Arvoisa rouva puhemies! Haluan tässä puheenvuorossa nostaa esille kolme asiaa: ensimmäisenä haluan puhua terveysturvallisuudesta, toisena haluan puhua sananvapauteen liittyvistä asioista tässä lainsäädännössä ja kolmanneksi kyberturvallisuudesta.
Tämä nopeampien yhteyksien käyttöönotto ei saa olla turvallisuus- eikä terveysriski. Säteilyturvallisuuden osalta Suomi noudattaa tietenkin kansainvälisiä standardeja. Ne varmistavat sen, että säteilyllä ei ole ruumiille haitallisia lämpövaikutuksia. Joissain tutkimuksissa on kuitenkin arveltu, että sähkömagneettinen ja matkapuhelinsäteily saattavat aiheuttaa muunlaisia terveydelle haitallisia oireita. Koska langaton viestintä yleistyy ja kehittyy nopeaan tahtiin, Suomen tulisi aktiivisesti edistää säteilyn pitkäaikaisvaikutusten riippumatonta tutkimusta. Kehitys on tärkeää, mutta se ei saa millään tapaa vaarantaa kansalaisten terveyttä.
Eduskunnan tietopalvelusta ei löytynyt tietoa, että Suomessa olisi riippumatonta tutkimusta, jossa käsitellään nimenomaan 5G-säteilyn vaikutuksia. Suomi osallistuu kyllä kansainväliseen Cosmos-tutkimukseen, jossa tutkitaan puhelimen terveysvaikutuksia. Tästä tuloksia saamme odottaa 5—10 vuoden kuluessa.
Suomen STUK elikkä Säteilyturvakeskus suosittelee, ettei turhaa altistumista matkapuhelimen säteilylle olisi etenkään lasten osalta, tätä tulisi välttää. STUKin suositus ei kuitenkaan koske tukiaseman aiheuttamaa alistumista, koska sen haitallisista terveysvaikutuksista ei ole tieteellisesti päteviä viitteitä. Tämä tekee tämän asian ongelmalliseksi, nimittäin tässä hallituksen esityksessä on sivulla 366 sellainen maininta — 229 momentissa — että teleyritysten oikeus sijoittaa telekaapeli, tukiasema ja radiomasto voi olla ongelmallinen. Täällä nimittäin mainitaan niin, että ”tukiasema sekä siihen liittyvä laite ja kaapeli saadaan sijoittaa myös toisen omistamaan tai hallinnoimaan rakennukseen tässä luvussa säädetyin edellytyksin”, ja tässä mainitaan niin, että ”teleyrityksen on sovittava kiinteistön tai rakennuksen omistajan tai haltijan kanssa siitä sijoittamisesta”, ja ”jollei sijoittamisesta ole päästy sopimukseen kiinteistön tai rakennuksen omistajan kanssa, sijoittamista koskeva asia voidaan viedä kunnan rakennusvalvontaviranomaisen päätettäväksi”. Elikkä suomeksi sanottuna: mikäli kiinteistön omistaja ei halua, että hänen kiinteistöönsä asennetaan tukiasema, radiomasto tai telekaapeli, niin hän ei siihen voi vaikuttaa, mikäli esimerkiksi rakennusvalvontaviranomainen antaa siitä tukevan lausunnon tälle yrittäjälle.
No, eihän siinä ole mitään pahaa, että näitä kaapeleita ja muita asennetaan, mutta tämän tukiaseman suhteen olisin kuitenkin epäileväinen. Nimittäin me kansanedustajat täällä olemme puhuneet vuosien saatossa hyvin paljon esimerkiksi siitä, kuinka jokaisella ihmisellä on oikeus puhtaaseen sisäilmaan. Meillä on sitä varten sisäilmaprojektia jokaisessa kunnassa, on sisäilmapuhtaita kouluja, päiväkoteja ja erilaisia työpaikkoja. Tämä on jo itsestäänselvyys, että tähän me kaikki kallistumme ja tätä ajamme, mutta en ole vielä nähnyt sitä päivää, että me rupeamme puhumaan siitä, että on olemassa myös terveysturvallinen sisätila niille, jotka selkeästi sellaista tarvitsevat. Mielestäni ei ole oikein ihmisen omaisuudensuojaankaan nähden, jos ruvetaan tätä tarkistelemaan, vaatia tukiaseman rakentamista toisten omaisuuden, kiinteistön, seinälle, jos sitä esimerkiksi terveysturvallisuusnäkökulmasta joku vastustaa. Tässä kohdin toivoisi, että täällä olisi jonkunnäköinen tulkinta tai liikkumavara, että näitä asioita voidaan jossain määrin myös ehkäistä, niin ettei niistä tule riitoja.
Arvoisa puhemies! Toinen asia, mistä haluaisin puhua, koskee lyhytaikaista ohjelmatoimilupaa. Täällä nimittäin mainitaan 28 §:ssä: ”...lyhytaikaiseen televisio- ja radiotoimintaan digitaalisessa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa ilman 23 ja 25 §:ssä säädettyä menettelyä, jos ei ole ilmeistä syytä epäillä, että hakija rikkoo tätä lakia tai kuvaohjelmalain säädöstä” ja niin edespäin. Elikkä Liikenne- ja viestintäviraston on myönnettävä ohjelmistolupa lyhytaikaiseen toimintaan. Mutta sitten täällä on, että jos epäillään, että hakija rikkoo esimerkiksi tässä tarkoitettua kiihottamiseen kansanryhmää vastaan olevaa pykälää, niin tällainen lupa voidaan evätä. Elikkä aivan kuten täällä edustaja mainitsi — kuka edustaja nyt mainitsikaan sen — jos joku kansalaisjärjestö tai vaikkapa seurakunta — Jani Mäkelä sen mainitsi — lähettää sellaista radio-ohjelmaa, jossa tulkitaan vaikkapa Raamatun julistusta tai Raamatun lukemista sen pohjalta, että se on vihapuhetta, niin silloinhan pelkkä epäilys siitä, että tällaista vihapuhetta jatketaan harjoitettavaksi, mahdollistaa sen lyhytaikaisen ohjelmistoluvan epäämisen, [Eva Biaudet’n välihuuto] ja siinä mielessä tämä on ongelmallinen. Tämä tulee rajoittamaan sananvapautta hyvinkin paljon ennakolta niiden keskuudessa, jotka vielä tänä päivänä ovat ymmärtäneet, että tässä ei sananvapautta rikota.
Haluan mainita sen vielä, että yksityisille videonjakelualustan tarjoajille ollaan asettamassa myös velvollisuus valvoa, ettei palvelussa ole materiaalia, joka voidaan tulkita kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. [Puhemies koputtaa] Ja tätä määritelmää kun ei ole rajattu törkeään tekomuotoon tai rikokseen kiihottamiseen, niin se [Puhemies koputtaa] voi tarkoittaa mitä tahansa vihapuheeksi koettua mielipidettä. Tässä kohti tämä laki olisi muotoiltava niin, että se ei kavenna sananvapautta eikä estä kriittisten [Puhemies koputtaa] mielipiteiden esittämistä. Tämä olisi tärkeää pitää tässä lainvalmistelussa mukana, jotta sananvapaus Suomessakin kaikilta osin säilyy. — Kiitos.