Arvoisa herra puhemies! Minäkin totean, että tänään puhutaan tärkeästä asiasta, kun puhutaan kulttuurista. Olikin ilo kuunnella näitä edellisiä puheenvuoroja, varsinkin edustaja Viitasen ansiokasta, monella tavalla asiantuntevaa puheenvuoroa kulttuurin resursseista ja tulevista kehityshankkeista.
En itse ole tällä hetkellä sivistysvaliokunnan jäsen, mutta sikäli kuin olen oikein ymmärtänyt, tämä hallituksen esitys päivittäisi voimassa olevan kuntien kulttuuritoimintaa koskevan lain, joka on vuodelta 1992. Tähän ehdotettuun lakiin siis lisättäisiin kuntien kulttuuritoiminnan tavoitteet, valtion viranomaisten tehtävät, kunnan asukkaiden osallistuminen, kehittämistehtävä, yhteistyö sekä tiedon tuottaminen ja toiminnan arviointi ja samalla sitten muutettaisiin ajan tasalle kunnan tehtäviä ja valtionrahoitusta koskevat säännökset. Lain lähtökohtana on siis kulttuuriin ja taiteeseen liittyvän luovan toiminnan edistäminen ja kaikkien väestöryhmien yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua kulttuuriin, taiteeseen ja sivistykseen.
Sinänsä tämän lakiesityksen merkittävintä antia lienee se, että tässä ehdotetaan valtakunnallista ja yhteneväistä tiedonkeruuta ja arviointia kuntien kulttuuripalveluista, tiedonkeruujärjestelmää, jonka tarkoituksena on parantaa nykytilaa sen suhteen, että tietäisimme, millä tavalla kulttuuripoliittiset tavoitteet eri kunnissa eri puolilla Suomea toteutuvat. Tällaista valtakunnallista tietoa tarvitaan, ja tiedon keruuta kulttuuripalveluiden tilasta lämpimästi kannatan, koska tiedossamme on, että eri puolilla Suomea kulttuuritoiminnan järjestämisessä ja kulttuuripalveluiden kehittämisessä on hyvin erilaisia tilanteita ja että erityisesti tässä tilastoinnissa on aika merkittäviä kuntakohtaisia eroja. Esimerkiksi jos ajattelemme, että maakuntauudistus tulisi voimaan — sehän nyt on tällä hetkellä kysymysmerkki, ehdimmekö siitä tällä kaudella päättää — ja jos maakunnat perustetaan tai perustetaan tämmöiset laajemmat väestövastuualueet, joille mahdollisesti sitten tulevaisuudessa siirtyy sotea ja muuta, niin siinä yhteydessä on hirveän tärkeää mielestäni päivittää käsitys siitä, mitkä kulttuuripalvelut, toiminnat ja rahoitus kuuluvat kunnille ja mitä sitten taas nämä uudet maakunnat voivat tehdä. Kun tästä päätetään, niin muun muassa siinä kohtaa on hirveän tärkeää, että me tiedämme, minkälaiset kulttuuripalvelurakenteet eri kunnissa eri puolilla Suomea on.
Tämä esitys tukee keskeisiltä osin tulevaisuuden sivistyskuntia ja tunnistaa taiteen ja kulttuurin monipuolisen ja tärkeän merkityksen kuntalaisille ja kunnan elinvoimalle, ja tulevien rakenteellisten uudistusten, kuten esimerkiksi maakunta- ja sote-uudistus, toteutuessa kuntien tehtävät suuntautuvat nykyistä vahvemmin tälle sektorille elikkä sivistys-, kulttuuri- ja vapaa-ajanpalveluiden järjestämiseen. Itse näen tässä hallinnollisessa, planetaarisessa uudistuksessa — sikäli kuin se etenee — mahdollisuuden tosiaankin paitsi vahvistaa kulttuurin roolia kunnissa myös tuoda sen uutena, vahvana elementtinä sinne maakuntiin.
Esimerkiksi itse olen puhunut aikaisemmin hyvin voimakkaasti sen puolesta, että kulttuuriprosenttiperiaate voitaisiin laajentaa myös esimerkiksi sote-sektorille, ja näen mahdollisuuksia siinä, että jos soten määrärahat siirtyvät maakunnille, myös siellä voitaisiin ottaa käyttöön tämä kulttuuriprosenttiajatus. Jos me oikeasti uskomme siihen, että kulttuuri tuottaa hyvinvointia eikä se ole pelkästään tämmöistä lämmintä puhetta, silloinhan olisi hyvin perusteltua ajatella, että myös soten määrärahojen sisällä pieni prosentti — olkoon se vaikka aluksi puoli prosenttia ellei prosentti — voitaisiin käyttää nimenomaan siihen, että kulttuuria tuotaisiin esimerkiksi vanhustentaloihin tai päivähoitoon ja niin edelleen, sinne, missä ihmiset ovat ja missä se parantaisi ihmisten hyvinvointia.
Pidän hirveän ansiokkaana tässä valiokunnan lausunnossa sitä, että valiokunta korostaa kulttuurin merkittävää roolia kansantaloudessa. Sehän on kasvava, ja jos verrataan vaikka muihin Pohjoismaihin, Suomella olisi mahdollisuuksia kasvattaa kulttuurin osuutta bruttokansantuotteesta ja sen merkitystä työllisyydessä, työpaikkojen luojana.
Kaikki tiedämme, että ilmastonmuutos, ilmaston kriisi, on meidän ajan kaikkein merkittävin uhka ja merkittävin ongelma, ja meidän täytyy tulevaisuudessa siirtää esimerkiksi työllistämisen määrärahoja ympäristöä saastuttavilta aloilta sellaisille aloille, joilla ympäristöhaittoja ei synny. Esimerkiksi tässä kohtaa on mielekästä tarkastella sitä, voidaanko tätä kautta kasvattaa kulttuurin ja taiteen määrärahoja: siirretään pois sieltä ympäristöä saastuttavilta aloilta sinne, missä palvelut eivät ympäristöä sitten haittaa vaan parantavat ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvointia keskimäärin.
Kulttuuri tuottaa nyt jo 6,8 prosenttia Euroopan kansantuotteesta, ja suppeammin määriteltynä kulttuurin toimiala työllistää asiantuntijalausunnon mukaan jo 3,5 prosenttia työvoimasta, ja kasvun edellytyksiä todellakin on. Kulttuurin osuus kaikista kulutusmenoista on 4,7 prosenttia ja yksityisistä kulutusmenoista 5,8 prosenttia. Kulttuurin kuluttaminen tosiaan on pääsääntöisesti ympäristöystävällistä kulutusta verrattuna moneen muuhun kuluttamiseen.
Eli tässä lakiesityksessä on paljon hyvää, mutta jos katsoo kulttuurin määrärahoja ja kulttuuripolitiikkaa kokonaisuutena, siinä olisi monenlaista kehittämisen varaa, ja toivon todella, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa esimerkiksi VOS-uudistukseen palataan sillä tavalla, [Puhemies koputtaa] että sen toteuttamiseen myöskin varataan riittävät määrärahat ensi kaudella. — Kiitos.