Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos hyvästä keskustelusta ja kysymyksistä.
Valtaosa kysymyksistä kosketti jotain muuta kuin tätä varsinaista esitystä, jota lähestulkoon pelkästään kiiteltiin, mutta tähän liittyen oli kysymys siitä, miten huolehditaan, että kunnat todella sitten tekevät näitä toimenpiteitä. Siitä nimenomaan huolehditaan sillä, että näistä toteutuneista kustannuksista ja tehdyistä toimenpiteistä pitää vuosittain raportoida Lupa- ja valvontavirastolle, ja se on ehto sille, että näitä korvauksia voi saada. Eli vaikka se tuottajalle aiheutuva korvaus tulisikin sieltä asukaskohtaisesta keskiarvokustannuksesta, sen arvioidaan kyllä olevan hyvin pieni — kun tässä oltiin huolissaan yrityksistä, niin sen arvioidaan olevan hyvin pieni suhteessa siihen hintaan, mutta sitten ne kunnat saavat ne korvaukset raportoitua niistä, mitä on tehty. Eli ikään kuin jälkijättöisesti aina arvioidaan sitten sitä, paljonko on tehty neuvontaa ja sitten varsinaista siivousta ja esimerkiksi näitä pieniä jätesäiliöitä sinne asenneltu.
Mutta, arvoisat edustajat, olen aivan samaa mieltä kanssanne, että on todella tarpeen, että juuri näihin nikotiinipusseihin nyt tulee tämä tuottajavastuu, koska kun tuolla kulkee, niin kyllä siellä valtaosin ihan kohtuullisen siistiä on. Toki paikkoja löytyy, ja valitettavasti usein, niin kuin tässä edustaja Hoskonen viittasi, ne kaikista roskaisimmat paikat löytyvät valitettavasti koulujen lähettyviltä. Ajattelisin näin, että kyllä meidän pitää onnistua koko yhteiskunnassa paremmin siinä, että lapset ja nuoretkin ymmärtävät ihan pienestä pitäen, että roskat kuuluvat roskikseen eivätkä sinne meidän yhteiseen luontoon tai pihoille ja puistoihin. Mutta joka tapauksessa nikotiinipussien määrä on selvästi kasvanut viime aikoina siellä luonnossa ja pihoilla, ja se ei tietenkään ole luonnon näkökulmasta hyvä mutta ei myöskään, jos ajatellaan, että pieniä lapsia leikkii siellä. Helposti semmoiset sitten päätyvät myöskin suuhun, ja siinä on se terveys- ja turvallisuusnäkökulma ehdottomasti myös.
No, kertakäyttömuovidirektiivistä ja muutenkin laajemmin tästä kiertotalouden edistämisestä kysyttiin: On, totta kai, selvää, ettei tämä kertakäyttömuovidirektiivi kaikkea missään nimessä voi ratkaista. Siinähän rajoitetaan ylipäätään joidenkin tuoteryhmien valmistusta kertakäyttöisesti muoveista, ja tässä tulikin joitain esimerkkejä täällä, mutta eihän se sinällään yksinään ratkaise tätä muovin kierrätyksen haastetta. Osaltaan me ollaan pyritty tähän vastaamaan ja osittain myös kaupankassien osalta siihen, että meillä on tämmöisiä kiertotalouden green deal ‑sitoumuksia, joihin eri alat ovat sitoutuneet. Se on ollut aika toimiva keino, mutta jos katsotaan laajemmin tätä kiertotalouden kehittymistä Suomessa, niin me ollaan todella lapsenkengissä vielä. Meidän kiertotalousasteemme on noin neljä prosenttia, kun EU:n keskiarvo muistaakseni on noin 11—12 prosenttia, ja tavoite vuoteen 2030 mennessä olisi noin tuplata tämä sinne 25 prosenttiin, siis kaikesta materiaalista, että se kiertäisi. Tähän tarvitaan, kuten edellisenkin esityksen kohdalla todettiin, paitsi sääntelyä, joka helpottaa sen jätteeksi päätyvän materiaalin uudelleenkäyttöä, myöskin erilaisia taloudellisia ohjauskeinoja, ja niitä on myös odotettavissa nyt komissiolta, unionilta, kun heillä on siellä tämmöinen kiertotalouden green deal ‑lainsäädäntöesitys valmistelussa — anteeksi, kiertotalous, Act, mikä se nyt suomeksi onkaan, ja sitten aikanaan tulee nähtäväksi, miten se tänne laitetaan toimeen. [Puhemies koputtaa]
Pullojen kierrätykseen minulla ei valitettavasti ole pysyvää vastausta, mutta tähän vaikutamme vahvasti, että nykymalli saisi jatkua Suomessa myös myöhemmin.