Arvoisa puhemies! Itse olen jonkun verran työni puolesta juristina joutunut olemaan myös mukana tietoimituksissa ja tietoimitusriidoissa. En ole kyllä niissä mikään syvällinen asiantuntija mutta tuon muutaman kysymyksen kautta terveisen. Nyt käytän tilaisuuden hyväksi, kun ministeri on paikalla.
Katselin tässä säädöksiä ja huomasin, että kiinteistönmuodostamislakiin on tulossa joitakin muutoksia mutta tässä ei olla muuttamassa sinänsä uskottujen miesten järjestelmää. Tielautakunnat kunnissa lakkaavat, jolloin tietysti siellä lakkaa uskottujen miesten käyttö, mutta Maanmittauslaitos tietoimituksissa käyttää toimitusinsinöörejä, ja siellä ei ole lähtökohtaisesti siis ketään juristeja mukana. Täällä puhuttiin siitä, että — tuossa edustaja Pylväs taisi puhua tästä — sitä juridiikkaa tarvittaisiin monissa muissakin asioissa, ettei mene pelkäksi riitelyksi erimielisyydestä, ja olisin kysynyt, onko mietitty sitä, että näihin tietoimituksiin Maanmittauslaitoksessa saataisiin hieman juridista osaamista. Näissä joissakin tapauksissa, joissa olen ollut mukana, siellä on ollut prosessuaalisia ongelmia kuulemisessa. Vastapuolelle ei ole lähetetty lausumia etukäteen tiedoksi, on oletettu, että niihin vastataan siinä paikan päällä, ja kun on tehty niin sanotusti juridisia prosessiväitteitä, niin niitä ei ole otettu vakavasti vaan on jatkettu sitä prosessia. Valitettavasti se on joskus myös niin, että jos virhe tulee maanmittaustoimituksessa, prosessuaalisiin asioihin ei välttämättä saa enää muutosta myöhemmin, koska joudut kuitenkin vastaamaan siihen, tai sitten, jos maallikko on lähtenyt vastaamaan siihen eikä ole kieltäytynyt käsittelemästä asiaa, niin siihen ei myöhemmin enää puututa ja katsotaan, että no, hän on kuitenkin vastannut maanmittaustoimituksessa, ja maaoikeudessa ei ole enää puututtu tähän ongelmaan.
Toivoisin, että tätä oikeasti mietittäisiin, koska nämä asiat monimutkaistuvat ja juridisoituvat. Siellä on hyvin monimutkaisia rasitteita päällekkäin, ja maallikot eivät osaa välttämättä vaatia oikeuksiaan, jos ei siinä ole juristia. Juristit pitävät näistä kuulemisista ja prosessuaalisista asioista tarkkaa huolta siinä mielessä, että ihmisellä täytyy olla oikeus perehtyä aineistoon, ettei hänen tarvitse kylmiltään lähteä vastaamaan. Nämä ovat hyvinkin mittavia asioita. Eli siitä olisin kysynyt.
Sitten täällä mainittiin, että lupakäytäntö ja käyttökorvausprosessi jotenkin muuttuisivat, ja muistaakseni edustaja Torniainen sanoi, että lupa tai korvaus tulee, mikäli ulkopuolisen käyttö selvästi lisää tien käyttöä tai kulumista ja näin. Mitä se tarkoittaa? Jos säännöllisen epäsäännöllisesti joku ulkopuolinen kulkee siitä oikaistakseen, niin miten tämmöiseen voi puuttua? Voiko sitä millään lailla estää tai vaatia siitä jotain korvausta? Edustaja Torniainen taisi mainita jonkun säännönmukaisen auton, jonkun viranomaisen auton, joka sitä käyttää, mutta jos se on vain satunnaista, niin voiko siitä nyt edelleenkään sitten määrätä tai lähteä vaatimaan maksuja. Miten sitä edes sitten valvoo?
Mietin sitä myöskin, kun erityisesti maanmittaustoimituksessa ei ole juristeja ja maaoikeudessakin — no, siellä tietysti on juristeja, mutta on hyvä, että tätä koulutusta tulee. Joitakin korkeimman oikeuden ratkaisuja tuossa luin, muun muassa korkein oikeus 2008:39, ja siinä on hyvin mielenkiintoista, että piti mennä korkeimpaan oikeuteen asti ennen kuin voitiin ymmärtää se, että ihminen oli kunnostanut vanhan maatilan ja että se vanha tie kulki ihan siitä talon vierestä. Maaoikeuskin ja toimitusinsinöörit olivat vielä katsoneet, että on itse aiheutettu ja selvästi tietoista toimintaa, että on kunnostettu se talo ja sitten semmoinen vanha tieoikeus on mennyt siitä vierestä ja että se on ollut järkevä peruste pyytää sen tien siirtoa. Eli jotenkin tuntuu ihan kuin tieoikeus olisi välillä kovempi kuin omistusoikeus, ettei välttämättä ymmärretä, että maailma muuttuu. En tiedä, muuttaako tämä lainsäädäntö jotenkin liian jäykkiä oikeuskäytäntöjä. Kaikki eivät osaa ja pysty taloudellisestakaan tilanteesta johtuen menemään sinne korkeimman oikeuden takaseinään, jos sinne edes valitusluvan saa.
Sitten olisin vielä kysynyt sitä, kun kiinteistönmuodostamislaissa tosiaan sinne tietoimitukseen ja Maanmittauslaitokseen saa uskotut miehet, jos jompikumpi asianosaisista sitä vaatii. Siinä on sellainen asia, että sillä lisätään myös kuluja. Nämä uskotut miehethän eivät ole juristeja vaan kunnanvaltuuston nimeämiä henkilöitä, ja pienillä paikkakunnilla on syntynyt semmoisia tuntemuksia, vaikkei nyt ole suoranaista esteellisyyttä pystytty osoittamaan, että esimerkiksi kaupunkilaisella, joka on tieriidassa mukana, ei ole kyllä kauhean tasavertainen olo, kun siellä on kaksi paikallista kunnanvaltuutettua 2 000 asukkaan kunnasta tai pienemmästäkin. Eli kun tosiaan saa toisen asianosaisen pyynnöstä sinne, siellä on silloin maanmittausinsinööri, joka ei ole juristi, ja sitten siellä on kaksi paikallista uskottua miestä, ja sitten siellä on vaikka kaupunkilainen ja sitten on paikallinen, ja se asetelma ei kyllä välttämättä näytä objektiivisesti katsoen esteettömältä. Asiathan ovat monesti sitä, miltä ne näyttävät, ja jos ihminen semmoisessa tilanteessa vaikka sitten ei saa oikeuksiaan täysin toteutetuksi, niin luottamus siihen toimitukseenkin horjuu aika vakavasti.
En tiedä, kuuluuko tämä edes nyt suoranaisesti ministeri Bernerille, mutta toivoisin oikeasti, että tähän kiinnitettäisiin huomiota. Tämä on aika vanhanaikainen systeemi, tämmöinen paikallinen uskottu mies. Nämä ovat niin juridisia asioita, ja kunnalla on puheoikeus kunnan alueella, eli kyllä minä miettisin näitä. Ihmiset ottavat tästä jonkun verran yhteyttä. Jos näitä korkeimman oikeuden ratkaisujakin lukee, niin kyllä täällä aika hassujakin ratkaisuja on. Erityisesti tuntuu, että se juridinen osaaminen unohtuu siellä alkuvaiheessa ja sitten niitä oikeusturvaongelmia on tullut niin paljon jo. Toivoisin, että tähän asiaan kiinnitettäisiin huomiota.