Arvoisa puhemies! Kun lapsi vetää koulukaveriaan tukasta tai yläkoululainen mojauttaa luokkakaveriansa välitunnilla turpaan, puhutaan koulukiusaamisesta. Saman termin alle mahtuu tuhti nippu muitakin pienten ihmisten tekoja. Voiko kiusaaminen olla rikos? Voi, ja valitettavan usein niin on. Kouluissa lainvastaisia tekoja käsitellään liian usein kiusaamisena, kun kyseessä on väkivallanteko. Se ei ole opettajien vika. Se on yhteiskuntaan pesiytyneen hyssyttelyn syy, ja sen ratkominen on annettu opettajien tehtäväksi: hoitakaa te, ja miksi te ette hoida?
Kiusaamista vastaan käydään rintamasotaa monissa kunnissa.
Seinäjoen kaupungin Yhdessä yhteistyöllä ‑toimintamalli sisältyy koulujen suunnitelmaan oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Malli on hyvä. Sitä kehittelemässä ovat olleet ruohonjuuritason ammattilaiset.
Etelä-Karjalassa koulujen, poliisin, sosiaalipalveluiden ja kuntien edustajista koostuva ryhmä päätti vähän aikaa sitten puuttua kouluväkivaltaan moukarin otteella. Kouluissa tapahtuneet selvästi lainvastaiset teot siirrettiin suoraan esimerkiksi poliisin tai sosiaaliviranomaisten käsiteltäviksi. Lainvastaisia tekoja olivat esimerkiksi pahoinpitely, laiton uhkaus, varkaus tai viestintäsalaisuuden loukkaus. Teoista ei käytetty nimeä rikos, koska alle 15-vuotias lapsi ei ole teoistaan rikosoikeudellisesti vastuussa. Etelä-Karjalan malli toimii näin: Jos alle 15-vuotias lapsi tekee koulussa lainvastaisen teon, asiasta tehdään rikosilmoitus. Tekijä ohjataan ryhmään, jossa ovat tekijän ja uhrin lisäksi keskustelemassa molempien huoltajat, poliisi sekä nuorten oikeusedustaja. Etelä- Karjalasta kuuluu, että pääsääntöisesti ystävällismielinen järkipuhe on tehonnut eikä saman henkilön ole tarvinnut tulla uudelleen istuntoon. Lapselle ja nuorelle on siis osoitettu kaapin paikka.
Toimintamallin ydin on siis erottaa toisistaan kiusaaminen ja lainvastaiset teot. Rikoksen tunnusmerkit täyttävät tapaukset käsitellään liian usein kiusaamisena, vähän niin kuin ”pojat ovat poikia” ‑tyyliin. Yläkoululainen, joka on vaikkapa uittanut kaverinsa päätä vessanpönttössä, ei tarvitse muistutusta Kiva Koulu ‑periaatteista vaan vastuun ottamista teoistaan.
Puhemies! Liian usein opettajat koettavat siis ratkoa raskaan sarjan väkivaltatekoja, joita yhteiskunta heille ratkaistavaksi tuputtaa. On lähdetty liikaa ymmärtämään, kun olisi pitänyt konahtaa. Ihmisen kasvu ei ole aina silittelyä vaan välillä myöskin aikuisen arvovaltaa.
Puhemies! Hallituksen esitys on osa valtioneuvoston toimenpideohjelmaa kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemiseksi. Hallituksen esityksessä täsmennetään opetuksesta epäämistä koskevaa sääntelyä, jotta opiskelija saisi epäämisen aikana ja opetukseen palatessaan tarvitsemansa tuen. Toisen asteen osalta lakiin kirjattaisiin opettajien ja rehtorien ilmoitusvelvollisuus tietoonsa tulleesta koulussa tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta tai väkivallasta. Asiasta on ilmoitettava tekoon syyllistyneiden oppilaiden ja teon kohteena olleiden oppilaiden huoltajille tai muille laillisille edustajille. Hallituksen esitys parantaa myös oppilaitosten sisäisten kurinpitotoimien käytettävyyttä niissä vakavissa tapauksissa, joissa opiskelija on joutunut rikosprosessiin. Nämä ovat oikeansuuntaisia askelia.
Puhemies! Näin lopuksi myöskin pieni tunnustus. Valtioneuvosto hyväksyi viime viikon torstaina asetusmuutoksen, jonka myötä myös rehtoreilla on toimivalta poistaa häiritsevä tai turvallisuutta vaarantava oppilas luokkahuoneesta tai koulun tilasta. Olen toiminut ennen kansanedustajuutta pitkään rehtorina ja poistanut häiritsevän oppilaan luokkahuoneesta kymmeniä, ellen jopa satoja kertoja. En sano tätä ylpeillen tai kerskuen vaan todetakseni, ettei lainsäädäntö aina pysy reaalimaailman realismissa mukana. Nyt sekin muuttuu. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Kiitoksia. — Edustaja Honkonen poissa, edustaja Sankelo poissa, edustaja Saramo poissa. — Edustaja Laiho, olkaa hyvä.