joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. 

Hallitus on siirtämässä eläkeläiset yleisen asumistuen piiriin, jolloin eläkeläisten oikeus saada asumistukea heikkenee. Erityisesti muutos koskettaisi yksinasuvia ikäihmisiä. Se ajaisi monet eläkeläiset turvautumaan toimeentulotukeen. Hallituksen esittämä takuueläkkeen korotus on oikeansuuntainen, muttei riittävä. Kristillisdemokraatit esittävät eläkeläisten asumistuen säilyttämistä ja takuueläkkeen tason tuntuvampaa korotusta. 

Kristillisdemokraatit ei tue hallituksen kaavailemaa lääkekorvausmenojen leikkaamista. Sen sijaan esitämme, että alkuomavastuun korotuksen kautta vapautuvat määrärahat kohdennetaan lää-kekorvausten vuosittaisen maksukaton alentamiseen. Näin yhteiskunnan tuki kohdentuisi nykyistä paremmin säännöllistä, pitkäaikaista lääkehoitoa tarvitseville. Tämä helpottaisi muun muassa monien ikääntyneiden ihmisten taloudellista tilannetta. 

Hallitus on alentamassa lääkäripalkkioiden ja hammaslääkäripalkkioiden sairausvakuutuslain mukaisia korvauksia. Pohjalla ovat jo kehyksiin tehdyt aiemmat vähennykset. Näin suuri leikkaus yksityisten lääkäripalveluista maksettaviin korvauksiin voi aiheuttaa kansalaisten hakeutumista entistä suuremmassa määrin julkisen terveydenhuollon piiriin ja siten ruuhkauttaa erityisesti julkisen hammashuollon mutta myös perusterveydenhuollon palvelut. Lopulta kustannus on saatua säästöä suurempi. 

Keliakiaa sairastavat ovat voineet hakea ruokavaliokorvausta gluteenittoman ruokavalion aiheuttamista lisäkustannuksista. Hallitus esittää korvauksen lakkauttamista. Keliakia on vakava perinnöllinen sairaus, jonka ainoana hoitona on elinikäinen gluteeniton tai luontaisesti gluteeniton erityisruokavalio. Ruokavalio on keliaakikon lääke. Yhteiskunnan tehtävänä on huolehtia, että sairaudesta kärsivällä on oikeus tasavertaiseen ja kohtuuhintaiseen ruoan saantiin. 

Julkisten toimijoiden on tehtävä enenevässä määrin yhteisiä tietojärjestelmähankintoja. Tämä vaatii nykyistä parempaa johtajuutta hankinnoissa. Nykykäytännön suurimpia ongelmia on tekninen sitoutuminen yhteen toimittajaan sekä isoihin hankinta-, käyttö- ja päivityskustannuksiin. Hankinnat on jatkossa tehtävä niin, että useat kotimaiset toimijat voivat rakentaa ja täydentää avointa järjestelmää. Järjestelmien yhteensovittamiseen ja avoimiin rajapintoihin on lisättävä panostuksia, erityisesti kehitystyöhön avoimien lähdekoodien pohjalta. 

Sote-uudistuksessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota toimiviin tietojärjestelmiin. Eri toimijoiden ohjelmien tulee pelata yhteen, ymmärtää ongelmitta toisiaan ja tallentaa tieto avointen standardien mukaisesti. Tällöin tiedonsiirto helpottuu eikä ohjelmiston tilannut julkinen taho jää yksittäisen ohjelmistotoimittajan kuristusotteeseen. 

Ohjelmistojen yhteishankinnalla säästettäisiin jo paljon. Eri ministeriöiden, kuntien, sairaanhoitopiirien tieto- ja viestintätekniikkamenoja tulee vähentää keskitetyllä ohjauksella. Kaikki julkiset tieto- ja viestintätekniikan hankkeet on kerättävä yhtenäisen hallinnon alle, johon palkataan alan huippuosaajat. 

Kristillisdemokraattinen veropolitiikka siirtää verotuksen painopistettä ihmisille ja kansantaloudelle haitallisiin kohteisiin. Samalla työnteon ja yrittäjyyden verotusta kevennettäisiin kohdennetusti. Näitä kohdennettuja toimia on esimerkiksi ajamamme 5 %:n yrittäjävähennys. 

Hallitus kaavailee vuonna 2019 tupakan verotuksesta lisätuottoja 270 milj. euroa. Veronkorotukset tehtäisiin porrastetusti kehyskauden aikana. Kansanterveyden kannalta alkoholi- ja tupakkaverotusta on syytä kiristää nopeammalla aikataululla. Korkeampi hinta vähentää tupakoinnin ja alkoholin yhteiskunnalle aiheuttamia kustannuksia. Matkustajatuontia voidaan hillitä lisäämällä tullin suorittamaa valvontaa. 

Kun 2004 tehtiin päätös päästökaupasta, syntyi tilanne, jossa sähköenergian hinta nousi ja päästökaupan ulkopuoliset vesi- ja ydinvoimalat saivat ansiotonta hyötyä, koska hintajärjestelmän takia nekin saavat korkeampaa hintaa tuottamastaan sähköstä. Kataisen hallitus teki esityksen niin kutsutusta windfall-verosta, jolla osa arvonnoususta pyrittiin leikkaamaan valtiolle. Kataisen hallituksen esitys kaatui siihen, ettei komissio saanut valmiiksi arviotaan, onko se tukisääntöjen vastainen. Mikäli komission arvio on myönteinen, on windfall-vero syytä toteuttaa. Suomen tulee myös aktiivisesti vaikuttaa komissioon.  

Hallitusohjelmaan kirjatun tavoitteen mukaan hallitus pyrkii kehyskauden aikana saavuttamaan 150 miljoonan euron lisätulot yritysveropohjaa tiivistämällä ja kitkemällä harmaata taloutta. Jotta tämä saavutettaisiin, tulee lisätä resursseja harmaan talouden torjumiseen. Panostusten sijaan hallitus oli leikkaamassa harmaan talouden torjuntaan kohdistettuja määrärahoja ja lakkauttamassa harmaan talouden torjuntaohjelman. Kristillisdemokraatit pitää hyvänä, että hallitus on pyörtämässä nämä päätökset, mutta odottaa yhä konkreettisia esityksiä harmaan talouden torjuntaan. Omassa vaihtoehdossamme esitämme 20 miljoonan euron lisäystä lisähenkilöstön palkkaamiseksi harmaan talouden torjuntatöihin verohallintoon, tulliin ja poliisiin. Lisäpanostukset mahdollistaisivat hallituksen tavoitteleman lisätulon jo vuoden 2016 aikana. Kertaluontoisten sakkojen ja rangaistusverojen lisäksi lisätään pelotevaikutusta ja sitä kautta myös edistetään vapaata ja rehellistä kilpailua.