Arvoisa rouva puhemies! Hyvät kollegat! Opintotuki ja opiskelijoitten tilanne on sen verran tärkeä asia, että ajattelin tulla ihan tänne pönttöön puhumaan, niin että voi ehkä vähän laajemmin pohtia tätä keskustelua. Mehän olemme koko illan ajan keskustelleet opintotukeen liittyvistä asioista: aikaisemmin opiskelijoiden asumistuesta, ja nyt sitten keskustelemme tästä opintorahan tasosta.
Ensinnäkin on pakko todeta tästä keskustelusta ja niistä puolueista, jotka täällä ovat olleet äänessä, että ehkä se kertoo siitä, mitkä porukat ovat opiskelijoitten tilanteesta kiinnostuneita — tietysti meillä on vähän eri näkemyksiä, mutta tietyt porukat täällä edustettuna ovat. Kyllähän sillä lailla täytyy todeta, että otan kyllä itse hallituspuolueen edustajana — me kaikki hallituspuolueiden edustajat, ketkä paikalla olemme — ihan nöyrillä mielin vastaan tämän kritiikin, mitä esitystä kohtaan esitetään. Ei tämä helppo päätös ole, eikä tämä ole helppo esitys, ja on ihan selvä juttu, että meitä askarruttaa se, mitä tämä tekee suomalaiselle sivistykselle ja suomalaiselle osaamiselle. Erityisesti keskustalle tämä on vaikea ratkaisu. Niin kuin jo aiemmin tänä iltana kerroin, yleisestihän keskustaa pidetään maanviljelijöitten puolueena, mutta kun kysellään eri ammattiryhmiä, ketkä eri puolueita äänestävät, niin sieltä ilmenee, että itse asiassa opiskelijat kannattavat keskustaa yhtä paljon kuin maanviljelijät, ja joissakin tutkimuksissa keskustan kannattajista jopa isompi osa on opiskelijoita kuin maanviljelijöitä. Keskusta on opiskelijapuolue, ja keskusta on perusturvapuolue, ja siihen liittyen me erityisellä herkkyydellä tarkastelemme näitä opiskelijoiden sosiaaliturva- ja toimeentulokysymyksiä.
Vaikka tässä joudutaan nyt tekemään heikennys opintorahaan — mikä kieltämättä kirpaisee itseänikin vanhana opiskelijapoliitikkona, joka on eri Nouse jo ‑marsseilla ollut ja vaikuttanut SYLissä ja eri opiskelijajärjestöissä — niin siitä huolimatta on kuitenkin varmaan rehellisyyden nimissä todettava, että tämä kokonaisuus, missä opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiriin, toisen asteen opintotuki yhtenäistyy korkeakouluopiskelijoitten opintotukeen ja saadaan tämä rankaisuluontoinen takaisinmaksukorko kohtuullistettua, tarkoittaa suurimmalle osalle opiskelijoista plussaa. Nettomääräisesti suurin osa opiskelijoista tässä voittaa. Toki tulee yksittäisiä hankalia tilanteita, ja näitä pitää tietysti ratkoa ja seurata, mihinkä tämä järjestelmä kokonaisuudessaan johtaa.
Palaan vielä niihin positiivisiin juttuihin, joita tässä on haluttu vähätellä opposition puolesta. Minusta ne eivät ole ollenkaan vähäisiä juttuja, kun olen itse aikanaan juossut opiskelijavaikuttajana, Keskustaopiskelijoitten puheenjohtajana, täällä eduskunnassa näitä lobbaamassa. Eivät nämä pieniä juttuja ole. Ei ole pieni juttu se, että toisen asteen opiskelijoilta vanhempien tulojen vaikutus poistuu. Ei ole pieni juttu se, että opiskelija on yhdenvertainen, opiskeli hän sitten ravintolakokiksi tai filosofian maisteriksi. Ja onhan se, arvoisat kollegat, ollut aika erikoista, että jos erehtyy tekemään liikaa töitä, menee pikkuisen tulorajat ylitse, niin sen jälkeen se takaisinmaksun korotusprosentti on ollut 15 prosenttia. Nyt se kohtuullistetaan 7,5 prosenttiin, mikä vastaa yleistä viivästyskoron tasoa. Nämä ovat kaikki kolme semmoisia asioita, mitä erittäin pitkään opiskelijajärjestöt ovat lobanneet, ja se on hieno juttu, että Sipilän hallitus on pystynyt nämä viemään läpi. Siitä lämpimät kiitokset opetusministerille ja koko hallitukselle.
Iso asia suomalaisten opiskelijoitten toimeentulon kannalta on jatkossa se, miten yleiseen asumistukeen siirtyminen sitten todella tulee vaikuttamaan. Siinähän tulee se tilanne, että erityisesti niiden opiskelijoiden, jotka opiskelevat kaupungeissa, joissa on korkea vuokrataso — ainakin Etelä-Suomesta on silloin kysymys — tilanne saattaa parantua, mutta toki, niin kuin aiemmin on nostettu esille, meillä voi olla perheellisiä opiskelijoita, joilla sitten tapahtuu kielteisiä muutoksia. Ja yhdyn kyllä tässä kohtaa edustaja Jarvan esittämään ajatukseen siitä, että olisi hyvä asia, jos hallitus voisi selvittää, olisiko tiukasta taloustilanteesta huolimatta mahdollista ottaa käyttöön opintotuen huoltajakorotus perheellisille opiskelijoille. Olisi hieno juttu, jos opetusministeri voisi vähän valaista hallituksen ajatuksia tässä asiassa.
Arvoisa puhemies! Loppuun joitakin ajatuksia tulevaisuuteen.
Edustaja Kimmo Kivelä tänään niin kuin aiemminkin tässä salissa on esittänyt ajatuksia siitä, että meidän opintotukijärjestelmämme kaipaisi kokonaisvaltaisempaa remonttia. Opintotukea on muutettu, paikattu, soudettu, huovattu moneen suuntaan koko viimeisen 20 vuoden aikana, kun me siirryimme tähän opintoraha- ja opintotukipainotteiseen järjestelmään. Itse näen sellaisena hyvänä kehityskulkuna — kun opiskeluvuodet ovat aika tuoreessa muistissa — sen, että vaikka opintotuki on sosiaaliturvaa, niin olisiko silti mahdollista, että opiskelija voisi vähän vapaammin käyttää sitä opintotukea. Jos vaikka lähtee vähän vanhemmalla iällä opiskelemaan, olisiko mahdollista sellainen, että sitten saisi vaikka korkeampaa opintotukea, jos opiskelee hyvin nopeasti, vaikka alle sen tavoiteajan? Tai sitten jos tulee elämäntilanteessa muutoksia, niin olisiko mahdollista, että voisi pidemmän aikaa nostaa vähän matalampaa opintotukea? Kuitenkin meillä on sellaisia tilanteita, varsinkin kun erityisesti korkeakouluopiskelijoitten valmistuminen lähestyy, että voi olla ihan hyvä juttu, että siinä lopussa otetaan vaikka sellainen vuoden pätkä työelämään tai ollaan osa-aikatyössä. Tätä fleksibiliteettiä varmasti olisi hyvä saada järjestelmään.
Toisaalta kyllä näen perustulon mahdollisuutena. Se on hieno juttu, että perustuloa nyt kokeillaan, hallituksella on rohkeutta — itse asiassa on ensimmäinen hallitus, hyvät opposition edustajat, joka uskaltaa kokeilla perustuloa. Kyllä perustulossa myös voisi olla mahdollisuus opiskelijoitten toimeentulon järjestämiseen jatkossa, ja olisi tietysti mukava kuulla opetusministeriltä visioita, mihin suuntaan opintotuki ehkä tämän uudistuksen ja näitten ratkaisujen jälkeen lähtee.
Mutta, arvoisa puhemies, vaikka kritiikkiä tulee ja itseänikin itse asiassa vähän ärsyttää, kun joudutaan tällainen päätös opintorahaan tekemään, niin kyllähän meidän pitää kuitenkin todeta, että Suomessa on aivan uniikki järjestelmä, jolla tuetaan opiskelijoita ja mahdollistetaan se, että jokainen voi vanhempien varallisuudesta ja postinumerosta riippumatta kouluttaa itseään. Tällainen järjestelmä on aivan ainutlaatuinen maailmassa, ja tällä ratkaisulla — vaikka nyt tulee lommo — tämä järjestelmä kuitenkin säilyy, ja siitä meidän pitää Suomena pitää kiinni.