Arvoisa herra puhemies! Tämä on hieno päivä — oikeastaan loistava päivä, sillä tänään on vietetty eduskunnan historian ensimmäistä köyhyyspäivää. Eduskunnalle on esitetty kuva suomalaisesta köyhyydestä, on jaettu ravintolan pöytiin tietoa lukuina, jopa ravintola oli mukana talkoissa ja tarjosi ylijäämäruokaa meille kansanedustajille — loistava päivä. 

Ministeri Kiuru, tervetuloa takaisin sorvin ääreen. Kysynkin: Nyt on tilanne, että seitsemän vuoden ajan olen esittänyt tätä toivetta, ja ymmärrän, että koko eduskunta on siinä takana, että saisimme pysyvän määrärahan talousarvioon, valtion budjettiin, jossa annettaisiin tuki näille vähävaraisia auttaville, leipäjonoja ylläpitäville järjestöille. Emme ole tässä onnistuneet. Olemme molemmat tehneet hartiavoimin töitä, arvostan sitä. [Puhemies koputtaa] Mutta kysyn ja pyydän nyt lupausta, hyvä hallitus, kaikilta ministereiltä: sitoudutteko [Puhemies: Kiitoksia!] antamaan tämän huikean lupauksen, että tämä asia järjestyy? — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitos kaikille. Monet ovat kovasti toivottaneet tervetulleeksi, ja otan työni niin vakavasti, että totean edustaja Laukkaselle, että samassa veneessä tässä on oltu ja tätä asiaa hoidettu. Tapasin tänään, jo juuri ennen aloittamistani, jälleen tässä tärkeässä perhe- ja peruspalveluministerin tehtävässäni teitä, järjestöjä, ja kyllä se on sellainen asia, että me emme edes tajua, kuinka tärkeää työtä yhteiskunnassa tehdään näiden järjestöjen taholta. Meillä pitää olla arvostusta ja kunnioitusta niitä ihmisiä kohtaan, jotka auttavat yhteiskunnassa. Täällä välitetään, järjestöt välittävät ihmisistä, ja se on minusta tärkeätä, että teidän porukka sai tänään myös eduskunnassa sitä arvostusta osakseen. Me jatkamme tätä budjettivääntöä siitä, millä tavalla tämä asia pitäisi saada kuntoon. [Sebastian Tynkkynen: Nyt ei selitysrallia!] Se pitää saada kuntoon, ja toivon kaikilta, että me näemme, että köyhyys on ollut täällä jo isältä pojalle, ja koska me teemme toimia, [Puhemies koputtaa] joilla voidaan pysäyttää näitä... [Puhemies keskeyttää puheenvuoron puheajan ylityttyä] 

Arvoisa herra puhemies! Kiitos ministeri Kiurulle vastauksesta. 

Yksi köyhyyden koskettavimpia muotoja on lapsiperheköyhyys. Muistan, kun 90-luvun laman aikana oman yritykseni asiakkaat menivät kolmessa kuukaudessa konkurssiin. Sen seurauksena menetin koko omaisuuteni. Meidän asuntomme ulosmitattiin, tyhjennettiin, ja muutama viikko sen jälkeen löysin lasteni vaatekaapista ruokavaraston. Lapset olivat piilottaneet ruokaa, ajatelleet, että se loppuu. Tässä tilanteessa tänään, 2020-luvulla, on kymmeniä, satoja perheitä. Kysyn: mitä toimenpiteitä hallitus on miettinyt — täsmätoimenpiteitä, ei joitakin kymppejä sinne tänne vaan todella vaikuttavaa auttamista — näille lapsiperheille? — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Tässä edustaja nosti esille erittäin tärkeän asian — lapsiperheköyhyyden — ja peräänkuulutti myös muita toimenpiteitä kuin etuuksiin liittyviä. Hallitushan on päättänyt korotuksista pienituloisten lapsiperheiden etuuksiin ensi vuodelle — erittäin tärkeää. 

Sen lisäksi haluan nostaa esille tämän toisen asteen maksuttomuuden, joka on erittäin tärkeä päätös nimenomaan vähävaraisten lapsiperheiden näkökulmasta — näkökulmasta, jolle minun kokemukseni mukaan ei ehkä annettu niin paljon tilaa eduskunnassa käytävissä keskusteluissa, joissa monesti myöskin kritisoitiin tätä maksuttomuutta. Olen saanut erittäin paljon palautteita perheiltä sen jälkeen, kun tämä maksuttomuus astui voimaan, ja niissä on todettu, kuinka merkittävä vaikutus sillä on ollut perheiden talouden ja toimeentulon näkökulmasta. Tuoreimmassa lukiobarometrissä kävi ilmi, että myöskin nuorten näkökulmasta maksuttomuudella on ollut väliä siinä, että on ylipäätänsä hakeuduttu esimerkiksi lukio-opintojen pariin.