Arvoisa herra puhemies! Hallitus aikoo heikentää vanhusten palveluita poistamalla vanhuspalvelulaista vastuutyöntekijää koskevan pykälän sekä poistamalla laista listauksen siitä asiantuntemuksesta, jota kunnalla on oltava käytettävissä vanhuspalveluissa. Lisäksi hallitus oli aiemmin linjannut heikentävänsä vanhuspalvelulain toimeenpanoa koskevaa laatusuositusta siten, että hoitotyöntekijöiden vähimmäismäärä tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa lasketaan 0,5:stä 0,4:ään työntekijään hoidettavaa vanhusta kohden. Tämän hallitusohjelmakirjauksensa hallitus on äskettäin perunut mutta aikoo silti jatkaa heikennyksiä muun muassa väljentämällä mitoitukseen laskettavan henkilöstön kelpoisuuksia sekä aikoo toteuttaa olemassa olevat 70 miljoonan euron leikkaukset.
Hallituksen esitys vanhuspalvelulain muuttamiseksi on osa hallituksen kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämistä koskevaa toimenpideohjelmaa. Sinänsä kannatamme sääntelyn väljentämistä, jos kyse on niin sanotusti turhista normeista, mutta näiltä osin emme näe, että tässä lakiesityksessä olisi näin tapahtumassa.
Vanhuspalvelulaki on osoittautunut tarpeelliseksi. Taustalla oli vanhusten ympärivuorokautisen hoidon vahva laiminlyönti muutama vuosi sitten. Kymmenestä hoitoyksiköstä yhdeksässä oli huomautettavaa, ja tästä syystä eduskunta yksimielisesti hyväksyi vanhuspalvelulain, joka tuli voimaan heinäkuussa 2013. Laki on ollut voimassa kolme vuotta, ja lain voimaantulon seurauksena vanhusten asemaan ja sen parantamiseen on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota. THL:n ja Valviran vanhuspalvelulain toteutumista seuranneiden kyselyiden tulosten perusteella on valtakunnallisen valvonnan ja ohjauksen kautta pystytty vaikuttamaan vanhustenhoidon epäkohtien korjaamiseen. Pidämme näitä parannuksia tärkeinä, mutta ne eivät ole riittäviä. Missään tapauksessa vanhustenhoidon tilanne ei ole parantunut niin, että lakiin voisi tehdä nykyistä löysempiä kirjauksia.
Vanhuspalveluiden osaaminen on myös turvattava. Esityksessä ehdotetaan, että vanhuspalvelulain kuntien käytettävissä olevaa asiantuntemusta koskevasta 10 §:stä poistettaisiin listaus ammattialoista, joita kunnalla tulee olla käytettävissään erityisasiantuntemusten tarpeessa. Listauksen mukaan erityisasiantuntemusta on oltava ainakin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, gerontologisen hoito- ja sosiaalityön, geriatrian, lääkehoidon, ravitsemuksen, monialaisen kuntoutuksen sekä suun terveydenhuollon alalta. Listauksen poistaminen mahdollistaisi esityksen mukaan aiempaa paremmin tapauskohtaisen harkinnan siitä, mitä asiantuntemusta kunta hankkisi ja käyttäisi palveluiden järjestämiseen ja palvelutarpeen arviointiin. Emme voi hyväksyä asiantuntemuksen heikentämistä emmekä näe listauksen poistamista vastauksena vanhustyön haasteisiin. Päinvastoin listauksen mukaisen osaamisen tarve on kasvava väestön ikääntyessä ja ikääntyneiden eläessä yhä pitempään. Osaava ja hyvinvoiva henkilöstö sitoutuu työhön sekä on laadukkaan ja eettisesti kestävän sosiaalihuollon tae ja perusta.
Vanhustyön osaamisen vaatimuksia siis käytännössä lasketaan, vaikka hyvä osaaminen on edellytys paitsi hyvälle hoidolle ja riittävän monipuoliselle palvelutarpeen arvioinnille myös hyvälle johtamiselle ja palveluiden kehittämiselle, mitkä taas mahdollistavat vaikuttavan, kustannustehokkaamman toiminnan. Tämä on myös tulevien vanhuspalveluiden kehittämisen edellytys, joita tulevaisuudessa meidän tulee toteuttaa entistä enemmän. Tässäkin säästöpäätöksessä kiirehtiminen tuntuu oudolta, koska vuoden 2019 alussa sote-uudistuksen mukaisilla maakuntatasoisilla järjestäjillä joka tapauksessa on listauksen mukainen osaaminen käytössään.
Vanhusten vastuutyöntekijää ei pidä myöskään poistaa. Esityksessä ehdotetaan, että vanhuspalvelulaista poistettaisiin vastuutyöntekijä, koska sosiaalihuoltolaissa on säädetty oma työntekijä. Perusteluna on esitetty, että näin poistetaan ja kevennetään päällekkäistä sekä yksityiskohtaista säätelyä. Näin kuntien hallinnollista taakkaa vähennettäisiin ja siten myös palvelujen järjestämisen kustannuksia pienennettäisiin. Perustelu vaikuttaa kuitenkin hataralta, koska joka tapauksessa palvelukokonaisuus selvitettäisiin iäkkään henkilön osalta vanhuspalvelulain 15 §:n mukaisesti, kun muiden sosiaalihuollon asiakkaiden osalta sovellettaisiin sosiaalihuoltolain 36 §:n säännöksiä palvelutarpeen arvioinnissa. Vastuutyöntekijän poistamisesta kärsivät eniten heikoimmassa asemassa olevat yksinäiset vanhukset. Etenkin vanhusten palveluita valvovat viranomaiset ovat esittäneet lainvalmistelun yhteydessä ja valiokunnan asiantuntijakuulemisessa vakavan huolensa vanhusten oikeudesta saada palveluita. Esimerkiksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira katsoo omassa lausunnossaan, ettei vanhuspalvelulain vastuutyöntekijää koskevan pykälän poistamiseen ole perusteita. Valvira muistuttaa, että vastuutyöntekijän nimeäminen iäkkäälle henkilölle edistää iäkkään henkilön oikeuksia palveluihin ja niiden seurantaan. Näin osaltaan turvataan perustuslain 19 §:n oikeuksien toteutuminen.
On myös tärkeää, että vanhuspalvelulain velvoitteet säilytetään ennallaan nyt, kun sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistus muuttaa merkittävästi järjestämisen ja tuottamisen muotoja. Näin voidaan turvata parhaiten erityisen haavoittuvassa asemassa olevien asukkaiden oikeudet riittäviin ja tarpeenmukaisiin palveluihin.
Sosiaalihuoltolakiin ehdotetaan lisäksi muutosta, jonka mukaan omatyöntekijänä voi toimia myös terveydenhuoltoalan ammattilainen edellyttäen, että se on asiakkaan kokonaistilanteen kannalta tarkoituksenmukaista. Tätä myös kannatamme.
Hallituksen säästöt koituvat pitkällä aikavälillä kalliiksi. Hallitus on pukenut palveluiden leikkaukset normipuruksi. Normien purkamisella yritetään luoda edistyksellistä mielikuvaa, kun taas palveluiden leikkaaminen vaikuttaa kylmältä toiminnalta. Kuitenkin hallitus tekee juuri jälkimmäistä: säästää ja leikkaa sieltä, mistä pystyy. Asiantuntijakuulemisessa on toistettu huoli, joka on kirjattu hallituksen esitykseen, että iäkkään henkilön palvelutarpeen arviointiin sekä sen toteutumiseen liittyvään seurantaan ei osoiteta riittävää asiantuntemusta. Tämä puolestaan voi johtaa siihen, ettei palvelutarvetta tunnisteta eikä siihen vastata oikein. Iäkkään henkilön palvelutarpeen riittämätön arviointi ja siitä aiheutuva sopimaton palvelukokonaisuus aiheuttavat kunnille palvelutarpeeseen nähden ylimääräisiä kustannuksia. Suomessa vanhustenhoidon henkilöstömitoitus on ollut pohjoismaisia naapurimaitamme alempi, mutta osaamisen taso on ollut korkeampi. Hallitus on nyt leikkaamassa näistä molemmista. Tämä on hyvin lyhytnäköistä toimintaa, sillä juuri korkea osaaminen on monessa tilanteessa turvannut puuttuvan henkilökunnan.
Arvoisa puhemies! Hallitukselta puuttuu vanhushoidon visio. Myönteistä on, että hallitus panostaa omaishoitoon, mutta se ei korvaa mahdollisesti näitä hallituksen tekemiä leikkauksia.
Arvoisa puhemies! Lopuksi. Edellytämme, että hallitus peruu suunnitelmansa heikentää vanhuspalveluiden laatua ja osaamista. Vanhuspalvelulakia tulee toteuttaa johdonmukaisesti eikä laskea ikäihmisten hoidon ja hoivan tasoa, joten ehdotamme toisessa käsittelyssä, että edellä olevan perusteella 1. lakiehdotus hylätään ja 2. lakiehdotus hyväksytään mietinnön mukaisesti.