Arvoisa puhemies! Ihan ensiksi haluan kiittää lämpimästi kansalaisaloitteen tekijöitä ja allekirjoittajia aktiivisuudesta ja tästä tosi tärkeästä aloitteesta. On hyvä, että saamme mahdollisuuden käydä tästä asiasta laajaa keskustelua.
Kansalaisaloite on reaktio eduskunnan käsittelyssä olevaan hallituksen esitykseen Yle-lain 7 §:n muuttamisesta. Hallituksen esityksen mukaan Yle ei voisi jatkossa mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta tuottaa tekstimuotoista sisältöä ilman että sisältö liittyy johonkin liikkuvaa kuvaa tai ääntä sisältävään julkaisuun. Esityksen mukaan lakia tulee muuttaa, jotta se olisi EU:n valtiontukisääntelyn mukainen — mistä toki on monenlaisia arvioita. Taustalla on Medialiiton Euroopan komissiolle vuonna 2017 jättämä kantelu, jossa pyydettiin ratkaisua siihen, saako julkisia varoja käyttää yleisradio-ohjelmistoissa tekstimuotoisten verkkosisältöjen tuottamiseen, vaikka ne eivät liittyisi julkisen palvelun yleisradio-ohjelmistoihin.
Kantelun keskeinen väite oli, että Ylen tekstimuotoinen verkkojournalismi haittaa kaupallisen median toiminta- ja kilpailuedellytyksiä Suomessa. Olisi ehdottoman tärkeää, että kansalaisaloite käsiteltäisiin samaan aikaan Yle-lain kanssa, jotta aloite tulee huomioiduksi lakikäsittelyssä, ja uskon, että näin tapahtuu.
Meille vihreille — kuten varmasti suurimmalle osalle muistakin täällä salissa istuvista — sanan- ja lehdistönvapaus, tiedonsaannin yhdenvertaisuuden turvaaminen sekä demokratian vaaliminen on aivan keskeistä. Demokratia voi toimia ja toteutua vain, jos ihmiset pystyvät luottamaan siihen, että meillä kaikilla on vapaasti ja yhdenvertaisesti käytettävissä faktoihin perustuvaa, merkityksellistä ja riippumatonta tietoa.
Hallitusohjelmassa luvataan vahvistaa sekä vastuullisen median toimintaedellytyksiä että Yleisradion roolia kaikkia suomalaisia palvelevana mediana. Mis- ja disinformaation yleistyminen on valitettava tosiasia, johon on etsittävä aktiivisesti ratkaisuja. Suomessa kansalaisten luottamus Yleisradion toimintaan on korkealla tasolla, ja sen merkitys on korostunut myös koronakriisin aikana.
Helsingin ja Tampereen yliopiston tutkijat ovat arvioineet, että Ylen tekstimuotoisen palvelun poistuminen saattaisi vähentää vapaasti saatavilla olevaa laadukasta journalismia verkossa. Myös esimerkiksi Julkisen sanan neuvosto, Tutkivan journalismin yhdistys ja Suomen journalistiliitto ovat ilmaisseet huolensa hallituksen esityksestä sen nykyisessä muodossa.
Tiedetään, arvoisa puhemies, että korkeammin koulutetut ja paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat kuluttavat merkittävästi enemmän laadukkaita journalistisia sisältöjä. Mikäli emme varmista, että tietoa on yhdenvertaisesti ja maksutta saatavilla kaikille sosioekonomisesta asemasta riippumatta, voimme tahtomattamme kiihdyttää eriarvoistumiskehitystä tai yhteiskunnan napaistumista.
Maksuttoman tekstipohjaisen journalismin saatavuus on tärkeää monille erityisryhmille, kuten kuulo- ja näkövammaisille. Mikäli materiaali on maksumuurien takana, voi materiaaliin pääsy estyä taloudellisesta tilanteesta tai puutteellisista digitaidoista johtuen tai siksi, että henkilö ei syystä tai toisesta voi tunnistautua palveluun. Vammaisfoorumi on hallituksen esitystä koskevassa lausunnossaan esittänyt, että saavutettavan tekstimuotoisen uutisoinnin tarjoamiseen tulisi pikemminkin luoda lisää kannustimia myös kaupallisten toimijoiden keskuudessa, ei rajoittaa Ylen sisältöjä.
Ylen tekstisisältöjen turvaaminen on kriittistä myös alueellisen tasa-arvon kannalta. Ylen lähes koko maan kattavan toimituksen laajuus on omaa luokkaansa yksityisiin toimijoihin verrattuna, enkä näe, että kaupallisen median alueellinen edustavuus paranisi Ylen tekstisisältöjä rajoittamalla.
Kannanotoissa on myös tuotu esiin, että jako tekstimuotoiseen ja audiovisuaaliseen sisältöön on vanhentunut. Elämme maailmassa, jossa kuvan, videon ja tekstin erottelu on jopa väkinäistä. Perustuslakivaliokunnan mukaan hallituksen esityksen perusteluista tulee esiin arvio, jonka mukaan kansallinen liikkumavara olisi hyvin niukka tai sitä ei olisi lainkaan, tai jopa, että komissiolla olisi toimivalta päättää Yleisradion julkisen palvelun tehtävän määrittelystä. Näin ei kuitenkaan ole. Päätösvalta julkisen yleisradion tehtävistä on ensisijaisesti jäsenvaltioilla, ei EU:lla.
Lausunnossaan perustuslakivaliokunta huomautti, että liikenne- ja viestintävaliokunnan on syytä varmistua hallituksen esityksessä EU-oikeudesta esitetyn tulkinnan oikeellisuudesta ja tehdä tästä lisäselvityksiä. Lisäksi valiokunta piti ongelmallisena, että sananvapauteen kohdistuva rajoitusehdotus, jota perustellaan komission kannalla, perustuu keskeisellä tavalla vain dokumentoimattomiin keskusteluihin virkahenkilöiden kanssa. Esityksen valmistelua on kritisoitu myös muiden tahojen toimesta läpinäkymättömäksi.
Kuten kansalaisaloitteessa ehdotetaan ja yliopistot ovat esittäneet, Yleisradion tekstimuotoinen journalistinen verkkosisältö voitaisiin jatkossa määritellä Ylen merkittäväksi uudeksi palveluksi ja näin ratkaista tämä juridinen ristiriita.
On minusta hyvä, että kun on tehty ratkaisuja, jotka eivät ole olleet aivan loppuun asti harkittuja, niin myös voimme myöntää, että voimme niitä parempia ratkaisuja etsiä. Muistan, että puhuin tässä salissa myös silloin, kun tätä hallituksen esitystä alun perin käsittelimme, ja vaikka toki meillä hallituspuolueiden kansanedustajilla on aina kova paine olla samaa mieltä näistä esityksistä, niin muistan silloin tätä esitystä myös jonkin verran kritisoineeni. Minusta on ihan hyvä, että tässä yhteiskunnassa voimme myös peruuttaa silloin, kun on tehty esityksiä, jotka eivät sitten palvele tarkoitustaan, ja voimme niitä myös kriittisesti tarkastella — tutkitun tiedon pohjalta erityisesti. Nyt on todella tärkeää varmistaa, että teemme tässä parhaat mahdolliset ratkaisut.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Kiitoksia. — Edustaja Yrttiaho, olkaa hyvä.