Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman strategisen kokonaisuuden ”Hiilineutraali ja luonnon monimuotoisuuden turvaava Suomi” 5. tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen. Tätä tavoitetta toteutetaan muun muassa kansallispuistoverkoston laajentamisen avulla. Kansallispuistoverkoston kehittämisellä edistetään myös matkailuyrittäjyyden lisäämistä, mikä puolestaan toteuttaa hallitusohjelman elinvoimaisen Suomen rakentamista koskevia tavoitteita. Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on hyödyntää matkailu- ja elämyspalveluiden sekä luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen mahdollisuudet aluekehitys- ja elinvoimapolitiikan toteutuksessa. Valiokunta pitää erittäin tervetulleena 41. kansallispuiston perustamista juuri Sallaan. Sallan kunnan aloite puiston perustamiseen on tärkeä lähtökohta tälle työlle. Kunnan perusteellinen selvitystyö ja paikallisten asukkaiden ja yhdistysten osallistaminen valmisteluun tarjoavat erinomaisen lähtökohdan kansallispuiston perustamiselle. Edellä esitetyistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitykseen sisältyvää lakiehdotusta tarpeellisena ja puoltaa sen hyväksymistä jäljempänä esitetyllä tavalla muutettuna. 

Kansallispuiston perustamiskustannuksiin varaudutaan vuoden 2021 neljännessä lisätalousarviossa. Kertaluonteinen 4,5 miljoonan euron investointikustannus on tarkoitus kattaa Metsähallituksen rahoituksella ja osaksi talousarviomomenttien välisillä siirroilla. Hallituksen esityksen mukaan kansallispuiston alueen ylläpitokustannuksiin varataan nykyistä ylläpitokustannusta vastaava määräraha. Valiokunta on huolissaan ylläpitorahoituksen riittävyydestä, sillä investointirahoituksella uudistettujen ja laajennettujen palvelurakenteiden kunnossapito edellyttää lisärahoitusta. Myös kasvava kävijämäärä, jota kansallispuiston perustamisella tavoitellaan, lisää rakenteiden hoito- ja ylläpitokustannuksia. Metsähallituksen arvion mukaan kansallispuiston ylläpitoon ja hoitoon tarvittaisiin vuosittain nykytasoon verrattuna lähes nelinkertainen rahoitus, noin puoli miljonaa euroa. Näin ollen on olemassa vaara, että uuden kansallispuiston perustaminen lisää kansallispuistojen varustelun korjausvelkaa. Yhtenä ratkaisuna korjausvelkaan voisi olla vapaaehtoisen maksun pyytäminen kaikilta, erityisesti suosittujen kansallispuistojen käyttäjiltä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esimerkiksi Oulangan kansallispuiston alueella toimivat matkailupalveluyrittäjät maksavat rakenteiden ja polttopuiden käytöstä maksua. Vastaavasti puiston muille käyttäjille voitaisiin ehdottaa vapaaehtoista maksua, josta saatavalla tulolla ylläpidetään puiston palveluita ja edistetään luontoarvojen säilyttämistä. Lähtökohtaisesti valiokunta pitää tärkeänä kansallispuistojen maksuttomuutta, mutta mahdollisuutta vapaaehtoisen maksun käyttöönottoon esimerkiksi digitaalisia palveluja hyödyntäen on tarpeen selvittää.  

Hallituksen esityksen mukaan Sallan luonnonsuojelualueen aluetaloudellinen kokonaistulovaikutus oli vuonna 2019 noin 5,2 miljoonaa euroa ja työllisyysvaikutus noin 40 henkilötyövuotta. Käyntimäärien ja sen myötä alueelle jäävien tulojen määrän odotetaan selvästi kasvavan kansallispuiston perustamisen myötä. Hossan kansallispuiston perustamisesta saatujen kokemusten mukaan kävijämäärän lähes kaksinkertaistuessa vastaavasti kokonaistulo- ja kokonaistyöllisyysvaikutukset voivat kaksinkertaistua. Tätä arviota tukee myös Sallan kansallispuiston perustamisesta tehty toteutettavuusselvitys. Kaiken kaikkiaan saadun selvityksen mukaan kansallispuiston perustaminen tuo merkittävän positiivisen vaikutuksen alueen työllisyydelle, yritystoiminnalle sekä näiden kasvupotentiaalille. Se tukee verotulojen ja muiden tulojen muodossa myös Sallan alueen elinvoimaa ja peruspalveluiden säilyttämistä. Sallan kansallispuiston käytön suunnittelussa ja toteutuksessa tulee pyrkiä alueen luonto- ja kulttuuriarvojen säilyttämiseen ja kehittämiseen tavalla, joka edistää koko Sallan alueen taloudellista kehitystä. Yhteydet lähialueille kuten Fennoskandian vihreään vyöhykkeeseen tulee hyödyntää alueen kehittämisessä.  

Ehdotetun lain mukaan Sallan kansallispuistoon kuuluu 9 983 hehtaaria valtion maa- ja vesialueita. Puiston tarkemmat rajat määritellään ehdotetun lain liitteenä olevassa kartassa. Kansallispuistoon sisällytetään 9 965 hehtaaria Sallatunturin luonnonsuojelualueesta. Kansallispuiston rajaukseen sisältyisi Aatsinki-Onkamon Natura 2000- alueen luonto- ja maisema-arvoiltaan edustavin osuus. Lisäksi kansallispuistoon ehdotetaan otettavaksi 18 hehtaarin alue Könkäänmaalla. Kansallispuiston alueen luontoarvoihin kuuluu kauniita vaaramaisemia sekä vanhan metsä- ja suoluonnon edustavin osan valtion omistamasta Sallatunturin kokonaisuudesta. Tuleva kansallispuisto on erityisesti vanhojen metsien, erittäin edustavien aapasoiden ja puustoisten soiden, harjujen sekä jääkauden ja eroosion muovaamien maanmuotojen aluetta. Alueella sijaitsee muun muassa noin 250 metriä syvä rotkolaakso Aatsinginhauta, jonka pohjalla ja rinteillä esiintyy erityisiä uhanalaisen lajiston keskittymiä. Könkäänmaan dolomiittikalliotörmillä on puolestaan erityisen merkittäviä, valtakunnallisesti uhanalaisten kalkkikallioiden sammallajien esiintymiä. Kansallispuistoksi esitettävä alue on merkittävä myös kulttuuriperinnön ja Suomen sotahistorian näkökulmasta. Alueella on ollut asutusta jo kauan, mistä merkkinä ovat pyyntikuopat sekä vesistöjen rannoilla yhä näkyvät kivikautisen asumuksen jäänteet. Salla on toiminut talvisodan näyttämönä, ja siellä on löydettävissä lukuisia sotamuistomerkkejä. 

Pääosa tulevan kansallispuiston alueesta on Sallatunturin luonnonsuojelualuetta, joten se kuuluu jo nykyisin luonnonsuojelulain 17 a §:n rauhoitussäännösten piiriin. Mainitun pykälän mukaan metsästys on ollut kuitenkin sallittua luonnonsuojelualueella. Retkeilyä ja muuta virkistyskäyttöä ohjataan kansallispuiston alueella pääosin samoin kuin luonnonsuojelualueella. Kansallispuiston perustamisen edellytyksistä ja käyttörajoituksista säädetään luonnonsuojelulaissa. Muun muassa metsästys ja kalastus, yleiskalastusoikeuksia lukuun ottamatta, ovat luonnonsuojelulain 13 §:n mukaan kiellettyjä kansallispuiston alueella. Luonnonsuojelulain 16 §:n mukaan metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetusta kuntalaisen metsästysoikeudesta kansallispuistossa säädetään erikseen lailla. Sallan kansallispuiston perustamisen yhteydessä ehdotetaan säädettäväksi kuntalaisen metsästysoikeudesta sekä 882,2 hehtaarin metsästysrajoitusalueesta, jolla metsästys on kiellettyä lukuun ottamatta vahinkoperusteisiin lupiin perustuvaa metsästystä ja hirvenajoa.  

Yleisenä lähtökohtana luonnonsuojelulain rauhoitussäännöksistä poikkeamisen perusteita arvioitaessa on ollut se, että kansallispuiston perustamisen tavoitteena on ensisijaisesti luonnon ja luontoarvojen pitkäjänteinen suojelu (YmVL 5/2017 vp). Myös hallitusohjelman kirjaukset lähtevät siitä, että kansallispuistoverkoston laajentamisella edistetään luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Koko Suomen alueella kansallispuisto on aina ensisijaisesti luonnonsuojelualue. Kun tämä lähtökohta on turvattu, voidaan pyrkiä sovittamaan yhteen muita kansallispuiston käyttötarkoituksia. Valiokunnalle annetuissa lausunnoissa on ehdotettu Sallan kansallispuiston alueen laajentamista Sallan kunnan alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna. Ehdotetut laajennukset merkitsisivät erityisesti Metsähallituksen lupametsästykseen käytettävissä olevien valtion maiden huomattavaa rajaamista. Toisaalta osassa lausuntoja on ehdotettu ulkopaikkakuntalaisten metsästysoikeuden säilyttämistä kansallispuiston alueella. Maa- ja metsätalousvaliokunta on lausunnossaan ehdottanut, että pienriistan metsästysoikeuden jatkamista talvisaikaan ja paikallisen oppaan avulla tapahtuvana selvitettäisiin vielä (MmVL 20/2021 vp). Hallituksen esitykseen sisältyvässä laajuudessa Sallan kansallispuiston perustaminen rajoittaa metsästystä valtion mailla siltä osin kuin kansallispuiston alue kuuluu nykyisin Metsähallituksen Vilma-Savinan pienriistan lupametsästysalueeseen ja Vilma- hirvenmetsästyksen lupa-alueeseen. Lupametsästysalueen pieneneminen on kuitenkin esitetyssä muodossa kokonaisuuden kannalta vähäistä.  

Hallituksen esityksen ja valiokunnan saaman selvityksen mukaan kansallispuiston ulkopuolelle jäisi Sallan kunnassa Metsähallituksen Vilma-Savinan pienriistan lupametsästysalueesta lähes 67 000 hehtaaria, koko Naruska-Tuntsan yli 150 000 hehtaarin pienriistan lupametsästysalue sekä noin 230 000 hehtaaria hirvenmetsästyksen lupa-alueita. Lisäksi Sallan yhteismetsä myy pienriistan ja hirven metsästyslupia noin 70 000 hehtaarin laajuisille alueilleen. Saalismäärien osalta on todettava, että tulevan kansallispuiston alueella on kaadettu edeltävän kahden vuoden aikana yhtä ilvestä lukuun ottamatta ainoastaan parikymmentä hirveä. Edellä esitetyn valossa ei voida ajatella, että kansallispuiston perustaminen olennaisesti vaikuttaisi metsästysmatkailun tulevaisuuteen Sallassa tai muualta tulevien maattomien metsästäjien mahdollisuuksiin metsästää Sallan alueella. Kansallispuiston alueella sovellettavia metsästysrajoituksia ei ole myöskään tällä perusteella aihetta muuttaa. Kansallispuiston aluerajauksen osalta valiokunta katsoo, että Sallan kunnan ehdotukseen perustuva, hallituksen esityksessä omaksuttu kansallispuiston rajaus sovittaa parhaalla mahdollisella tavalla yhteen kansallispuiston perustamisen tavoitteet ja alueen erilaiset käyttötavat. Korostaen edelleen kansallispuiston luonnetta luonnonsuojelualueena valiokunta ei myöskään pidä tarpeellisena selvittää pienriistan lupametsästyksen jatkamista kansallispuiston alueella maa- ja metsätalousvaliokunnan ehdottamalla tavalla. Maa- ja metsätalousvaliokunnan tavoin ympäristövaliokunta katsoo, että saaliin noutaminen moottoriajoneuvolla kansallispuiston alueelta on oltava mahdollista jatkossakin. 

Luonnonsuojelulain 13 §:ssä säädetyistä metsästysrajoituksista on voitu poiketa ainoastaan Lapin ja Kainuun maakunnissa paikallisten asukkaiden eräperinteen kuten metsästyksen jatkuvuuden turvaamiseksi. Metsästysrajoitukset koskevat siten myös paikallisia asukkaita, jollei ehdotetussa laissa nimenomaan säädetä Sallan kuntalaisen oikeudesta metsästää kansallispuiston alueella.Valiokunta onkin viimeksi Hossan kansallispuiston perustamisen yhteydessä katsonut, että metsästyslain 8 §:ssä säädetty kuntalaisen oikeus metsästää valtion mailla Lapin tai Kainuun maakuntaan kuuluvan kotikuntansa alueella tulee turvata pohjoiseen perustettavassa kansallispuistossa (YmVL 5/2017 vp). Vastaava säännös sisältyy ehdotetun lain 3 §:ään. Vastaavasti kuin Hossan kansallispuistoa perustettaessa ehdotetussa laissa säädettäisiin hirven metsästysoikeus myös ulkopaikkakuntalaisille, jotka kuuluvat sellaiseen metsästysseuraan, jonka metsästysalueeseen kansallispuisto kuuluu ja joka on lain voimaan tullessa ollut rekisteröity Sallaan. Säännös ei rajoita uusien, edellä tarkoitettuihin metsästysseuroihin liittyvien jäsenten metsästysoikeutta kansallispuiston alueella. Lisäksi alueella toimivan paliskunnan osakkaalla ja Riistakeskuksen nimeämällä henkilöllä on oikeus kotikunnasta riippumatta osallistua vahinkoa aiheuttavan riistalajin yksilön poistamiseen alueella.  

Valiokunta korostaa, että metsästysrajoituksia koskevien poikkeusten tarkoituksena on turvata paikallisen eräperinteen jatkuminen. Ulkopaikkakuntalaisia koskevan poikkeussäännöksen tavoitteena on sallia hirvenmetsästys myös niille entisille Sallan asukkaille, jotka ovat muuttaneet Sallasta, mutta jotka edelleen kuuluvat paikalliseen metsästysseuraan. Paliskunnan osakkaita koskevilla poikkeuksilla puolestaan turvataan porotalouden harjoittamisen edellytyksiä. Myös kuntalaisen metsästysoikeutta kuitenkin rajoitetaan kansallispuiston metsästyskieltoalueella, jolla on sallittua ainoastaan hirvenajo ja vahinkoa aiheuttavien riistaeläinlajien yksilöiden poistaminen. Rajoitusalueella sijaitsevat muun muassa matkailukeskuksen tuntumassa oleva lähtö reiteille ja talviaikaiset reitit kokonaisuudessaan. Rajoitusalueen rajaus perustuu paikallisten toimijoiden ehdotukseen, ja se on käyttäjäturvallisuuden näkökulmasta erittäin perusteltu. 

Retkeilyn suosio on kansallisesti kasvussa, ja tämä näkyy kansallispuistojen ja retkeilyalueiden kävijämäärien merkittävänä kasvuna. Tämä on erittäin positiivinen mutta samalla haastava kehitys luonnon kantokyvyn ja paikallisen palvelurakenteen riittävyyden näkökulmasta. Kestävän matkailun periaatteiden mukaisesti Sallan alueen toimijoiden tulee osaltaan edistää mahdollisuuksia matkustaa alueelle julkisia kulkuvälineitä hyödyntäen. Kansallispuiston käytön tulee tapahtua paikallista väestöä ja kulttuuriperintöä arvostavasti huolehtien muun muassa siitä, ettei alueen luontoa ja kulttuuriympäristöjä vahingoiteta esimerkiksi töhrimällä, roskaamalla tai jättämällä luontoon erilaisia sinne kuulumattomia merkkejä ja rakennelmia. Alueen kehittämisen tulee tapahtua yhteistyössä paikallisten asukkaiden ja elinkeinonharjoittajien kanssa siten, että kansallispuiston perustamisen hyväksyttävyys säilyy myös toiminnan käynnistyttyä.  

Kansallispuiston virkistyskäytön näkymiin vaikuttaa myös ulkoilun monipuolistuminen. Matkailupalveluyrittäjät ja alueiden virkistyskäyttäjät kaipaavat uusia palvelurakenteita kuten lumikenkä- ja maastopyöräilyreittejä. Kehitys tuo osaltaan painetta kansallispuiston alueen erilaisten käyttötarkoitusten yhteensovittamiseen tavalla, joka turvaa käyttäjäturvallisuuden ja luontoarvojen säilymisen. Kansallispuiston käyttö- ja hoitosuunnitelmaa laadittaessa onkin tasapainoiltava alueen luonto- ja kulttuuriarvojen säilyttämisen ja kehittämisen sekä monipuolisen ulkoilun mahdollistamisen kanssa. Näiden asioiden toteutumiseen voidaan vaikuttaa muun muassa hyvällä reittisuunnittelulla, ohjauksella, opasteilla ja vyöhykejaolla. Valiokunta korostaa, että lähtökohtana kaikessa kansallispuiston toiminnan suunnittelussa ja ohjaamisessa tulee olla käyttäjien turvallisuus. Metsästysturvallisuuden osalta jatkotyössä tulee hyödyntää Metsähallituksen vuonna 2021 julkaisemaa metsästysturvallisuusselvitystä sekä paikallisen riistanhoitoyhdistyksen asiantuntemusta.