Arvoisa herra puhemies! Meillä on täällä käsittelyssä lastensuojelulakiin muutos, ja siihen on hallituksen esityksessä tämmöinen muutos, että sinne asetetaan henkilöstömitoitus, elikkä yhdellä lastensuojelun työntekijällä voisi olla jatkossa 35 lasta asiakkaana nyt tulevana ja seuraavana vuonna ja sitä seuraavana tämä luku tippuisi 30:een. Tähän astihan tilanne on ollut niin — varmaan vähän alueittain tai paikkakunnittain — että yksi lastensuojelutyöntekijä on joutunut hoitamaan jopa lähes 100 lapsen huostaanottoa tai näitä sijaisperheen asioita.
Arvoisa puhemies! Tuossa eduskunnan portailla on joka keskiviikko ollut tavattavissa semmoinen kuin Birgitta-mummu, ja hän on siinä tavallansa tuonut tätä lastensuojelun tilannetta esiin, ja siinä on huomattavia ristiriitoja. Varmasti muistamme muutaman vuoden takaa semmoisen tapauksen, jossa lasta ei ollut huostaanotettu. Silloinhan tilanne oli katastrofaalinen ja se näyttäytyi niin, että lastensuojelu on ihan sekaisin, mutta nyt valitettavasti olen kohdannut myös semmoisia tapauksia, että lastensuojelussa on semmoista ylireagointia. Lastensuojelulaki itse asiassa on hyvä, ja tämä nyt ainakin parantaa sitä lakia. Mutta, niin kuin tämä Birgitta-mummu tuossa vaatii, niin huostaanottojen sijasta tulisi antaa tukea perheille. Minä olen itse muutamaa tapausta nyt eduskunta-aikana ja joskus aikaisemminkin ollut seuraamassa, ja kyllä siellä tehdään myös ylilyöntejä toiseen suuntaan. Tehdään väliintuloja, vaikka mielestäni ei tarvittaisi sellaista väliintuloa, vaan tarvittaisiin ehkä pieni opastus, ohjeistus, pieni tuki perheille.
Valitettavasti näyttää aika usein, että näiden perheiden kohdalla, joihin tällainen väliintulo sattuu — ja sillä tavalla, että vanhemmat eivät hyväksy väliintuloa — hyvin usein on semmoinen taustalla, että vanhemmat näyttävät olevan jotenkin vähäosaisia tai näillä vanhemmilla on jokin nepsy, neuropsykologinen tai autismin kirjoon viittaava ominaisuus. Tämä on todella valitettavaa, että tehdään tämmöinen väliintulo, jota vanhemmat eivät hyväksy, ja voitte kuvitella sitten, miltä vanhemmista tuntuu.
Tässä joku aika sitten lehdessä kirjoitettiin siitä, kun joku poika oli hukkunut jossakin tässä lähellä ja koko kyläyhteisö etsi, ja uutisoitiin, että koko Suomi suree. Se on todella valitettavaa. Nämä perheet kuitenkin saavat ehkä jonkinlaisen vertaistuen siitä, mutta perhe, johon tehdään tehdään väliintulo, että lapset otetaan huostaan, jää vähän niin kuin omillensa, ja heidän on tosi vaikea saada siihen tukea ja oikeutta. He saavat ehkä oikeutta, mutta he eivät aina saa oikeudenmukaisuutta. Heitä saatetaan uhata jopa yhteydenpidon rajoittamisella: jos te ette suostu tähän, niin me rajoitamme teidän yhteydenpitoanne lapseen.
Täällä on niin uskomattomia asioita, mitä olen päässyt itse seuraamaan ja omin korvin kuullut. Eräässä lastensuojelutapauksessa oli semmoinen, että siellä olivat olleet lastensuojelutyöntekijät tutustumassa perheeseen ja kirjoittaneet ongelmakohtia ja muita, ja oikeastansa siinä katalogissa, mikä heillä oli kirjoitettuna, kaikki nähtiin vain ongelmien kautta. Ja ehkä uskomattomin asia, mihinkä minä olen tällä kokemuksella törmännyt, on semmoinen, että lapsille on annettu kohtuuttoman pitkiä pelikieltoja, siis PlayStationilla. Minusta jollakin tavalla itsestäni tuntui, että silloin pitäisi antaa mitali näille vanhemmille eikä ottaa lapsia huostaan heiltä.
Näitä on useita tämmöisiä asioita, mitkä sieltä ovat pompanneet silmille. Tämä asia, että nyt saadaan sinne henkilöstömitoitus, saattaa parantaa tätä tilannetta, mutta Birgitta-mummu ja hänen taustajärjestönsä — se oli kadotetutlapset.fi, tässä osoitteessa heillä on sivut — vaativat, että tehtäisiin Suomessa lastensuojelun sijaishuollon nykytilan selvitys, ja minä kyllä ehdottomasti kannatan tätä. Saataisiin todenmukainen kuva siitä tilanteesta, miten tämä Suomessa tapahtuu ja myös miten paljon siihen kuluu yhteiskunnan varoja. Meidän pitäisi asettaa perhe täällä ykkösasiaksi kaikissa päätöksissä, suomalaiset, oma kansa ja perhe pitää keskiössä. Perhe on yhteiskunnan perusryhmä ja sen kaikkien jäsenten ja erityisesti lasten hyvinvoinnin kasvun luonnollinen ympäristö. Perheiden tulee saada tasa-arvoisesti tukea voidakseen hoitaa velvollisuutensa. [Puhemies koputtaa] Lasten ja perheiden tulee saada [Puhemies: Kiitoksia!] myös huostaanoton jälkeen riittävästi tukea, jotta lasten palauttaminen kotiin mahdollistuu. [Puhemies: Kiitoksia!] Tätä lasten kotiinpaluuta pitäisi tehostaa. — Ole hyvä!
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Nyt meillä on etukäteen varattu aika käytetty tähän, ja ministeri Kiuru vielä pari minuuttia.