Arvoisa puhemies! Liikuntapoliittinen selonteko esitetään nyt eduskunnalle ensimmäistä kertaa Suomen historiassa. Voidaan perustellusti todeta, että oli jo aikakin. [Eduskunnasta: Oli jo aikakin!] Tuleehan vuonna 2020 kuluneeksi 100 vuotta valtion liikuntahallinnon synnystä, koska valtion urheilulautakunta perustettiin vuonna 1920.
Liikuntapoliittinen selonteko onkin nyt valmisteltu huolellisesti ja laajasti eri tahoja kuullen. Selonteon tausta-aineistoksi on Jyväskylän yliopisto tuottanut kattavan tutkimuskatsauksen. Lisäksi on toteutettu kaikille avoin verkkokysely sekä laaja kuulemiskierros niin järjestökentän kuin hallinnonkin osalta.
Liikuntapoliittisen selonteon päällimmäinen viesti on, että Suomi tarvitsee lisää liikuntaa kaikissa ikäryhmissä. Liikunnan lisäämisellä voidaan saavuttaa sekä mittavia terveyshyötyjä että myös taloudellisia hyötyjä. Liikkumattomuuden kustannukset yhteiskunnalle ovat yli 3 miljardia euroa vuodessa.
Meidän on kehitettävä toimintamalleja, jotka turvaavat kaikille liikuntamahdollisuudet toimintakyvystä, sosiaalisesta taustasta tai varallisuudesta riippumatta. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisvelvoite tulee ottaa huomioon läpileikkaavasti kaikessa liikuntatoiminnassa. Selonteon perusajatuksena on viedä liikkuminen ja liikunta sinne, missä eri ikäryhmät luontaisesti ovat, eli varhaiskasvatukseen, kouluun, toisen asteen ja korkea-asteen oppilaitoksiin, työelämään, vanhustenpalveluihin ja niin edespäin. Selonteko sisältää konkreettisia toimenpide-ehdotuksia elämänkulun kaikkiin vaiheisiin.
Selonteon toimenpide-ehdotukset lähtevät lapsuudesta. Selonteossa esitetään, että liikuntaneuvontaa tulisi vahvistaa neuvoloissa ja Liikkuva koulu ‑ohjelma laajentaa Liikkuva varhaiskasvatus ‑ohjelmaksi 20-luvulla. Sen lisäksi selonteon keskeinen ehdotus on, että koululiikuntaa tulisi lisätä asteittain 20-luvulla peruskouluissa. Koulujen ja oppilaitosten tilojen vapaa-ajan käyttöastetta on nostettava huomattavasti. Liikkuva koulu -ohjelman toimenpiteitä jatketaan kuntien toimenpitein.
Liikkuva koulu on ollut hallituksen kärkihanke, jonka tavoitteena on ollut tuoda tunti liikuntaa jokaisen peruskoululaisen päivään. Liikkuva koulu ‑ohjelma on onnistunut erinomaisesti ja saavuttanut noin 90 prosentin kattavuuden kunnista, peruskouluista ja peruskoululaisista. Hallituksen talousarvioesityksessä vuodelle 2019 ehdotetaan Liikkuva koulu ‑ohjelman laajentamista toiselle asteelle Liikkuva opiskelu ‑ohjelmaksi. Siihen on talousarviossa osoitettu 2,8 miljoonan euron määräraha. Tämän lisäksi Liikkuva opiskelu ‑ohjelma tulisi laajentaa myös korkeakouluihin 20-luvulla.
Selonteossa esitetään, että käynnistetään kokeiluhanke tulevien varusmiesten kunnon parantamiseksi jo ennen palvelusajan alkamista. On myös oleellista huolehtia siitä, että varusmiespalveluksen suorittaneiden fyysinen kunto ei romahda palveluksen jälkeen. Työmatkaliikuntaa on edistettävä ja työyhteisöliikuntaa lisättävä yhteistyössä henkilöstön kanssa.
Selonteossa esitetään myös liikuntaa ikäihmisille. Tarvitsemme toimintaohjelman kotona ilman säännöllisiä palveluja asuville ikäihmisille sekä kokeiluhankkeita vanhusten palvelulaitoksissa ja kotipalvelun piirissä oleville.
Arvoisa puhemies! Lisäksi selonteossa esitetään toimenpide-ehdotuksia liikuntapolitiikan kaikkien lohkojen, kuten liikuntapaikkarakentamisen, kansalaistoiminnan avustamisen ja huippu-urheilun, edistämiseksi.
Jokaisen kunnan tulee laatia liikuntaolosuhteiden nykytilan analyysi, jossa otetaan huomioon myös kävely- ja pyörätieverkoston kehittäminen sekä luontoliikunnan mahdollisuudet. Selonteossa esitetään, että valtion liikuntapolitiikassa tulisi lisätä liikuntapaikkarakentamisen tuen osuutta 2020-luvulla. Sen lisäksi 20-luvun alussa tarvittaisiin noin parinkymmenen miljoonan euron suuruinen kertaluontoinen lisäpanostus liikuntapaikkarakentamisen korjausvelkaan. Korjausvelkaa on kurottava kiinni.
Valmistelussa oleva harrastuspassi tulee ensi vuonna käyttöön ja parantaa yläkoulu-ikäisten harrastusmahdollisuuksia. Myös harrastamisen strategiassa valmistellaan parhaillaan toimenpide-esityksiä vähävaraisten perheiden lasten harrastusten tukemiseksi. Seuratuen kohdentumista erityisesti kaikkein vähävaraisimpien perheiden lasten liikunnan edistämiseen seurataan, ja tarvittaessa seuratuen tasoa tulisi nostaa 20-luvulla käyttämällä korotus vähävaraisten perheiden liikuntaharrastusten tukemiseen.
Suurimpana ongelmana liikunta-alan yritystoiminnassa yleisesti nähdään vaihteleva arvonlisäverokäytäntö. Tavoitteena on malli, jossa nollaveroluokkaan kuuluvien terveys- ja hyvinvointipalvelujen lisäksi käytössä olisi vain yksi, kaikki liikuntapalvelut kattava arvonlisäverokanta, jonka taso olisi liikuntaharrastusta kannustava. Asiasta käynnistetään selvitys. [Timo Heinonen: Hyvä! Tämä on tärkeää!]
Huippu-urheilun johtamisvastuu keskitetään Olympiakomitean huippu-urheiluyksikköön. Valtion huippu-urheilurahoitusta tulee lisätä 20-luvulla ja suunnata erityisesti urheilijan uran alussa olevaan valmistavaan nuoruusvaiheeseen. Tukea on suunnattava lisää erityisesti ruohonjuuritasolle eli suoraan urheilijoille ja valmentajille. Huippu-urheilun edellytysten vahvistamisessa erinomainen alku on hallituksen varautuminen olympiarahaston pääomittamiseen 20 miljoonalla eurolla valtion omistamien osakkeiden lahjoituksena. Olympiarahasto vahvistaa huippu-urheilun rahoitusta ja itsenäistä asemaa.
Arvoisa puhemies! Liikunta on valtion budjetissa ainoa toimiala, joka rahoitetaan käytännössä kokonaan rahapelitoiminnan voittovaroilla. Mikäli edellä kuvatut suuret kansanterveyshaasteet halutaan voittaa, on selvää, että tämä noin 150 miljoonan euron vuotuinen rahoituspohja ei ajan oloon ole riittävä. Jos selonteossa esitetyt liikuntapoliittiset tavoitteet halutaan saavuttaa, on 2020-luvun alun liikuntainvestointi toteutettava budjettivaroista ja muutoinkin 20-luvun aikana asteittain lisättävä liikunnan rahoitusta myös budjettivarojen puolelta. Ihannetilanne olisi sellainen, jossa 20-luvun alussa toteutettaisiin edellä kuvatun investoinnin tuella koko elämänkaarelle sijoittuvia kehittämishankkeita ja niistä saatujen kokemusten perusteella voitaisiin vuosikymmenen jälkipuoliskolla muuttaa sitten hyviä käytäntöjä pysyviksi.
Resurssipäätösten lisäksi selonteossa esitettyjen toimenpiteiden toteuttaminen vaatii laajaa poikkihallinnollista yhteistyötä valtionhallinnon sisällä. Selonteossa esitetäänkin muodostettavaksi ministeriöiden yhteinen koordinaatioelin. Tämän elimen tehtävänä olisi varmistaa, että liikuntavaikutukset tulevat otetuksi huomioon lainsäädännössä ja muussa yhteiskunnallisessa uudistustyössä. [Ilkka Kanerva: Ja resursoinnissa!] On myös oleellista, että liikkumisvaikutusten arviointi tulee saada osaksi kaikkea suunnittelua ja päätöksentekoa. — Kiitoksia.