Arvoisa herra puhemies! Esitän tähän neljä viisi huomiota. Itse periaate, mitä tässä esitetään, on minusta hyvin selkeä, ja tarkoitus on hyvä, mutta määräaikainen asiahan tämä on, ja tähän liittyy kyllä asioita, joita me varmasti tulemme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa monipuolisesti punnitsemaan, kun tätä asiaa käsittelemme.
Ensimmäinen on puhtaasti oma näkemykseni siitä, että tätä sairausvakuutusmenettelyä parempi menettely yksityisen kapasiteetin hyödyntämisessä on ostopalvelumenettely. Ostopalvelumenettely on parempi sen takia, että se perustuu kilpailutukseen, ja sitä kautta meille tulee käyttöön budjettirajoite. Me tiedämme silloin, millä hinnalla me näitä testejä teemme ja mikä on se kokonaisrahallinen käyttö.
Toinen liittyy tähän samaan eräänlaiseen kritiikkiin, mitä tuossa äsken esitin. Kansainvälisesti arvosteltuna sellainen terveydenhuoltojärjestelmä, joka perustuu aktiiviseen yksityiseen tuotteliaisuuteen, laajaan valinnanvapauteen ja vakuutuspohjaiseen korvausjärjestelmään, on yleensä kaikkialla maailmassa kaikkein kallein järjestelmä. Se johtaa siihen, että tuotetaan erittäin paljon palveluja ja niin sanotusti piikki on auki. Itse luin — siitä on jo jonkun verran aikaa — Yhdysvaltain autoteollisuuden korkean johtajan kriittisen havainnon siitä, kuinka suureksi terveydenhuoltokustannusten osuus amerikkalaisen auton hinnasta muodostui pitkälti juuri sitä kautta, minkälainen terveydenhuoltojärjestelmä heillä siellä on. No tämä on ihan yleinen havainto.
Kolmantena: Tiedossa on, että yksityisillä laboratorioilla on varsin korkeat katteet. Otan ihan konkreettisen esimerkin, johon ei liity minusta mitään syyllistämistä eikä vääränlaista arvostelua: Silloin kun oli mahdollista käydä julkisessa laboratoriossa myös yksityislääkärin lähetteellä, ennen kuin todettiin, että se kilpailuneutraliteettisyistä ei ole mahdollista kuin hyvin vähäisissä määrin, sellaisen laboratoriotutkimuspaketin, joka esimerkiksi sisälsi tiettyjä perustutkimuksia, hinnaksi tuli sitten omakustannusperiaatteella julkisessa laboratoriossa vaikkapa 100 euroa. Kun potilailla ei enää ollut tätä mahdollisuutta ja he ovat menneet yksityiseen laboratorioon sitten, niin se on yleensä ollut noin 250—300 euroa. Kuitenkin todellisuudessa suurimmat yksityiset lääkäriasemaketjut Suomessa tuottavat alihankintana esimerkiksi erittäin suurilla laboratorioilla laboratoriotutkimuksia, eivätkä ne tuotantokustannukset siellä juurikaan ole kalliimmat, kenties ovat eräin osin jopa halvemmat kuin pienemmissä julkisissa laboratorioissa, ja sen takia tämä esimerkki kertoo, että siellä on erittäin korkeat katteet.
Nythän tässä on vähän sama kysymys, mitä edustaja Juvonen tuolla äsken kysyi. Minä löysin tuolta perusteluista arvion, että korvaus olisi 100 euroa. No nyt me tiedämme, että jos korvaus on 100 euroa mutta me emme samalla ole määränneet, että kattohinta saa olla enintään 200 tai 250 euroa, on aina vaarana, että se kustannus nousee suunnilleen sillä 50 tai 100 eurolla, mitä me korvaamme lisää. Eli sairausvakuutus toimii hyvin silloin, jos me pystymme samalla sopimaan siitä, mikä on se summa enintään, minkä tuottaja siinä kaiken kaikkiaan voi ottaa, josta sitten korvataan. Eli varsinkin kun on nämä korkeat katteet, tämä riski on olemassa.
Tuolla on myös esitetty laskelma, että sairausvakuutuksen kulut yleisesti ottaen kasvaisivat kenties niillä volyymeilla, joita on arvioitu, noin 45 miljoonalla eurolla. Haluan kiinnittää huomiota siihen, että sairausvakuutuksessa on tapahtunut näiden korvausten erittäin voimakas vähentyminen. Voimakkaimmillaan se pienentyi edellisen eduskuntakauden aikana. Ihan esimerkkinä mainittakoon, että kun vielä vuonna 2015 lääkärikorvauksia Suomessa maksettiin yli 70 miljoonaa, nyt maksetaan vähän yli 50 miljoonaa. Kun hammaslääkärikorvauksia maksettiin 111 miljoonaa, nyt maksetaan 44 miljoonaa, ja kun tutkimuksen ja hoidon, josta tässä on kysymys, korvauksia maksettiin aikanaan 70 miljoonaa, niin nyt maksetaan 39 miljoonaa euroa, eli tämä on sinänsä mielenkiintoista. Mainitsin nämä sen takia, kun tuolla periaateosassa aika laajasti käsitellään sairausvakuutuksen yleisiä periaatteita.
Ihan viimeisenä toteaisin sitten tähän ajankohtaiseen keskusteluun, johon en varsinaisesti ota kantaa, ja kysymykseen siitä, mikä on tämän testauksen kokonaisuus Suomessa tällä hetkellä. Tässä käytiin A-studiossa erittäin mielenkiintoinen keskustelu lääketieteen asiantuntijoiden kesken siitä, että pohjoisessa Suomessa on käytetty paljon näitä antigeenitestauksia, mutta Etelä-Suomen suuret julkiset laboratoriot ovat käyttäneet pääasiassa näitä PCR-testejä, ja en ota tähän asiaan kantaa. Se on lääketieteellinen asia, jolla on vähintään kaksi puolta, mutta itse toteaisin, että sillä on nyt yhteys tähän korvausasiaan. Jos me korvaamme 100 euroa 200 euron PCR-testistä, mutta antigeenitestin hinta on 40 tai 50 euroa, niin tätä kokonaisuutta kannattaa miettiä kuitenkin, mistä kaikesta tässä on kysymys.
Eli kannatan kyllä tätä esitystä. Tämä on määräaikainen, ja sillä saadaan nyt nopeutettua näitten testien ottamista, mutta me avaamme tässä pienimuotoisesti sellaisen pullon, joka on yleisesti ottaen terveyspoliittisesti jossain määrin vaarallinen.