Arvoisa rouva puhemies! Tässä aloitteessa esitän ulkoiluoikeuden lisäämistä vanhuspalvelulakiin, ja jokaisen ihmisen kohdalla hoitosuunnitelmassa arvioitaisiin, millä tavalla tämä ulkoiluoikeus toteutuisi. Tällä aloitteella on tarkoitus vahvistaa iäkkään perusoikeuksia.
Haluan ensin kiittää kaikkia aloitteen allekirjoittaneita. Noin 50 kansanedustajaa allekirjoitti aloitteen, ja tämä on monen kuukauden työn tuloksena tullut tähän pisteeseen.
Tämä aloite on itselleni siinä mielessä tärkeä, että olen tästä aikoinani myös tehnyt kansalaisaloitteen ennen eduskuntaan tuloani. Aihe on myös monella tapaa ajankohtainen, kun me olemme käyneet täällä paljon keskustelua ikäihmisten hoidosta tällä hetkellä. Aloite haluaa vahvistaa perusoikeuksia, ja näen, että meidän ikäihmistemme hoito on siinä tilanteessa, että nämä ihmiset tarvitsevat vahvempaa lainsuojaa myös tiettyjen perusoikeuksien toteutumiseksi.
Meillä on lähes 50 000 ihmistä ympärivuorokautisessa hoidossa tällä hetkellä, ja merkittävä osa heistä ei pysty pitkälle edenneen muistisairauden, yksinäisyyden tai syrjäytymisen seurauksena ajamaan omia etujaan. Tämän vuoksi ulkoilumahdollisuuksien parantamiseen on puututtava myös lainsäädännöllisesti. THL:n ASLA-tutkimuksen mukaan puolet vanhuspalveluiden piirissä olevista iäkkäistä kokee, ettei pääse riittävästi ulkoilemaan, ja ikääntyvien omaisista vain ani harva kokee, että heidän läheisensä pääsevät ulos. Eli kyse on äärettömän isosta perusoikeuksien rajoittamisesta.
Minä olen vahvasti sitä mieltä, että ympärivuorokautisessa hoidontarpeessa olevat ihmiset ansaitsisivat oikeuden päivittäiseen ulkoiluun. En halua millään tavalla vastakkainasetella, mutta semmoinen on lailla turvattu esimerkiksi vangeilla. Ulkoilu on ihmisen perusoikeus ja sen pitäisi toteutua kaikkien kohdalla koko Suomessa, ja sen takia tämä lainsäädännön kirjaus olisi perusteltu. Kyse ei ole kuitenkaan vain perusoikeudesta, vaan kyse on asiasta, jolla on suuria terveysvaikutuksia ihan tutkitusti niin mieleen, fyysiseen terveyteen kuin kognitiiviseen suoriutumiseen, ja ulkoilu tukee vahvana osana ihmisen hyvinvointia ja terveyttä. Unohdin tässä kohtaa vielä sanoa, että kyse ei ole missään tapauksessa mistään ulkoilupakosta vaan ulkoiluoikeudesta, että jokaisella ihmisellä on halutessaan siihen mahdollisuus.
Meidän vanhuspolitiikan pitkä tavoite on, että ihmiset pystyisivät asumaan mahdollisimman pitkään toimintakykyisinä ja myös autettuina omassa kodissaan. Myös joidenkin kotihoidon asiakkaiden kohdalla mahdollisuudet ulkoiluun voivat olla toimintakyvyn puutteiden vuoksi hyvin rajalliset tai olemattomat, ja jotta myös kotihoidon asiakkaiden oikeus ulkoiluun voisi toteutua, tulisi palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä arvioida mahdollisuudet ulkoilun toteutumiseksi. Ehkä ensivaiheessa ajateltiin, että tämä koskisi ympärivuorokautista hoitoa, mutta tämän aloitteen laadinnassa kuitenkin päädyttiin siihen, että kun me saisimme vahvat kirjaukset palvelutarpeen arvioon ihmisen kohdalta, niin se kattaisi myös vahvemmin kotihoidossa olevat ihmiset, koska me tiedämme, että nyt tällä hetkellä sellaiset ihmiset, jotka ovat kotihoidossa, olivat ennen ympärivuorokautisessa hoidossa, eli meillä ollaan paljon huonokuntoisempia ja ongelmia on seurannut yhä enemmän myös kotihoidossa.
Ulkoiluoikeuden kirjaaminen lakiin ei välttämättä aiheuta kunnille tai tuleville maakunnille lisäkustannuksia, vaan töiden uudelleenjärjestelyllä, erilaisilla tilaratkaisuilla ja nykyistä tiiviimmällä yhteistyöllä erilaisten järjestöjen kanssa asia olisi mahdollista toteuttaa. Totta kai me tiedämme, kun me olemme käyneet tätä henkilöstömitoituskeskustelua, että meillä täytyy olla riittävästi henkilökuntaa, niin että tämä on mahdollista toteuttaa, mutta meillä on monia muitakin keinoja, joilla me edesautamme tämän asian toteutumista.
Ehkä keskeistä on, että tämä vahvistaisi ihmisten itsemääräämisoikeutta ja samalla tukisi heidän hyvinvointiaan. Tätä muuten kannattavat laajasti Suomen potilasjärjestöt ja muut kansalaisjärjestöt, ja tämä on itse asiassa valmisteltu yhteistyössä Ikäinstituutin kanssa.
Minä olen koonnut tähän tiettyjä terveysvaikutuksia ja myös talousnäkökulmia helpottaakseni sitä, että usein sanotaan, että ei ole rahaa ja ei ole tutkimustietoa ja niin edelleen — meillä on valtavasti tietoa tämän asian eteenpäinviemiseksi.
Ensinnäkin terveysvaikutuksia: Ulkoilun hyvinvointi‑ ja terveyshyödyt korostuvat tutkimusten mukaan niillä ihmisillä, joilla on toimintakyvyssä vaikeuksia ja jotka kokevat yksinäisyyttä. Immuunivaste pysyy yllä ja vahvistuu ulkoillessa. Riski tarttuviin ja tarttumattomiin tauteihin pienenee — esimerkiksi muistisairaudet, sydän‑ ja verisuonisairaudet, keuhkosairaudet, masennus ja niin edelleen. Toimintakyvyn ylläpito ja sen vahvistuminen — niin fyysinen, psyykkinen kuin kognitiivinen ja sosiaalinen toimintakyky. Ylipäätänsä elämän mielekkyys ja mielen hyvinvointi. Kaatumisen seurausten vakavuus vähenee. Eliniänodote pitenee. Itsenäisen toiminnan mahdollisuudet paranevat, ja niin edelleen.
Talousnäkökulmasta olen koonnut muutamia seikkoja, koska usein sanotaan, että meillä ei ole varaa tähän. Laskennallisia esimerkkejä meillä on kuitenkin lukuisia:
Ensinnäkin parempi unen määrä ja laatu ilman lääkkeitä ja niiden sivuvaikutuksia, esimerkiksi ilman huimausta; sitä kautta vähemmän kaatumisia ja sitä kautta vähemmän lonkkamurtumia vuodessa. Jos me esimerkiksi voisimme vähentää 3 prosenttia lonkkamurtumissa, niin kun me laskemme, että nyt on yli 6 000 leikattua lonkkamurtumaa vuodessa ja lonkkamurtuman ensimmäisen hoitovuoden keskimääräinen kustannus on yli 30 000 euroa, jos jää laitoshoitoon, niin 3 prosenttia vähemmän lonkkamurtumia tarkoittaisi lähes 180:tä lonkkamurtumaa vähemmän vuodessa eli yli 5 miljoonan säästöjä. — Puhemies, oliko tämä 7 minuuttia?
Puhemies Paula Risikko
:10 minuuttia esittely, olkaa hyvä.
Okei, hyvä. Kiitos. — Ja toinen esimerkki, muistisairauden puhkeamisen viivästyminen esimerkiksi yhdellä kuukaudella: Erilaisten tutkimustulosten, muun muassa THL:n tämmöisen uuden kansantaudit ja muistisairaudet ‑tutkimuksen, mukaan ulkoilu ehkäisee masennusta ja hoitaa masennusoireita ja suuria muistisairauden riskitekijöitä. Muistisairauden keskimääräinen kustannus on 36 000 euroa vuodessa eli noin 3 000 euroa kuukaudessa, ja muistisairauteen sairastuu vuosittain noin 14 500 henkilöä. Eli jos me saamme viivästettyä muistisairauden puhkeamista, ne kustannukset on myös sitten ennaltaehkäisevässä mielessä mahdollista säästää.
Mielenkiintoinen tutkimustulos tuli esimerkiksi Tampereelta kotihoidon asiakkaiden kohdalla: kotihoidossa olevien iäkkäiden sairaalapalveluiden tarpeen väheneminen. Eli arvioitiin, että keskimääräinen kotihoidon kustannus Tampereella oli 91 euroa vuorokaudessa ilman ateriapalveluita, mutta kotihoidossa kokonaiskustannuksia kasvattaa sairaalapalveluiden laaja käyttö, joka muodostaa yli viidenneksen koko kotihoidon kustannuksista Tampereella. Tämän tutkimuksen mukaan — joka oli Sitran tutkimus — jos me pystymme ehkäisemään näitä kotona tapahtuvia kaatumisia ja muita, ne säästöt ovat isot ja merkittävät, kun mietitään, että koko kotihoidon kustannuksista nämä kaatumiset ja muut sairaalajaksot olivat 20 prosenttia ja tämän Sitran tutkimuksen mukaan kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon hintaero ei ollut enää merkittävä. Tässäkin on niin, että jos me saamme ihmisen omaa toimintakykyä ja ulkoilua ja muuta vahvistettua, me voimme osoittaa näitä säästöjä. Tässä muutamia esimerkkejä.
Aloitteen tarkoituksena on vahvistaa ihmisten itsemääräämisoikeutta. Jos nyt sanottaisiin, että puolet meistä ei pääsisi ulos, vaikka haluaisi, niin onhan se erittäin vakavaa meidän Suomen hyvinvointiyhteiskunnassa. Mielestäni meidän on pakko lainsäädännöllä turvata tämä oikeus meidän jokaiselle kansalaiselle. Siksi tämä aloite on tehty.