Arvoisa puhemies! Tämä edustaja Laihon puheenvuoro on sillä tavalla kyllä reilu puheenvuoro, että se kertoo hyvin siitä, minkälaista tätä tartuntatautilain valmistelua on ollut tehdä. Ollaan nyt rehellisiä tässä itsellemme, että ei tämä mikään tavallinen harjoitus ole ollut. Edustaja Laihohan äsken puheenvuorossaan vihjaisi, että miksi näinkin kovia valtuuksia otetaan käyttöön, ja osa porukasta oli sitä mieltä, että mihin ne kovimmat mahdollisuudet jäivätkään. Tätä se on ollut koko tämän syksyn. Minä haluan sanoa teille, että jos joku ajattelee, että lainsäädännöllisesti normaaliolosuhteissa tämä kvartetti soisi niin, että eduskuntaan tulisi tyylipuhtaita suorituksia liukuhihnalta muutamassa viikossa: ei sellainen ole mahdollista. Me joudumme tekemään töitä niin, että nämä esitykset olisi myös laadittu mahdollisimman huolellisesti. Nimenomaan on sanottava, että esityksen perusteluille on asetettu sellainen vaatimustaso nimenomaan perustuslakivaliokunnan viimeaikaisen lausuntokäytännön valossa, että me emme voi tuoda tänne sellaisia esityksiä, joissa säätämisjärjestysperusteluita ja vaikutusarviointeja ei olisi tehty riittävän huolellisesti.
Haluan sanoa, että me päätimme tästä tartuntatautilain päivittämisestä 9.6. valtioneuvoston linjauksen pohjalta, ja tämä esitys oli jo syyskuussa lausuntokierroksella, eikä se ollut siellä edes kuukautta sen takia, että paine tämän esityksen valmisteluun oli niin kova. Jo syyskuussa tämä oli lausuntokierroksella. Minä pidän tätä erittäin nopeana toimintana varsinkin, kun on vihjailtu, että sosiaali‑ ja terveysministeriössä olisi lepäilty koko kesä — ei ole pitänyt paikkaansa. Sen jälkeen me esittelimme tätä lainsäädäntöä sekä hallituskumppaneille että oppositiolle jo lokakuun puolenvälin aikaan, mutta sen jälkeen ovat monet eri tahot olleet sitä mieltä, että tässä esityksessä on monia kohtia, mitä pitää vielä korjata. Näissä korjaustöissä on ollut mukana valtavan kokoinen valmisteluverkosto niin oikeusministeriön, työ‑ ja elinkeinoministeriön, liikenne‑ ja viestintäministeriön, opetus‑ ja kulttuuriministeriön, valtiovarainministeriön, sisäministeriön sekä aluehallintoviranomaisten edustajia, ja tämä porukka on kokoontunut viikoittain näitä yksityiskohtia tuunaamaan sen keskustelun pohjalta, joka käytiin tuolla lokakuun puolenvälin aikaan.
Lausuntokierros oli kova. Kritiikkiä tuli laidasta laitaan, ja intressit näkyivät tässä keskustelussa hyvin paljon. Olen samaa mieltä, että olisin mielelläni suonut, että olisi vähemmällä saatu tämä asia tänne, mutta sitä on demokratiassa näiden asioiden valmistelu.
Me saimme oikeuskanslerilta ennakkotarkastusmuistion 1.12., ja tämä lakiesitys on jo täällä. Minä pitäisin tässä tilanteessa, kun otetaan tämä historia huomioon, hienona, että me pääsemme tätä nyt käsittelemään. Olisin mielelläni venynyt vieläkin kovempaan, mutta tämä ei ole, niin kuin ymmärrätte, vain yhden ihmisen show. Tässä tarvitaan todella vahvaa tahtoa, että tämä asia saadaan täällä läpi.
Muutamia yksityiskohtia, ja toivon, että voin vastata näihin, koska äsken en saanut ihan loppuun asti näitä kaikkia kohtia avattua.
Tässä esimerkiksi edustaja Räsänen ja edustaja Malm nostivat tämän 58 g §:n muutamia asioita esille.
Edustaja Malm puhui nuorisotiloista. Kyllä, me emme ottaneet tähän mukaan nuorisotilojen täydellistä sulkua nimenomaan sen takia, että kunta voi tehdä sen kriittisessä tapauksessa itsekin, ja tässä on otettu huomioon se, mikä näissä toimissa olisi kohtuullista. On muistettava, että leviämisvaiheessa on kysymys kahden viikon sulkutoimista — kahden viikon sulkutoimista.
Minusta tilanteessa, jossa maa ajautuisi joiltakin osin leviämisvaiheeseen, kahden viikon sulkutoimet eivät vie pohjaa, edustaja Räsänen, myöskään lasten ja nuorten harrastustoiminnan isolta, pitkältä tarkoitukselta pitää huolta siitä, että lapset ja nuoret eivät syrjäydy, mutta olen itse samaa mieltä, että koronaepidemian jälkeisessä maailmassa meillä on todella paljon tehtävää, että me palautamme takaisin ihmisten toimintakyvyn ja hyvinvoinnin.
Siinä 58 g §:ssä ja sitä edeltävissä pykälissä otetaan kantaa myös uskonnonvapauteen. Lausuntokierroksella nostettiin tämä asia esiin. Parissa myös opposition kanssa käydyssä iltakoulussa keskusteltiin tästä uskonnonvapaudesta. Olin itse paikalla silloin, ja silloin haluttiin vielä tarkennusta tähän asiaan. Nyt lähtökohta on se, että viranomaiset voivat ohjata toimintaa. Muun muassa uhkasakko on mahdollista antaa myös uskonnollisille yhdyskunnille — tätä taisi Rantanen kysyä — jos ne eivät noudattaisi tätä päätöstä, mutta varsinainen uskonnonvapaus säilyy tässä nyt niin, että sinne ei tule näitä ankarampia rajoituksia. Tähän tilanteeseen todella päädyttiin tämän ison keskustelun avulla. Tässä oli oikeusministeriön ja myöskin opetus‑ ja kulttuuriministeriön porukka mukana, ja käytiin myöskin uskonnollisten yhdyskuntien kanssa tätä keskustelua. Näin ollen viranomaiset eivät voisi sulkea uskonnollisen harjoittamisen tilaa, koska siinä puututtaisiin meidän arviomme mukaan liian paljon uskonnonvapauteen. Tämä oli johtopäätös tästä keskustelusta.
58 g on kova pykälä, mutta niin kuin totesin, niin perustuslakivaliokunta on jo normaalilainsäädännön avulla [Puhemies koputtaa] antanut nykyisinkin mahdollisuuden tähän.
Vielä 9 a:sta saanko pari sanaa sanoa, puhemies?
Toinen varapuhemies Juho Eerola
:Saatte.
9 a §:stä keskusteltiin täällä hyvin paljon. Se on hyvin paljon ja huomattavasti hallitumpi kuin valmiuslain pykälät, joihin täällä on myös vedottu. Siinä on haettu sitä tarkkarajaisuutta, oikea-aikaisuutta ja välttämättömyyttä. Se koskee siis sellaista toimintaa, jota kunnilla jo nyt on. Se antaa vain viimesijaisen perälaudan sille, että me voimme varmistaa, että ihmiset tulevat hoidetuiksi, jos ei oman kunnan alueella, niin sitten toisen alueella. Eli siinä täsmennetään myöskin tapaa järjestää ja tuottaa näitä palveluita esimerkiksi sosiaalihuollon puolella, missä lähtökohtana on se, että siellä ei vaadita, että siellä täytyisi järjestää sairaanhoitoa, mutta siellä annetaan nyt mahdollisuus siihen, että ihmisiä voidaan hoitaa myöskin sosiaalihuollon puolella eikä aina tarvitse siirtää sairaalaan, jos lääkäri sitä tarvetta ei näe, mutta jos siellä lääketieteellisesti tarve on, niin silloin pitää siirtää. Tällaisessa tapauksessa sosiaalihuolto tulee osallistumaan näihin terveydenhuollon yhteisiin talkoisiin, ja minä pidän sitä kyllä kriisiaikana aika merkittävänä ja tärkeänä asiana, että näin myös on.
Yritystuista sanon sen, että tässä on siis lähtökohta se, että valtio huolehtii, ja se on mainittu täällä 79 a:ssa. Sen lisäksi yritysten kustannustukiversio: taisi olla, että jo toinen tuli ulos täältä eduskunnasta.
Siinä joitakin esimerkkejä siitä, kuinka tätä valmistelua on tehty. Minä kiitän edustajia siitä, että tässä keskustelussa annetaan vahva tuki sille, että uusia toimia tarvitaan. Meidän on saatava tämä tautitilanne hallintaan. Muuten sosiaali‑ ja terveydenhuollon kantokyky on todellisella koetuksella, ja se näkyy jo monissa maissa, muun muassa meidän vierusmaissamme.
Kiitoksia, puhemies, että sain näihin kysymyksiin vastata.
Toinen varapuhemies Juho Eerola
:Olkaa hyvä, ja kysymyksiä tulee lisää.