Arvoisa rouva puhemies! Kyseessä on perustuslakivaliokunnan mietintö oikeuskanslerin kertomuksesta viime vuodelta, ja tämä mietintö on melko tiivis. Siinä on kolme pääkohtaa: ensinnä hyvän lainvalmistelun periaatteet, toisena valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen työnjako ja sitten erityiskysymyksenä luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien toiminnan valvonta. Nämä kaksi ensiksi mainittua asiaa ovat sellaisia, joista perustuslakivaliokunta on usein ja painokkaasti huomauttanut, ja senkin vuoksi melko tiiviisti nyt tässä mietinnössä niitä käsitellään. Mutta ehkä hiukan kuitenkin avaan näitä asioita.
Ensinnäkin hyvän lainvalmistelun periaatteet.
Tässä oikeuskanslerin kertomuksessa on kansleri Jonkan puheenvuoro, jossa hän hyvin laajasti käy läpi tätä lainvalmistelua. Samoin myös perustuslakivaliokunta on useana vuonna oikeuskanslerin kertomuksen käsittelyn yhteydessä sekä myös taloussuunnitelman yhteydessä antamassaan lausunnossa 19/2016 käsitellyt tätä hyvän lainvalmistelun periaatetta. Siitä ehkä tiiviisti — huomasin, kun katsoin ja keräsin, että näitä perustuslakivaliokunnan lausuntoja on monta sivua, ja tiivistäisin ne nytten ihan muutamaan näkemykseen lainvalmistelusta.
Lainvalmistelun osalta tärkein työ tehdään ministeriöissä. Tämän on sekä Oikeuskanslerinvirasto että perustuslakivaliokunta useasti todennut ja alleviivatusti ilmoittanut. Myös lainvalmisteluoppaassa, hyvän lainvalmistelun ideaalimallissa, joka valtioneuvostossa on käytössä, kaikki nämä periaatteet on selkeästi tuotu esille. Erityisesti vielä aikaisempana vuotena oikeuskanslerin kertomuksessa selvitettiin ministeriöiden kansliapäälliköiden roolia tässä hyvässä lainvalmistelussa, ja kuten valiokunta on todennut ja Oikeuskanslerinvirasto on todennut, Oikeuskanslerinviraston mahdollisuudet puuttua asiaan tulevat nimenomaan siinä vaiheessa, kun asiaa ministeriöissä valmistellaan. Aikaisempina vuosina tästä asiasta on perustuslakivaliokunnankin mietinnöissä ja lausunnoissa kirjoitettu pitemmin, ja siinä on tullut esille se, että itse asiassa Oikeuskanslerinviraston mahdollisuudet puuttua asiaan silloin, kun asia on esillä käsittelyssä valtioneuvoston istunnossa, ovat hyvinkin rajalliset, koska tämä esittelylista tulee vain päivää tai kahta ennen, eli ne hyvän lainvalmistelun periaatteet ovat nimenomaan siellä ministeriön valmisteluvaiheessa. Sen lisäksi, jos siellä siinä vaiheessa on puutteita tai ei noudateta hyvää lainvalmistelutapaa, niin myöhemmässä vaiheessa voi käydä niin, että niitä virheitä ei kovinkaan helposti pystytä korjaamaan vaan on syytä lähteä sitten ihan uuteen valmisteluun.
Asia, jonka myös haluaisin ottaa esille hyvän lainvalmistelun periaatteesta, on se, että siihen yhtenä osana kuuluu lausuntokierros ennen kuin laki on esiteltävissä valtioneuvostossa tai tuotavissa eduskuntaan. Tällaisen lausuntokierroksen järjestämisen tarkoitushan on luonnollisesti se, että sen lausuntokierroksen aikana esille tulleet ongelmat selvitetään ja otetaan huomioon ja sitten siinä vaiheessa tehdään tarvittavat korjaukset.
"Perustuslakivaliokunta" — tämä on muistaakseni suoraan lausunnosta 19/2016, johon tämänpäiväisessä lausunnossakin viitataan — "kiinnittää erityistä huomiota huolellisesti laadittujen säätämisjärjestysperusteluiden merkitykseen. Valiokunta on useaan otteeseen korostanut, että hallituksen esitykseen on aina syytä ottaa jakso ’Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys’, jos lakiehdotukset sisältävät säännöksiä, joiden perustuslainmukaisuutta on syytä arvioida. Näin on syytä tehdä kootusti, vaikka esityksen perusteluissa olisi muualla käsitelty valtiosääntöön liittyviä seikkoja. Rajatapauksissa säätämisjärjestysjakso on syytä pikemminkin sisällyttää esitykseen kuin jättää siitä pois. Hallituksen esityksen säätämisjärjestysjakso tarjoaa eduskunnalle myös tärkeän informaation, jonka avulla keskeisesti arvioidaan esityksen käsittelemisen tarpeellisuutta perustuslakivaliokunnassa."
Eli tämä hallituksen esitykseen sisältyvä säätämisjärjestysperustelujakso on hallituksen arvio siitä, että laki voidaan tuoda eduskuntaan ja että se on perustuslain mukainen. Kun siellä, täällä ja tuolla keskustellaan perustuslainmukaisuuden valvonnasta ja kaivataan asianajajaa selvittämään täällä eduskunnassa perustuslainmukaisuutta, niin tämä hallituksen esitys ja hallituksen säätämisjärjestysperustelut ovat se asianajaja ja julkisesti esille tuotu näkemys siitä, miksi hallituksen esitys on perustuslain mukainen.
Kuten me kaikki hyvin tiedämme, viime vuonna perustuslakivaliokunta antoi 70 lausuntoa, ja niistä yhden käden sormin on laskettavissa ne, joissa oli huomattavia perustuslaillisia ongelmia niin, että jouduttiin selkeästi toteamaan, että siinä on alkuvaiheessa ollut niin isoja ongelmia, että täytyy uudelleen valmistella. Tähän liittyen vielä otan esimerkin kansleri Jonkan tekstistä, oikeuskanslerin kertomuksesta vuodelta 2016, tämä on sivulta 19. Hän selvittää siinä, millä tavoin oikeuskansleri tätä ennakollista valvontaa tekee, ja toteaa, että "jos esitykseen on korjausehdotuksista huolimatta jäänyt perustuslain kannalta kriittisiä kohtia, olemme" — siis Oikeuskanslerinvirasto — "edellyttäneet, että ne tuodaan perusteluissa avoimesti esille ja kirjataan suositus asian saattamisesta perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi". Näinhän hallitus yleensä tekee, ja hyvä niin. On todella arvokasta, että näissä hallituksen esitysten perusteluissa käy ilmi ne duubiot, joita hallituksella on.
Sitten tulee tällainen hätkähdyttävä, pelästyttävä kohta tässä kanslerin jännityskertomuksessa. Tässä lukee, että "aika ajoin tulee tilanteita, joissa ministeriön esittelijän kanssa joudutaan käymään keskustelua siitä, että säätämisjärjestysperusteluihin tulisi maininta perustuslakivaliokunnan arvioinnin aiheellisuudesta". Pari esimerkkiä hän ottaa. Toisessa on kyse rikossakon ja päiväsakon rahamäärän merkittävästä korottamisesta, hallituksen esitys 1/2016. Jonkka kirjoittaa: "Olin puhelimitse yhteydessä asianomaiseen ministeriöön. Arvostelin keskeisenä..." Sitten hän tuo niitä ongelmia esille. Toisena esimerkkinä hän ottaa esille määrätyn ikäisille työttömille tietyin edellytyksin myönnettävän eläketuen ja toteaa, että "näissä molemmissa tapauksissa vedottiin siihen, että esityksellä on kiire ja perustuslakivaliokunnan käsittely pitkittäisi käsittelyaikaa. Vastusteluista huolimatta molemmat lähetettiin perustuslakivaliokunnan arvioitaviksi."
Eli tämä kanslerin kertomuksessa oleva kohta tuo kyllä selvästi esille sen, että varmasti on edelleen syytä kouluttaa ministeriöiden virkamiehiä ja ehkä myös ministereitä ja kansanedustajiakin siitä, milloin asia tulee perustuslakivaliokunnan käsittelyyn. Kysehän on siitä, että jos on epäilyjä lakiesityksen perustuslainmukaisuudesta, niin silloin se on tuotava perustuslakivaliokunnan käsittelyyn — näin tämän meidän nykyisen perustuslain mukaan ja myös eduskunnan työskentelysääntöjen mukaan ja myös ministeriöiden lainvalmisteluoppaiden mukaan. Tätä taustaa vasten tuntuu aika hätkähdyttävältä, että kiireeseen on vedottu, varsinkin kun tiedämme, että perustuslakivaliokunta ei käsittele asioita yhtään sen pidempään kuin on ihan pakko ja ratkaisee asiat ripeästi ja tehokkaasti.
Sitten toisena osuutena on valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen työnjako.
Tätä samaa asiaa on käsitelty myös edellisen asian kohdalla eli oikeusasiamiehen osalta, ja perustuslakivaliokunta on tässäkin todennut tarpeen selkeyttää asiaa nimenomaan näistä päällekkäisyyksistä johtuen. Kahden ylimmän laillisuusvalvojan järjestelmä ei ole kansalaisten ja yhteiskunnan kannalta tehokkain eikä tarkoituksenmukaisin, ja se antaa syyn tätä selvittää.
Tässä toisessa mietinnössä, koskien oikeusasiamiehen kertomusta, perustuslakivaliokunta toteaa, että tehtävienjaosta voidaan säätää tavallisella lailla kaventamatta kummankaan laillisuusvalvontaa koskevaa toimivaltaa, koska jo nyt oikeuskansleri on vapautettu muun muassa velvollisuudesta valvoa lain noudattamista asioissa, jotka koskevat vapautensa menettäneitä henkilöitä. Eli jos tätä lakia lähdetään kehittämään, niin sillä tavalla voidaan haitat, ongelmat ja vaarat poistaa. Erityisesti nämä ongelmat hallinnollisesta ajanhukasta, kantelijoiden ja yleisön epätietoisuudesta sekä ratkaisukäytännön yhdenmukaisuudesta ja johdonmukaisuudesta ovat tulleet enemmän esille siitä johtuen, että oikeusasiamiehen ja ‑kanslerin tehtävissä on tapahtunut eriytymistä ja erikoistumista. Erikoistumista ovat lisänneet uudet, kansainvälisiin sopimuksiin perustuvat oikeusasiamiehen erityistehtävät. Esimerkiksi YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen mukainen kansallisen valvontaelimen tehtävä ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen mukaiset tehtävät ovat lisänneet oikeusasiamiehen tehtäviä.
Perustuslakivaliokunta on todennut, että päällekkäisyyden poistaminen tarjoaa kummallekin laillisuusvalvojalle mahdollisuuden kehittää entisestään toimintaansa niissä asiaryhmissä, jotka heille osoitettaisiin. Tehtävien jakaminen tarjoaisi myös mahdollisuuden kehittää oikeuskanslerin työn painopistettä valtioneuvoston lainvalmistelutyötä tukevan riippumattoman oikeuspalvelun suuntaan. Ja, kuten tuossa ykköskohdassa eli lainvalmistelun periaatteissa toin esille, siihen tuntuu olevan tarvetta.
Eli perustuslakivaliokunta huomauttaa, että on ottanut kantaa jo useasti tähän työnjakoon, ja kiirehtii tätä selvitystä. Vaikka laillisuusvalvonnan eri osa-alueilla on pitkät perinteet, joita tulee kunnioittaa, myös laillisuusvalvonnan tulee elää ajassa ja sen kehittämistä tulee ilman ennakkoluuloja harkita.
Sitten viimeisenä tämä luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien toiminnan valvonta.
Tämän osalta oikeuskansleri on todennut, että oikeudenkäyntiavustajien valvontaa pitäisi selvittää ja sen vuoksi muun muassa luvan hakijoiden kelpoisuutta ja oikeuskanslerin muutoksenhakuoikeutta koskevilta osin tähän olisi syytä puuttua. Oikeuskanslerinvirasto on tehnyt tästä myös ehdotuksen oikeusministeriölle, ja perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä, että tätä asiaa vietäisiin esille.
Sitten ihan viimeisenä kohtana liittyen näihin luvan saaneisiin oikeudenkäyntiavustajiin: Kysymykset oikeudellisen avun saamisesta ovat merkityksellisiä perustuslaissa säädettyjen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeiden vuoksi, ja perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota myös oikeudellisen avun laatuun. Näiden vuoksi katsomme, että oikeusministeriön olisi syytä ryhtyä toimenpiteisiin tämän oikeuskanslerin esille ottaman ongelman saattamiseksi kuntoon. — Kiitos.