Arvoisa herra puhemies! Ajan kuluessa meidän hyvinvointiyhteiskuntamme tukijalat sosiaali- ja terveyspalveluissa ovat alkaneet murentua: monta asiaa, monta kohtaa, jotka eivät vastaa enää tämän päivän tarpeisiin. Ammattilaisia ei ole saatavilla riittävästi, ja palvelujen tasa-arvo perustuslain 19 §:n näkökulmasta on kärsinyt. Kustannukset ovat liian kovalla kasvu-uralla, kuitenkin ilman selkeää laadun parantumista. Rahoitusmalli on pirstaloitunut, on seurannut päällekkäisyyksiä, ja ihmisiä pompotellaan luukulta toiselle.
Eduskunnan käsittelyssä on hallituksen esitys, 34 lakia, joissa keskeisimmät lait ovat: laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, maakuntalaki, maakuntien rahoituslaki ja voimaanpanolaki — 30:tä muuta lakia yhtään väheksymättä.
Nykyisin lähes 200 eri kunnallista organisaatiota järjestää sosiaali- ja terveydenhuoltoa, jatkossa vastuullisia järjestäjätoimijoita on 18. Moni asia yhteiskunnassa on tämän lakikokonaisuuden myötä muuttumassa eikä vähiten se, että kunnilla ei jatkossa ole enää järjestämisvastuuta kuntalaisten palveluista ja toisaalta myös rahoitusvastuu siirtyy kunnalta maakunnille.
Ministeri Vehviläinen esittelee omalta osaltaan maakuntauudistusta, keskityn soteen.
Tässä maassa on yli kymmenen vuotta tehty valmistelutyötä siksi, että meillä on perustavaa laatua olevia ongelmia meidän nykyisissä toimintatavoissamme ja ‑malleissamme. Keskeiset tavoitteet ovat ennallaan: väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, peruspalvelujen vahvistaminen sekä palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden turvaaminen. Menojen kasvukulma on liian jyrkkä, sitä menojen kasvukulmaa pitää kyetä 3 miljardin euron edestä taittamaan.
Uudistuksen lähtökohdat ja keskeiset keinot eivät ole valmistelun eri vaiheissa muuttuneet mihinkään. Olemme ensimmäisenä maailmassa tekemässä sotea. Ammattilaisten on toimittava yhteistyössä, ja ennen kaikkea ihmisille on taattava sujuvat palveluketjut, edetään ihmisen, ei järjestelmän ehdoilla.
Asiakaslähtöisyys näkyy myös siinä, että ihmisten mahdollisuutta valita palveluntuottaja sekä mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa palveluihin lisätään. Samalla huolehditaan asiakkaiden palveluntarpeen kokonaisarvioinnista, palveluntuottajilla on iso vastuu tästä. On varmistettava joustava ja oikea-aikainen palvelujen saatavuus. Maakunnat velvoitetaan edistämään asukkaidensa osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia. Samoin maakuntia velvoitetaan terveyden edistämis- ja ennaltaehkäisevässä työssä tekemään yhteistyötä kuntien kanssa.
Uudistuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotanto monipuolistuu. Maakunnan omilla sekä yksityisillä ja kolmannen sektorin palvelujen tuottajilla on jatkossa tasapuoliset toimintaedellytykset tuottaa ihmisille heidän tarvitsemansa palvelut. Suomalaisen valinnanvapausmallin lähtökohtana on vahvistaa peruspalvelujen saatavuutta ja tätä kautta helpottaa hoitoon pääsyä. Poistetaan painetta erityistason palveluista. Tähän liittyen valmistellaan erikseen asiakkaan valinnanvapautta koskeva lainsäädäntö, joka annetaan eduskunnalle niin, että se on käsiteltävissä tämän nyt esittelyssä olevan lakikokonaisuuden kanssa samanaikaisesti.
Eduskunta tulee saamaan seuraavien kahden vuoden aikana useita lakiesityksiä, jotka liittyvät siihen, että tätä nyt esittelyssä olevaa peruskiviä luovaa lakikokonaisuutta toimeenpannaan. Iso vastuu on alueilla. Tämä lakikokonaisuus antaa raamit, ja paljon puhutut alueelliset erityispiirteet kyetään parhaiten huomioimaan siellä, missä ovat ihmiset ja ne erityispiirteet ovat osa arkea.
Arvoisa herra puhemies! Sote- ja maakuntauudistuksen osalta tavoitteena on kuroa julkisen talouden kestävyysvajetta umpeen 3 miljardilla eurolla vuoden 2029 loppuun mennessä. Sote-menot tulevat tässä maassa kasvamaan jatkossakin, mutta tuota menojen kasvukulmaa on saatava loivennettua. Välineitä tähän menojen kasvukulman loiventamiseen on lakikokonaisuudessa paljon.
Organisaatioiden ja hallinnon uudistamisella luodaan edellytykset tehokkaampien ja vaikuttavampien toimintatapojen käyttöönottoon. Sirpaloitumisesta ollaan matkalla kohti leveämpiä harteita. [Antti Lindtman: Mitäs asiantuntijat sanoo?] Vahvoina järjestäjinä maakunnat pystyvät kohdentamaan resursseja ja palveluja alueen tarpeen mukaan sekä hyödyntämään erikoistumista ja suuruuden ekonomiaa. [Ben Zyskowicz: Totta!] Ammattilaisten yhteistyön mahdollisuudet paranevat, kun hallinnollisia rakenteita puretaan.
Tätä tehostetaan maakuntien yhteistyöllä ja yhteisillä palveluyhtiöillä. Ammattijohdon alla toimivat palvelutuottajat luovat mahdollisuuden keskittyä väestön palvelutarpeiden täyttämiseen nykyistä yhtäläisemmin eri puolilla Suomea. Samalla mahdollistetaan julkisten ja yksityisten ja kolmannen sektorin palvelutuottajien uusien, asiakaslähtöisten yhteistyömallien kehittäminen ja niiden parantaminen.
Erottamalla sote-palvelujen järjestäminen ja tuottaminen toisistaan voidaan hyödyntää eri toimijoiden osaaminen. Tätä kautta on mahdollista parantaa niukkenevienkin resurs-sien aikana palvelujen laatua ja ennen kaikkea asiakas- ja ihmislähtöisyyttä.
Uudistuksen toimeenpano ja kustannusten hillintä toteutuvat kustannus- ja laatutietoisella johtamisella: parhaiden käytäntöjen nykyistä tehokkaammalla käyttöönotolla sekä tiukalla ohjauksella — tähän tulee joidenkin mielestä liiankin tiukka valtion ohjaus. Sillä tulee olemaan vaikutusta siihen, että perustuslainkin 19 §:n yhdenvertaisuus voi toteutua. On kyse isosta muutoksen johtamisen prosessista.
Useita palveluja samanaikaisesti käyttävät tarvitsevat heidän omista lähtökohdistaan suunniteltuja ratkaisuja. Työtä tuetaan tieto- ja viestintätekniikkaan investoimalla. Voi kysyä, onko meillä rohkeutta tehdä uudistus ja muutos, joka vastaa edes tämän päivän tilanteeseen siitä, minkälaisia mahdollisuuksia on asiakaslähtöisiin ja hyvinkin personoituihin, henkilökohtaisiin palveluihin. Meillä on käynnissä murros ja mullistus. Kyse on päätöksentekijöiden rohkeudesta ottaa käyttöön kaikki ne mahdollisuudet, joita käytettävissä on.
Tarvitaan useita toimenpiteitä kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon alueilla. Ehkäiseviä ja avohoitomuotoisia palveluja on kyettävä kehittämään. Perustasolla, joka on se meidän sosiaali- ja terveyspalvelujen suurin ongelmakohta, meidän on kyettävä löytämään ne uudet tavat, joilla mahdollistetaan yhtäältä ihmisten palvelujen saatavuus ja toisaalta myös niukkenevien resurssien paras mahdollinen hyödyntäminen. Erikoistuneissa palveluissa laadun ja vaikuttavuuden parantaminen tapahtuu osaamisen kokoamisella ja nykyistä selkeämmällä työnjaolla.
Kestävyysvajetavoitteen saavuttamista varmistetaan säätelemällä maakuntien kokonaisrahoitusta rahoituslakiehdotuksen 6 §:ssä esitetyllä tavalla. Valtion rahoitusta ei tarkistettaisi vuosittain toteutuneiden kustannusten perusteella vaan siten, että muutos vastaisi enintään maakuntaindeksin toteutunutta muutosta lisättynä puolella prosenttiyksiköllä. Tällöin saavutettaisiin vuoteen 2030 mennessä yhteensä 2,7 miljardin euron laskennallinen säästö.
Rahoituksen tason rajaaminen siten, että perusoikeuksien toteutuminen samalla turvataan, edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan tehostumista, hyvien käytäntöjen ihan aitoa ja oikeaa käyttöönottoa sekä tuottavuushyötyjen realisoitumista. Lakisääteisten palvelujen tarkempaa määrittelyä, arviointeja ja tarvittaessa rajapintoja tulee arvioida tämän muutoksen aikana.
Arvoisa herra puhemies! Muutoksen myötä yhteisillä varoilla on saatavissa enemmän terveyttä ja hyvinvointia. Viime kädessä muutos tehdään maakunnissa työpaikoilla siellä arjen tasolla, ruohonjuuritasolla. Laki antaa raamit tälle muutokselle alueelliset erityispiirteet huomioiden. Arvoisat kollegat, tämän muutoksen mahdollistaminen ja kestävän pohjan antaminen sille on juuri nyt ja tästä eteenpäin eduskunnan käsissä.