Arvoisa puhemies! Mietin tuossa tovin, rohkenenko tulla sanomaan muutaman sanan kunnioitettujen parlamentaaristen, voisiko sanoa, esikuvien eteen ja näin viimeisiä puheita ja sanoja käyttämään tänne eteen. Rohkaisin mieleni ja tulen sanomaan muutaman sanan.
Aloitan siitä, että kun luin tuota virkahenkilöraporttia valtiovarainministeriöstä, niin sen raportin ehkä suurin viisaus oli siinä raportin aivan ensimmäisillä sivuilla. Siinä kuvattiin hyvin sitä, miten Suomi nousi sotien jälkeen muutamassa sukupolvessa menestyneeksi Suomeksi. Menestynyt Suomi rakentui voimakkaasti sen varaan, että meillä oli demokratia, joka kykeni tekemään päätöksiä ja toimeenpanemaan noita päätöksiä. Siihen aikaan tehtiin joitain ihmeitä, rakennettiin hyvinvointivaltion perusteita, sivistettiin kansakuntaa, pystyttiin menemään eteenpäin yhdessä. Kun katson teitä, arvoisat edustajat Tölli, Anttila ja Kääriäinen, näen näitä viisauden kantajia. Teitä ja teidän sukupolveanne on paljolti kiittäminen siitä hyvinvointivaltion perinnöstä, josta minä ja minun sukupolveni olemme saaneet nauttia. Tämän sukupolven tehtävänä on vaalia tuota perintöä, josta olemme saaneet nauttia, ja se vaaliminen tarkoittaa sitä, että nöyrästi otamme eteen sen, minkä olemme saaneet, pidämme siitä huolta ja kehitämme sitä yhä eteenpäin, kuten tekin olette omalla työllänne tehneet.
Kun puhutaan tuosta haasteesta, mikä tuli esiin puheenvuoroissa liittyen syntyvyyteen, näen siinä muutamia asioita, jotka tahdon sanoa ääneen. Yritän ymmärtää sen taustalla olevia seikkoja, puheita toivosta, eteenpäin menemisestä ja omasta arjesta. Monet nuorista ovat syntyneet siten, että he ovat syntyneet 90-luvun laman aikana, ja se jättää myös vahvat jäljet. Nämä samat nuoret ovat itsenäistyneet vuoden 2008 finanssikriisin aikana, ja sekin jättää jäljet. Ja tänä päivänä nämä samat nuoret, jotka ovat käyneet jo läpi 90-luvun laman ja vuoden 2008 finanssikriisin, pohtivat nyt tulevaisuuttaan, kenties ensimmäisen asunnon ostamista ja perheen perustamista, ja monilta heistä puuttuu samantyyppinen näkökulma, visio tulevaisuuteen, joka aikaisempien sukupolvien aikana näkyi.
Maailma on muuttunut valtavasti. Kun sain sivistää itseäni Tietoyhteiskunta-akatemiassa puolueeni puheenjohtajana viime vuonna, yksi puheenvuoro jäi vahvasti elämään mielessäni. Se oli se, että yhteiskunta tulee muuttumaan seuraavan 20 vuoden aikana kenties enemmän kuin se on muuttunut viimeisen 200 vuoden aikana. Se kuvastaa sitä hurjaa muutosta, ja tuo hurja muutos vaikuttaa väistämättä ja välittömästi myös tähän taloon, tähän parlamentarismin tyyssijaan. Meidän, kansan valitsemien edustajien, yksi tärkeimpiä tehtäviä on vaalia tämän talon integriteettiä, tämän talon arvovaltaa ja tämän talon kykyä tehdä päätöksiä.
Kun mietin aikaa nyt, Suomi tulee kohtaamaan valtavia globaaleja haasteita, valtavia kansallisia haasteita, ja aikaa on vähän. Jos me emme kykene tekemään päätöksiä ja toimeenpanemaan päätöksiä aikana, jolloin talouden puskurit on syöty, aikana, jolloin monet rakenneuudistukset ovat vielä tekemättä, aikana, jolloin myös kansa kääntyy yhä enemmän toisiaan vastaan, niin mitä tapahtuu? Uskon, että silloin tapahtuu paljon sellaisia asioita, joita muun muassa kollega Elo tuossa jo ansiokkaasti toi esiin. Ihmisten turhautuminen kääntyy yhä uusiin brexiteihin ja yhä uusiin trumpeihin, ihmiset hakevat vastauksia omaan pahaan oloon, ja sen takia meillä kansanedustajilla on myös valtava merkitys ja vastuu meidän omista sanoistamme. Siinä, kuinka sanoitamme Suomen yhteistä tarinaa ja kuinka katsomme tulevaisuuteen, pitää olla toivoa.
Kun mietin ja pohdin tämän vaalikauden aikana tapahtuneita asioita, yksi keskeisimpiä viisauksia — minkä itse koen viisaudeksi — on se, että kaikki se, mitä poliittisessa kulttuurissa on tapahtunut, kaikki, mitä tänä päivänä nähdään, myös ei‑toivottavat asiat, on kehittynyt ajan saatossa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja kaikki se, mikä on syntynyt ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, voidaan myös muuttaa yhdessä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.
Kun pohdin historiaa ja pohdin sitä aikaa, jolloin Suomesta rakennettiin menestynyt Suomi, en voi tarpeeksi korostaa yhtä ratkaisua, jota pitäisin tänä päivänä erittäin tervetulleena. Se on sama ratkaisu, joka oli tekemässä Suomesta menestynyttä Suomea aikoinaan, ja se oli se, että me pystyimme yli vaalikausien menevillä päätöksillä ja laajapohjaisella valmistelulla tulemaan yhteen, etsimään kompromisseja ja sitoutumaan kompromisseihin. Minä uskon ja minusta näyttää siltä, että aivan sama, mitkä puolueet ovat hallitusvastuussa, niin näissä megaluokan uudistuksissa liittyen sosiaali‑ ja terveydenhuoltoon, sosiaaliturvaan, verotukseen tai työmarkkinoihin, joita kiistämättä tarvitaan, tarvitaan päivitettyä komitealaitosajatusta, jotta kaikki puolueet voivat sitoutua yhteisiin kantoihin ja kaikki pystyvät miettimään, miten Suomea viedään eteenpäin. Kun tehdään kompromisseja, joihin sitoudutaan, kaikki voittavat, ja silloin voidaan ehkä se pahin pirulainen ottaa pois niiden tarvittavien rakenneuudistusten tieltä, ja se on se päivänpolitiikka, joka perustuu konf-likteihin. Jos yhä enemmän voitaisiin katsoa toisiamme silmiin ja yrittää ymmärtää, miten toinen ajattelee, siinä löytyy paljon viisautta.
Minä uskon, että tämä talo pystyy tekemään päätöksiä, ja tiedän, että monissa asioissa suurimmat ristiriidat ja erot eivät välttämättä ole edes puolueiden välillä — joskus ne saattavat olla puolueiden sisällä — ja tiedän varsin hyvin, että tässä talossa on paljon perehtyneisyyttä ja osaamista ja että ne edustajat, jotka ovat kaikkein eniten joihinkin tiettyihin kysymyksiin perehtyneet, kyllä löytävät toisensa. Meidän tässä talossa pitäisi yhä enemmän ottaa parlamentaarista valtaa itsellemme ja kyetä tekemään päätöksiä. Se on myös demokratian ja kansanvallan kunnioittamista.
Kiitoksia kaikille kansanedustajille, talon yhteisölle, että olen saanut kunnian olla mukana tässä projektissa — jolle haen jatkoa sitten, ja se on sitten keskisuomalaisten käsissä. — Kiitoksia.