Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista keskustelua kaiken kaikkiaan, ja katsotaan, mihin kaikkeen ehdin kommentoida.
Aloitan valiokunnan puheenjohtaja Hassin huolesta liittyen juuri tähän liito-oravien merkitsemiseen. Hassi on siinä oikeassa, että alun perin tämä merkintävelvoite otettiin juuri oikeusturvan kannalta. Täällä salissa näen useita edustajakollegoita, Kiviranta, Leppä — oltiin maa- ja metsätalousvaliokunnassa aikoinaan tätä haluamassa juuri oikeusturvan kannalta. Se oli kymmenen vuotta sitten. Kuten edustaja Hoskonen totesi, metsäammattilaiset ovat tänä aikana oppineet, miten leimikoita, joiden lähellä liito-oravat ovat, rajataan ja miten toimitaan. Ja kuten sanottu, ei tarvitse enää lähteä joka kohteelle, mutta ely-keskukset ovat edelleen velvoitettuja sitä neuvontaa antamaan, jos halutaan varmistaa, että ei tule niitä virheitä, mistä edustaja Halmeenpää täällä mainitsi. Niitäkin on toki sattunut. Tämä ei vaikuta siihen, että edelleenkin lisääntymis- ja levähdyspaikat on suojeltu.
Ja tämä uhanalaisuusluokitus, mistä käytiin värikäs keskustelu: Voin lohduttaa, että sekä edustaja Heinonen että Halmeenpää, te molemmat olette aivan oikeassa. Toivottavasti myös keskenänne löysitte sen yhteisen sävelen, eli uhanalaisuusluokituksessa on vain erilaisia luokkia: liito-orava on muuttunut vähemmän uhanalaiseksi, eli se on enää silmällä pidettävien listalla. Ja olisi oikeastaan mukavaa, että vaikkapa tuo eduskunnan ympäristökerho järjestäisi semmoisen ekologian peruskurssin, missä määritettäisiin tätä uhanalaisuutta. Se nimittäin riippuu siitä kannan koosta, populaation levinnäisyysalueen yhtenäisyydestä tai pirstoutuneisuudesta, eläimen luontaisesta lisääntymisnopeudesta plus sitten siitä kannan kehityksestä: onko se vähenemässä tai kasvamassa nopeasti vai hitaasti. Eli näitten eri tekijöitten summa on sitten tuo luokitus, mikä kertoo karkeasti sen tilanteen. Siinä mielessä hedelmällinen ja hyvä keskustelu, mutta kehotan menemään vielä syvemmälle tässä mielenkiintoisessa aiheessa.
Edustaja Hassi otti tärkeän jutun tästä digitalisaatiosta, mihin moni muukin täällä viittasi. Nyt hallitus tavoittelee sitä, että paitsi että metsävaratietoa muutetaan entistä ajantasaisemmaksi ja sähköisemmäksi, niin näihin samoihin tietokantoihin tulisi myös tämä ympäristötieto, jotta tiedetään, missä niitä liito-oravia on, että sieltä digikartoilta metsätaloussuunnitelmia tehtäessä löytyisi se tieto, jotta niitä vahinkoja sitten sattuisi vähemmän. Tämä on erittäin tärkeää, että se ympäristötieto on käytettävissä eikä ole vain sillä tavalla, että sitten kun joku on mennyt vikaan, niin huomataan, että aha, tuolla olikin jotain.
Niitä säästöjä, mitä tällä lakiesityksellä saavutetaan, muun muassa Metsähallitus tuon merkitsemisen vähentämisen osalta varmasti tarvitsee kansalaisille virkistyspalveluja järjestääkseen.