Kiitos, arvoisa herra puhemies! Ajatus lakiesityksen taustalla on periaatteessa ihan hyvä. Keskeinen ongelma on kuitenkin se, että samaan muottiin yritetään sovittaa kahta täysin erilaista työllistymisessä tukea tarvitsevaa ihmisryhmää. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat henkilöt, joilla on taustalla kokemusta työelämästä, mutta sairaus tai vamma on katkaissut työuran. Tällaisten henkilöiden osalta suurin haaste on monesti löytää ensimmäinen työpaikka työkyvyn palauduttua osittain. Tässäkin tilanteessa, osatyökykyisenä ja työelämästä kertaalleen putoamisen jälkeen, työllistyminen omin voimin on vaikeaa.
Arvoisa herra puhemies! Nämä henkilöt eivät kuitenkaan tarvitse niinkään ohjausta ja tukea vaan ainoastaan mahdollisuuden palata työmarkkinoille näyttämään osaamisensa. Kuvatun kaltaisessa tilanteessa Työkanava tai vastaava toimija varmasti voisi toimia. Tässä esityksessä kuitenkin saman toimijan, valtionyhtiön, pitäisi työllistää myös kehitysvamman omaavia henkilöitä. Heidän työllistämisensä on haasteena täysin toisenlainen, koska monilla ei ole lainkaan työkokemusta taustalla ja tiedot työelämästä voivat olla pahasti puutteelliset. Sen lisäksi kehitysvammasta johtuvat mahdolliset rajoitteet lisäävät työllistämisestä aiheutuvia haasteita sekä henkilöiden itsensä että työantajien näkökulmasta. Tällaisessa tilanteessa ohjausta ja tukea tarvitaan, ja tilanne on täysin eri kuin ensimmäisen ryhmän kohdalla.
Arvoisa herra puhemies! Kotikaupungissani Salossa on ollut jo pitkään toiminnassa Ihme ja Kumma -niminen, aivan loistava työpaja. Ihme ja Kumma -työpajan tavoitteena on tarjota mahdollisimman monelle nuorelle ja nuorelle aikuiselle paikka työpajalta. Onnistumiset työpajalla avaavat polun työkokeilun kautta ensimmäiseen työsopimukseen ja parantavat nuorten mahdollisuuksia jatko-opiskeluun tai työllistymiseen avoimilla työmarkkinoilla. Yhdenvertaisuus ja yhdenvertaiset mahdollisuudet työllistymiseen ovat lähtökohtana koko työpajatoiminnalla. Lähtökohdat ovat monen nuoren kohdalla erilaiset, mutta ajalla, kärsivällisyydellä, kokeilulla ja ennakkoluulottomuudella he pyrkivät löytämään oman polun työelämään.
Arvoisa herra puhemies! Kävin työpajassa haastattelemassa näitä nuoria, koska tämä hallituksen esitys koskee juuri sitä, mitä tämä huippuhieno juttu nimeltä Ihme ja Kumma tekee. Tahdon nyt sanoa — aika suoraankin — mikä on tilanne niin sanotulla kentällä tällä hetkellä, ja se ei valitettavasti ole kehuttava. He ovat jo seitsemän vuoden ajan tehneet työtä osatyökykyisten kanssa: työpajaa, työkokeilua, työharjoittelua, koulutusta ja työllistämistä sekä ohjaamista avoimille työmarkkinoille. Jokainen pajalainen on yksilö, ja jokainen heistä vaatii ihan oman polkunsa. Tavoite heillä onkin, että yhdellä ohjaavalla henkilöllä on enintään kaksi nuorta ohjattavanaan, ehkä vain yksi. Enempää ei ainakaan nuoren polun alkuvaiheessa pysty tehokkaasti huomioimaan ja ohjaamaan, ja polku on pitkä, lähtien ihan perusasioista, kuten työajoista, vastuun ottamisesta ynnä muusta. Heillä on tavoitteena kouluttaa nuori niin, että hän itsenäisesti pärjää omilla työmarkkinoilla. Tässä prosessissa vaaditaan sitoutumista sekä ohjaajan että ohjattavan taholta, eikä homma toimi silloin, jos mennään kustannustehokkuus edellä. Herää väistämättä kysymys, tuleeko valtionyhtiö työllistämään saman määrän ohjaavaa henkilökuntaa kuin ohjattavia, vai väheneekö yksittäisen nuoren kipeästi tarvitseman ohjauksen ja tuen määrä merkittävästi, jos hän joutuu siirtymään Työkanava-malliin.
Arvoisa herra puhemies! Toinen tietenkin kiinnostava kysymys on, miten uusi valtionyhtiö asemoituu näihin muihin alan toimijoihin nähden. Monesti ajatellaan, että nämä kolmannen sektorin toimijat tekevät sosiaalipuolen työtä, kuten työ- ja päivätoiminnat, mutta toisinhan se on: vaikka he ovat yhdistys, he valitettavasti joutuvat jatkuvasti kamppailemaan olemassaolon puolesta. He toimivat niin sanotusti harmaalla alueella, ovat väliinputoajia, eikä heille heru paljoakaan tukea valtiolta tai kunnilta. He oikeasti taistelevat tukien ja avustusten kanssa, vääntävät jatkuvasti byrokratian kimpussa, tuskailevat ristiriitaisen lainsäädännön kimpussa ja maksavat itse tekemästään työstä joka päivä — tämä on sitä arkea, mitä he kokevat joka ikinen päivä. Nyt kun rinnalle avataan yritys, jolle kaikki on helppoa, riskitöntä ja ilmaista, miten se vaikuttaa esimerkiksi mainitsemani Ihme ja Kumman toimintaan? Jo nyt he ovat kuulleet avustushakujen yhteydessä kommentteja: ”no, ettehän te avustusta nyt enää tarvitse, koska tulee se uusi systeemi ja kehitysvamman omaavien henkilöiden ongelmat poistuvat sillä”. Eli koko asetelma on käsittämätön. Kolmannen sektorin toimijat ollaan unohtamassa, kun kuvitellaan, että Työkanava ratkaisee kaiken.
Arvoisa herra puhemies! Olemassa on lakiin perustuva hyvä järjestelmä, josta kehitysvamman omaava henkilö kuitenkin on suljettu pois. Rakennetaanko nyt rinnalle uutta järjestelmää suurehkolla rahalla? Kun olemassa olevakaan järjestelmä ei toimi ja on asenteellinen sekä rikkonainen, niin miten ihmeessä se kykenee muka uutta järjestelmää tukemaan? Ja lisäisin vielä, että Työkanavan sanotaan olevan se viimeinen vaihtoehto osatyökykyiselle ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevalle. Kun nuori valmistuu ammatillisesta kuntouttavasta koulutuksesta, pitääkö hänen siis jäädä eläkkeelle sekä vammaispalveluiden piiriin, jotta hänellä joskus olisi mahdollisuus työllistyä Työkanavan kautta? Jos olen tämän oikein ymmärtänyt, niin en oikein ymmärrä, mitä järkeä tässä on. Jos Työkanavan on tarkoitus parantaa työllistämistä, niin sen tulisi pystyä toteuttamaan esimerkiksi nuorisotakuun lupauksia eli tarjota työpaja-, työharjoittelu-, opiskelu- tai työpaikkoja valmistuville nuorille. Laitostuminen on nopeaa, ja motivaatio, tiedot sekä taidot katoavat äkkiä ja työllistäminen on entistä vaikeampaa. Eivät ne synnynnäiset rajoitteet koulun päätyttyä katoa, ja etenkin ilman ohjausta ja tukea lähes varmaa on, että eläke on edessä jossain vaiheessa.
Arvoisa herra puhemies! Tiedän, että on tapauksia, joissa kaupungin sosiaalipuoli ohjaa nuoria eläkkeelle jo ennen kuin koulu on päättynyt — eli heti koulusta eläkkeelle ilman, että edes yritettäisiin sijoittautua yhteiskuntaan. Onneksi näihin tilanteisiin on päästy niin sanotusti väliin, että näin ei ole käynyt. Kolmannen sektorin toiminnan kautta on heille pyritty antamaan vaihtoehto. Eläkkeelle ehtii tarvittaessa myöhemminkin. Jos ja kun kuntien asenne ja toimintamalli on tämä, niin kysymys kuuluu: mitä hyötyä tästä uudesta yhtiöstä oikeasti on?
Arvoisa herra puhemies! Perussuomalainen vaihtoehto olisi käyttää rahat olemassa olevan mallin virheiden korjaamiseen, jotta järjestelmä toimisi perustuslain mukaisesti ja kohtelisi kaikkia yhdenvertaisesti. Nyt kuitenkin virheiden korjaamisen sijasta rikotaan sekin, mikä on ehjää, viemällä kolmannen sektorin toimijoilta avustukset ja toimintamahdollisuudet. Näille toimijoille on ollut ja on tulevaisuudessakin tarvetta, koska ne pystyvät tarjoamaan yksilöllistä tukea niille, jotka apua tarvitsevat. Erilaisuus on rikkaus, ei rikos. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Kiitoksia. — Edustaja Kivisaari, olkaa hyvä.