Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että Euroopan tulevaisuudesta käydään hyviä keskusteluja eri puolilla Eurooppaa. Agenda 2030 on varmaan sellainen paperi, jossa sitä pystytään linjaamaan, mutta toivon, että kiinnitettäisiin oikeisiin asioihin huomiota. Tällä hetkellä Euroopan unionin talouspolitiikkahan perustuu sääntöjen rikkomiseen. Onko siinä mitään järkeä, että on tehty Euroopan unionin perussopimus, jonka mukaan velanoton pitäisi olla kielletty, ei voida ottaa syömävelkaa Euroopan unionin toiminnan pyörittämiseen? On sovittu, että ei makseta toisten maiden velkoja eikä anneta takuita velanmaksusta. Kaikki nämä on tehty. Jos joku organisaatio lähtee sille tielle, että rikkoo tietoisesti sopimuksia ja näyttelee sen jälkeen viatonta, että ”en se ollut minä”, niin se on ihan varma, että jonain päivänä se homma loppuu. En lähde luettelemaan esimerkkejä, mutta kaikkien tiedossa on, mitä se tarkoittaa.
Kun aikanaan sovittiin Maastrichtin sopimuksessa — vuonna 93 tuli voimaan — pienten jäsenvaltioiden vaatimuksesta nimenomaan se, että toisten maiden velkoja ei makseta eikä takuita anneta, niin tämä lauselma tuli sen takia, kun silloinen EU ensimmäisen kerran historiassaan sai reilusti poliittisia oikeuksia plus sitten oikeuden käsitellä rahaa enemmän. Sitä varten nämä säännöt tulivat. Miten niille on käynyt? Niillä on pyyhitty roskakorin pohjia — käytännössä ne ovat arvottomia tänä päivänä.
Velanotonhan piti olla kielletty, mutta ei se enää ole. Kun tämä koronavirus iski Eurooppaan, niin siinä kyllä ymmärrän hyvin sen, että komission komissaarit lähtivät sille tielle, minkä Winston Churchill aikanaan viitoitti, että ”hyvää kriisiä ei kannata jättää käyttämättä”. No, se kyllä käytettiin ja ensimmäinen elvytyspaketti pistettiin pystyyn. Onhan se kummallista, kun sen väitettiin olevan elvytyspaketti, vaikka silloin, kun säännöt laadittiin, koronasta ei ollut mitään tietoa, mutta se kriisi vain sattui niin hyvään aikaan, että se voitiin ikään kuin kytkeä sen kylkeen. Siellä oli ihan muita perusteita kuin itse tämä pandemia. Pandemia on hoidettu hyvin, siitä ei käy ollenkaan moittiminen. Tosin siinäkin kaikki me muistamme, tuoreessa muistissa on se, että kun me tilasimme Euroopasta unionin kautta erilaisia tarvikkeita, hengityssuojaimia ynnä muita, niin miten kävikään. Tavarat Suomelle viipyivät. Minkä takia? Sen takia, että suuret Euroopan maat ottivat ne haltuun itselleen keltään kysymättä. Oma suu on säkkiä lähempänä aina. Otetaan kaverilta pois, ettei kaveri saa, koska minä sitä tarvitsen. Tämä panee miettimään, onko eurooppalaisella yhteistyöllä tulevaisuutta, jos moraali on tällä tasolla.
Ilmastonmuutosta toki Euroopan pitää torjua, se on ihan oikein, mutta meidän pitää tunnustaa tosiasiat. Nythän me on tehty semmoinen temppu, että Suomelle on laskettu semmoiset päästöt, joita ei ole olemassakaan, ja päästöjä on liioiteltu ja nieluja vähätelty. Jos me jonain päivänä hyväksymme sen lopullisesti, me annamme väärillä tiedoilla tästä maasta pois rahaa. Nyt tuntuu, että pitää maksaa ilmastorahastoihin ja vaikka minne miljardeja. Maksetaan pois vain, mutta sen esittäjän pitää kyllä samalla esittää, mistä ne rahat kerätään. Nykyinen meno, jossa työnnetään rahaa sinne sun tänne ja kaikki otetaan velaksi, ei voi jatkua pitkään. Väitän, että ensi vuosi on ehdottomasti sillä rintamalla viimeinen. Sen jälkeen pitää järki löytyä tähän maahan. Ei Euroopan unioni velvoita meitä mihinkään pakkotoimiin. Meillä on edelleen itsenäinen valtio, joka harjoittaa veropolitiikkaa, talouspolitiikkaa ja sosiaalipolitiikkaa itsenäisesti liittymissopimuksen puitteissa. Nämä politiikan lohkot eivät kuulu EU:lle, mutta kun tänäkin päivänä talousvaliokunnassa käsittelimme asiaa, niin kas kummaa, taas isketään suomalaisten kukkarolle ja määrätään ylimääräisiä veroja.
Sen jälkeen, kun ensimmäinen elvytyspaketti hyväksyttiin toukokuun 17. päivä, on Euroopan unioni muuttanut valtavasti luonnettaan. Tälle ei auta kyllä kenenkään hymähdellä. Kun katsoo tätä salia nyt, niin täällä on puolenkymmentä edustajaa puhemies mukaan lukien tällä hetkellä. Voisi sanoa, että tätä keskustelua voisi luonnehtia neljällä kirjaimella: evvk, sanoisivat nykynuoret. Ei kovin montaa henkilöä tämä keskustelu näköjään kiinnosta, ja kysymys on kuitenkin koko mantereemme tulevaisuudesta.
Kun Afganistanin tilanne lähti kriisiytymään, kuten kaikki tiedämme, tai nyt tällä hetkellä on Puola—Liettua-kriisi, niin oliko Euroopalla mitään lihaksia toimia? Ei varmasti ollut. Afganistanin hoitivat tyylikkäästi Nato-sotilaat, ja suomalaiset saatiin sieltä terveinä ja elävinä pois. Ja mitä tapahtuukaan Puolan ja Latvian rajoilla? Sielläkin Euroopan unionin näkyvyys on kovin ohutta. Elikkä me eurooppalaiset olemme tärkeissä asioissa poissa, mutta näissä pikkujutuissa, joissa käydään pienten jäsenmaiden kimppuun, me olemme älyttömän tärkeitä.
Suomella on maailman mittapuulla hyvä maine, sitä älkäämme hukatko, mutta se maine on helppo hukata tällä menolla, että ajamme oman taloutemme polvilleen [Puhemies koputtaa] ja sen jälkeen olemme naapureista riippuvaisia.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Kiitoksia. — Ledamot Strand.